Uudet barbituraatit

Uudet barbaarit -blogin yleensä niin terävä ja kuuma cranky old anarkisti kirjoitti vappupuheen:

Kulahtaneen luokkapuheensa inspiroimana ennestäänkin syöksykierteessä olevasta ”Uudesta Vasemmistosta” näyttäisi olevan tulossa eräänlainen ideologisen vasemmistolaisvähemmistön RKP, joka pitää kynsin hampain kiinni viiden prosentin kannatuksestaan ja on kenties kohta valmis mihin tahansa hallituskoalitioon, kunhan Suomessa vielä säilytetään museoina ne viimeiset kolme tehdasta eikä sosiologian laitosten määrärahoja leikata.

Totta. Tosin vasemmiston haukkuminen ”kulahtaneeksi” kuulostaa vähän… kulahtaneelta. Pitäisikö yrittää olla välillä jotain muuta kuin reaktiivinen suhteessa vasemmistoon?

Barbaarit huomattaa aivan oikein, että luokkataistelun päämäärä on kaikkien luokkien kumoaminen eikä vallan haaliminen jollekin (sosiologiselle) ”luokalle”. Tämä on hyvä pitää mielessä, samoin kuin toiset tässä blogissa ja Megafonissa esitetyt pointit, joita barbaarit toistaa, kuten se että ”luokkataistelu tulee ennen luokkia, luokka syntyy vasta taistelussa” ja että luokka ei ole objektiivinen käsite. Tosin barbaarit on väärässä väittäessään, että luokka olisi puhtaasti subjektiivinen käsite – kyllä myös Deleuze & Guattari osaavat analysoida ”objektivoituneita” kerrostumia ja hyytymiä.

Puolueiden uusia linjauksia kohtaan esitetään hyvää kritiikkiä:

Viimeistään Urpilaisen ja Heinäluoman sairaat horinat maan tavasta ja työtä vievistä siirtotyöläisistä ovat osoittaneet, että vappumarssilla pönöttäen punalippuja heiluttavia taantumuksen jullinperseitä on korkeintaan heitettävä mädillä kananmunilla. Enkä kykene Vasemmistoliitonkaan linjauksista erottamaan mitään todellisia keinoja, joiden kautta se kykenisi todella kytkeytymään yhteiskunnallisiin kamppailuihin, siis elävän työn pyrkimyksiin vapautua kapitalistisesta riistosta. Itse asiassa ainoastaan Alex Stubb (kok) on viime aikoina esittänyt aiheesta edes jossain määrin tolkullisia, vaikka tietenkin täysin porvarillisia näkemyksiä. Abstraktilla vasemmiston idealla ei ole mitään merkitystä tämän päivän työläisten yhteiskunnallisille taisteluille!

Barbaareilta tulee myös tervettä epäluuloa vasemmistopuolueiden historiallista roolia kohtaan:

Vasemmistopuolueet ovat tietenkin tietyssä kapitalistisen tuotannon vaiheessa toimineet työväenluokan poliittisena organisaationa ja sen käsivartena porvarillisissa poliittisissa instituutioissa. Viimeistään 1960-luvulta alkaen on kuitenkin ollut selvää, etteivät ne enää ole sitä vaan kerta toisensa jälkeen ne ovat toimineet pikemminkin työläisten etua vastaan ja toimineet vanhaa ilmausta muistellen ”kapitalistiluokan käsikassarana”. Ne ovat toimineet keinona integroida työntekijät pääoman järjestykseen: edistäneet palkkamalttia, torjuneet liian ”radikaaleina” pidettyjä vaatimuksia ja ennen kaikkea saarnanneet palkkatyön evankeliumia, siis pyrkineet entistä tiukemmin sitomaan elävää työtä pääoman komentoon.

Analyysi on varmasti pätevä, mutta onko vasemmiston saavutettujen etujen säilyttämiseksi ja eteenpäin hivuttamiseksi tekemä ”työ” täysin turhaa? Pitäisikö avoimesti antaa loputkin vallasta porvaripuolueille ja heittää sosiaaliturvan rippeet menemään? Barbaarit ivaa niitä, jotka kysyvät ”mitä on tehtävä”, eikä itse anna mitään vaihtoehtoja.

Ei strategiselle analyysille! Ei järjestöille! Ei toiminnalle! Kritiikki ja negatiivisuus ne uuden maailman luovat, vai kuinka se Deleuze kirjoitti kultaisella 60-luvulla…

Aivan kuten proletariaatti on luokka joka taistelee hävittääkseen kaikki luokat, on sen poliittisen organisaation oltava ”armeija joka taistelee kadotakseen”. Eikä kuten nykyinen vasemmistomme, jatkaakseen itseään kuin sukuaan hampaat irvessä. Vasemmistolaisista järjestöistä näyttääkin tulleen eräänlaisia kirkon tai suvun kaltaisia organisaatioita, joille ainoa merkityksellinen asia on sen oma uusintaminen.

Kannatetaan. Kysykäämme silti: jos vasemmistolaiset järjestöt ovat kirkkoja ja sukuja, niin miksi sitten viimeisen vuoden aikana nämä suvut ja kirkot ovat radikalisoituneet ja herättäneet innostusta? Jos vasemmisto on niin out of time ja vasemmiston perinne niin passé, niin miksi EK valittaa että lakkopäivät lisääntyivät viime vuonna? Miksi puhutaan työtaisteluiden paluusta? Miksi monet (nuoret) ihmiset yhtäkkiä liittyvät Vasemmistoliittoon ja Vasemmistonuoriin? Onko heillä kaikilla hampaat irvessä ja pyhäpuku päällä?

Vai onko katala ”väärä tietoisuus” jälleen kaapannut sukupolvemme lupaavimmat mielet?

Ei sillä, että järjestöissä toimivia pitäisi ”arvostaa” tai mitään muutakaan moraalista. Strateginen analyysi olisi kuitenkin hyvä päivittää ja miettiä toimintaa sen mukaan. Politiikkaakin voi analysoida monimutkaisesti, ilman puritaanisuutta.

On lakattava kuvittelemasta, että koinsyömä vasemmistolainen retoriikka olisi keino, jolla kytkeytyä yhteiskunnallisiin kamppailuihin ja levittää niitä. Ja on ainakin heti paikalla lakattava roikottamasta mukana kaikenlaista kierrätettyä rekvisiittaa, vanhoja roolipukuja, repliikkejä ja kertosäkeitä.

Tästäkin voi olla täysin samaa mieltä. Lakatkaamme siis roikottamasta mukanamme ylimielisyyttä niitä kohtaan, jotka vaativat strategiaa tai uskaltavat kokeilla muutakin kuin toimijoiden terrorisoimista ylimielisestä yliminäpositiosta käsin. Lopettakaamme myös ikuinen reterritorialisaatio sekä 60-lukuun että vappuun 2006!

6 comments to Uudet barbituraatit

  • Kritiikissään barbaarit on erittäin oikeassa, mutta mitään uutta annettavaa kirjoituksessa ei ole.

  • Hemi

    ”Jos vasemmisto on niin out of time ja vasemmiston perinne niin passé, niin miksi EK valittaa että lakkopäivät lisääntyivät viime vuonna? Miksi puhutaan työtaisteluiden paluusta? Miksi monet (nuoret) ihmiset yhtäkkiä liittyvät Vasemmistoliittoon ja Vasemmistonuoriin? Onko heillä kaikilla hampaat irvessä ja pyhäpuku päällä?”

    Lakkopäivät lisääntyvät jos ei tehdä tupoa, ja on EK:n tehtävä valittaa siitä.

    Ihmiset liittynevät Vasemmistoon, kai siksi, että näkevät että jonkenlainen toiminta on välttämätöntä, ja noi on helpoimmat ja ”ilmeisimmät” vaihtoehdot. Se, toimiiko se, on eri asia. Musta se näyttää vain päätymiseltä savuverhoksi eli hyödyllisiksi idiooteiksi työn pakkovoimille…

  • Milla

    Uudet barbaarit taitavat vääntyä analyysissään 2010-luvun taistolaisiksi suhteessa työväenliikkeen enemmistöläisiin? Vai?!

    Heitto viime aikojen työväenliikepohdinnoista ”pakollisena suvunjatkamisena” pistää kysymään, että mitä saavutetaan pakkotoistoisella isänmurhalla?! Aika tiukkaa kielenkäyttöä muutenkin 🙂

  • Milla: osuva kommentti. Skitsoanalyysilla olisi töitä…

    Kanta: Barbaarimietteitä

  • Tatu Ahponen

    Jos jotain isää tässä lähdetään murhaamaan niin se olkoon nollakutosen nytten jo pölyttyväksi käyvä jengi. Siis, tossa barbaarientryssä ehkä huvittavinta oli toi ”älkää kuunnelko työväenlauluja, kuunnelkaa Bomfunk MC’siä niinkuin mekin tehtiin”-kohta – toivottavasti se oli tietoisen itseironista koska muuten (no oikeastaan silloinkin) se oli niin uskomattoman setämäisesti sanottu ettei rajaa.

  • bonbon

    Mikäs tää ”nollakutosen jengi” oikein on? Mitä itse teit vuonna 06? Hieman skarppausta nyt…

    Ja onhan tossa tekstissä paljon tärkeitäkin pointteja, ja Klementiinillä hyviä kysymyksiä niihin, toivottavasti keskustelu jatkuu.

Leave a Reply

You can use these HTML tags

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>