Ehkä jonkinsortin elämän kunnioittaja, mutta lähinnä omalta osalta ja silloinkaan en absoluuttisesti. Vallitsevan järjestelmän väkivaltainen haltuunotto(yritys) kuulostaa paljon vähemmän toimivalta kuin rinnakkaisten mallien puuhastelu sitä korvaamaan. Sabotaasi taasen kannattaa mielestäni tarkkaan harkita, pankit, GM-perunat ymv. yleensä ottaen kannatettavia kohteita, jos ja kun jengi sellaiseen innostuu. En suinkaan paheksunut Kreikan mellakoita vaan päinvastoin, mutta materiaalisen konkretian kannalta, jos urbaanit toisvaraiset tuhoaa tai lakkoilee tuotantoketjut joista ovat riippuvaisia ilman sissipuutarhoja, ruokapiirejä ym. alkutuottajien tukiverkostoja, niin voi tulla äkkiä suru puseroon ja itku ja parku takaisin kapitalismiin.

““rauhattomuuksissa” tulee vielä pitkään olemaan kyse muusta kuin kaikkia “toisvaraisia” luokkia yhdistävistä “nälkäisistä zombielaumoista”. Mahdollisesti tulee olemaan kyse juuri niistä luokista, joilla ei ole varaa siihen kesämökkiin. Haluan primitivismin, joka tukee näiden ihmisten, ei keskiluokan, omavaraisuutta ja itsepuolustusta (sekä hyökkäystä!)”"

Joo. Ja haluun myös ekososialistisen reformistisen Vasemmistoliiton ja/tai Vihreän puolueen, joka ottaa puolueohjelmaansa (vähintään) hehtaarin pläntin kaikille halukkaille kansalaisille, joilla ei oo sitä “kesämökkiä” (viidellä peltoaarilla ja härkäpapua ja lanttua kylvettäväksi), tukea ja koulutusta maallemuuttajille ja kaupunkiviljelijöille, kestävä metsätalous jossa huomioidaan myös marjat ja sienet ja riista, pankkien ja energia- ja tietoliikenneverkkojen ja metsäyhtiöiden sosialisointi (ainakin aluksi), tukea hajautetulle uusiutuvalle energiantuotannolle (biovoima, tuulivoima, aurinkovoima jne), EU:n yhteisestä maatalouspolitiikasta luopumisen ym. uusliberalistisesta globalisaatiosta irtaantumisen kaikilla tasoilla, jne. jne. Enempi taktisesti ja strategisesti kuin ideologisesti reformistisen sosialismin kannattajana, koska tarvitaan monenlaista liikettä monilla tasoilla suurin piirtein samaan suuntaan, toisiaan tukien. Kaikista vakavin virhe on kuitenkin laittaa kaikki yhden kortin varaan ja tuudittautua uskoon, että kyllä se sillä kortilla hoituu.

Poliittisten keinojen moninaisuus ja enemmän tai vähemmän kaoottis-orgaaninen samansuuntaisuus on se viisauden jyvänen, jonka soisin jengin laajemmin oivaltavan, sen sijaan että yhden kortin ortodoksiset ideologit-idealistit – olivat sitten reformisteja, vallankumouksellisia sosialisteja, anarkisteja tai New Age -hippejä ym. alafaktioita – mätkivät toisiaan ja luovat tylsää eripuraa ja kaunaa.

Eli ei Ykseys TAI Moneus vaan sekä että ja niiden välitila:
“onko kaikkeudessa kaikki, vai onko kaikkeuden ulkopuolella jotain?”

Olet mielestäni pohtinut asioita kauniisti ja syvällisesti. David Bohmilla oli mielestäni myös kaunis ja syvällinen tapa hahmottaa ennustettava ja deterministinen sekä kaoottinen järjestys saman janan ääripäiksi, jossa välillä löytyy lukematon kirjo väliasteen järjestyksiä. Eivätkä järjestyslaadut tietenkään rajoitu pelkästään determinismin ja kaoottisuuden janaan.

“Henkinen holismi” ei tietenkään ole mitään valmista sellaisenaan, vaan askel avautumalla oppimisen ja kapitalismin ja teknokratian kollektiivisesta mielenhäiriöstä parantumisen tielle. Samassa veneessä ollaan…

Kuulostaa siltä, että olet jonkinsortin pasifisti.

Re: “Omavaraiset” ja “toisvaraiset”:
nämä ovat tosiaan vähäteltyjä luokkia enkä kiellä niiden relevanssia, mutta tilanne on se, että ainakin täälläpäin melkein kaikki kuuluvat “toisvaraisiin”, myös lähes poikkeuksetta kaikki ne jotka pitävät omavaraisuutta tavoiteltavana.
Tällaisessa asetelmassa on relevanttia kysyä, tarkoittaako tämä -
“systeemin romahtaessa omaan mahdottomuuteensa toisvaraiset kuolevat nälkään, tautiin ja väkivaltaan; mutta kuten arvata saattaa, moinen prosessi olisi varsin rauhaton ja monella tapaa ikävä myös omavaraisille”
- vain sitä, että toisilla on kesämökki jonne paeta ja toisilla ei.
Itse olen jokseenkin vakuuttunut siitä, että “rauhattomuuksissa” tulee vielä pitkään olemaan kyse muusta kuin kaikkia “toisvaraisia” luokkia yhdistävistä “nälkäisistä zombielaumoista”. Mahdollisesti tulee olemaan kyse juuri niistä luokista, joilla ei ole varaa siihen kesämökkiin. Haluan primitivismin, joka tukee näiden ihmisten, ei keskiluokan, omavaraisuutta ja itsepuolustusta (sekä hyökkäystä!)

re: “orgaaninen järjestys ja holismi”:
onko kaikkeudessa kaikki, vai onko kaikkeuden ulkopuolella jotain? Jos kaikki on osa orgaanista järjestystä, tarvitseeko sitä kutsua järjestykseksi? “Kaikkeuteen” kun nähdääkseni sisältyy sen verran liikettä, konfliktia ja yleistä sekamelskaa, että sitä voisi sitten kutsua vaikka “kaoottiseksi järjestykseksi”.
“Hiljaisen tiedon holismissa” on itua, se on sitä että intuitio kykenee näkemään enemmän järjestystä kaaoksessa kuin järki. Mikään intuitio ei kuitenkaan pysty kaikkea kartoittamaan, siitä yksinkertaisesta syystä että on liian paljon “vapaita” tekijöitä (anarkiaa! ). Ja länsimaisten hippien “henkinen” holismi on kuitenkin sokea kuin seinäpuu verrattuna alkuperäisväen intuitioon, joka perustuu “materiaaliseen” ympäristönsä tuntemiseen.

Materiaalisella en yleensäkään tarkoita mitään Newtonilaista fysiikkaa, vaan lähinnä konkretiaa. Minusta kvanttiteoria osoittaa että materia on mystistä, tai rohjen sanoa elävää, ei sitä ettei materia ole materiaa. Vastaavasti kun ajattelen ekologiaa, ajattelen dynaamisia suhteita ja loputonta vuorovaikutusta, ei kaikenkattavaa järjestystä. “Henkisyyttä”/universalismia näen yrityksenä korvata materiaalisen/partikulaarisen yhteyden vajetta laajentamalla intuitio-yhteyttä äärettömiin. Ja mielestäni se kusee juuri siihen, että intuitio vaatii toimiakseen materiaalista/partikulaarista pohjaa. Vähän sama juttu kuin miksi kansallisuus ≠ yhteisö.

Käytännön puuhastelijoille leimat kuten “anarkismi” ja “primitivismi” eivät tunnu olevan kovin tai ollenkaan merkityksellisiä, vaikka puuhastelu tuollaiset tunnusmerkit täyttäisivätkin.

“Kommenttini koski enemmän sitä, mitä annettavaa primitivismillä on radikaalille poliittiselle ajattelulle.”

Oisko ollu Kissinger joka aikoinaan syytti – varsin osuvasti – sodan/imperialismin/fasisminvastaisia vasemmistolaisia ja liberaaleja tekopyhyydestä, että he nauttivat täysin rinnoin imperialimin hedelmistä ja vaativat niitä lisää, mutta paheksuvat tapaa jolla hedelmät kiskotaan alusmaista. Zerzanin vastaus tähän haasteeseen oli “primitivismi”, joka Zerzanin versiona on ollut varsin romantisoitua ehdottomuutta. Mutta myös omavaraisia puutarhuriyhteisöjä puuhannutta Kropotkinia samoin kuin ekospiritualistisia yhteisöjä kautta aikojen voitaisiin pitää myös nykykatsannossa “primitivisteinä” – ainakin mitään järkevää rajanvetoa tuntuu olevan mahdotonta tehdä.

Kai se anti siis liittyy lähinnä käytännölliseen järkeen (teoriapainotteisuutta tasapainottamaan) ja juurevan-radikaalin ajattelun ja maailmankuvan ja käytännön elämän yhteensovittelupyrkimyksiin.

***

Keskiluokka eli väliportaan pikkunilkit on tietysti pahasti kusessa nykytilanteessa; poliittinen vastaus pelkoon ja turhautumiseen taitaa siellä(kin) ilmetä varsinkin “maahanmuuttokritiikkinä” eli hyvä vihollinen jostain ja äkkiä ja löytyyhän se sieltä mistä ennenkin.

Omavaraisten ja toisvaraisten luokkarauhan ainakin jotkut survivalisti-tyyppisemmät jyrkempiin skenaarioihin uskovat olettavat syntyvän niin että systeemin romahtaessa omaan mahdottomuuteensa toisvaraiset kuolevat nälkään, tautiin ja väkivaltaan; mutta kuten arvata saattaa, moinen prosessi olisi varsin rauhaton ja monella tapaa ikävä myös omavaraisille. Mieluummin kai siis kuitenkin pehmeä lasku kuin nälkäiset zombielaumat – toinen kysymys sitten, onko mikään pehmeä lasku mahdollinen nykyisen järjestelmän kautta eli kuinka jyrkkää suunnanmuutosta ja radikaalia suunnanmuutosta se edellyttää. Järjestelmä saattaa hyvinkin muuntua ekofasismin “omin avuin”, ilman vallankumouksellista katkosta esim. poikkeustilan, säännöstelytalouden ja pakkotöiden kautta, ekologinen (kansallis)sosialismi vallankumouksellisen katkoksen kautta ei välttämättä olisi käytännössä kovin erituntuinen fasismiin verrattuna. Toisvaraisten poliisin, armeijan ja poliittisen eliitin luokan pönötystä ja pönkittämistä kumpikin kai loppupelissä. Mutta joka tapauksessa, jos noista valita saa niin mieluummin Kuuba ja Bolivia kuin Pohjois-Korea ja Haiti – tai Venäjä vajaa sata vuotta sitten.

Eli vaikee noiden valossa keksii mitään sen radikaalimpaa “ohjelmaa” valtion suhteen kuin ennustamattomuus ja hyppäys tuntemattomaan ja “istuta silti se omenapuu…”. Tai no joo, järkevä maauudistus ois tietty kiva.

***

Orgaaninen järjestys, jossa osilla/elimillä on merkitys vain suhteessa kokonaisuuteen, joka taas on jotain enemmän tai jotain muutakin kuin osiensa summa, on määritelmällisesti holistista. Materialismi fysiikassa taasen liittynee reduktionistiseen (=kokonaisuus on osiensa l. jakamattomien atomien summa) ja deteministiseen klassiseen fysikkaan – mutta millaista “materiaa” on perustavimman nykyteorian eli kvanttifysiikan aaltofunktion kaava, Schrödingerin yhtälö ym. matemaattinen muoto ja olemus? Materialistista idealismia?

Menee jo pahasti off-topiciksi, mutta väitteet elimellisestä informoitumisesta-muotoutumisesta toiminnalliseen orgaanisuuteen pelkästään klassisen fysiikan prosesseilla eivät vaikuta itsestäni lainkaan uskottavilta.

Jos “henkisyyden” ja länsimaisen luonnontieteen keskusteluyhteyttä ja yhteistä pohjaa kaivataan, se löytynee näillä näkymin parhaiten teknokraattisen valtavirtatieteen “kvanttimystiikaksi” herjaamista tutkimussuunnista.

Systeeminen ajattelu, joka on pitkälle materialistista “vanhaa” fysiikkaa ja biologiaa (huomautuksesi 1-3 mielellään huomioiden), on aimo harppaus elimellisen kokonaisuudentajun suuntaan, ja sen hyvä puoli on kielellinen kommunikoitavuus. Mutta se on vain toinen puoli totta, ns. “hiljainen tieto” joka on siis määritelmällisesti “mystistä”, on vähintään yhtä tärkeää kokonaisuudentajun kannalta.

Mutta ei tästä tässä enempää, iso aihe.

Toi “orgaanisuus”-heitto ei siis liity mitenkään siihen, mitä voisi näin maallikkojärjellä (tai biologiansa lukeneena) ajatella sanan tarkoittavan, vaan siihen miten sitä käyttävät jotkut marxilaiset teoreetikot, ks. Miikan Gramsci-sitaatit yllä.

Mitä primitivismiin tulee, niin on kai hyvä jos käytännön “primitivistisessa” liikkeessä/toiminnassa/rihmastossa ei ole mitään yhteistä puolueohjelmaa. (onko primi oikeasti yleisessä käytössä tunnuksena? primitivistinen hegemonia ekopiipertäjärihmastossa ois kyl aika kova juttu, mutta aika yllättävää.)

Kommenttini koski enemmän sitä, mitä annettavaa primitivismillä on radikaalille poliittiselle ajattelulle (koska se oli vastaus Kalevin kommenttiin, jossa nostettiin esille primitivismin merkitystä anarkismin sisäisessä keskustelussa). “Ongelmalla” en myöskään tarkoita, etteikö vastausta kysymykseen olisi mahdollista löytää, primitivismin kehyksessä tai sen ulkopuolella, vaan enemmän että se on äärimmäisen olennainen kysymys.

Varsinainen “ongelma” se on vain siinä tapauksessa, että vastauksia löytyy vain akselilta “reformismi-syrjäseudulle muuttaminen” (en ole kuullut kenestäkään, joka olisi todella katkaissut kaikki siteet valtioon ja paennut metsään). Jolloin primitivismillä ei ole muuta tarjottavaa niille ihmisille, joiden mahdollisuudet näihin ovat pienempiä, kuin “Degrowth”iin verhottua luokkarauhaa*. Siirtymäliikettä on muissa maissa kritisoitu siitä, että se on keskiluokkavoittoista ja keskiluokkaa suosivaa, ja mielestäni yleensäkin vihreässä “pehmeän laskun” ajatuksissa voi piileä tietynlaista sosiaalisen kuohunnan pelkoa: keskiluokka pelkää joutuvansa ristituleen kun alaluokka rupee riehumaan (tai kun valtio (yläluokka) joutuu niin tiukille että seuraukset ulottuvat myös keskiluokkaan). Tää nyt _räikeästi karrikoiden_, jotta _pienet nyanssit_ tulisivat näkyviin. Keskustelua, ei pultteja, kiitos.

*
(luokkarauha on sitä, että vallitsevia luokkasuhteita jätetään rauhaan, eli että yläluokka saa kaikessa rauhassa käydä sotaa alaluokkaa vastaan, mutta yhteiskunnallinen “rauhattomuus” ei näy.)

Henkisyyteen vielä, että minusta “orgaanin järjestys” pohjautuu pikemmin materiaan, ja on lähimpänä anarkiaa/kaaosta kuin järjestystä. Väitteet, että anarkian tyhjiötä täyttämään syntyy aina voiman hierarkia, ovat peräisin menneiden vuosisatojen biologisista teorioista, eivätkä ota huomioon
1.runsasta näyttöä siitä, että kontekstissa jossa ei ole tilallisia rajoja, tapahtuu yleensä kehitys kohti “voiman tasapainoa”, ks. esim Clastres: valta primitiivisissä yhteiskunnissa.
2.keskinäisen avun merkitys kilpailun rinnalla, mitä nosti esiin jo Kropotkin.
3.sitä, että Darwinin “survival of the fittest” tarkoitti jo alun perin sopeutuvimpien selviytyminen, ei vahvimpien. Eli että ne, jotka tulevat parhaiten toisten kanssa toimeen, selviytyvät.
Henkisyys liittyy enemmän henkilökohtaiseen/yhteiseen todellisuuden ymmärtämiseen. Mikä tietysti vaikuttaa siihen miten toimitaan, mutta pääosin välillisesti. Yleensä kuitenkin materiaaliset tekijät vaikuttavat suoraan siihen miten toimitaan, ja siksi välillisesti siihen, millaista maailmankatsomusta omaksuu toimintansa selittämään.
Tämä ei tosiaan sulje pois, että “henkisyyden” (“ideologian”) motivoima toiminta, vaikka olisikin jokseenkin hassussa suhteessa toimijan omiin materiaalisiin olosuhteisiin, voi silti olla hyvää toimintaa.

Kuka tehdä mitä? Kuka tai millainen on “primitivisti”?

Jos primitivismiä haarukoidaan permakulttuurin/kestävän elämäntavan ja rihmaston tyyppiesimerkkien kautta (nomadius on tarpeeton määre), niin kysymys “mitä tehdä” ei ole vaikea vastata, tehdään niin kuin tehdään. Opetellaan käytännön taitoja, rihmastoidutaan ja heimoudutaan löyhemmin ja tiiviimmin, eletään miten taidetaan.

Jos primitivismiä pidetään poliittisena (akateemisena) teoriana tai ideologiana, niin silloinkin tehdään eli mitä tehdään eli höpötetään ja kirjoitetaan.

Kysymys “mitä tehdä” liittyy ehkä enemmän suhteeseen valtioinstituutioon ja siihen suhtautumiseen? Tuossa suhteessa ei ole mitään jaettua näkemystä, jota voisi kutsua primitivismiksi. Kestävään elämäntapaan suuntautuvasta rihmastosta löytyy kaikkea puoluepoliittisesta reformismista metsään muuttoon kaikki siteet valtioon katkaisten.

Jos yhteisen nimittäjän tai ohjelman puute suhteessa valtiosuhteeseen on ongelma, niin olkoon. Tuskin kukaan kuitenkaan kiistää, että omavaraiset ovat vähemmän vaarallisia kuin toisvaraiset, jotka helposti turvautuvat väkivaltaan tyydyttääkseen materiaaliset tarpeensa, ja se on ongelma joka ei niin vaan katoa. “Degrowth” ja muut pehmeän laskun politiikat ovat tässä suhteessa oikeansuuntaisia ja kannatettavia. Ovatko ne riittäviä ikävimmäntuntuisten dystopioiden välttämiseen on toinen juttu.

“autoritaariseen (eiku sori, “orgaaniseen””

Löysä heitto. Kuka tai mikä on autoritaari orgaanisessa järjestyksessä? Millainen ja miten on orgaaninen/elimellinen järjestys?

Kokemukseni ja näkemykseni mukaan orgaanin järjestys sijoittuu enemmän “henkisyyteen” ja “henkiseen kasvuun” kuin on määriteltävissä analyyttisesti materialistis-reduktionistisen tieteen ja puheen puitteissa. Kokemuksellinen holismi/kokonaisvaltaisuus on nimenomaan kokemuksellista avautumista, ei sitä voi rajata käsitteellisesti. “Henkisellä” saralla on tietysti kulttien ja uskonnollisten hierarkioiden vaarat, mutta eiköhän niistäkin ole jo aika paljon opittu niitä varomaan. Esim. anarkia ja pakanallinen henkisyys (animismi tms.) ovat monille ihmisille “skenessä” hyvin luonteva ja toimiva yhdistelmä, itämaisia filosofioita ja kristillisyyttäkään poissulkematta, niin kauan kuin ne eivät estä eivätkä haittaa kokemuksellista yhteyttä.

takussa squattiuutiset ovat tainneet vuosia putkeen olla “vapaa tila” -otsikon alla…
En nyt tod suosittele tätä joksikin brändiksi. Mielestäni on oikeastaan aika hyvä, että vallattuja taloja kutsutaan ihan vaan vallatuiksi taloiksi, eli ‘squateiksi.’

(…nyt joku rupee tähän inttämään että ‘vapaus’ on “ongelmallinen käsite filosofisesti” tms. Whatever. Toki voi korvata sitä jollain hämärillä latinismeilla, tai sitten ‘itsehallinnolla’, joskin viimemainittua helposti sekoittaa Ahvenanmaahan tai suurruhtinaskunta-aikaan… ‘itsemääräämistä’ voi tietty myös käyttää, mutta ehkä sekin on joillekin “filosofisesti ongelmallinen käsite” (kieltämättä on, jos ei käytännössä olla millään lailla riippumattomia julkishallinnosta), joten parempi käyttää sanan latinankielistä vastinetta niin ettei tartte miettiä niin paljon mitä se tarkoittaa. Jos oikeasti ajattelee näin, niin voisi olla kaikkein rehellisintä jättää pois kaikki ‘autonomiset’ tai sitä korvaavat etuliitteet, ja puhua vain “sosiaalikeskuksista”. Demarilaitos mikä demarilaitos, joten ei haittaa, että nimeä on aikaisemmin käytetty julkishallinnossa.)

@kalevi:
mielestäni primitivismin suurin ongelma on se, mitä tehdä siihen asti kunnes ainoa “itsestään” (eli materiaalisista syistä) kasassa pysyvä sosiaalinen muoto on permakulttuuria harjoittavien nomadiheimojen löyhä rihmasto.
Toisaalta primitivismissä on tiettyä rehellisyyttä juuri siinä, ettei kavahdata ‘utopian’ konkreettisten ja materiaalisten edellytysten pohtimista (sekä nyky-yhteiskunnan perinpohjaista materiaalista kestämättömyyttä ja reformoimattomuutta), eikä sen tunnustamista, että siihen on helvetin pitkä matka.

Toisaalta “yhteisöllisyyttä” kasvaa aina uudestaan ihmisten välillä missä vaan, jos sille vaan annetaan tilaa. Mielestäni näkymättömän komitean vahvimpia pointteja on “metropolin” kritiikki järjestelmällisenä liberalistisen massaindividualismin pakkokoneistona:
“…But it has to be understood that community as such is not the solution: it is its incessant and ubiquitous disappearance that is the problem.” (call)
Toisaalta tuo “vieraantunut liberalistinen vapauskäsitys” jyllää eritoten myös kulttuuritasolla, mikä on ihan varteenotettava tekijä siinä, että niin monet yhteiset projektit kariutuvat (tai kuivuvat kasaan, kunnes niissä on jäljellä enää “organisaatiofetisistit” – tai “yhteishenkifetisistit”). Sitten vastareaktiona aletaan haikailla autoritaariseen (eiku sori, “orgaaniseen” – tai anarkistien puolella “organisationalistiseen”) kollektivismiin. Bolshevismi on antiliberalismia niin kuin saatananpalvonta on antikristinuskoa.