Keskustan etsimisen ongelma

Eräs sosiaalifoorumin puhujista viittasi tähän ilmiöön ohimennen. Ajattelen asiaa tietenkin politiikan ja puolueiden näkökulmasta, mutta James Surowieckin kirjassa Joukkojen viisaus on huomiosta tiivis sosiaalipsykologinen muotoilu, joka ansaitsee tulla siteeratuksi oli se miten itsestäänselvä tahansa:

Jos joku on siis alun perin sijoittunut ryhmän keskustaan ja uskoo ryhmän siirtyneen ikään kuin oikealle, hänkin on taipuvainen siirtymään asenteiltaan oikealle, joten sosiaalinen vertailu muuttuu ikään kuin itseään toteuttavaksi ennusteeksi. Todeksi oletettu asia muuttuu siis hiljalleen todeksi.

Puoluepoliittisesti teesin voisi tulkita näin: aina, kun SPD uskoo äänestäjien siirtyneen oikealle ja siirtyy itse perässä antaen perussuomalaisia kosiskelevia lausuntoja, niin arvio muuttuu jossain määrin itseään toteuttavaksi ennusteeksi. Äänestäjät todella siirtyvät oikealle, kun poliittista kenttää muokataan uusiksi tällaisella hivutuksella.

Toisin sanoen keskusta pakenee aina oikealle, kun sitä tavoitellaan vasemmalta. Siksi poliittisen keskustan etsiminen on demareille ja vasemmistolaisille itsetuhoon tuomittu yritys.

Ajatusta voi soveltaa myös esimerkiksi ylioppilaskuntiin.

1 comment to Keskustan etsimisen ongelma

Leave a Reply

You can use these HTML tags

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>