Idealismi ja materialismi politiikassa

Mikään ei ole helpompaa kuin erotella idealismi ja materialismi politiikassa. Molemmat voivat olla ”edistyksellisiä” ja ”liberaaleja”, mutta idealismi on selkeästi oikeistolaista ja materialismi vapauttavaa. Vastakkainasettelu ei ole esimerkiksi oikeiston ja vasemmiston välinen, koska varsinkin puoluevasemmistolaisista valtaosa on idealisteja.

Yritän esittää jaottelun hyvin yksinkertaisesti. Väännän tämän ratakiskoista, koska kyseessä on asia, jonka todella haluaisin uppoavan politiikan toimijoiden tajuntaan.

Siinä missä idealismi perustuu abstraktioihin ja kuvitelmiin ja tarkastelee pääasiassa lopputulosta, materialismi pohjaa konkretiaan ja tosiasioihin ja tarkastelee tuotantoprosessia.


Otetaan naivi esimerkki.
Sekä idealisti että materialisti voivat vastustaa sellaista fundamentalistisen islamin poliittista käyttöä, jossa alistetaan naisia ja esimerkiksi pakotetaan(?) heidät pukeutumaan huntuun. Idealisti päätyy kannattamaan huntukieltoa ja kuvittelemaan, että ongelma voitaisiin hävittää vain ”tahtomalla” ja osoittamalla tämä ”hyvä tahto” yksinkertaisen lakikiellon kautta.

Materialisti kuitenkin ymmärtää, minkälainen naisten asema on tällaisessa – vastustettavassa mutta islamin sisällä sinänsä marginaalisessa – fundamentalismissa. Materialisti tajuaa, että todellisuudessa huntujen kieltäminen vain huonontaisi naisten asemaa: miehet alistavat heitä fundamentalistisella politiikallaan, ja huntukielto saisi myös poliisin ahdistelemaan heitä. Tällaisilla kielloilla politikoiminen siis lähinnä vieraannuttaa ja katkeroittaa niitä, joihin kieltotoimenpiteet osuvat.

Huntukielto ei näin voi olla materialistille mikään ratkaisu, koska se luultavasti johtaisi naisten lisääntyvään alistamiseen. Materialistinen keino puuttua asiaan on vaikuttaa konkreettisiin olosuhteisiin, joissa fundamentalismi kasvaa ja menestyy. Tämä tarkoittaa – yksinkertaisesti ja maltillisesti sanottuna – esimerkiksi koulutuksen sekä tasavertaisuuden rakentamista, tuloerojen tasaamista ja elinolosuhteiden parantamista.


Vastaavasti idealisti
ja materialisti voivat molemmat esittää, että romanikerjäläisten elinoloja täytyy parantaa. Idealisti päätyy jälleen kannattamaan kieltoja: kerjääminen on kiellettävä, sosiaalinen apu on kiellettävä, jopa vapaa liikkuvuus on kiellettävä. Idealisti ”parantaa” kerjäläisten oloja yrittämällä palauttaa heidät lähtömaahansa – välittämättä siitä, miten pahasti romaneja vainotaan Romaniassa.

Akuliina rikkoo idealistin puhetta:

”Meillä on romaniongelma”, todettiin. On vaikea kuvitella, että kukaan voisi lausua samalla varmuudella, että meillä on juutalaisongelma tai neekeriongelma.

Se pistääkin miettimään, miksi juuri romanit ovat siitä asemassa, että heiltä voidaan viedä kaikki ihmisyys. He ovat ongelma, joka on ratkaistava. Kuten citykanit, kaupungin liikenneruuhkat tai kansalaisten liikalihavuus.

Materialisti tutkii, miten romanit ovat päätyneet Suomeen ja miksi he kerjäävät. Romanit tietenkin liikkuvat, koska he yrittävät parantaa heistä johtumattomia surkeita elinolojaan ja he tietenkin kerjäävät, koska heille ei anneta töitä.

Jiri kirjoittaa, että

Samasta asiasta on käsittääkseni kyse Vasemmistonuorten kampanjassa, jossa oikeistohegeliläinen ituhippi-idealistinen abstrakti diskurssi, “maahanmuuttokritiikki”, konkretisoidaan osaksi materialistista todellisuutta “kriittiseksi keskusteluksi siirtolaisuudesta”. Maailmanhistoriaa ei määritä mikään hegeliläinen absoluuttinen henki, vaan materiaalisesta todellisuudesta käytävät luokkataistelut (jotka poliittinen oikeisto haluaa – tietoisesti tai tiedostamatta – tulkita kulttuurien väliseksi kamppailuksi jotta todellisiin epäkohtiin, tuotantosuhteisiin ja tuotantovoimiin, ei puututtaisi).

Siksi materialisti pitää kerjäämisen kieltämistä huonona poliittisena päätöksenä, joka jälleen kerran vain pahentaa kohteensa asemaa ja jonka päätarkoitus on yrittää taata porvareille puhdas omatunto piilottamalla sosiaaliset ongelmat.


Valtion suhteen
idealisti on taipuvainen ajattelemaan, että Suomessa on kansanvalta, koska laki sanoo niin, ja että Suomessa vallitsee tasa-arvo, koska lain mukaan kaikki ovat tasavertaisia lain edessä. Idealisti huomioi siis vain lopputuloksen, pysähtyneen tuotteen, jonkin ”lain”. Idealisti ei tosin yleensä kykene selittämään, miksi meillä on sellainen laki kuin on tai miksi lait muuttuvat.

Materialisti tarkastelee sitä osaa, jonka idealisti unohtaa, eli konkreettista ja elettävää todellisuutta. Ketkä muodostavat ”kansan” ja kuinka paljon sillä todellisuudessa on valtaa missäkin tilanteessa? Kuinka paljon väki pääsee vaikuttamaan oman elämänsä ympäristöihin? Millaisia epätasa-arvon, sorron, tukahduttamisen, riiston, hyväksikäytön ja vallankäytön suhteita yhteiskunnasta löytyy? Miten yhteiskuntaa voisi muuttaa aineellisiin olosuhteisiin vaikuttamalla?


Idealisti yrittää
lakaista ongelmat maton alle. Materialisti vetää maton pois paljastaakseen tuotantoprosessin, jonka päällä idealisti seisoo tapahtumia häpeillen ja todellisuutta peitellen.

17 comments to Idealismi ja materialismi politiikassa

  • Nyt on kyllä niin kaukaa haettua vertailua, että sanoisin jopa haja-ammunnaksi.

    Idealismia on se, että pienetkin parannukset reformien kautta ovat paha asia, vaan pitää odottaa niin kauan, että on saatu ihmiset johonkin luokkataisteluun tai vastaavaan. Sitä ennen ei pidä tehdä tai yrittää mitään.

    Sitten kun tulee vallankumous niin ongelmat ratkeaa?

  • Ei ollut hyvä teksti. Esimerkit tyypeistä jotka vastustavat vaikkapa kerjäämistä tai huntuja, ei niissä ole kysymys jostain ”idealismista” vaan totaalisesta pikkuporvarillisesta nihilismistä: jos jonkin näkeminen häiritsee minun rauhaani, tuhottakoon se siis millä hinnalla hyvänsä. Eikä kyseessä ole vain eliitin vaan massojen projekti.

    Ja sitten lainaukseen, jolle itse kirjoittaja ei tuntunut olevan erimielinen:

    ”Maailmanhistoriaa ei määritä mikään hegeliläinen absoluuttinen henki, vaan materiaalisesta todellisuudesta käytävät luokkataistelut”
    Voi hyvä luoja! Se on ihanaa kun ihmiset tietävät maailmanhistoriaa määrittävän voiman! Sekä se miten niin ihanat ihmiset voivat alkaa lähestyä putkiaivoista fanatismia.
    Nämä asetelmat ovat tavallaan kauniita versioita teologisesta ajatuksesta maailmanhistoriasta ihmiskunnan kehityksenä eläimistä (tai edenistä karkoituksesta) poispäin kohti jumaluutta. Ehkä edessä oleva jumaluus on saanut nimen kommunismi mutta eri uskovaisten aivoissa tuntuvat olevan samat kiinnipalaneet reitit.

    Pidän myös McLuhanilaisesta historiankirjoituksesta, jossa maailmanhistoriaa määrittää se teknologinen apparaatti joka on ympärillämme, ja se myös määrittää tietoisuuttamme.

    Kumman Totuuden sitten valitsemmekin, on hienoa miten koko historia voidaan selittää häviöttömästi joko kyborgin muutoksina tai ”työväen taisteluina”.

    Materialismista pamflettiprojektissani, joka on yhä kesken (viides kysymys): http://elainkommons.wordpress.com/vastauksia/

  • @Vierustoveri:

    Idealismia on se, että pienetkin parannukset reformien kautta ovat paha asia, vaan pitää odottaa niin kauan, että on saatu ihmiset johonkin luokkataisteluun tai vastaavaan. Sitä ennen ei pidä tehdä tai yrittää mitään.

    Tästä olen täsmälleen samaa mieltä. Missä tuollaisia idealisteja muuten tapaa? Ehkä jossakin SKP:tä pienemmissä kommarilahkoissa? Tai puritaanisimmissa anarkisteissa? Sinänsä olisin kiinnostunut tutustumaan tällaisiin ihmisiin henkilökohtaisesti, vaikka hermot siinä luultavasti menisi.

    Ihmisiä ei tarvitse ”saada” luokkataisteluun, sillä se on jatkuvasti käynnissä, vaikka sen näkyvyys julkisuudessa vaihtelee suuresti. Esimerkiksi kokoomuksen politiikka on ollut johdonmukaista porvariston luokkavallan kasvattamista ja pääoman tukemista prekaareja vastaan.

    Minusta politiikassa pitää tavoitella yhtä aikaa sekä reformeja että vallankumousta. Kaksoisstrategia aina ja kaikkialla.

    @Hemi: käytät nyt kyllä idealismia jossain aivan toisessa mielessä kuin minä tässä postauksessa. En ihan ymmärrä miksi, kun kerran määrittelen idealistisen asenteen poikkeuksellisen selkeästi heti tuossa alussa. Minusta suomalaisessa äärioikeistolaisuudessa on hyvinkin kyse juuri mainitsemastani (ja Jirin käsittelemästä) idealismista, joka ei ole kiinnostunut konkreettisesta ja eletystä todellisuudesta vaan moralisoi abstraktien sääntöjen ja oppien pohjalta.

    Maailmanhistoriasta: ei varmasti ole yhtä ”voimaa”, joka ohjaisi maailmanhistoriaa, mutta varmasti tapahtumien keskeltä löytyvä voimien moneus on materiaalinen (mutta materiaalisuus ei tietenkään rajoitu esimerkiksi ”talouteen” tai ”ympäristöön” vaan koskee yhtä lailla omega-3-rasvahappoja, musiikin ihmisessä synnyttämiä affekteja ja ihmisaivojen tuotoksia). Näen historian teknologisen selitystavan yhtä naiviksi ja rajoittuneeksi kuin vulgäärin marxismin ”luokkataistelureduktionismin” tai joidenkin kirjoittajien ”ympäristödeterminismin”. Historiassa ja maailmassa on tuhat tasoa, eikä niitä voi palauttaa toisiinsa.

  • Jos idealismin ja materialismin erottelu tuntuu jostakusta yhä vaikealta, kannattaa lukea nämä aiemmat postaukset:

    Oikeiston idealismista

    Spinozan syntisiä suloja 2: materialismi

  • @Vierustoveri: Idealismi ja materialismi on helppo maailmankatsomusten kahtiajako. Kyllä näitä asioita voi ihan hyvin tarkastella myös tällä tavalla (ei se mikään täydellinen tapa ole, mutta auttaa karkeasti hahmottamaan asioita). Vastauksestasi voisi päätellä, että et oikein tiedä mistä mr. Hedelmä yllä kirjoittaa. Siitä voi toisaalta päätellä että H. joko kirjoittaa huvikseen (ei paha) tai yliarvioi yleisönsä kyvyn ymmärtää käsitteille sosialismin traditiossa annettuja merkityksiä.

    @Hemi: Tuo lause (se jonka kohdalla huusit luojaa avuksesi) tarkoittaa vain että ihmisten toimet/teot muovaavat maailmaa. Ihmisten historiassa ihmisten teot varmaankin ovat aika keskeisessä asemassa. Kommentin loppuosan mukaan et oikein poiminut jutun hedelmiä.

  • …ja mr. Hedelmä ehtikin jo selkeyttää asioita

  • mangå

    Nyt olisi ehkä idealismin jonkunnäköinen määritelmä paikallaan, koska nämä kommentit ovat aika hämmentäviä.

    Itse ymmärrän materialismin ja idealismin vastakkainasettelun näin: materialisti katsoo, että materiaaliset edut määrittävät mm. yhteiskunnallisia valtasuhteita, kun taas idealisti helposti unohtaa kaikki materiaaliset seikat ja vetäytyy pinnalliseen ja abstraktiin argumentaatioon.

    Esimerkkinä voidaan ottaa erään kokoomuslaisen argumenttia mielenosoituksia (yleisesti) vastaan: ”tehän voitte lähettää sähköpostia päättäjille! kyllä ne lukee ne, oikeesti!”

    Tässä kokkari irtautuu aineellisesta todellisuudesta ja konkreettisista kamppailuista. Sähköposti kansanedustajalle=problem solved. Pois kadulta, vitun hipit!

    Eräs hassu esimerkki (joka ehkä menee enemmän vitsin puolelle) on kysymys ihmisen arvosta. Materialistimme kaivaa marxin pääoman esiin ja heittää arvoteorialäppää, kun taas idealisti viittaa YK:n ihmisoikeuksien pykälään, ja toteaa että mehän ollaan kaikki saman arvoisia. 🙂 🙂

  • mangå

    jou, ei mitään. en huomannu klementtiinin ja miikan postauksia. aikaisempaan kommenttiin meni joku kolkytneljä tuntia. multitasking ei ole mun juttu.

  • ”Mr. Hedelmä” kuulostaa stripparinimeltä.

    Hyvä entry.

  • Mr. Juicy Fruit.

  • Satama

    Sekoitetaan pakkaa edelleen. Jos platonilainen idealismi kiinnostaa, niin kannattaa lukea ’Sofisti’-dialogi. Platonin näkemyksen mukaan Marxin ihailemien kreikkalaisten atomistien materialismi on ”idealismia” Hedelmän tarkoittamassa negatiivisessa merkityksessä, perustaen kaiken ’pienimmän jakamattoman’ legopalikkaideaan.

    Platonin idealismi päätyy Sofistissa (äärirelativistiseen ja antiatomistiseen) todistukseen, että kaikki kategoriat (ergo myös idalismi ja materialismi) ovat toisiinsa sekoittuneita ja keskinäisriippuvia (so. dialektisia) ja olevaisuuden perimmäinen luonne on ’dynamis’. Fileboksessa jatketaan, että puhtaimmillaan suhteiden ja muotojen ideamaailmaa voidaan tutkailla matematiikassa, joka ajattomuudessaan on ajallisia muotoja perustavampi taso. Gödelin platonistista todistusta, että lukuteoria ei ole redusoitavissa äärelliseen joukkoon aksioomia, voidaan tämän keskustelun hengessä kutsua loogisen formalismin idealismin kumoavaksi materiaaliseksi matematiikaksi… 🙂

    Entä sitten muodon ja ei-muodon (a(nti))dialektiikka?

  • Miika.. etkös tiedä että ”herroiksi” puhutellaan vain poroporvarillisia taantumusmiehiä (”herra Dühring” ym.) kun taas tässä sopivampi puhuttelunimitys olisi ”kansalainen hedelmä” (IWMA style) tai ”toveri hedelmä”..

    😉

    (okei, voit laittaa kuoret takaisin päälle)

  • Compagno Laine ha ragione.

  • kissakala

    Tässä on nyt pohdinnasta redusoitu ”maahanmuutto- ja monikulttuurikriittisyyden” käyttämät materialistiset argumentit, jotka ovat nähdäkseni sen vankin populistinen perusta sekä syy siihen, että persut ovat vieneet ääniä demareilta ja muulta vasemmistolta: työpaikat, verorahojen käyttö, oma fyysinen ja henkinen reviiri (asuinalueet, kulttuuri), jne.
    Vastaavasti on redusoitu ko. tahojen ”punavihreitä mokuttajia” (MOniKUlttuurittajia) kohtaan esittämää idealismikritiikkiä: kuten kirjoituksessa todetaan, on myös vasemmisto (ei vain puolue) idealismia täynnä.

    Pidän tietenkin nuo mamukritiikin materialistiset argumentit porvarillisena propagandana, mutta se ei kumoa niiden materialistista olemusta ja funktiota julkisessa keskustelussa. Ne saattavat jopa pitää paikkansa tietyllä tasolla (minulla ei ole numeroita ja tilastoita joilla tämän todistaa, joten hypoteesinä vaan):
    Ehkä ”maahanmuutto” ja ”monikulttuurisuus” haittavatkin objektiivisesti ”suomalaisen työmiehen” subjektin asemaa? Persulainen politiikka taas varjelee tämän subjektin asemaa, ja todistaa näin jälleen, kuinka sosiaalidemokratian reformistinen workerismi päätyy samaan nationalistiseen umpikujaan kuin 1900-luvun alussa.

    Itselläni ei ole mitään selkeää vastausta materialismin ja idealismin pulmaan: vaikka aika ajoin vannonkin orgaanisen materialismin nimeen, olen taipuvainen ”putkiaivoiseen idealismiin”, ja näen poliittisten asenteeni ja materiaalisen asemani suhde aika monimutkaisena, ellei ristiriitaisena.
    Ehkä kyse on siitä, että poliittisessa keskustelussa on aina kyse materiaalisuuden _tulkinnasta_, eli abstraktioista, ja materiaalisuus itse on niin monisyinen, että sitä voi tulkita monella eri tapaa. Mietintämyssyssä on kirjoittaa kokonainen juttu ”materiaalisen luokkaintressin” tulkinnanvaraisuudesta, vähän samalta pohjalta kuin tämän kommenttini pohdinnat.

  • @kissakala: Käytin tuossa postauksessa idealismia ja materialismia puhuttaessa metodeista eli eri tavalla kuin sinä. Idealismi tarkastelee vain lopputuloksia ja abstraktisti, kun taas materialismi tarkastelee tuotantoprosesseja ja konkreettisesti. Sisällön idealistisuudella/materialistisuudella ei tässä ole väliä. Mutta jos määrittelee käsitteet tavallisen kielenkäytön mukaan niin sitten tuo mitä kirjoitat varmasti pätee.

    Pidän tietenkin nuo mamukritiikin materialistiset argumentit porvarillisena propagandana, mutta se ei kumoa niiden materialistista olemusta ja funktiota julkisessa keskustelussa. Ne saattavat jopa pitää paikkansa tietyllä tasolla (minulla ei ole numeroita ja tilastoita joilla tämän todistaa, joten hypoteesinä vaan):

    Ehkä “maahanmuutto” ja “monikulttuurisuus” haittavatkin objektiivisesti “suomalaisen työmiehen” subjektin asemaa? Persulainen politiikka taas varjelee tämän subjektin asemaa, ja todistaa näin jälleen, kuinka sosiaalidemokratian reformistinen workerismi päätyy samaan nationalistiseen umpikujaan kuin 1900-luvun alussa.

    Itse asiassa perinteiset ”materialistiset” oikeistoargumentit maahanmuuttoa vastaan (kantaväestön työllisyyden heikentyminen yms.) eivät pidä paikkaansa empiirisesti. Olin pari päivää sitten valvomassa kehitysmaatutkimuksen pääsykoetta, jonka aineistona sattui olemaan Inhimillisen kehityksen raportti 2010. Siinä todettiin, että tähänastisen aineiston perusteella siirtolaisuuden haittavaikutuksia kohdemaahan liioitellaan melkoisesti ja vain joissakin tapauksissa siirtolaisuus on vähentänyt kantaväestön työpaikkoja, ja niissäkin vain hyvin vähän.

    Sen sijaan myyttisen ”suomalaisen työmiehen” kulttuurista asemaa siirtolaisuus saattaa heikentää, kun ympärillä näkyykin erilaisia tapoja tehdä ja kokea työtä ja muuta elämää.

    Nykyinen maahanmuuttovastainen oikeisto onkin minusta idealistinen myös sisällön puolesta juuri kulttuurikeskeisyytensä vuoksi. Hommafoorumilaisethan korostavat että tulkoot vain ulkomaalaiset tänne tekemään töitä, kunhan eivät tule väärästä kulttuurista…

    Siinä olen toki samaa mieltä, että materian ”olemukseen” kuuluu monta tapaa jäsentyä.

  • ceau

    Hei!

    Kiitos tekstistä. Nyt näin monen vuoden jälkeen kirjoituksesta tulen tänne kommentoimaan, mutta haluaisin vain korjata yhden kohdan:
    ”Idealisti ”parantaa” kerjäläisten oloja yrittämällä palauttaa heidät lähtömaahansa – välittämättä siitä, miten pahasti romaneja vainotaan Romaniassa.”

    – Romaneiden lähtömaa ei välttämättä ole Romania. Voi olla ihan mikä tahansa muu maakin, romanit kun eivät ole alunperin lähtöisin Romaniasta, vaikkakin nimet ovat samankaltaiset.

    ”Materialisti tutkii, miten romanit ovat päätyneet Suomeen ja miksi he kerjäävät. Romanit tietenkin liikkuvat, koska he yrittävät parantaa heistä johtumattomia surkeita elinolojaan ja he tietenkin kerjäävät, koska heille ei anneta töitä.”

    Myönnän, ettei valitettavasti esimerkiksi Romaniassa kohdella romaneita parhaalla tavalla, mutta romaneiden liikkuminen paikasta toiseen ei johdu siitä, ettäkö he yrittäisivät parantaa elinolojaan. Se on Euroopan laajuinen ihmiskauppa. Aidosti köyhillä kerjäläisillä ei ole varaa lähteä sieltä mihinkään. Rikkaan pomot maksavat matkat ja täällä kerjätyt rahat palaavat suoraan pääjehuille, ei itse kerjääjille. Suosittelen googlaamaan kuvia esimerkiksi kylästä ”Buzescu”. Kylän enemmistö on romaneita. Eihän tuollaisissa taloissa tietenkään suurin osa romaneista asu, mutta siitä näkee mitä ihmiset rahoittavat täältä käsin, kun kerjäläisille lantin antavat.

    Tämä nyt ei ole tekstisi kannalta kovin tärkeää, mutta laitoinpas nyt silti 🙂

Leave a Reply

You can use these HTML tags

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>