Resepti Helsingin poliisin sekoittamiseksi seuraavana itsenäisyyspäivänä

Natsit, vastamielenosoittajat, alpakat, lapset, puput, 612. Pelaajien moninaisuudesta huolimatta itsenäisyyspäivän katushakin voitti poliisi. Aseiden kanssa pullistelevat ja sinimustilla panssareilla vuoratut jouha-joukot kruunattiin mestareiksi jo kolmatta kertaa.

Niin, poliisi on alkanut voittaa heti siitä lähtien, kun itsenäisyyspäivän militantti kuokkavieras- / kiakkovieras- / luokkavierastapahtuma lopetettiin.

Anarkistinen tai autonominen mielenosoitus on poliisille ennakoimaton uhka. Kaduille määrätään satoja hormonihirmuja kypärät mielenosoittajiin suunnattuina. Mitä tahansa voi tapahtua, poliisia pelottaa… Sen sijaan natsien ja muiden fasistien mielenosoitus hehkuu poliisille miellyttävästi kuin lämpöpatteri. Se jatkaa autoritaarista perinnettä, jota poliisi niin hyvin ymmärtää.

Poliisi ja äärioikeisto ovat löytäneet toisensa.

612-mielenosoituksessa poliisi on läsnä raskaasti aseistettuna, mutta poliisin katseet ja aseet on suunnattu mielenosoituksesta ulospäin. Poliisi vartioi äärioikeiston mielenosoitusta. Sen on tarkoitus suojata mielenosoittajia, ei kontrolloida tai tukahduttaa heitä, toisin kuin anarkistien ja autonomien tapahtumia.

Poliisi on itse asiassa fasisteista niin innoissaan, että siniset haalarit kastuisivat märiksi ilman vaippoja. Fasistit nimittäin saavat anarkistit ja radikaalit vasemmistolaiset yhdistymään vastamielenosoitukseksi, joka sitoo kaiken energiansa natseihin. Itsenäisyyspäivän perinteinen uhka poistuu. Yhtäkkiä kaikki on hallittavissa, kiitos äärioikeiston.

Poliisi ei ole useana itsenäisyyspäivänä onnistunut kontrolloimaan mielenosoituksia: 2000-2003, 2013, 2014. Missä poliisi epäonnistuu, siinä natsit ja 612-marssi onnistuvat. Kun koko itsenäisyyspäivä pyörii fasistien ympärillä, kaikki mielenosoittajat ovat nätisti poliisin kontrolloitavissa. Siksikin poliisi niin tykkää äärioikeistosta.

Jos mielenosoittajat haluaisivat saada Helsingin poliisin ratkeamaan, he järjestäisivät militantin marssin samaan aikaan 612:n ja natsien kanssa mutta jossakin aivan muualla ja muistakin syistä kuin natsien vastustamiseksi. Samaan aikaan olisi ehkä ilmoitettu antifasistisista aktioista äärioikeistoa vastaan.

Riittäisikö koko maassa mellakkapoliiseja hallinnoimaan tällaista skenaariota?

Esimerkkejä aikajanalta 1986-2016

 

1987 Helsingin Ylioppilastalolla järjestetään ensimmäinen suomalaisten anarkistien valtakunnallinen aivookous. Kuukausi myöhemmin perustetaan Suomen anarkosyndikalistinen liitto SAL. Liiton pääasiallinen toiminta koostuu kokouksista ja keskusteluista.

1988 Anarkistisen mustan ristin (AMR) ensimmäinen mielenosoitus Helsingissä Japanin suurlähetystön edessä.

1989 anarkistisen Kapinatyöläinen-lehden ensimmäinen numero ilmestyy. Lehti saa heti alusta saakka suurta huomiota. Provokaatioihin, kuten piirrettyyn kuvaan hirtetystä Raimo Ilaskivestä, media reagoi herkästi. Lehdestä tulee Helsingin Akateemisen kirjakaupan vaihtoehtolehtihyllyn myydyin julkaisu.

1989 joukko SAL:n aktivisteja asuu vallatussa talossa Espoon Lintuvaarassa. Lintuvaaran Shell joutuu viikoittain sabotaasien kohteeksi. Vakavin isku tapahtuu Lohjan lähellä, kun Köyhien ja sorrettujen kaupunkisissiorganisaatio -niminen ryhmä polttaa huoltoaseman.

28.-29.4.1990 Vasemmistoliitto perustetaan. Mukana olevat 20 anarkistia esittävät, että puolueen tavoiteohjelmaan pitää kirjata päämääriksi vallankumous, työväen itsehallinto ja suora demokratia. Toinen kokouspäivä järjestetään jäähallilla, jonne tulee 3500 uuden puolueen kannattajaa.

1.5.1990 anarkistit osallistuvat vappumarssille. Heillä on musta banderolli, jossa lukee ”Aseisiin toverit, tapetaan porvarit”. Banderollia koristaa valkoisella maalattu pääkallo. Marssin aikana anarkistit käyvät käsiksi henkilöihin, jotka huutelevat solvauksia mielenosoittajille. Senaatintorilla käynnistyy tappelu, kun poliisit ja järjestysmiehet yrittävät repiä kohubanderollia pois anarkisteilta. TV:n pääuutislähetys huomioi anarkistit ja iltapäivälehdet heittävät lisää löylyä.

1991 Helsingissä perustetaan SPAY (Suomen Punk-Anarkoyhdistys). SPAY on eläinoikeusliikkeen ensimmäinen organisoitumisaste Suomessa.

1990-1997 Suomi kärsii yhdestä historiansa pahimmasta talouskriisistä. Työttömyys on pahimmillaan yli 17 prosenttia.

1993 SAL muuttuu Suomen anarkistiliitoksi. Uuden anarkistisen toiminnan kriittinen vuosi alkaa. SAL:la on noin 300 maksavaa jäsentä.

1993 vuonna 1992 perustettu Suomen ensimmäinen Antifa-ryhmä saa jatkoa Helsingissä kokouksessa, johon osallistuu 150 ihmistä. Helsingissä tapellaan Rautatieasemasta: saavatko siellä olla maahanmuuttajat vai jätetäänkö se uusnatseille. Antifan jäsenlistassa on tuhat ihmistä.

4.11.1993 yli 10 000 työtöntä ja tyytymätöntä osoittaa mieltään eduskuntatalon edessä keskellä lama-ajan leikkauksia. Aggressiivinen Murrostorstai-mielenosoitus jää historiaan mielenosoittajien määrän lisäksi siitä, että sen jälkeen poliisi ottaa käyttöön mellakka-aidat.

1994 Antifan ensimmäiseen mielenosoitukseen keskustassa osallistuu 500 ihmistä. Kymmenkunta natsia tulee provosoimaan mielenosoittajia, jotka hakkaavat natsit Asematunnelissa. Sen jälkeen Helsingissä ei nähdä natseja vuosikausiin.

1995

1.1.1995 Suomi liittyy Euroopan Unioniin ja Euroopan talous- ja rahaliitto EMUun.

13.4.1995 muodostetaan Lipposen I hallitus. Se on rajusti leikkaava sateenkaarihallitus. Aktivistit, anarkistit ja radikaalin ympäristöliikkeen toimijat kokevat hallituksen osoittavan, että puoluepolitiikka ei tarjoa vaihtoehtoja.

maaliskuu 1995 Mia Salli, Sami Seppilä, Joni Purmonen ja muutamat muut perustavat Oikeutta Eläimille -järjestön. Järjestö organisoi Vaasassa sadan ihmisen mielenosoituksen turkistarhausta vastaan.

toukokuu 1995 Helsingissä järjestetään ensimmäiset laajat mielenosoitukset McDonaldsia vastaan. Yhdessä niistä suuri joukko aktivisteja pyrkii ravintolaan sisään. Poliisi ja vartijat estävät yrityksen. Syksyllä mielenosoittajat onnistuvat tunkeutumaan McDonaldsiin ja kaatavat pöytiä sekä heittävät ruokaa.

29.5.1995 Pohjanmaalla tehdään ensimmäinen laajaa julkisuutta saanut turkistarhaisku. Aktivistit vapauttavat tarhoilta satoja kettuja Evijärvellä. Oikeutta Eläimille -järjestö alkaa saada jäseniä.

syksy 1995 Anarkofeministiliitto Peppi perustetaan Helsingissä.

13.10.1995 toukokuussa konkurssiin ajautuneen SMP:n tuhkista perustetaan uusi puolue nimeltä perussuomalaiset.

10.11.1995 Nigeriaa hallitseva sotilasdiktatuuri hirttää Ken Saro-Wiwan, joka on öljy-yhtiö Shellin vastaisen kampanjan keulahahmo. Teloituksen jälkeen Shell julkaisee syyttömyyttään vakuuttelevia kokosivun mainoksia useissa lehdissä. Suomessa syntyy boikottikampanja yritystä vastaan.

1995 alkaen Suomessa isketään turkisliikkeitä vastaan satoja kertoja sekä kymmeniä kertoja lihakauppoja ja McDonalds-ravintoloita vastaan. Lisäksi sabotoidaan Shellin huoltoasemia, tuhopoltetaan maidonkuljetusrekkoja, eläintenkuljetusautoja ja rehosekoittamoja, vapautetaan tarhaeläimiä, töhritään eläinkokeista hyötyvien yritysten tiloja, hajotetaan autoliikkeiden ikkunoita ja poltetaan työmaakalustoa.

1996

huhtikuu 1996 uusia liikkeitä ja aktivisteja kokoavan Muutoksen Kevät -lehden ensimmäinen numero julkaistaan. Lehti listaa turkistarhojen osoitteita.

kesäkuu 1996 järjestetään Maan ystävien perustumiskokous Turussa. Pitkään mainostettuun tapaamiseen saapuu noin 200 radikaalin ympäristöliikkeen vaikuttajaa. “90-luvun alun passiivinen apatia oli siirtynyt 90-luvun lopun aktiivisuuteen, jonkalaista Suomessa ei ollut nähty ikiaikoihin”, muistelee paikalla ollut Antti Rautiainen.

syyskuu 1996 Helsingissä perustetaan syndikalistinen Solidaarisuus-järjestö. Sen ensimmäinen suuri tapahtuma on sadan ihmisen Kansan Kuokkavierasjuhlat presidentinlinnan edustalla 6.12.1996.

loppuvuosi 1996 tuhopolttoja maito-, liha- ja turkisteollisuutta vastaan.

1997

helmikuu 1997 MAI-kauppasopimuksen luonnos vuodetaan nettiin. Kansalaisjärjestöjen ja Ranskan voimakas kritiikki kaataa sopimusneuvottelut seuraavana vuonna.

20.3.1997 Helsingissä pidetään Boris Jeltsinin ja Bill Clintonin välinen huippukokous. Yön aikana ryhmä zapatisteja tukevia ja Mumia Abu Jamalia tukevia aktivisteja kokoontuu hotellin edustalle, jonne Clinton on majoittunut, ja metelöi paukuttamalla kattiloita ja huutamalla iskulauseita. Aktivistit viedään putkaan. Mediahuomio on suuri.

8.4.1997 Solidaarisuus-järjestön aktivistit valtaavat Helsingin pörssin aulan ja päätyvät putkaan.

17.5.1997 Helsingissä järjestetään ensimmäinen Reclaim the Streets -katujuhla. Sadat ihmiset valtaavat kaupungin keskustasta kadun reivejä varten. Street partyt leviävät Helsingistä Turkuun, Tampereelle ja Jyväskylään. Niihin osallistuu parhaimmillaan tuhansia ihmisiä.

6.12.1997 itsenäisyyspäivän yönä turkistarhaaja ampuu haulikolla viittä hänen tilalleen Orimattilassa iskenyttä aktivistia.

6.12.1997 Kansan Kuokkavierasjuhlat järjestetään toisen kerran.

22.12.1997 puolisotilaalliset joukot murhaavat 45 zapatisteja tukenutta siviiliä Meksikon Chiapasissa. Hallituspuolueeseen yhdistetty joukkomurha saa kansainvälistä huomiota.

1998

23.-24.1.1998 Tampereella järjestetään aktivistien ja ekoanarkistien Mustavihreät päivät. Poliisin toiminta johtaa mellakointiin, joka kestää varhaisesta lauantaiyöstä myöhään iltaan. Jouha-mellakkapoliisia käytetään Suomessa ensimmäistä kertaa tositilanteessa.

27.1.1998 Solidaarisuus-ryhmän aktivistit ripustavat banderollin työministeriön ikkunasta. 27. helmikuuta on Kallion työvoimatoimiston vuoro ja 27. maaliskuuta saman alueen sosiaaliviraston.

4.4.1998 Suomen ensimmäinen Ruokaa, ei aseita -tapahtuma. Sen toteuttavat ne anarkistitaustaiset aktivistit, jotka toimivat Aseistakieltäytyjäliiton piirissä. Tapahtuman yhteydessä kenttäkeittiöstä jaetaan ruokaa ilmaiseksi ja levitetään antimilitaristista propagandamateriaalia.

16.5.1998 Global Street Party valtaa katuja Yhdysvalloista Sloveniaan ja Australiasta Turkuun.

kesä 1998 Antifan ja natsien suurin yhteenotto Ankkarockissa. Antifan toiminta loppuu samana vuonna.

1998 Helsingin kaupunki aloittaa katutaiteelle nollatoleranssia ajavan Stop töhryille -kampanjan.

6.12.1998 kolmannet Kansan kuokkavierasjuhlat. 400 hengen mielenosoitus marssii Rautatientorilta linnan edustalle. Poliisi kieltää mielenosoittajia käyttämästä kovaäänisiä ja joitakin megafoneja takavarikoidaan. Mielenosoituksen aikana poliisi tekee muutaman kiinnioton. Mielenosoituskulkue pääsee lopuksi sille varattuihin mellakka-aidoin rajatuin karsinoihin Kauppatorilla, jossa pidetään puheita.

1999

29.-31.1.1999 Tampereella järjestetään toiset mustavihreät päivät. 200 ihmistä osoittaa mieltään McDonaldsia ja turkistarhausta vastaan.

kevät 1999 pieni ryhmä suomalaisia autonomeja muodostaa Autonome Offensive 99 (AO99) -nimisen kollektiivin.

kevät 1999 suomalaiset aktivistit osallistuivat People’s Global Actionin (PGA) karavaanin järjestämiseen. Se kerää aktivisteja useista maista ja maanosista kiertämään Eurooppaa, kertomaan globaaleista taisteluista ja osallistumaan mielenosoituksiin ja tapaamisiin.. Karavaani kulkee myös Italian Milanon suuren Leoncavallo-sosiaalikeskuksen kautta, mikä vahvistaa suomalaisten aktivistien kiinnostusta Italian sosiaalikeskuksiin.

18.-20.6.1999 Kölnissä järjestetään G8-kokous. Moninaisiin vastamielenosoituksiin osallistuu niin intiaaneja kuin suomalaisiakin aktivisteja.

15.-16.10.1999 EU-neuvoston erityishuippukokous pidetään Tampereella. Kokousta vastassa on tuhannen mielenosoittajan joukko. Mielenosoitus on tiettävästi ensimmäistä kertaa Suomessa varustettu soundiautolla ja hätäsoihduilla.

30.11.1999 Maailman kauppajärjestö WTO:n vastaiset mielenosoitukset Seattlessa. 40 000 mielenosoittajaa pysäyttää neuvottelut. Kaupunki on kaaoksessa ja poliisijohtaja joutuu eroamaan. Globalisaatiokriittisen liikkeen suurin vaihe käynnistyy.

11.12.1999 Helsingissä järjestetään EU-huippukokouksen yhteydessä Eurokansan Kuokkavierasjuhlat. Mellakkapoliisit ja pitkillä kepeillä varustautuneet mielenosoittajat seisovat metrin päästä toisistaan Messukeskuksen edessä.

1999 Suomen anarkistiliiton SAL:n toiminta loppuu.

2000

1.5.2000 autonominen vappumielenosoitus näyttää keskisormea näivettyneelle työväenliikkeelle, valtaa hotelli Kämpin edustan ja kahinoi Ben Zyskowiczin kanssa. Zyskowicz menettää hattunsa mielenosoittajille.

5.-7.5.2000 itsehallinnollisten ryhmien tapaaminen Jyväskylässä pyrkii määrittelemään liikekentän uusiksi. Teoreettisen viikonlopun muistiinpanot julkaistaan Muutoksen keväässä.

kesä 2000 Turun saaristossa järjestetään globalisaatioaiheinen Ekotopia-leiri. Siihen osallistuu aktivisteja ympäri Eurooppaa. Leirillä valmistellaan Prahan mielenosoituksia.

syyskuu 2000 globalisaatioliike valtaa Prahan keskustan. Yli 600 ihmistä loukkaantuu Maailman valuuttarahasto IMF:n ja Maailmanpankin vastaisissa mielenosoituksissa. Suomalaiset ovat mukana nimellä S26-ryhmä. Mielenosoitusbusseissa syntyy ryhmä, joka kutsuu itseään nimellä Ya Basta! Paluumatkalla mielenosoittajat päättävät, että Suomeen tarvitaan oma Indymedia. Aloitteesta kasvaa Vaikuttava tietotoimisto VAI.

11.-24.11.2000 Haagissa järjestetään ilmastokokous COP6, jonne Tampereen yliopiston Maan ystävät järjestävät bussikuljetuksen.

6.12.2000 Valkohaalarit-ryhmä marssii Kuokkavierasjuhlissa tiiviinä rivistönä kohti linnanjuhlia. Paikalla on arvioista riippuen 500-1000 mielenosoittajaa. Poliisi takavarikoi mielenosoittajien pakettiauton, äänentoistolaitteita ja kuorma-auton renkaita, joita on tarkoitus käyttää kilpinä. Ensimmäistä kertaa massamielenosoitus Suomessa pyrkii tietoiseen ja hallittuun yhteentörmäykseen poliisin kanssa.

vuoden 2000 loppuun mennessä Suomessa on tehty vähintään 1300 laittoman suoran toiminnan iskua alkaen vuodesta 1995. Aktivistien tuottamat taloudelliset vahingot ovat huomattavat. Poliisi ei ole kyennyt estämään “ekotaaseja”.

2001

maaliskuu 2001 zapatistit marssivat Chiapasista Mexico Cityyn painostaakseen kongressia. Karavaaniin osallistuu satoja italialaisia aktivisteja sekä Suomesta Markus Drake.

29.3.2001 Markus Drake kakuttaa Maailmanpankin pääjohtajan James Wolfensonin Helsingissä.

keväällä 2001 Suomesta järjestetään Aseistakieltäytyjäliiton matka Bombspotting-tottelemattomuustapahtumaan Belgiaan. Yksi suomalaisista päätyy Belgian päälehtien etusivulle.

26.4.2001 suuri ydinvoiman vastainen mielenosoitus Helsingissä. Valkohaalarit päättävät pidättäytyä tottelemattomuudesta.

1.5.2001 vappumarssia uudistetaan, jonka jälkeen tehdään Helsingin ensimmäinen 2000-luvun talonvaltaus: suurlähetystön rakennus Kulosaaressa. Valtaajat siivoavat talon mutta poistuvat poliisin vaatimuksesta.

19.5.2001 perustetaan Suomen Attac.

14.-16.6.2001 Euroopan neuvoston kokoontuminen tuo Göteborgiin mellakat, joista tehdään 3143 rikosilmoitusta. Ruotsin poliisi piirittää konteilla koulun, johon suomalaiset ovat majoittuneet. Seuraavana päivänä kaupungissa mellakoidaan rajusti ja poliisi ampuu mielenosoittajia kovilla.

21.-22.7.2001 Genovassa suurmielenosoitukset ja massiiviset mellakat G8-kokousta vastaan. Kaupungissa käydään sissisotaa, poltetaan pankkeja ja huoltoasemia ja tuhotaan omaisuutta. Poliisi tappaa Carlo Giulianin ampumalla ja ratsaa Diazin koulun, jossa poliisin erikoisjoukot pahoinpitelevät sairaalakuntoon 63 koululle majoittunutta ihmistä. Poliisi ottaa kiinni 93 mielenosoittajaa ja kiduttaa sekä nöyryyttää osaa Bolzaneton säilössä. 125 poliisia joutuu oikeuteen tapahtumista. Eräs poliisiupseeri kuvaa oikeudessa Bolzaneton tapahtumia termillä ”meksikolainen teurastamo”. Yhtäkään poliisia ei tuomita.

heinä-elokuun taitteessa 2001 Hollannin Italian suurlähetystö vallataan protestiksi Italian toimille Genovassa. Valtaajat painostavat Italiaa myöntämään, että satoja mielenosoittajia pidetään säilössä, ja vaativat kiinniotetuille oikeudenmukaista käsittelyä. Mukana on kolme suomalaista. Italia suostuu vaatimuksiin ja Hollannin poliisi kantaa valtaajat ulos.

1.9.2001 Koivulan valtaus: Lapinlahden sairaala-alueelta vallataan tyhjä kerrostalo, johon perustetaan kahvila ja asuintilat. Poliisi häätää valtauksen 15. lokakuuta ja ottaa kiinni 12 ihmistä.

11.9.2001 Al-Qaeda iskee lentokoneilla New Yorkin WTC-torneihin. 3000 ihmistä tappanut hyökkäys on käännekohta globalisaatiokriittiselle liikkeelle ja johtaa länsimaat pitkään terrorisminvastaiseen sotaan.

marraskuussa alkaa pitkä hiljainen talonvaltaus asuinkäyttöön Lauttasaaren Lahnalahdentiellä.

6.12.2001 Kuokkavierasseikkailu 2001 -mielenosoittajat piirittävät presidentinlinnan Helsingissä itsenäisyyspäivänä. Kolme eri blokkia saartaa linnanjuhlat eri suunnasta. Mielenosoitus hajoaa kaoottiseksi 500 ihmisen mellakoinniksi.

2002

11.-13.1.2002 Jyväskylässä järjestetään laboratorio Kortepohja eli “katsaus yhteiskunnallisen tottelemattomuuden sisältöihin ja alueisiin”.

8.6.2002 Helsingin Kivihaassa vallataan talo, joka ristitään Töiksi (sosiaalikeskus T.O.I).

17.10.2002 Asunnottomien yönä vallataan Huvila 71 -niminen talo Länsi-Herttoniemestä. Valtaukselle perustetaan itsehallinnollinen sosiaalikeskus, joka nimetään Siperiaksi.

lokakuussa 2002 Helsingistä lähtee tanskalaisten kutsumana useita busseja EU-huippukokoukseen Kööpenhaminassa. Massamielenosoitukset eivät enää ole yhtä merkittävä tapaus, ja kiinnostus niihin hiipuu.

6.12.2002 Kuokkavierasjuhlat häiritsevät linnanjuhlia jälleen kerran. Mielenosoittajia on vähemmän kuin aiemmin, mutta he onnistuvat puskemaan poliisirivejä niin, että ne ovat vähällä murtua muutaman kerran.

2003

tammikuu 2003 Helsingissä perustetaan pummit.org. Se on maksutonta joukkoliikennettä ajava kampanja, joka pyörittää pummilla matkustavia tukevaa rahastoa. Kampanja herättää ankaraa paheksuntaa mediassa ja viranomaisissa.

14.2.2003 kymmenkunta tottelematonta valtaa aseyhtiö Patrian pääkonttorin Helsingin Kaivokadulla protestiksi globaalia sotateollisuutta vastaan.

16.2.2003 Yhdysvaltojen hyökkäystä Irakiin vastustetaan valtavilla mielenosoituksilla ympäri maailman. Helsingin suurimpaan mielenosoitukseen osallistuu yli 15 000 ihmistä. Yhteensä maailmalla marssii 8-11,5 miljoonaa ihmistä.

21.2.2003 kymmenen mielenosoittajaa valtaa maahanmuuttoviraston Helsingissä ja spraymaalaa tilan täyteen iskulauseita vapaan liikkuvuuden puolesta.

14.3.2003 eduskuntavaalien alla Ylioppilaslehti julkaisee jutun, jonka mukaan Markus Drake on nähty vaalimökillä polttamassa pilveä. Vihreiden puheenjohtaja Osmo Soininvaara ilmoittaa, että anarkistit ovat soluttautuneet puolueeseen.

11.3.2003 vuoden alussa paperilehdestä verkkolehdeksi muuttunut Megafoni julkaisee Kämpä tillsammans -kollektiivin “Kasvotonta vastarintaa” -nimisen artikkelin, joka kertoo arkipäivän työtaistelusta ruotsalaisessa leipomossa. Tekstistä syntyy pieni julkinen kohu. Kirjailija Leena Krohn paheksuu Megafonia.

7.6.2003 valtaus T-51 eli vanhan raitiovaunukorjaamon valtaus Töölössä. Korjaamolle mennään rikkomalla ikkuna, jonka jälkeen kerätään kolehti ikkunan korjaamista varten. Puolentoista tunnin jälkeen ikkuna on jo korjattu. Kolmen vuorokauden sisällä valtauksella käy yli tuhat ihmistä. Poliisi murtautuu taloon 10. kesäkuuta ja häätää talon. Valtaus tuo paljon uusia ihmisiä mukaan liikkeisiin.

23.-27.8.2003 Hiihtäjäntie 1:n valtaus Herttoniemessä. Poliisi kantaa talosta 20-30 mielenosoittajaa, joista osa on lukinnut itsensä pattereihin. Taloon tulee myöhemmin Oranssi ry:n tila.

6.12.2003 viimeiset Kuokkavierasjuhlat. Mielenosoittajat valtaavat talon Hietalahden reunalta ja marssivat sieltä linnan eteen.

2004

30.4.2004 mielenosoituksia aletaan järjestää vappupäivän sijaan aattona. Reclaim the City -paraati kokoontuu Helsingin Rautatientorilla ja kiertää Helsingin keskustan kautta valtaamaan entisen Cäpsän talon Käpylästä. Seuraavana päivänä samanniminen kulkue valtaa Väinönkadun Jyväskylässä banderolleilla, joissa juhlitaan “ei-työn juhlaa” ja vaaditaan urbaania tilaa haltuun.

syksy 2004 perustetaan prekariaatti.org -sivusto ja liike uuden työväen kamppailun välineeksi.

9.-16.7.2004 Imatralla järjestetään kansainvälinen No Border -toimintaleiri.

15.-17.10.2004 suomalaisia aktivisteja osallistuu Lontoon sosiaalifoorumiin. Tapaaminen Alex Fotin kanssa pohjustaa prekariaattiliikettä.

5.11.2004 Helsingissä järjestetään kulkue katutaiteen puolesta ja vartiointiliike FPS:ää vastaan. 400 ihmistä koristelee keskustaa tarroilla, stencileillä ja tageilla. Paikalle ajanut poliisiauto liimataan täyteen tarroja. Myös poliisi saa tarran selkäänsä.

joulukuu 2004 Kuokkavierasjuhlien mellakoinnista syntynyt laki naamioitumiskiellosta astuu voimaan.

6.12.2004 Kuokkavierasjuhlia ei järjestetä. Niiden sijaan levitetään tiedotetta, jonka mukaan mielenosoittajat ovat menneet lakkoon. Poliisi odottaa silti Helsingin Kauppatorilla mellakka-aitojen ja panssareiden kanssa.

2005

30.4.2005 EuroMayDay-kulkue kiertää Helsingin keskustaa ja varastaa tavaroita Alkosta sekä OneWay-vaateliikkeestä. Kulkue onnistuu vapauttamaan poliisin kiinniottaman mielenosoittajan. Mukana mielenosoituksessa on ensimmäistä kertaa räppiartisteja. Jyväskylässä EuroMayDay kävelee Lidliin varastamaan olutta ja sipsejä protestina tavalle, jolla yritys kohtelee työntekijöitään. Mielenosoitus järjestetään myös Kemissä.

kesäkuu 2005 Helsingin keskustassa vallataan sijoitusyhtiön omistama, neljä vuotta tyhjillään ollut rakennus Vuorikadulla. Squat Omega tarjoaa kahden viikon ajan hätämajoitusta asunnottomille.

20.6.2005 siviilipoliisit pitävät Omega-valtauksen ovia auki sisään rynnäköiville mellakkapoliiseille. Valtaus häädetään.

21.6.2005 Omegan häätöä protestoidaan mielenosoituksella. Poliisi takavarikoi mielenosoittajien soundiauton, käyttää teleskooppipamppua, murtaa yhden mielenosoittajan polven ja tekee muutaman kiinnioton. Ihmiset muodostavat ketjun poliisiauton ympärille. Mellakkapoliisit työntävät ketjun pois.

25.8.2005 Katutaiteiden yö -mielenosoitus kiertää maalaamassa ja liimaamassa Helsingin keskustaa. 300 hengen kulkue protestoi kaupunkia, Stop töhryille -kampanjaa ja FPS:ää vastaan.

30.9.-2.10.2005 anarkistinen Musta Pispala -festivaali järjestetään Tampereella ensimmäisen kerran. Tapahtumasta tulee jokavuotinen perinne.

27.11.2005 joukko helsinkiläisiä valtaa Katajanokalla Linnakuja 3:n vanhan Merikadettikoulun asuntolan sosiaalikeskukseksi ja asumiskäyttöön. Poliisi häätää valtauksen noin kahden viikon jälkeen.

2005 Takku.net perustetaan antiautoritaariseksi mediaprojektiksi.

2006

kevät 2006 prekariaatin urheiluseura Työväen Jousto tunkeutuu Kampin työvoimatoimistoon ja vuokratyöfirman aulaan.

30.4.2006 EuroMayDay-mielenosoitus marssii Kiasmalta Helsingin keskustan läpi perustuloa vaatien. Mielenosoittajat rikkovat näyteikkunoita ja kivittävät Elinkeinoelämän Keskusliiton päämajan ikkunoita. Illalla osa mielenosoittajista valtaa VR:n makasiinit bileitä varten. Makasiineillä syttyy mellakka, kun poliisi ja palomiehet yrittävät sammuttaa pihalle väsättyä kokkoa. EuroMayDay-mielenosoitus järjestetään myös Torniossa.

3.5.2006 EuroMayDayta järjestämässä ollut Eetu Viren puhuu Ylen A-Talkissa “paskaduuneista”. Sanasta tulee vuosikymmenen työelämäkäsite.

13.6.2006 sosiaalikeskus Siperia palaa yöllä tulipalossa. Talo on tyhjillään palon syttyessä.

24.8.2006 Katutaiteiden yö -mielenosoitus vastustaa Stop töhryille -kampanjaa tarroilla, tageilla ja stencileillä. Mielenosoittajat rikkovat ikkunoita ja ampuvat ilotulitteita. Mellakkavarusteiset poliisit ottavat 60 mielenosoittajaa kiinni Hietalahden torilta.

9.9.2006 noin 200 mellakkapoliisia, rajavartiolaitos ja sadat muut poliisit saartavat Smash ASEM -mielenosoituksen Helsingin keskustassa ennen kuin mielenosoitus ehtii alkaa. Poliisin piiritykseen jää 500 henkilöä. Poliisi ottaa kiinni yhteensä 136 henkilöä epäiltynä virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta, väkivaltaisen mellakan johtamisesta ja mellakoinnista.

31.10.2006 Helsingissä osoitetaan mieltä Meksikon Oaxacan osavaltiossa toukokuussa syntyneen liikkeen tueksi ja mielenosoittajien tappamista vastaan. Lokakuun lopussa kuvernööri Ulises Ruiz Ortizin joukot valtaavat Oaxacan pääkaupungin takaisin ja tappavat useita ihmisiä, muun muassa amerikkalaisen Indymedian toimittajan.

7.12.2006 joukko lakkoilevia opiskelijoita valtaa Helsingin yliopiston Porthania-rakennuksen bileitä varten ja vaatii opiskelijoille perustuloa.

joulukuu Kööpenhaminan Ungdomshuset uhataan häätää, mistä seuraa valtavia mellakoita. Paikalla on muutamia kymmeniä suomalaisia, joista osa jää poliisin haaviin.

2007

1.3.2007 varhain aamulla Tanskan poliisi häätää sosiaalikeskus Ungdomshusetin erikoisjoukoilla ja vettä suihkuttavalla lentokenttäpaloautolla. Häätöä seuraavat Tanskan rajuimmat mellakat sitten vuoden 1993. Nørrebron kaduilla rikotaan ikkunoita, rakennetaan palavia barrikadeja ja heitellään polttopulloja. Suomessa Kööpenhaminan tapahtumat synnyttävät vihaa ja innostusta.

30.4.2007 EuroMayDay-mielenosoituksen teemana on kaupunkitilan haltuunotto. Yli tuhannen ihmisen mielenosoitus kulkee soundirekan kanssa Kampin Narinkkatorilta Tokoinrantaan, jossa mellakkapoliisi hajottaa kokoontumisen ja nuotion yöllä.

16.5.2007 Katajanokalla vallataan vanginvartjoiden entinen rakennus. Valtaus saa nimen Karku. Naapureiden ja median huomio on myönteinen. HS:n toimittaja viettää talossa neljä päivää.

25.5.2007 poliisi häätää Karkun tulemalla oven läpi moottorisahalla. Häätöä protestoidaan kadunvaltauksella. Illalla vallataan Tokoinrannan Cafe Piritan rakennus.

1.6.2007 talonvaltaajat tukkivat Mannerheimintien kahdeksi tunniksi puistonpenkeillä ja musiikilla.

1.6.2007 Turussa vallataan Ratapiha.

5.6.2007 Turussa vallataan Koulukatu 7.

8.6.2007 Cafe Pirita vallataan uudestaan bileitä varten. Poliisi tyhjentää rakennuksen, mutta se vallataan toisen kerran illalla.

16.6.2007 Helsingissä vallataan Telakkakatu 6:n suuri satamarakennus. Valtauksesta tulee militarisoituva mustan blokin harjoitus, jossa rakennetaan barrikadeja, varataan kiviä ja murskataan lasia poliisin varalle.

18.6. 2007 Tampereella vallataan Ratakatu 5.

28.6.2007 poliisi häätää Helsingin Telakkakadun valtauksen laskeutumalla talon katolle helikopterista ja ajamalla rampista talon sisälle. Valtaajia kiskotaan ulos rikkinäisten ikkunoiden läpi housut kintuissa. Karhuryhmä on mukana operaatiossa.

29.6.2007 Telakkakadun häätöä protestoidaan liikkuvalla kadunvaltauksella. Syntyy pieni nujakka, kun vartijat estävät mielenosoittajia menemästä Kampin kauppakeskukseen. Mielenosoittajat ripustavat banderollin Kampin suuren videonäytön kohdalle. Kulkue kiertää keskustan ostosalueita siviilipoliisit perässään ja “vapauttaa” tavaroita kaupoista.

13.7.2007 Helsingin talonvaltaajat raahaavat autotielle huonekaluja ja tekevät Mikonkadusta olohuoneensa.

26.7.2007 Helsingissä järjestetään valtausbileet Kaasutehtaankatu 1:ssä.

2.8.2007 valtaajat ottavat haltuunsa Elimäenkatu 15:sta, jossa järjestetään Ghetto Experience 2007 -sosiaalikeskusfestarit.

4.8.2007 jokavuotinen katujuhla: kadunvaltaajat katkaisevat Jyväskylän Puistokadun suurrallien aikaan.

18.8.2007 Helsingissä järjestetään kadunvaltaus, jossa soittaa joukko punk-bändejä.

4.-6.9.2007 Turun valtaajaporukat yhdistävät voimansa ja valtaavat huonokuntoiset talot osoitteessa Itäinen Pitkäkatu 64. Squat 64:stä tulee kulttuurikeskus, joka häädetään kolmen päivän jälkeen.

8.9.2007 Metsälässä 180 ihmistä osoittaa mieltään ulkomaalaisten säilöönottokeskusta vastaan ja puhuu säilöönotettujen kanssa piikkilanka-aidan läpi.

marraskuu 2007 Oikeutta eläimille -salakuvauskampanjan julkistaminen: Tehotuotanto.net. Kuvat ja videot sairaista, haavoittuneista ja huonovointisista tuotantoeläimistä julkistetaan yhteistyössä eri medioiden kanssa ja kampanjoiden nettisivuilla. Kuvaajat ja aktivistit tulevat omilla kasvoillaan puhumaan tv:hen, ja osa heistä joutuu pitkiin oikeudenkäynteihin. Kampanjaa seuraavat muun muassa Sikatehtaat-kampanja (2009) ja Tarhauskielto-kampanja (2010).

20.12.2007 valtaajat jättävät Elimäenkadun sosiaalikeskuksen, kun neuvottelut kaupungin kanssa kariutuvat.

2008

1.11.2008 talonvaltaus Helsingin Hermannissa osoitteessa Saarenkatu 17. Valtauksesta halutaan autonominen sosiaalikeskus, mutta tila häädetään heti viikonlopun jälkeen.

15.2.2008 Kauppalantie 2 vallataan Helsingissä ja häädetään seuraavana päivänä.

16.2.2008 Oranssi-yhdistyksen vanhat tilat vallataan Herttoniemessä osoitteessa Hiihtäjäntie 1. Valtaus jää lyhyeksi.

1.4.2008 Jyväskylä: Autonominen tiedekunta -kollektiivi valtaa aprillipäivänä yliopiston kampusalueelta erityispedagogiikan laitoksen. Seuraavana päivänä kymmentuntinen poliisioperaatio päättyy valtaajien pois kantamiseen. Kaikkiaan satakunta poliisia tarvitaan häätämään 30 valtaajaa.

6.4.2008 Reclaim the City -kulkue marssii 50 hengen voimin Narinkkatorilta Rajasaareen ja valtaa Viirus-teatterin entiset tilat.

30.4.2008 EuroMayDay Goes Vapaa Helsinki -mielenosoitus kiertää Helsingin keskustaa savupommien ja banderollien kanssa. Julma-Henri räppää rekan lavalla. Poliisi ottaa kiinni kulkueen järjestyksenvalvojia, joita syytetään yrityksestä vapauttaa kiinniotettuja. Kiinniotettu pääsi karkuun, mutta järjestyksenvalvojia jäi kiinni. Ei tuomiota.

kesä 2008 talonvaltaajat kutsuvat romanit asumaan leiriin Rajasaaren pihalle.

16.9.2008 Stop Töhryille -kampanjan 10-vuotisjuhlapäivänä Kiasman taakse kerääntyy tuhatkunta ihmistä, jotka marssivat ympäri Helsinkiä tägäämässä ja maalamassa julkisia pintoja. Mielenosoittajat ottavat yhteen mellakkapoliisin kanssa. Vuoden lopussa Helsinki lopettaa Stop Töhryille -kampanjan mutta liittää osan sen toimista kaupungin pysyvään budjettiin.

16.10.2008 Asunnottomien yönä vallataan puolueiden vaalimökit Kolmen sepän aukiolla. Opiskelijatoiminta-liike valtaa Helsingin yliopiston päärakennuksen vanhan puolen.

24.11.2008 Opiskelijatoiminta valtaa Vanhan ylioppilastalon. 300 ihmistä keskustelee yliopistolaista, opiskelijoiden toimeentulosta ja asuntotilanteesta. Tapahtumaa varten julkaistaan Vallankumous-Ylkkäri.

joulukuu 2008 Kreikassa valtavat mellakat ja valtaukset. Protestiaalto saa alkunsa, kun poliisi tappaa 15-vuotiaan Alexandros Grigoropoulosin Exárcheian kaupunginosassa. Suomessa osoitetaan mieltä kreikkalaisten tueksi.

2009

2.1.2009 verkkolehti Megafoni lopettaa vanhassa muodossaan. Megafonin vanha toimitus jakautuu kahtia.

7.1.2009 sosiaalikeskus Satama avataan Helsingin Sompasaareen.

29.1.2009 Helsingin yliopistossa kutsutaan koolle ruohonjuuritason yleiskokous uutta yliopistolakia vastaan. 500 ihmistä kokoustaa Porthanian ykkössalissa.

19.2.2009 ensimmäinen toimintapäivä uutta yliopistolakia vastaan. Helsingissä osoittaa mieltään 1500 ihmistä, Tampereella 500, Joensuussa 400. Myös Turussa, Rovaniemellä ja Oulussa marssii satoja opiskelijoita, henkilökunnan jäseniä ja muita liikkeen tukijoita. Helsingissä vallataan yliopiston hallintorakennus.

13.3.2009 Painajainen Arkadianmäellä -mielenosoitukseen yliopistolakia vastaan ja tietotyöläisten oikeuksien puolesta osallistuu 1500 ihmistä. Mielenosoitus kulkee Senaatintorilta eduskuntatalon kautta Helsingin yliopiston päärakennukselle, joka vallataan viikonlopuksi.

1.4.2009 poliisi tappaa mielenosoittajan suurmielenosoituksessa toista kertaa 2000-luvulla, tällä kertaa Lontoon aprillipäivän G20-vastaisessa talouskriisiprotestissa.

27.4.2009 joukko opiskelijoita valtaa toimistorakennuksen Helsingin Vallilasta. Valtaajat poistuvat aamuyöllä.

30.4.2009 opiskelijoiden, vasemmiston ja valtaajien kolme mielenosoitusta yhdistyvät yli tuhannen hengen katukarnevaaliksi Helsingissä Eteläranta 10:n edessä vappuaattona. Murrostorstaiksi nimetty tapahtuma on viimeinen autonomien järjestämä vappumielenosoitus.

1.5.2009 avataan infoshop Mustan kanin kolo, joka on aina siitä lähtien toiminut tärkeänä kokoontumispaikkana ja antiautoritaaristen liikkeiden tukikohtana Helsingissä.

17.6.2009 Reclaim the Income -mielenosoitus perustulon ja nuorisotyöttömien puolesta puskee mellakkapoliisin aitoja Helsingissä.

elokuu 2009 sosiaalikeskus Satamassa järjestetään kokous, johon autonomit tulevat joukolla vaatimaan tilan käytön rajaamista kokoustettuaan ensin etukäteen. Satama on muuttunut osittain kuosausluolaksi. Kostoksi kokousjunttaamisesta tuntemattomat henkilöt sotkevat tilan muun muassa tyhjentämällä vaahtosammuttimia, rikkomalla astioita ja tägäämällä seiniin.

syyskuu 2009 opiskelijat valtaavat Lapinlahden sairaalan hylätyn Venetsia-rakennuksen hätämajoituskäyttöön. Valtaus kestää kaksi viikkoa, kunnes mellakkapoliisit tyhjentävät sen.

17.10.2009 Asunnottomien yön mielenosoituksessa 300 ihmistä kävelee Hakaniemestä Vallilaan ja valtaa toimistorakennuksen. Illan tullen poliisi ja pelastuslaitos keräsivät kadulle pidätysbusseineen sellaisen armeijan, että valtaajat päättivät neuvotella itsensä ulos talosta.

6.12.2009 ilmastoteemainen Kuumotuskulkue marssii Kauppatorille polttamaan Suomen lipun.

7.-18.12.2009 Kööpenhaminen ilmastokokoukseen lähtee Suomesta 5-6 bussillista mielenosoittajia. 12. päivän suurmielenosoitukseen osallistuu arvioista riippuen 40 000 – 100 000 mielenosoittajaa, joista poliisi ottaa kiinni 968.

2010

tammikuu 2010 Suoran toiminnan tilakonferenssi -tapahtuma järjestetään vallatulla talolla Olympiastadionin kupeessa.

maaliskuu 2010 ahtaajat lakkoilevat kolmen viikon ajan. Kotkan satamassa lakkolaiset tappelevat rikkureiden kanssa. Vasta perustettu Vastavoima-verkosto järjestää mielenosoituksen ahtaajien tueksi.

17.3.2010 Opiskelijatoiminta valtaa Helsingin yliopiston Porthanian, tarjoaa kaikille kuohuviiniä ja järjestää perustulo-karaoken. Seuraavana päivänä Opiskelijarähinä-mielenosoitus marssii maksuttoman koulutuksena puolesta.

27.3.2010 Vastavoima järjestää 200 hengen mielenosoituksen, joka kiertää Helsingissä nimeämässä työntekijöitä riistäviä ja ay-toimintaa estäviä yrityksiä. Mielenosoituksen lopussa poliisi ottaa kiinni hätäsoihtujen polttajan.

16.-17.4.2010 talonvaltausviikonloppu: Helsingin Kalasatamassa vallataan Kaasutehtaankadulta tila romanisiirtolaisille, Turussa vallataan Satamakatu 27 ja Tampereella Pispalan valtatie 52.

21.4.2010 Opiskelijatoiminta osallistuu Suomen ylioppilaskuntien liiton opintotukimielenosoitukseen. Mielenosoituksen aikana Uuden ylioppilastalon 5. kerroksesta pudotetaan Perustuloa perkele -banderolli ja eduskuntatalon eteen maalataan kiveen perustulovaatimus. Mielenosoituksen loppunujakassa SYLin järjestyksenvalvoja sytyttää yhden mielenosoittajan housut palamaan Opiskelijatoiminnan hätäsoihdulla.

30.4.2010 anarkistit ja talonvaltaajat järjestävät vappumielenosoituksen, johon osallistuu noin 400 ihmistä. Poliisi valvoo kulkuetta 40 poliisiauton ja siviilipoliisien voimin sekä ottaa kiinni 14 mielenosoittajaa.

30.4.2010 poliisi ja palokunta tulevat sammuttamaan Tampereen Näsinpuistossa palavaa nuotiota. Nuotion ympärillä juhlii parisataa nuorta, jotka olivat kokoontuneet sisällissodassa punaisten päämajana toimineen Näsinlinnan viereen vappuaaton mielenosoituksen päätteeksi. Väkijoukko puolustaa nuotiota poliisilta.

8.5.2010 Elintarviketyöläisten lakko. Vastavoima-verkosto merkitsee “rikkurileipiä” Helsingin Asematunnelin S-marketissa ja nujakoi vartijoiden ja myymäläpäällikön kanssa. Myöhemmin toukokuussa Vastavoima tekee tiedotusiskun Fazerin kahvilaan Helsingin keskustassa. Fazer on painostanut työntekijöitä lakon aikana.

3.7.2010 Suomen vastarintaliikkeet natsit iskevät Helsingin Pride-kulkueeseen kyynelkaasulla, paprikakaasulla ja savupommeilla. 88 ihmisen terveyttä vahingoitetaan. Nuorin uhreista on alle 1-vuotias.

20.8.2010 Helsingissä Opiskelijatoiminnan mielenosoitus tunkeutuu keppien kanssa valtioneuvoston linnan aulaan osoittamaan mieltään opintotuen heikennyksiä vastaan. Poliisi vie 14 mielenosoittajaa putkaan.

joulukuu 2010 Lontoossa mellakoidaan yliopistojen lukukausimaksuja vastaan.

2011

tammikuu 2011 arabikeväänä tunnettu kansannousu leviää Tunisiassa, Egyptissä ja muissa arabimaissa.

17.4.2011 perussuomalaiset saa historiallisen vaalivoiton, 39 kansanedustajapaikkaa, ja nousee Suomen toiseksi suurimmaksi puolueeksi.

15.5.2011 karnevaalikulkue vapaiden tilojen puolesta muuttuu Esplanadilla käsirysyksi poliisin kanssa ja kadunvaltaukseksi, kun poliisi ottaa kiinni ilotulitteita ampuneen mielenosoittajan. Illalla Suomi voittaa jääkiekon maailmanmestaruuden ja ihmiset tanssivat Helsingin keskustassa alasti katoilla liikennemerkkejä heilutellen.

toukokuu 2011 ensimmäinen ravintolapäivä järjestetään. Ravintolapäivästä tulee viidessä vuodessa maailman suurin ruokatapahtuma.

kesällä 2011 squat Syrjäksi ristitty puutalo vallataan Helsingin Vanhastakapungista.

juhannus 2011 sosiaalikeskus Sataman aktiivit valtaavat tyhjillään olevan yliopiston Franzenia-talon Kalliosta noin viikoksi.

elokuu 2011 Britanniassa poliisiväkivallasta syttyneet mellakat, katutaistelut, tuhopoltot ja ryöstöt aiheuttavat yli 100 miljoonan punnan vahingot ja viiden ihmisen kuoleman.

30.8.2011 naamioituneet mellakkapoliisit häätävät sosiaalikeskus Sataman, jota aletaan välittömästi purkaa.

syksy 2011 Siperiasta Satamaan -keskustelutilaisuus valtauksella Olympiastadionin kupeessa syksyllä Sataman häädön jälkeen. Paikalle saapuu yli 50 valtaajaa keskustelemaan menneestä toiminnasta.

17.9.2011 Occupy Wall Street -liike aloittaa Zuccotti-puiston valtauksen.

15.10.2011 Suomessa järjestetään protestihenkisiä torikokouksia 12 paikkakunnalla.

loppuvuodesta 2011 Anarkistinen Toiminta-ryhmä alkaa hiljaisesti remontoida Kauppalantiellä jo aiemmin vallattuna ollutta taloa. Talo saa nimekseen Squat Palokaivo.

vuoden 2011 aikana pääkaupunkiseudulla kivitetään, maalipommitetaan ja tuhopoltetaan poliisiautoja, asetetaan palopommi vartiointiliikkeen auton alle, heitetään polttopulloja kahteen bensa-asemaan sekä poliisiasemaan, poltetaan raideliikenteen ohjauskoppi ja tuhotaan luksusautoja. Takku.netissä julkaistaan insurrektionistiseen tyyliin kirjoitettuja tiedotteita, joissa otetaan vastuu iskuista.

2012

tammikuu 2012 Franzenia vallataan uudestaan anarkistisia leffafestareita varten, mutta poliisi saartaa talon. Tapahtuma järjestetään seuraavana päivänä Kauppalantiellä Squat Palokaivolla.

kesä 2012 yliopiston vanha Venetsia-rakennus vallataan viikonlopuksi.

marraskuu 2012 Talvivaaran nikkelikaivoksessa tapahtuu ensimmäinen vakava kipsisakka-altaan vuoto ja miljoona kuutiota hapanta metalli- ja sulfaattipitoista vettä valuu luontoon. Pääasiassa anarkistit järjestävät Helsingissä mielenosoituksen, johon osallistuu yli tuhat ihmistä.

marraskuu 2012 CrimethInc.-kollektiivin vierailu Suomessa on ensimmäinen anarkistisen Häiriöitä-sarjan luento. Vajaan viiden vuoden aikana luennoilla on yhteensä lähemmäs 3000 kävijää.

Vuonna 2012 tapahtuu melko vähän. Olkiluodon ydinvoimalan työmaa blokataan kesällä, ja ydinvoimaa sekä kaivosteollisuutta vastustetaan toimintaleireillä ja yksittäisillä aktioilla. Natsit alkavat tehdä väkivaltaa kadulla, ja heitä vastaan organisoidaan antifasistista toimintaa. Helsingin Kumpulassa vallataan squat Makamik, josta tehdään päihteetön harrastustila.

2013

tammikuu 2013 Helsingissä järjestetään muutaman sadan ihmisen rasisminvastainen mielenosoitus. Mannerheimintien toisella puolella joukko natseja kuvaa mielenosoittajia. Mielenosoituksesta irtautuu pienryhmä, joka hyökkää natsien kimppuun ja hajaantuu paikalta ennen poliisin tuloa.

tammikuu 2013 Tampereella järjestetään kreikkalaisille antifasisteille tukimielenosoitus, joka oli tärkeä tuleville antifasistisille toimijoille. Eräs osallistuja kertoo: ”Mukana oli jo parin seuraavan vuoden miekkareiden parhaimmat elementit: soihtuja, rumpuryhmä, satoja ihmisiä ja kaupunkien välistä yhteistyötä.” Takussa julkaistun raportin mukaan paikalla oli 300–400 henkeä.

30.1.2013 uusnatsit hyökkäävät Äärioikeisto Suomessa -kirjan esittelytilaisuuteen Jyväskylässä ja puukottavat järjestyksenvalvojaa ovella.

5.3.2013 Rhytms of Resistance -rumpuryhmä kiertää häiriköimässä Talvivaara-kaivosyhtiön omistajien ja osakeantia takaavan Nordean tiloissa Helsingissä. Poliisi ottaa 13 mielenosoittajaa ja kuvaajan kiinni valtion sijoitusyhtiö Solidiumin eteisestä.

maaliskuu 2013 Frankfurtissa järjestetään talouskuria vastustava Blockupy-mielenosoitus. Poliisi häätää Euroopan keskuspankin eteen leiriytyneet mielenosoittajat. Frankfurtin keskusta on poikkeustilassa useita päiviä.

6.12.2013 Linnanjuhlat ovat evakossa Tampereella, jossa järjestetään eliitin vastainen 500 hengen Kiakkovierasjuhlat-mielenosoitus. Mielenosoittajat kaatavat poliisin mellakka-aidat ja lähestyvät juhlapaikkaa. Poliisi vastaa suihkuttamalla pippurikaasua ja ratsastamalla hevosilla väkijoukkoon. Osa mielenosoittajista karkaa hajottamaan kaupungin keskustan näyteikkunoita. Mielenosoitusta seuraa suuri julkinen keskustelu anarkismista, eriarvoisuudesta ja luokkayhteiskunnasta.

2014

tammikuu 2014 anarkismi kiinnostaa Suomessa: anarkistisen A-ryhmän luennolle saapuu Helsingissä satakunta ihmistä. Nimekkäitä anarkisteja haastatellaan lehdissä.

15.3.2014 Antirasismi X -verkosto ja Varis-verkosto järjestävät Otetaan yö takaisin -mielenosoituksen malmölaisten tueksi. Puheissa vastustetaan natsien Ruotsissa ja Suomessa lietsoman pelon ilmapiiriä. 500 ihmisen kulkue kävelee Kampista Kallion Karhupuistoon.

1.5.2014 mellakkapoliisi saartaa vappumarssilla anarkistien kokoontumisalueen, iskee ihmisiä maahan, vie heitä putkaan ja takavarikoi lippukeppejä myös vasemmistonuorilta. Iskun perusteluksi poliisi sanoo, että marssijoilla oli “terotettuja astaloita”.

23.9.2014 anarkistit blokkaavat JHL:n lakkoa murtavia busseja. Aktio aiheuttaa paljon keskustelua, hyväksyntää ja paheksuntaa.

lokakuu 2014 Kobanen piiritys on kuumimmillaan. Antiautoritäärinen ja järjestäytynyt Rojava-solidaarisuustoiminta alkaa Helsingissä Yhdessä Rojavan puolesta -nimellä.

6.12.2014 anarkistinen Luokkaretki lähiöst linnaan -mielenosoitus tuhoaa Helsingin keskustaa Hakaniemestä Ullanlinnaan. Poliisi ei hallitse tilannetta ja arvioi vahinkojen nousevan lähelle sataa tuhatta euroa.

2015

10.3.2015 mellakkapoliisi tunkeutuu oven läpi Mummola-nimiseen talonvaltaukseen Herttoniemen Fastholmassa. Talo häädetään ja puretaan saman tien kaivinkoneella ja puskutraktorilla. Valtaus on kerännyt uusia ihmisiä, ja häätö suututtaa heidät. Illalla häätöä vastustava mielenosoitus kivittää tilakeskuksen ikkunoita ja poliiseja sekä ampuu ilotulitteita.

18.3.2015 Euroopan keskuspankin uuden pääkonttorin avajaispäivänä lähes 20 000 ihmistä osoittaa mieltään Frankfurtissa. Noin 3000 yrittää tunkeutuu pääkonttorille turva-aitojen läpi. 130 mielenosoittajaa ja 150 poliisia loukkaantuu mellakoissa.

19.4.2015 vasemmiston yhteenlaskettu tulos eduskuntavaaleissa on historiallisen huono.

huhtikuu 2015 Pyhäjoen ydinvoimalatyömaan lähistölle perustetaan pysyvä protestileiri.

vappu 2015 Kapinatyöläinen-lehti palaa usean vuoden tauolta ja jatkaa siitä eteenpäin säännöllisesti.

27.5.2015 Juha Sipilän johtama keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten hallitus julkaisee ohjelmansa, johon kuuluvat neljän miljardin euron leikkaukset. Heikennykset kohdistetaan erityisesti sosiaaliturvaan ja koulutukseen.

9.6.2015 suuri EVR-isku Pohjolan Matkojen varikolla turkishuutokauppoja vastaan. Tulipalo tuhoaa yhdeksän bussia ja aiheuttaa miljoonavahingot.

28.7.2015 Meillä on unelma -mielenosoitus kerää 15 000 henkeä Helsingin Kansalaistorille protestoimaan perussuomalaisten Olli Immosen rasistisia puheita ja puolustamaan “monikulttuurisuutta”.

1.8.2015 Suomen Vastarintaliikkeen natsit mellakoivat Jyväskylän keskustassa ja pahoinpitelevät kolme ihmistä. Poliisi ottaa kiinni 32 henkilöä.

kesä 2015 yliopiston vanha Venetsia-rakennus on vallattuna jälleen kerran. Valtaus häädetään syyskuussa.

22.8.2015 Joukkovoima-liikkeen mielenosoituksessa lähes kymmenen tuhatta ihmistä pysäyttää liikenteen.

18.9.2015 yli 30 000 ihmistä osoittaa kaatosateessa mieltään oikeistohallituksen kaavailemia työehtojen heikennyksiä vastaan. Kyseessä on Suomen suurin mielenosoitus vuosikymmeniin. Mielenosoituksesta irtoaa kulkue, joka valtaa Helsingin yliopiston Porthania-rakennuksen. Valtauksesta tulee Suomen historian pisin yliopistovaltaus.

syksy 2015 toistakymmentä vastaanottokeskusta on joutunut tuhopolton, polttoyrityksen tai muun sabotaasin kohteeksi. Rasistisia iskuja ylistetään avoimesti sosiaalisessa mediassa.

24.10.2015 Helsingissä järjestetään yhtä aikaa Rajat kiinni -mielenosoitus ja tätä vastustava Sanotaan ei rasismille -mielenosoitus. Poliisi työntää antirasistiset mielenosoittajat Narinkkatorin reunalle ja pystytti heidän eteensä kaksinkertaisen muurin mellakkapoliiseista ja poliisiautoista. Mielenosoittajat valtaavat metrovaunun, liikkuvat sillä Kaisaniemeen ja leikkivät kissaa ja hiirtä poliisin kanssa.

6.12.2015 äärioikeisto järjestää Töölössä 612-marssin. Marssia vastustava antifasistinen Vapaus pelissä -mielenosoitus päätyy poliisin saartamaksi. Poliisi ampuu mielenosoittajia paineilma-aseilla ja ottaa kiinni 130 henkilöä.

2016

16.1.2016 Loldiers of Odin -klovniryhmä nolaa Tampereen Soldiers of Odin -äärioikeistojoukon. Klovnit saavat maailmanlaajuista huomiota.

23.1.2016 Loldiersit pelleilevät Tampereella Rajat kiinni -mielenosoituksen ympärillä. Poliisi ottaa kaksi klovnia kiinni ja kirjoittaa heille sakot niskottelusta.

29.4.2016 poliisi häätää voimakeinoin Pyhäjoen ydinvoimanvastaisen leirin ja käyttää jälleen paineilma-aseita. Mielenosoittajat tekevät vastarintaa jääkiekkovarusteissa, heittelevät poliisia kivillä ja sytyttävät poliisiauton tuleen.

toukokuu 2016 Soldiers of Odinin kerhotila vandalisoidaan Tampereella. Tilasta varastetaan järjestön toimintaa esitteleviä dokumentteja.

syksy 2016 Squat Kumma Helsingin Malminkartanossa vallataan.

10.9.2016 Pohjoismaisen vastarintaliikkeen (entinen Suomen vastarintaliike) natsi pahoinpitelee Helsingin Asema-aukiolla Jimi Karttusen, joka myöhemmin kuolee saamiinsa vammoihin.

24.9.2016 noin 20 000 ihmistä osoittaa mieltään rasismia ja fasismia vastaan kulkueessa, joka kävelee Kansalaistorilta Senaatintorille. Mielenosoituksessa puhuu muun muassa presidentti Tarja Halonen ja esiintyy 60-jäseninen sinfoniaorkesteri.

6.12.2016 itsenäisyyspäivänä Helsingissä osoittaa mieltään 180 natsia, 2900 vastamielenosoittajaa ja toista tuhatta äärioikeistolaista.

heinäkuu 2017 Hampurissa järjestetään G20-kokous. Vauraiden maiden johtajat saavat vastaansa arviolta sata tuhatta mielenosoittajaa. Suomesta ollaan pitkästä aikaa matkalla usean bussin voimin: sekä Vasemmistonuoret että pohjoismainen autonominen ARNA-koalitio järjestävät kuljetuksia kaupunkiin. ARNAn karavaaniin osallistuu yhteensä kuusi bussia kolmesta maasta. Perillä Hampurissa koetaan Saksan voimakkaimmat mellakat sitten 1980-luvun autonomiliikkeen. Poliisi joutuu jo protestien toisena päivänä pyytämään apujoukkoja muualta maasta. Paikan päältä kuullaan euforisia kokemuksia liikkeiden infrastruktuurista ja eri maiden liikkeisiin koetusta yhteydestä.

6.12.2017 Suomen kansallisvaltio täyttää sata vuotta.

tammikuu 2018 Into julkaisee kirjan, joka kertoo tämän aikajanan tarinan ja paljon muuta: Suoraa toimintaa! Autonomiset liikkeet Suomessa 1986-2016

 

Aikajanan esimerkit on koottu ennen kirjan kirjoittamista ja niissä on varmasti puutteita ja virheitä. Korjauksia ja lisäyksiä voi listata kommentteihin alle. Päivitetty 24.11.2017.

Sadan tuhannen euron mielenosoitus: kertomus Luokkavierasjuhlista 2014

10359506_10202082316219749_4449797180579423535_n

Itsenäisyyspäivänä on kaksi perinnettä: presidentinlinnassa jonotetaan kättelemään ja linnan ulkopuolella yritetään häiritä juhlintaa ja sörkkiä railoja päivän melankoliseen nationalismiin. Molemmat perinteet uudistuivat viime vuonna, kun kättelyt järjestettiin Tampereella ja ulkona järjestettiin Kiakkovierasjuhlat. Tänä vuonna virallinen juhla palasi Helsinkiin, mutta epävirallinen juhla riistäytyi uomista ja virtasi kaduilla miten sattuu. Poliisi arvioi, että illan aikana tuhottiin yksityisomaisuutta sadan tuhannen euron edestä:

Itsenäisyyspäivän illan aikana vahingoitettiin Hakaniemen ja keskustan alueella runsaasti yksityistä omaisuutta: parikymmentä henkilöautoa ja toistakymmentä kiinteistöä kärsi vahinkoa. Vahinkoina oli mm: peilien rikkomisia, lasien rikkomisia ja sotkemisia.

Illan aikana yksi metrovaunu jouduttiin poistamaan käytöstä, koska se oli sotkettu kauttaaltaan sisätiloista.

Tämän hetkinen vahinkoarvio illan tapahtumista liikkuu sadantuhannen euron hujakoilla.

Poliisi on ottanut tapahtumaan liittyen kiinni 23 henkilöä, ja heidän osaltaan esitutkinta aloitetaan sunnuntaina kuulustelemalla heitä.

Ylelle puhunut poliisi arvioi vahinkojen nousevan moniin satoihin tuhansiin. Ilta äityi niin villiksi, että Ilta-Sanomien toimittajaa epäillään mellakoinnista. Iltalehti puolestaan mässäilee ”tuhogallerialla”.

Voi sanoa, että ”mielenosoitus yllätti poliisit”.

capture_ip

Viime vuoden Kiakkovierasjuhlat onnistui järjestäjiensä näkökulmasta ilmeisen hyvin: osallistujia oli puolisen tuhatta, mielenosoitus liikkui vapaasti ja sai viestinsä läpi. Tapahtuma oli seuraavien päivien ykkösuutinen. Kun tänä syksynä julkaistiin kutsu itsenäisyyspäivän ”luokkavieraiden” Luokkaretki lähiöst linnaan -mielenosoitukseen, sitä pidettiin ainakin osittain epäonnistumaan tuomittuna yrityksenä toistaa Tampereen tapahtuma.

Mielenosoituksen ennakkoviestintä ja graafinen ilme eivät olleet Kiakkovierasjuhlien tasolla, eikä niin sanotun poliittisen mielikuvituksen tasolla tehty uusia avauksia. Kutsu ei onnistunut kommunikoimaan kovin hyvin. Kuulin monen ihmisen perustelevan poisjäämistään näiden syiden lisäksi poliisilla: Kiakkovierasjuhlien jälkeen poliisi tuskin päästäisi mielenosoitusta edes liikkeelle. Ja vaikka päästäisikin, miksi pitää yllä itsenäisyyspäivän mielenosoitusperinnettä vain perinteen vuoksi?

Alku vaikuttikin tapahtuman kannalta huonolta. Mellakkapoliisit olivat miehittäneet Itäkeskuksen metroaseman. Poliiseja oli sekä laiturilla että Tallinnanaukiolla, ja he tarkastivat ohikulkijoiden reppuja.

Mielenosoitus kokoontui Stoan aukiolla Itäkeskuksen kirjaston vieressä. Poliisi pysyi kaukana kokoontumisesta. Tunnelma oli rauhallinen ja odottava.

Artistit aloittivat settinsä vain 20 minuuttia ilmoitetusta esitysajasta myöhässä, mikä on poikkeuksellista anarkistien järjestämässä tapahtumassa.

Ennen puoli seitsemää mielenosoitus ryhmittyi banderollien ja soihtujen taakse ja lähti kävelemään kohti Itäkeskusta. Poliisi oli tukkinut Tallinnanaukion. Mielenosoitus kiersi Turunlinnantien kautta bussipysäkkien puoleiselle metrosisäänkäynnille, ja poliisi päästi koko mielenosoituksen pakkautumaan yhteen metrojunaan.

Tämä oli itselleni illan ensimmäinen yllätys. Olin ajatellut, että poliisi ei päästä tapahtumaa liikkumaan keskustaan tai vaihtoehtoisesti sumputtaa kaikki metroon ja purkaa mielenosoituksen siellä. Ehkä vapun kritiikki poliisia kohtaan todella osui, ja poliisi pelkäsi toimia, tai sitten poliisi ei halunnut ottaa riskiä ja katsoa, mitä Itäkeskuksessa tapahtuu, jos mielenosoitusta ei päästetä liikkumaan metroon.

Metrossa tunnelma oli niin sanotusti katossa, missä oli nopeasti myös melkoinen kasa tussispaghettia. Poliisi ennakoi mielenosoituksen nousevan metrosta rautatieasemalla, jonne oli järjestetty mellakkapoliisien vastaanottoväijytys. Metro pysäytettiin kuitenkin Hakaniemessä ja järjestäjät karjuivat mielenosoituksen ulos, ylös ja kadulle.

Tässä vaiheessa poliisi oli menettänyt pelin. Ylös noustessa ei näkynyt yhden yhtä partiota.

Takavuosina totuin suomalaisissa mielenosoituksissa siihen, että jos jossakin hajoaa ikkuna, sen tekee useimmiten satunnainen känninen pullonheittelijä. Lisäksi paikkoja on särkynyt vastauksena poliisin väkivaltaan. Tällä kertaa mukana oli työkaluilla valmistautuneita ihmisiä, jotka tekivät jo alussa kulkueesta nopeita koukkauksia ikkunoita kohti, palasivat kulkueeseen, kävelivät jonkin matkaa ja pudottivat työkalunsa pois, jotta eivät jäisi kiinni. Toiminta oli mielenosoituksen alkuvaiheessa varovaisen ja selväpäisen oloista. Näytti siltä, että kohteet valikoitiin tarkasti: McDonald’sin, Sokoksen ja Subwayn ikkunoita vastaan hyökättiin, ja H&M:n valomainos rikottiin ja töhrittiin.

Kulkueessa oli samaa energian ja ilon karnevalismia kuin Kiakkovierasjuhlissa 2013 ja EuroMayDayssa hulluna vuonna 2006. Ihmiset nauroivat ja huusivat, polttivat soihtuja, heittivät savupommeja ja ”äänipommeja”, tarjosivat toisilleen pähkinöitä, tanssivat ja hoilasivat. Välillä mielenosoitus oli strobosoihtujen ja rakettien liikkuva spektaakkeli.

Poliisi kasasi joukkonsa uudestaan Kaisaniemessä, jossa jouhat tukkivat tien keskustan liikekaduille ja ohjasivat kulkueen kohti Senaatintoria. Tässä vaiheessa kulkueen sivusta sai viimein perinteisistä suurmielenosoituksista tutun mellakkapoliisisaattueen, joka marssi mielenosoituksen sivussa.

Poliisin kanssa oli pientä käsirysyä, kun mielenosoitus yritti tunkeutua Aleksanterinkadulle. Poliisi piti rivistönsä eikä ottanut ketään kiinni, ja kulkue jatkoi Espaa kohti. Espan puistossa oli uusi tönimiskohtaus, jossa poliisit näyttivät jo hätääntyneiltä puolustaessaan Kappeli-luksusravintolan ikkunoita.

Seuraavaksi mielenosoitus yllätti poliisin niin totaalisesti, että kesti yli tunnin, ennen kuin poliisi pystyi taas toimimaan tehokkaasti.

Poliisi oli ilmiselvästi odottanut, että mielenosoitus suuntaisi presidentinlinnan mellakka-aitakarsinaa kohti. ”Jos aita kaatuu, niin patukkaa vaan”, ohjeistettiin poliisia linnan luona. Kulkue käveli kuitenkin Etelärantaan Elinkeinoelämän keskusliiton pääkonttorin eteen. Muutama poliisi ehti suojaamaan ovia mielenosoittajilta.

EK:n jälkeen alkoi valtava yksityisomaisuuden halveksunta ja paikkojen hajottaminen. Mielenosoitus sai liikkua EK:n ympäryskortteleissa miten halusi ja tehdä mitä huvittaa. Ikkunoita hajosi joka puolella. Kalliiden autojen peilejä rikottiin. Joku tuhosi Metson konttorin ikkunan. Eri puolilla paukahteli. Kultaliikkeiden ikkunoihin maalattiin FUCK CAPITAL -graffiteja. Fabianinkadulla kiskottiin kokonainen lipputanko irti kiviseinästä. Suomen lippuja revittiin alas ja yritettiin polttaa, mutta sade oli kastellut ne liian märiksi.

Kaartinkaupungista mielenosoitus nousi Tähtitorninmäelle. ”Tässä on jotain kaunista”, sanoi vieressä kävelevä mielenosoittaja ja hymyili. Toinen laahasi Suomen lippua ja yritti sytyttää sitä soihdulla toimittajien kuvatessa.

Mäen huipulla ammuttiin pari rakettia valaisemaan pimeää iltaa.

Jos mielenosoitus olisi hajautunut tässä vaiheessa, kukaan ei luultavasti olisi joutunut kiinniotetuksi. Sen sijaan kulkue suuntasi uudestaan kohti Etelärantaa. Kadun yläpäässä kama alkoi lentää uudestaan ja ikkuna hajosi. Poliisi oli ryhmittynyt EK:n eteen todella voimakkaasti, mukana oli ratsupoliisit ja mellakkakilvet. Väki paineli suoraan poliisiriviä päin, töni poliiseja taaksepäin ja heitteli tölkkejä. Poliisi töni takaisin kilvillään.

Kulkue päätti kääntyi uudestaan EK:n kulmalta kohti Fabianinkatua. Seurasi hillittömin tuhosessio, jonka olen Suomessa nähnyt. Kirkkohallituksen iso ikkuna kivitettiin rikki. Ihmiset repivät liikennemerkkejä, tuhkakuppeja, roskiksia, tynnyreitä, lautoja, kaikkea mikä lähti irti, ja tähtäsivät kaikkea mikä hajosi. Osa mielenosoittajista osoitti suosiotaan, osa huusi vastaan, osa alkoi paeta paikalta.

Paikkoja hajosi niin paljon, ettei perässä enää pysynyt. Alun varovaisuus ja kohteiden valinta oli poissa, nyt uhattiin myös ravintoloiden ikkunapöydissä istuvia ihmisiä. Kaman heittelijät eivät enää välittäneet, oliko särkyvän lasin takana ihmisiä tai edessä mielenosoittaja lastenrattaidensa kanssa.

Muutama minuutti ylläolevan twiitin jälkeen kulkue pysähtyi Unionkadun päähän mellakkapoliisien tukittua tien. Poliisit kurvasivat mellakkajoukoilla myös kulkueen takaa ja alkoivat sulkea risteystä. Osa mielenosoittajista, seuraajista ja toimittajista ehti kävellä muotoutuvan poliisirivistön välistä, loput 200 jäivät poliisimottiin. Kun sumputetut huomasivat, että heidät oli saarrettu, ympäristön tuhoaminen yltyi.

Tilanne näytti motitettujen kannalta toivottomalta. Päätin lähteä kotiin. Ehdin kävellä korttelin verran, kun kuului valtavaa riemuhuutoa. Viitisenkymmentä ihmistä juoksi ulos korttelin keskellä olevasta rakennuksesta, juoksi kulman taakse ja hajaantui joka suuntaan. Mielenosoittajat olivat murtautuneet ulos poliisin sumpusta ja pakenivat paikalta suoraan rakennusten läpi.

”Nyt ei tainnut mennä poliisilla ihan putkeen”, vieressä seissyt seuraaja sanoi. Kadulla olevat ihmiset nauroivat tilanteen älyttömyyttä: todennäköisesti juuri ne, jotka olivat rikkoneet paikkoja, onnistuivat livahtamaan motista ulos. Kun poliisi huomasi paon ja onnistui tukkimaan sumpussa rikotun portin, mottiin jäi lähinnä rauhallisia seisoskelijoita ja toimittajia.

Motti purettiin keskiyöhön mennessä ja parikymmentä kiinniotettua kuljetettiin bussilla putkaan odottamaan kuulusteluja.

Vaihtoehtoinen kertomus tapahtumista löytyy Takusta. Kevennyksenä voi lukea myös anarko-Markon joulukalenteria.

Iltalehti illasta – toinen

Takun foorumilla mediaseurantaa

Edit: Takussa on myös jälkiraportti ja lausunto tapahtumista

Yleensä mielenosoitusten jälkeen mediat täyttyvät tuomitsijoista ja ymmärtäjistä. Itseäni ei kiinnosta kumpikaan. On tärkeämpiäkin kysymyksiä, joihin tarttua.

1) Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta on täysin uusi käänne suomalaisessa mielenosoitusperinteessä, että paikkoja tuhotaan näin laajasti, organisoituneesti ja militantisti. Meno on tietysti lievää verrattuna esimerkiksi Kreikkaan, jossa tuhopoltot ovat arkipäivää, mutta täkäläisessä kontekstissa tämä ja Kiakkovierasjuhlat ovat uutta. Mistä tämä kertoo?

2) Poliisiin keskitytään aina aivan liikaa, mutta poliisin silminnähtävä epäonnistuminen tuntui omituiselta. Oliko tosiaan niin suuri yllätys, että mielenosoitus ei mennyt linnan eteen vaan lähti harhailemaan ja pystyi muuttamaan suuntaansa nopeasti? Toisaalta poliisia tuskin sinänsä haittaa, että ikkunoita hajotetaan, perusteleehan tuho äärimmäiset voimakeinot ja lisämäärärahat.

3) Luokkaretki osoitti, että anarkistit pystyvät tekemään mielenosoituksessa mitä haluavat. Liike on nyt niin vahva, että sen ei tarvitse neuvotella poliisien kanssa tai jäädä marttyyreina valittamaan, että poliisi pamputti. Entä sitten? Mitä harhailu keskustassa ja vaihtelevasti valittu omaisuuden tuhoaminen kommunikoi ja kenelle? Kauempaa mielenosoitusta seuranneet tutut jakautuivat. Toisten mielestä mielenosoitus oli kommunikatiivisesti sisäänpäin kääntynyt. Toisten mielestä suuryrityksiä, EK:n korttelia ja Suomen lippuja vahingoittaneiden viesti oli selvä.

4) Uusnatsit ja muut äärioikeistolaiset järjestivät samaan aikaan mielenosoituksen Töölössä. Laajemmassa poliittisessa mittakaavassa tätä yli sadan ihmisen 612-marssia voi pitää äärioikeiston kannalta onnistumisena. Onko kadulla marssinut yhtä paljon äärioikeistoa 1930-luvun jälkeen? Tapahtumassa avoimesti natsihenkinen Suomen Vastarintaliike käveli yhdessä fasistisen Musta sydän -projektin, Suomen Sisun ja perussuomalaisten kanssa.

Anarkistien näyttävä marssi ja ikkunoiden rikkominen on hetkeen ja hätkähdyttävyyteen perustuvalla medialle kiinnostavampi kohde kuin sinimustien marssi. Äärioikeisto on kuitenkin jo nyt annettujen pahoinpitely- ja murhayritystuomioiden perusteella se todellinen uhka ja kohde, jota pitäisi tutkia ja joka pitäisi estää heti alkuunsa.

Itsenäisyyspäivänä äärioikeisto otti pienen mutta taitavan askeleen kohti mainstreamia. Samalla anarkistit noudattivat yleisessä tajunnassa ennakolta ollutta käsikirjoitusta.

Saako väkivaltaisia uusnatseja vastustaa väkivaltaisesti?

Äärisovinnaisen lehden äärimaltillinen toimittaja kirjoitti kolumnin, joka varoittaa ääriajattelun vaaroista. Kolumnin otsikossa rinnastetaan ”äärifeminismi” uusnatseihin. Ääriliike kuin ääriliike.

Seuraan nyt toimittajan ohjeita ja yritän ymmärtää asioita maltillisesti sen sijaan, että olisin ääriajattelija ja ottaisin kantaa mihinkään.

Suomessa toimii pitkälti Ruotsista johdettu uusnatsijärjestö Kansallinen vastarinta / Suomen vastarintaliike (SVL). Liike on hyvin pieni, jäseniä sillä lienee alla sata ja varsinaisia aktivisteja alle parikymmentä. SVL:n natsit ovat silti muun muassa tehneet kaasuiskun Pride-kulkueeseen, suihkuttaneet kaasua keskustelutilaisuuden puhujan kasvoille, tapelleet torilla luotiliiveissä ja hyökänneet Jyväskylän kaupunginkirjastoon pulloilla ja puukoilla. Lisäksi liikkeen yksittäiset jäsenet ovat kunnostautuneet pahoinpitelytuomioilla.

Viime aikoina julkisuudessa on väitetty, että Helsingissä olisi käynnissä katujengiytyminen. Väitettyjä jengiläisiä vastaan on hyökätty rasistisin äänenpainoin. Tästä innostuneena SVL on partioinut Helsingin kaduilla maahanmuuttajajengien varalta.

Lauantaina 11. lokakuuta natsit marssivat ensimmäisen kerran. Seuraavan viikonlopun tapahtumista Varisverkosto-ryhmä kirjoittaa:

Viikkoa myöhemmin, lauantaina 18. lokakuuta, Helsingissä järjestettiin Rudolf Hess -muistelmateoksen julkistamistilaisuus. Kirjan on suomentanut SVL:n entinen puheenjohtaja Henrik Holappa. Helsinkiin saapui natseja ainakin Norjasta ja Ruotsista, ja oletettavasti koko Suomen SVL:n kerma oli paikalla.

(…) Lauantai-iltana 18.10. SVL lähti toisen kerran katupartioimaan ulkomaalaisvahvistusten turvin. Tällä kertaa he saivat kokoon hämmästyttävät 17 natsia. Ruotsimieliset suomalaisnatsit ovat jo vuosia keksineet mitä mielenkiintoisempia tarinoita Suomen tapahtumista jaettavaksi Ruotsin emäjärjestön sivuille. Edes Ruotsin vastarintaliikkeen (SMR) natsit eivät ole aina uskoneet näitä jorinoita. Nyt SVL:llä oli näytön paikka.

Antifasistit olivat tällä kertaa valmistautuneita kohtaamiseen. Natsit ehtivät kävellä Töölönlahdelta Rautatieasemalle, jossa poliisit pysäyttivät heidät hetkeksi. Natsit jatkoivat partiotaan, mutta antifasistit yllättivät heidät Mannerheimin patsaalla, jossa seurasi alle puoli minuuttia kestänyt nujakka. Suurin osa natseista yllättyi silminnähden kohtaamastaan vastustuksesta ja seisoi kädet alhaalla kun ensimmäiset antifasistit olivat jo jakaneet iskuja. Natseja oli seurannut pari poliisipartiota, jotka puuttuivat antifasistien hyökkäykseen jo muutaman sekunnin jälkeen pippurikaasuttamalla kaikkia paikalla olleita. Tässä vaiheessa antifasistit vetäytyivät, jotta eivät joutuisi kiinniotetuiksi.

Johtiko tapahtuma keskusteluun siitä, miksi natsiliikkeen on annettu kasvaa sen verran, että se marssii kaduilla avoimesti? Ei. Ainakin minun Facebook- ja Twitter-virroissani liberaalit toimittajat ja politiikan tutkijat kauhistelivat natsien sijaan sitä, miten ”ääriliikkeet” nyt ovat vajonneet toistensa tasoille ja tappelevat katujen hallinnasta.

Siis avoimesti natseja ihannoivat, vähemmistöjen kimppuun väkivaltaisesti puukoilla ja kaasulla iskevät ihmiset edustavat samaa ääriliikettä kuin ihmiset, jotka vastustavat tätä natsien toimintaa?

Siis rotu- ja kulttuurierottelua sekä hierarkkista ja patriarkaalista yhteiskuntaa väkivaltaisesti ajava ryhmä on samanlainen ääriliike kuin ryhmä, jonka julkilausuttu tavoite on ”tasa-arvoon, vapauteen ja keskinäiseen avunantoon perustuva yhteiskunta, jossa ihmisiä ei ajeta kilpailemaan keskenään”?

Lisäksi keskustelussa kiinnostaa se, että liberaalit eivät vastusta väkivaltaa sinänsä vaan sitä, kuka väkivaltaa käyttää. Kukaan liberaaleista tuskin olisi lotkauttanut ironista sunnuntaibrunssin hyvinvoinnista yltäkylläistä eväänsä, jos väkivallan käyttäjänä olisi ollut antifasistien sijaan sinisissä puvuissa liikkuva hyvin varusteltu väkivaltamonopoli, jota kutsutaan poliisiksi. Poliisin voimankäyttöhän on aina oikein ja lainmukaista.

Nyt vedän hesarintoimittajat ja kerron, että oikeastaan ymmärrän näitä liberaaleja tuomitsijoita. Olinhan itsekin sellainen.


Kiinnostuin politiikasta
ja aktivismista lukiossa. Lukiolaisia usein pilkataan ajattelun naiviudesta ja hölmöydestä, mutta minusta se ei ole mikään ongelma, sillä lukiolaiset usein vaikuttavat aikuisia älykkäämmiltä ja tuoreemmilta. Sen sijaan elämänkokemuksen puute voi olla ongelma. Pelkän älyn varassa asioita tuomitsee liian helposti ja abstraktisti.

Aluksi politiikka oli itselleni jotain, josta ”oltiin mieltä” ja mihin ”otettiin kantaa”. Se oli keskustelua ja tekstiä. Se ei koskenut aineellisia asioita, tunteita tai kokemuksia. Se oli argumentaatiota ja symboleja.

Muistan tuolloin nähneeni videoita Saksan antifasta, joka ylpeili natsien hakkaamisella. Tyypit juoksivat metroon, löivät uusnatsit nopeasti maahan ja juoksivat pois. Toiminta näytti täysin sairaalta miehiseltä machotappelulta. Ajattelin, että tuollaista hullua väkivaltaliikettä täytyy vastustaa kaikin voimin.

Antifa-inhoni huippukohta oli mielenosoitus, johon osallistui ruotsalaisia antifasisteja. Toimintainnossaan antifat hyökkäsivät kulkueessa kävelleen humalaisen hörhön kimppuun, koska hörhö oli huudahtanut miekkaria sivustaseuranneille tummaihoisille ”what’s up niggas”. Mies nousi kadusta hämmentyneenä naama verta valuen.

Myöhemmin antifat torjuivat kaiken kritiikin ja perustelivat toimintaansa sillä, että ”tyyppi huuteli rasistisia, joten pistettiin pari hittiä naamaan, so what”.

Kun kirjoitin tapahtumasta, päädyin pilkan kohteeksi. Pehmoilua ja nynnyilyä!

Niin että ymmärrän tosiaan, miksi antifasisteiksi itseään kutsuvien toiminta saattaa hirvittää. Kuitenkin, kuten Hesarin toimittajilla on tapana sanoa, asiassa on toinen puolensa. Aloitetaan vaikka siitä, että virheistään huolimatta antifasistien toiminta on ollut huomattavasti luotettavampaa kuin poliisin toiminta.


Ensimmäinen tähän
keskusteluun liittyvä todella ”materiaalinen” kokemus mielenosoituksissa ja muissa poliittisissa tapahtumissa aikoinaan oli se, että poliisiin ei voinut luottaa. Vaikka olisi ollut sivullisena valokuvaamassa, niin ei ollut mitään takeita siitä, että poliisi ei voisi töniä, napata kameraa, nöyryyttää sanallisesti tai viedä putkaan poliisilain nojalla.

Kerta toisensa jälkeen poliisi tarkasti papereita, piiritti mielenosoittajia, hyökkäsi rauhallisen tapahtuman kimppuun, töni ihmisiä nurin, painoi kasvoja katuun ja otti osallistujia kiinni. Joskus virallisena syynä oli jonkun mielenosoittajan sytyttämä soihtu, joskus banderollin kantaminen, joskus poliisin mielestä väärä kulkusuunta, joskus poliisin megafoniin mumisemien käskyjen noudattamatta jättäminen.

Läheltä katsoessa näki, miten yksittäiset poliisit näyttivät saavan nautintoa väkivallan käyttämisestä ja vastenmielisenä pitämänsä ryhmän nöyryyttämisestä. Poliisi nauroi, kun vallattua taloa häädettäessä pois kannettavan valtaajan housut valuivat nilkkoihin.

Tämä kaikki antoi kaksi opetusta: poliisiin ei voi missään tilanteessa luottaa täysin, ja rauhallisissakin mielenosoituksissa on joskus varauduttava väkivaltaan, nimittäin poliisin käyttämään väkivaltaan. Poliisi voi ehkä olla työkalu joissain tilanteissa, mutta se on hyvin väkivaltainen ja uhkaava työkalu, jonka rakenteellinen rooli on yhteiskunnallisen järjestyksen ylläpitäminen ja vähemmistöjen sosiaalinen kontrollointi.

Tuolloin Suomessa ei vielä ollut näkyvää natsiliikettä eikä näkyvää antifa-liikettäkään. Talouskriisi, salonkikelpoisen rasismin nousu ja persujen jytky muuttivat kenttää.


Yhtäkkiä huomasin
istuvani Jyväskylän kirjaston luentosalissa uusnatsien iskiessä sinne puukoilla ja pulloilla. Olin erittäin iloinen siitä, että salin ovella oli antifa-henkistä väkeä käyttämässä väkivaltaa natseja vastaan. Nämä ihmiset suojelivat minua, kavereitani ja muita keskustelutilaisuuteen osallistuneita, kun poliisia ei kiinnostanut tulla paikalle, vaikka kirjaston vahtimestari oli etukäteen soittanut poliisille nähneensä kirjaston aulassa epäilyttävän näköistä väkeä.

Jo tätä ennen natsit olivat siis tehneet aikaisemmin mainitut kaasuiskut, pahoinpidelleet ihmisiä ja esimerkiksi luoneet henkilörekisterin ”pettureista”. Poliisi ei kyennyt lopettamaan tätä liikettä, tai sitten poliisia ei edes kiinnostanut koko juttu.

Tilanne antoi taas uusia opetuksia. Ensinnäkin natsit ovat oikea fyysinen uhka, eivätkä mikään harmiton mielipide, jota pitäisi liberalistisesti ”suvaita”.

Toiseksi poliisiin ei todellakaan pysty luottamaan. Poliisin toimintaa on vaikea kuitata satunnaisena virheenä, kun poliisiylijohtaja Mikko Paatero kommentoi Jyväskylän iskua sanomalla, että ”julkinen demokraattinen yhteiskunta tarkoittaa sitä, että tilanteita sattuu”.

Uusnatsit puukottavat, eli tilanteita sattuu! Paatero myös suoraan vetosi ruohonjuuritason toiminnan puolesta:

”Ääriliikkeitä on ja poliisi on hyvin tietoinen niistä. Poliisi ei kuitenkaan pysty valvomaan jokaista tilaisuutta, vaan se on tilaisuuden järjestäjän vastuulla vastata turvallisuudesta.”

Poliisin viesti tuntui olevan, että natsipuukotusten estäminen on pääasiallisesti tavallisten ihmisten vastuulla.

Kolmanneksi Jyväskylän tapauksen mediakäsittely osoitti, että monet toimittajat kokivat, ettei natsien väkivallalla ja muulla toiminnalla ole heidän edustamansa elämän kanssa mitään tekemistä. Natsit eivät uhkaa heitä. Eikä natsien väkivallan kohteillakaan ole toimittajien kanssa tekemistä, joten tapahtuma leimattiin joissakin paikoissa ”ääriryhmien” taisteluksi. Koko juttu koskee vähemmistöjä, ei ”meitä”, joten antaa asian olla.

Nyt kaduilla uusnatsien kanssa tappelevat antifasistit sitten tekevät poliisin tekemättömiä töitä samalla, kun mediassa jatketaan puhetta ääriliikkeiden yhteenotoista.

Pidän edelleen Saksan antifan videoita sairaina ja vastustan kaikenlaista väkivaltahehkutusta ja machoilua, mutta nykyään ymmärrän erittäin hyvin, miksi natseja vastaan käytetään väkivaltaa.


Huomatkaa muuten
, etten missään vaiheessa tätä kirjoitusta ottanut suoraan kantaa mihinkään. Kehystin vain keskustelua sopivilla nostoilla, omilla kokemuksillani ja retorisilla kysymyksillä. Näin minua ei voida syyttää ääriajattelusta. Sopisin hyvin toimittajaksi!

Viimeinkin työtön!

työttömyyden ihanuus

Rullasin alamäkeä auringonpaisteessa aamulenkkini loppupäässä, potkaisin asfaltilla vierivän pallon takaisin pikkupojalle ja mietin iloisena, että tämä on ensimmäinen päiväni työttömänä.

Seuraavana päivänä lojuin hiekkarannan yläpuolella kelluvan soutuveneen takatuhdolla Brewdogin olut kädessä ja sixpack donitseja keskipenkillä. Enää en muistanut ajatella työtä tai työttömyyttä. Enkä varsinkaan opiskelua.

Pääsin yliopistoon suoraan lukiosta. Kahdeksan vuotta opiskelin ja taistelin yliopiston ja opintotuen byrokratian kanssa. Kahdeksan vuotta stressaamista siitä,

  • riittävätkö opintopisteet Kelan tukeen,
  • milloin kurssin vetäjä viimein muistaa laittaa arvosanan kurssista jonka suoritin yli puoli vuotta sitten,
  • mitä vastaan yliopistolle Etappi-kontrolliin joka estää ilmoittautumisen seuraavalle lukuvuodelle,
  • mitä valehtelen taas yhteen pakolliseen HOPSiin,
  • mistä tilaisuuksista saan hajasuoritukset pakolliseen ”työelämäorientaatioon”,
  • miten huijaan tieni pakollisen ja hyödyttömän ruotsin kurssin ohi,
  • miten jaksan lukea taas uudesta opiskelijoiden toimeentuloa leikkaavasta päätöksestä tai opiskelijoita syyllistävästä EK:n lobbarista,
  • mistä saan tahdonvoimaa rämpiä pakollisen ja täydellisen turhan kurssin läpi,
  • miten saan luennoitsijan ymmärtämään että hän kontrolloi arvosanojen lisäksi myös opiskelijoiden toimeentuloa opintopisteiden kautta,
  • miten selitän että tärkeintä opiskelua ovat omaehtoiset lukupiirit ja keskustelut, jotka eivät näy rekistereissä,
  • millä rahalla elän taas seuraavan kesän ja oikeastaan koko opiskeluajan,
  • minä vuonna saan pitää lomaa,
  • milloin voin viimeinkin olla vapaa syyllisyydestä ja riittämättömyyden tunteesta.

Nyt ei tarvitse kestää mitään noista.


Opiskeluaika on toistaiseksi
ollut elämäni parasta aikaa, mutta mietin silti usein, miksi ihmiset alistuvat opiskelemaan. Niin paljon nöyryytystä, moralisointia ja köyhyyttä opiskelijana joutuu kohtaamaan sen lisäksi, että päähän tuntuu itsestään asentuvan itsenalistusjärjestelmä, joka syyllistää tekemättömyydestä.

Opintotukilautakunta, Kela ja yliopistojen omat kontrollit nöyryyttävät opiskelijoita hitaasta etenemisestä, tuottamattomuudesta ja kirjallisten todisteiden puutteesta.

Kolumnistit, taloustieteilijät ja poliitikot moralisoivat opiskelijoita yhtä aikaa siitä, että nämä tekevät töitä ja eivät tee töitä.

Valtio pitää opiskelijoita köyhyydessä, kun opintoraha on enintään 335 euroa kuukaudessa, työttömyystukeen ei ole oikeutettu ja toimeentulotuelle on äärimmäisen vaikea päästä, työmarkkinoilta löytyy lähinnä alistavaa silppua ja jos onnistuu pääsemään töihin, niin työnteko käytännössä estää opiskelun ja palkka on paljon pienempi kuin mitä se olisi valmiin tutkinnon kanssa.

Työttömänä on vapaa kaikesta tästä.

Totta kai työttömät kohtaavat valtavan määrän syyllistämistä, alistamista ja kontrollointia, mutta kyseessä on sentään avoin ja täysin kyyninen sota, jossa toisella puolella työttömät pakenevat vinkkejä ja aseita jakaen ja toisella puolella TE-toimistot, päivystävät moralistit ja kokoomuslaiset vaativat työttömiltä sirkustemppuja köyhyysrajalla elämisen ehdoksi. Lisäksi työttömän toimeentulo on massiivisesti opiskelijan tukea parempi.

Työttömyys tekee onnelliseksi. Työttömänä on viimeinkin mahdollisuus tehdä kaikkea sitä, mitä on aina halunnut tehdä mutta mihin ei ole ollut aikaa.


Paras tänä vuonna
lukemani pamfletti on nimimerkki Pasi Fauxin kesäkuussa julkaisema 44-sivuinen pdf-töräytys Kokemuksia palkkatyön ulkopuolelta. Se ilmaisee selkeästi sen, mitä itse koen ja ajattelen työnteosta. En ole niin nöyrän askeettinen tai antimaterialistinen kuin kirjoittaja, mutta lähtökohtamme ovat samat.

Faux kirjoittaa, että hyvän elämän mahdollistava yhteiskunta on nimenomaan ”oleskeluyhteiskunta”, jossa saa ”myös olla, eikä vain tehdä ja suorittaa”. Oleskelu vapauttaa tekemään mielekkäitä asioita ja työtä, jota ei tarvitse tehdä pakotettuna hengissä pysyäkseen vaan joka tarjoaa oman palkkionsa.

Nykyisessä sosiaaliturvajärjestelmässä tällainen mielekäs oleskelu ei ole mahdollista:

Ei ole ihmekään, että työttömiä pidetään laiskoina, koska aktiiviset työttömät joko menettävät tukensa tai sitten pysyvät visusti hiljaa. Jos haluaisi pelata sääntöjen mukaan, työttömäksi jäävän pitäisi myös lopettaa kaikki aikaa vievät ja aktiivisuutta edellyttävät harrastuksensa. Niitä saa sitten luvan jatkaa, kun on ansainnut paikkansa yhteiskunnassa tekemällä palkkatyötä.

(- -) Silloinkin kun ”työttömät” oikeasti ovat passiivisia, pääsyy on sosiaaliturvassa, ei palkkatyöttömien omissa taipumuksissa. Työttömyysturva ei millään tapaa kannusta tekemään yhtään mitään, mutta se ei johdu siitä että sosiaaliturva olisi liian hyvä, vaan siitä että se on liian huono, byrokraattinen ja joustamaton.

(- -)

Vastikkeelliseen sosiaaliturvaan siirtymisestä puhuminen on harhaanjohtavaa, sillä se on jo sitä: vastineeksi työmarkkinatuesta minun on oltava työmarkkinoiden käytettävissä ja pidättäydyttävä markkinoita vääristävästä toiminnasta. Toistonkin uhalla totean uudestaan: sosiaalietuuksista tekee passivoivia niiden muoto ja ehdot, ei niiden väitetty liiallinen rahallinen arvo.

TE-toimiston, sosiaalitoimiston ja Kelan tosiasiallinen tehtävä ei ole lakisääteisen sosiaaliturvan jakaminen ihmisille vaan sen jakamatta jättäminen. Jos viranomaisten tarkoitus olisi ensisijaisesti taata kaikkien toimeentulo aukottomasti, meillä olisi käytössä perustulon kaltainen järjestelmä.

(- -) Nyt tarvitaan viranomaisarmeija tarkistamaan pilkuntarkasti, osaako kansalainen hakea juuri sitä tukea johon hän on vaihtelevissa elämäntilanteissaan oikeutettu.

Kun sitten lähdetään pakotettuna työnhakuun, tilanne on äärimmäisen vastenmielinen:

Työelämän kilpailukeskeisyys itse asiassa saakin työnhaun tuntumaan minusta sodankäynniltä, sikäli kuin rauhan aikana eläneenä siitä mitään tiedän. Minua ei kiinnosta hakea töitä markkinoilta, joilla minun pitää jotenkin todistella olevani parempi kuin muut hakijat. En ole, olen ihan samanlainen kuin kaikki muutkin. Minä uskon yhteistyöhön, en kilpailuun.

Sitä paitsi haluan tehdä asioita, joista en ole ollenkaan varma, että markkinamekanismi olisi niille paras ympäristö. Kuten Faux kirjoittaa:

Haluan tutkia minua kiinnostavia asioita, en asioita joille löytyy ”ostaja”, koska en minä ainakaan jaksa keskittyä mihinkään tarpeeksi pelkän rahan motivoimana. Päinvastoin: ajatus siitä että kaikesta mitä tekee, pitäisi saada rahaa, on minulle lamaannuttava; miellyttävästäkin tekemisestä tulee silloin suorittamista.

(- -)

Itse kuitenkin koen, että kulttuuria on järkevintä luoda vastikkeettomasti: ei palkkiota vastaan vaan esimerkiksi perustulolla. Tällöin ihmisen minimitoimeentulo on automaattisesti taattu, jolloin kaikki ovat vapaita tekemään mitä haluavat riippumatta siitä onko joku markkinoilla valmis maksamaan juuri siitä toiminnasta rahallista korvausta.

(- -)

En ole koskaan ymmärtänyt mikä pakkomielle kaikkein marginaalisimmillakin luovan työn tekijöillä on vaatia ”työstään korvaus”, jos suurin osa siitä kuitenkin tehdään ilmiselvästi harrastuksena ja tekemisen ilosta. Esimerkiksi musiikin levyttäminen on tietysti kallis harrastus, mutta en ymmärrä miksi se pitäisi rahoittaa nimenomaan myymällä tuon harrastuksen ”tuote”. En myöskään ymmärrä, miksi luovan työn tekijä haluaisi, että heidän työnsä hedelmistä pääsevät nauttimaan vain he, jotka voivat maksaa niistä. Itse ainakin haluan, että kirjoitukseni leviävät mahdollisimman laajalle, ja ovat vapaasti kaikkien luettavissa. Ajatus tuotteen myytävyydestä tekisi kirjoittamisesta tylsää suorittamista: minunhan pitäisi miettiä enemmän sitä mitä ihmiset haluavat lukea kuin sitä mitä itse haluan sanoa.


Olen lukenut kommenttipalstoja
niin monta vuotta, että kyynisyyteni on tummunut mustaksi karstaksi, joka ei provosoidu minkäänlaisen trolliarmeijan rynnäköstä. Tiedän myös, ettei trolleille kannata vastata. Joskus kuitenkin on hyvä ehkäistä trolleja etukäteen. Siksi avaan lopuksi muutamia populistisia väitteitä työttömyydestä.

”Työttömät vain loisivat veronmaksajien rahoilla.” Jos tälle linjalle lähdetään, eikö kaikki, mitä valtiossa tapahtuu, ole ”loisimista veronmaksajien rahoilla”? Onko esimerkiksi järjestötyön tekeminen tai toisista ihmisistä huolehtiminen jotenkin vähemmän loisimista, kun sitä tekee julkisen sektorin palkalla eikä työmarkkinatuella? Miksi palkan maksaminen muuttaa asian loisimisesta ei-loisimiseksi?

Kuka itse asiassa loisii kenen työllä? Jokainen suomalainen loisii kolmannen maailman riistopalkattujen työläisten ja ryöstettyjen resurssien kustannuksella. Hyvin palkattu keskiluokka kuluttaa ja loisii työttömiä enemmän. Lisäksi koko maailman väestö loisii koneiden ja öljyn mahdollistaman energian siivellä.

Ja jos verorahoista ollaan aidosti huolissaan, eikö työttömien sijaan pitäisi keskittyä veroparatiiseihin?

”Työttömät saavat yhteiskunnalta enemmän kuin antavat sille.” Onko elämässä kyse hyödystä? No, ok, oletetaan että on. Omalla kohdallani hyötysuhde on luultavasti päinvastainen. Työttömänä on paljon enemmän aikaa ja energiaa tehdä muita ihmisiä hyödyttäviä asioita kuin palkkatöissä. Työttömänä ehtii kirjoittaa blogeja, tieteellisiä artikkeleita ja kulttuurisälää sinne sun tänne, ehtii tukea toisia ihmisiä emotionaalisesti, ehtii auttaa vanhempia ihmisiä tietotekniikan kanssa, ehtii nähdä tuttuja ja sukulaisia, ehtii tehdä taidetta ja oikolukea tuttujen projekteja, ehtii tuottaa toimittajille sisältöä organisoimalla poliittisia tempauksia… Palkkatyö kahlitsee elämän hyvin pienelle alueelle.

”Palkkatyö antaa arkeen rytmiä ja onnistumisen kokemuksia.” Mikä tahansa voi antaa arkeen rytmiä ja onnistumisen kokemuksia. Palkkatyö on pienen pieni siivu kaikesta mielekkäästä tekemisestä, eikä se välttämättä ole mielekästä. Ihmisten tapaaminen, omaehtoinen kirjoittaminen, valokuvaaminen tai mikä tahansa luova tekeminen, liikunta, matkustaminen, itsenäiset opintopiirit, nettikeskustelut, koodaaminen, lukeminen, katsominen, pelaaminen, mielenosoittaminen – mikä tahansa näistä rytmittää ja tuottaa iloa. Palkkatyötä ei tarvita. Usein palkkatyö on itse asiassa haitaksi, kuten Pasi Faux kirjoittaa:

Itse en keksi mitään masentavampaa ja mielettömämpää kuin sen, että joutuu tekemään muodon vuoksi merkityksetöntä työtä ollakseen oikeutettu toimeentuloon. Minua kuntouttaa eniten se, että saan omilla (eikä työmarkkinajärjestöjen) ehdoillani toteuttaa itseäni.

”Ei kaiken pidä olla niin saatanan kivaa. Siitä vaan aamulla töihin ja illalla himaan!” Antaa Fauxin jälleen vastata:

On kaikkien etu, että ihmiset tekevät vain miellyttäviä asioita, koska niissä he ovat yleensä parhaimmillaan. Itse en ainakaan osaa sitoutua henkisesti epämiellyttävään ja merkityksettömäksi kokemaani työhön, enkä siksi tekisi sitä täydellä antaumuksella. (- -) Ei kauheasti kiinnosta osallistua työmarkkinoille, jotka eivät anna ihmisen tehdä sitä missä hän on parhaimmillaan.

”Mitä siitäkin tulisi jos kukaan ei tekisi palkkatöitä.” Jos kaikki ihmiset kävelevät joskus punaisia päin, tämä ei tarkoita, että kaikki ihmiset kävelevät aina punaisia päin. Liikenne toimii edelleen. Epäilemättä ilmastonmuutos hidastuisi, ihmisten hyvinvointi paranisi ja ympäristötuhot pitkälti pysähtyisivät, jos palkkatyötä ei olisi, mutta nykytilanteessa on varmasti turha huolehtia siitä, että ”kukaan” ei tekisi palkkatöitä. Valtaosa ihmisistä haluaa kaikesta huolimatta kuluttaa ja saada valtaa ja kokemuksia palkkatyön kautta ainakin jonkin verran. Eiköhän tilanne pysy samana, vaikka palkkatöihin ei olisi pakko mennä.

Siispä annetaan mahdollisuus palkkatyöttömyyteen niille, jotka sitä kaipaavat.