Psyykenlääkkeiden puolesta

Joidenkin kapitalismikriitikoiden mukaan psyykenlääkkeet ovat kapitalistien salajuoni, jonka avulla ihmiset pysyvät tunteettomina ja helposti kontrolloitavina.

Mutta mitä sanoa siihen, että joillekin ihmisille lääkkeet mahdollistavat tuntemisen ylipäänsä? Mitä sanoa niille jotka eivät jaksa nousta sängystä ylös ilman lääkkeitä?

Sanotteko heille: ”Hei älä välitä, sun olotilasi on vain illuusio jonka lääketehtaat on keksineet saadakseen voittoja”?

Vai sanotteko heille: ”Sun täytyy tuhota kapitalismi ja kärsiä aina siihen asti!”


Kyllä, lääkärit
määräävät psyykenlääkkeitä aivan liian helposti. Kyllä, lääkkeiden tehoon luotetaan aivan liian naivisti. Ja kyllä, ajatus masennuksen parantamisesta pelkillä lääkkeillä on kestämättömän kapea.

Silti psyykenlääkkeiden kritiikki helposti vain syyllistää lääkkeistä apua saavia ja vaikeuttaa heidän elämäänsä, kun tutut kyselevät: ”Miten sä aiot päästä noista lääkkeistä irti? Minkäköhänlainen sä olet oikeasti eli ilman noita pillereitä?”

(Miksei diabeteslääkkeitä käyttävältä kysytä minkälainen hän on oikeasti eli ilman lääkkeitään… Miksi kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivät saavat pitää lääkkeensä…)

Kriitikot väittävät, että oikeasti masennus johtuu kapitalismista eikä aivojen kemikaaliepätasapainosta. Mutta entä jos molemmat syyt pitävät paikkaansa? Kapitalismi voi tuottaa sellaisia ympäristöjä, joihin ihmisorganismi reagoi menemällä kemialliseen epätasapainoon. Lääkkeillä pystyy vaikuttamaan tähän epätasapainoon. Ei tosin kapitalismiin, mutta mitä sitten? Eikö tärkeintä ja kriittisintä ole juuri helpottaa oireita, jotta masennuksesta kärsivä ihminen ylipäänsä pystyy elämään ja tuntemaan jotain muuta kuin apatiaa?

Voisi olla myös mielenkiintoista analysoida lääkkeitä vastustavien vallankumouksellisten tiedostamatonta ajattelua, sen idealismia (”vain henkinen on tärkeää, kemikaalinen on lumetta”) ja ”taistolaisuutta” (fundamentalisteina monet taistolaiset vastustivat kapitalismin aiheuttamien oireiden lievittämistä, koska sellainen vain siirtäisi väistämätöntä vallankumousta). Pitäisi hylätä tällainen fundamentalismi ja oppia ajattelemaan, että sairauden voittamiseen tarvitaan sekä oireiden lievittämistä että itse syyhyn puuttumista. Sekä-että, ei joko-tai.


Larval Subjects
-blogi kirjoittaa psyykenlääkkeistä täsmällisesti:

First, anti-depressants don’t prevent feeling, but rather depression prevents feeling. When, in the grips of depression, everything is bland or gray. Nothing interests, nothing motivates, nothing excites, nor is there much in the way of any affect whatsoever. The depressed person is more or less paralyzed or completely numb. It is thus a mistake, I believe, to suggest that if only we weren’t medicated, if only we embraced our depression, we would be capable of acting. The reverse rather seems to be the case. Moreover, when anti-depressants are at their best, far from turning one into a numb zombie, they actually liberate affect and the capacity to engage with the world. It becomes possible to care or be engaged with the world around us.

Here I think it’s worthwhile to be a bit Spinozist in our attitudes towards anti-depressants. Anything that increases our power of acting or conatus is accompanied by affects of joy and we should never sneer at joy. I am not suggesting that everyone should run off and get medicated– often there are serious and debilitating side effects to psychotropics, though occasionally one gets lucky –but am saying that we shouldn’t demonize or stigmatize psychotropics.

(sitaatti via TreeIsFor, pointtien tarkennukset via L.)

11 comments to Psyykenlääkkeiden puolesta

  • larkin

    Neuvostoliitossa oli mielisairaaloita vielä niinkin myöhään kuin 1970-luvulla. Kaikki potilaat eivät suinkaan olleet syntyneet ennen vuoden 1917 vallankumousta, vaan joukossa oli myös koko ikänsä sosialismissa eläneitä. Tästä voitaisiin päätellä että masennuksen ja kapitalismin välinen yhteys ei ole niin yksiselitteinen kuin väitetään.

  • Tatu Ahponen

    Tosiaalta sitten jotkut näistä joutuivat mielisairaalaan turhan epäsosialistisesta ajattelusta – vika oli sittenkin kapitalismissa!

  • Masennus, kuten suurin osa muistakin mielen oireiluista, aiheutuu useimmiten kofeiiniriippuvuuden aiheuttamasta kroonisesta myrkytyksestä, jossa kehoon varastoituvat kofeiinin aktiiviset metaboliitit alkavat kohottaa kroonisesti stressihormonitasoa.

    Veren kemia on todella epätasapainossa, mutta sitä ei tasapainoteta lääkkeillä, vaan neutraloimalla oireilua aiheuttavat virtsahapot oikealla ravinnolla.

    Olen itse päässyt eroon 80-luvun alussa alkaneista vaikeasta masennuksesta, yleistyneestä ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriöistä, kohonneesta verenpaineesta, rytmihäiriöistä, sekä vaikeista multippeliskleroosin oireista parissa vuodessa tähän näkemykseen perustuvilla menetelmillä.

    Tämän ajattelun takia minua kieltäydyttiin tutkimasta ja hoitamasta polilla, kun verenpaine oli virtsahappojen takia 245/165. Parin päivän päästä menin uudestaan, ja sain tutkimuksen ja hoidon sijasta pakkolähetteen suljetulle.

    Valitin asiasta KHO:lle ja Oikeuskanslerille, jotka toimivat lääkärien kumileimaisimina, vaikka pystyin osoittamaan potilaskertomuksillani, että pakkohoitopäätös tehtiin vastoin diagnostiikkakäytäntöjä, laittomasti.

    Jouduin siis mielisairaalaan 2009 Suomessa, koska ajatukseni oireistani, ja niiden hoitaminen itse, uhkasi kansainvälisen lääketeollisuuden taloudellisia intressejä.

  • YLE:n elävästä arkistosta löytyy pätkä 70-luvulta, jossa Taisto Sinisalo epäilee ns. viuhahtelun olevan osoitus länsimaisesta rappiosta ja turhautumisesta, eikä tämmöinen ilmiö todennäköisesti ole mahdollinen Neuvostoliitossa.
    http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=28&t=652&a=2042

  • psycho queer junkie

    Eikö ’mielialalääkkeet’ sinänsä ole yhtä epäanalyyttinen käsite kuin vaikka ’huumeet’ tai ’pedofiilit’? Masennuslääkkeet ovat ihan eri asia kuin vaikkapa psykoosidiagnoosin saaneille syötettävät neuroleptit. Käsittääkseni erityisesti juuri neuroleptien on väitetty toimivan tukahduttavina ja kontrolloivina lääkkeinä, ei masennuslääkkeiden.

    En suhtaudu täysin torjuvasti ainakaan kaikkiin mielialalääkkeisiin. Lääketeollisuuden kriitikot ovat kuitenkin ehdottaneet, että mielialaan (jopa siihen kuuluisaan kemiaan) voi vaikuttaa muillakin tavoilla kuin lääkkeillä: esimerkiksi muuttamalla ruokavaliota ja vähentämällä/lopettamalla monien nautintoaineiden käytön (pois sokerivuoristorata, kahvitärinät ym.), vaihtamalla kaupunkiympäristöstä metsäiseen maisemaan, lisäämällä (sosiaalista) liikuntaa jne.

    Tietysti jos on vakavasti masentunut, haluton ja eristyksissä niin nämähän voivat jo olla ylivoimaisia asioita…

  • Solja

    Tajuan varmaan kirjoituksesi pointin (jonka tulkitsen olevan se, että kritisoit näkemystä, jonka mukaan yhteiskuntaa muuttavan poliittisen toiminnan on lähdettävä kemikaalittomasta, ”aidosta” psyykkisestä kokemuksesta ja että psyykelääkkeet sammuttavat tämän voimanlähteen), mutta minusta siltikin pitäisi olla enemmän puhetta siitä, minkälainen ihmiskuva kätkeytyy psyykelääkkeiden käyttöön.

    Psyykelääkkeet ovat yksi keino individuoida ihminen ja irrottaa hänet yhteiskunnallisesta kontekstistaan. Kun psyykettä hoidetaan lääkkeillä, hoidetaan yhden ihmisen henkilökohtaista mielenterveyttä. En kiistä, etteikö psyykelääkkeet olisi hyvä asia. Paras puoli niissä on tottakai se, että ihminen saa oikeasti apua hätäänsä. Mutta vaikka pitäisimme tosiasiana, että suomalainen yhteiskuntamme tuottaa esimerkiksi sekä masennusta että kätevästi lääkkeet siihen, voi silti kysyä ketkä ovat he, jotka kärsivät masennuksesta ja miksi. Paitsi että hankalaa tästä juuri tekee (psyykelääkkeidenkin tukema) ihmiskuva, jossa psyykestä tehdään jotain hyvin henkilökohtaista ja yksityistä eikä tunteita tulkita alkuunkaan sosiaalisesta kontekstista käsin.

    Olisi kiinnostavaa tutustua sellaiseen tutkimukseen, joka tarkastelisi yksilökohtaisen psyykelääkkeiden käytön sijaan laajempaa ihmisryhmää kuten ikäluokkaa tai perhettä tai työelämään suhteutettuna. Minkälaisessa taloudellisessa ja sosiaalisessa tilanteessa ovat eläneet sellaiset perheet, joiden melkein jokainen jäsen syö psyykelääkkeitä? Tai minkälaisessa spesifimmässä yhteiskunnallisessa ja sosiaalisessa tilanteessa masentuneet nuoret ovat eläneet?

    Minusta esimerkiksi masentuneisuus kertoo yhteiskunnasta, jossa ihmiset eivät pääse toteuttamaan elämäntoiveitaan. Ketkä ovat he, joilla on liikaa esteitä ja kompastuskiviä ryhtyäkseen toteuttamaan toiveitaan ja tarpeitaan tässä yhteiskunnassa? Mitä nämä toiveet ja tarpeet ovat? Ja mitkä puolestaan ovat esteinä ja kompastuskivinä?

  • @larkin, Tatu: eivät varmasti kaikki mielisairaudet – sikäli kuin sellaisia tunnustetaan olevan – johdu ”kapitalismista”. Mutta nykyinen maailman poliittis-kulttuurellis-taloudellinen järjestelmä tuottaa sellaisia ympäristöjä, jotka tekevät ihmiset entistä alttiimmiksi mielisairauksille.

    @Joonas: mainio linkki. 🙂

    @Solja: voisin allekirjoittaa saman, joskin ei masennus ehkä ole niin yksinkertaista (ei sillä välttämättä ole tekemistä ”elämäntoiveiden” kanssa, toisaalta eipä lyhyessä blogikommentissa varmasti saakaan aikaan kovin monipuolista kuvaa mistään). Kirjoitin samasta näkökulmasta kuin sinä täällä:

    http://vallankumous.blogsome.com/2008/10/07/downerit-pois-ja-overit-kuriin/

  • Kalevi

    Mutta ongelmahan ei ole kapitalismi, vaan teknologinen massayhteiskunta. Sosialismin ihminen on yhtä vieraantunut kuin kapitalismin ihminen.

  • Psyykelääkkeet ovat bisnestä siinä missä muukin; ei niillä yritetä ”turruttaa työläisiä” vaan tehdä rahaa (ja samalla myös hoitaa terveeksi ts. vastata ahdistuksen tms. tuottamaan tarpeeseen). Tietty ei-kapitalismissa niitä tuskin tuputettaisiin liiaksi.

  • @Miika: juuri näin. Ei ole suurta salajuonta, on vain tarve tehdä loputtomasti rahaa rahan (ja vähän muunkin) avulla.

  • @Kari ja psycho queer junkie: sori paljon, jostain syystä juuri teidän viestinne olivat juuttuneet automaattiseen spämmifiltteriin, joten ne tulivat näkyviin vasta nyt.

    Hyvä pointti ”mielialalääkkeet”-käsitteen pömpöösiydestä. Ehkä hain sillä sitä, että samat ihmiset usein kritisoivat kaikkia tietyllä tavalla käytettäviä tajuntaan erityisesti vaikuttavia lääkkeitä.

Leave a Reply

You can use these HTML tags

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>