Mitä kuuluu Neliapina, vieläkö sun ihanteena on kapina?

Vallankumouksen hedelmiä aloitti kaksi ja puoli vuotta sitten julkaisemalla kirja-arvostelun, käsittelemällä piratismia ja kehumalla fiksuja porvareita. Blogia luki silloin vain 30 ihmistä päivässä. Vähitellen sitä rihmastoitui erilaisten blogien, sivustojen ja yhteiskunnallisten projektien kanssa. Niihin tuli kommentoitua, kirjoitettua ja muutenkin osallistuttua. Keskustelua syntyi. Lukijoitakin tuli. Mitä nyt kuuluu tyypeille ja ryhmille joiden kanssa heilasteltiin blogosfäärissä 2008?

Esimerkiksi Neliapinan runoura on lähtenyt nousuun ja samalla poliittisuus on hieman vähentynyt. Muistutuksena, Apina kirjoitti vielä 2009 tällaista tekstiä:

Toivottavasti kaikki ovat jo vittuuntuneita asian tiimoilta ja kumoamassa autoja kaduilla. Jos ette, aloittakaa.

Toivottavasti kukaan ei seuraa valtamediaa kuin sabotaasitarkoituksessa ja linkatakseen uusimpia aivopieruja irkkiin. Jos ette jo sabotoi, aloittakaa. Jos et te jo irkkaa, saatte luultavasti enemmän naista ja miestä, mutta aloittakaa.

Toivottavasti kenelläkään ei ole enää aikaa säälittäville myönnytyksille, pelolle, rivinettipelaajan ironialle, rivitalo-osakkeille, riviargumenteille, rivipaikkansa varmistamiselle yhteiskunnassa vastarinnan, vapauden ja ajattelun kustannuksella. Toivottavasti kaikki jo hourivat ja nauravat villisti. Jos ette, aloittakaa.

(Virta #6)

Valtamedia.net puolestaan hiipui ja kuoli. Luultavasti kuolinsyitä olivat liiallinen kunnianhimoisuus, valikoivuus ja ortodoksisuus.

Tynnyrimetafyysikko Existenz on siirtynyt blogistaan Niin & näiniin ja Revalvaatioon. Tekstit ovat aina vaan pidempiä.

Nollatoleranssi.info on pitänyt hiljaiseloa, mutta projekti on yhä käynnissä. Huhujen mukaan loppuvuodesta julkaistaan aiheeseen liittyvä pamfletti.

Iloinen tieteilijä vaikeni.

Takku on muuttunut paremmaksi. Tuntuu että alakultturismi ja zerzanilainen mutakuoppailu on vähentynyt ja tilalle on tullut ”konkreettisiin yhteiskunnallisiin kamppailuihin kytkeytyvää” materiaalia.

Sampsa bloggaa edelleen ahkerasti ja myös twitteröi aallonharjalta.

Opiskelijatoiminta kuplii pintansa alla. Saa nähdä jäävätkö yliopistokapina 2008-2009 ja syksyn 2009 asuntokamppailu liikkeen näkyvimmiksi jutuiksi.

Postmoderni identiteetti paljastui – suureksi pettymyksekseni – hieman ylimieliseksi valtio-oppineeksi, joka käsittää politiikan lähinnä rationaalisen valinnan teorian kautta mutta jolla on välistä hyviäkin postauksia.

Kapinallisen politiikkaa eivät nykyiset lukijat varmaan edes muista, mutta se oli upea blogi ja lukiolaisen ahkerasti päivittämä. Ilman tuota lukiolaista ei olisi hedelmiä.

Hirtetty kirjoitti vielä pari hyvää tekstiä ennen kuin droppasi.

Redelisko vaikuttaa nykyään musiikissa ja Vasemmistonuorissa.

Koiranmutkien kanssa olen yhä useimmista asioista samaa mieltä, erimielisyyksiä on vain tyylin suhteen, joka mutkissa on vanhanaikainen ja toruva.

Larval Subjects kirjoittaa niin paljon etten ole jaksanut lukea kuukausiin. Luotan aika vahvasti LS:n pitäjän tulevaan kirjaan Democracy of Objects.

Zmagia taas boikotoin sen surkean nettidesignin ja vakavan moralistisen jankutuksen takia.

Legendaarinen Yritys ilman yhteystietoja kavalsi kassan 2009 ja häipyi rannalle bilettelemään.


Ei ole
aina selvää mitä tämä blogi milloinkin pistetään edustamaan. Kun puhuu anarkistien kanssa, blogi laitetaan autonomien ja megafonistien piikkiin. Kun sitten juttelee viimeksi mainittujen tahojen kanssa, blogi koetaan ongelmalliseksi, koska se on liian anarkistinen. Vihreiden mielestä blogi on vasemmistolainen, mutta vasemmistolaiset hyökkäsivät joukolla blogia vastaan puoluekokouksensa jälkeen. Revareiden mielestä blogi on idealistinen, idealistien mielestä raadollinen. Filosofian opiskelijoiden mukaan blogi on liian populistinen, aktivistien mielestä blogi on liian filosofinen.

Luulisi, että kaikista reaktioista juuri hyökkäykset, kritiikit ja trollaukset jäisivät eniten mieleen, netissä kun ollaan. Asia on päinvastoin. Kehut ja fanitukset jäävät mieleen. Itserakkaudessa on voimaa, varsinkin kun sen kierrättää muiden kautta. Tällaiset postaukset muistaa pitkään, yhtä pitkään kuin tällaiset. Blogia on puitu radiossa, toimittajien blogeissa ja Kansan Uutisten Viikkolehdessä (viimeksi juuri tänään). Joka kuukausi törmää satunnaisesti ihmisiin jotka saavat tästä ja ”pahan akselista” (MegafoniRevalvaatioSosialismi.net) mielenkiintoa ja nautintoa.

Joka kuukausi törmää myös ihmisiin, jotka ottavat jonkin postauksen henkilökohtaisena juuri häneen kohdistuvana piikkinä. Esimerkiksi:

  • Marx-kirjoittajilta tulee säännöllisestä kyselyitä että muako sä tarkoitit
  • anarkistit vuorottelevat loukkaantumisen kanssa kun blogissa sivutaan heitä
  • jyväskyläläiset ja helsinkiläiset ihmettelevät että heitäkö tässä jahdataan
  • vanhat vasemmistoliittolaiset loukkaantuvat ja syyttävät ikärasismista
  • jne.

Kai sitä jotain tekee hyvin, kun efektejä syntyy.


Jotta loukkaantuminen
ja kehuminen eivät lakkaisi, alla tämän vuoden suosituimmat postaukset uudessa ja vanhassa blogissa.

Uusi blogi:

  1. Tukossa oksennuksesta
  2. Ei oo rahaa
  3. Esimakua vaaleista
  4. Tukevatko talonvaltaukset uusliberalismia?
  5. Mielenosoituksen anatomia: siviilipoliisit

Vanha blogi:

  1. Suuri kertomus 1990-2010
  2. Armeija pilaa valtion ja yksilön
  3. ”Tuotteliaisuus ei tuota paskaakaan”
  4. Kusetus ja halu
  5. No vissiin Hazardi


3 comments to Mitä kuuluu Neliapina, vieläkö sun ihanteena on kapina?

  • Mun on pakko kysyä, että mihin muuhun politiikan tulis perustua kuin rationaalisiin valintoihin?

    Siis ihan tuosta kritiikistäsi Jirin blogia kohtaan tuli mieleen. 🙂

  • @Joonas: eikö tuo ole idealistinen kysymys, siis juuri mainitun blogin pohjalta?

    Ei ole kysymys siitä, mitä politiikan pitäisi olla, vaan siitä, miten kukin käsittää politiikan ja mitä käsityksestä seuraa. Minusta sellainen näkemys on aika rajoittunut, joka näkee politiikan vain kamppailuna jonkin organisaation ja lopulta yhteiskunnan valta-asemista ja resursseista. Rationaalisen valinnan teoria typistää politiikan tiettyjen sääntöjen puitteissa tapahtuvaksi laskelmoiduksi kilpailuksi, jota harjoittavat tietynlaiset toimijat, ja se siitä. Tällaisessa politiikkakäsityksessä ei juuri ole sijaa itse sääntöjä ja toimijoita muuttavalla poliittiselle toiminnalle.

  • No kyllähän rationaaliseen päätöksentekoon kuuluu sekin, että otetaan huomioon kansanliikkeet (esim. joku lakkoliike) päätöksiä tehdessä. Ja sillä tavallahan esimerkiksi vasemmisto on monia asioitaan ajanut eespäin.

Leave a Reply

You can use these HTML tags

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>