Tukahdutetut toiveet

Klassinen psykoanalyyttinen projekti vaikuttaa nykyään naurettavalta. Jos vähän kärjistetään, niin kellä meillä länsimaissa on vielä seksuaalisia toiveita joita mielemme täytyisi verhota sensuuriin ja kulttuurin tukahduttaa?

Seksistä puhutaan kaikkialla ”avoimesti”. Jokainen terapeutti, asiantuntija ja kolumnisti rohkaisee harrastamaan seksiä ja puhumaan siitä. Seksiä tulee tv:stä, netistä ja lehdistöstä. Kaikkialla neuvotaan käyttämään seksileluja, hoitamaan seksuaaliterveyttä ja käymään seksiterapiassa. Julkkikset pelastavat elämänsä tantraseksillä. Seksiä on mainosten ja elokuvien pääsisältö. Missä ei muka ole seksiä?

Tällaisessa ympäristössä ajatus jonkin seksuaalisen elementin tukahduttamisesta tuntuu absurdilta. Jos jokin seksuaalinen onkin tukahdutettu, niin luultavasti monet ihmiset vain nyökkäävät sille hyväksyvästi. Ei ole vaikea kuvitella, että ihmiset jopa toivoisivat lisää seksuaalista tukahduttamista ja sensuuria, jotta ei koko ajan tarvitsisi olla seksuaalisten viestien, kuvien, käskyjen ja vaatimusten pommitettavana – ja jotta seksistä tulisi taas pitkästä aikaa jotenkin mielenkiintoinen aihe.

Epäilen kuitenkin, että tällaiset toiveet ovat tiedostamattomia, sillä kukapa kehtaisi myöntää tai edes tiedostaa haluavansa vähemmän seksiä ympärilleen. Kulttuuri käskee meitä: ”Flirttaa! Koskettele! Harrasta seksiä! Nussi! Pane! Nai!! Nauti!” Seksualisoiva käskymuoto saa meidät tukahduttamaan antiseksuaaliset toiveemme niin, että vajovat tiedostamattomaan. Unissa ja neurooseissakin ne esiintyvät vain sensuurin verhoamana.

Nykyaikaisen psykoanalyysin tarkoituksena tulisikin olla anti- ja aseksuaalisten toiveiden esiin tulkitseminen ja osoittaminen hyväksyttäviksi.

Samaan aikaan muualla: Maanmittauslaitos – Hikeä ja hajuja

Piraattinuoret ovat myös saaneet aikaan uuden flaikun (lähde) – kuinka ideologista tämä on:


15 comments to Tukahdutetut toiveet

  • Jee! Hihkaisee täällä vanha, kärttyinen käntty ja taputtaa tälle tekstille pieniä karvaisia käsiään.

  • Piraattinuoret..! Meikäläisen tiedostamaton vaikutelma oli, että suurin osa Piraattipuolueen tyypeistä olisi nuorisojärjestöikäisiä muutenkin, ja toisin kuin tavallisesti, puolueen ”erityisryhmäjärjestöistä” (tavallisimmin nuoret ja naiset) tarvetta voisi olla enemmänkin vanhusjärjestölle..

  • Toi piraattinuorten juttu ois ollu hurja ehkä joskus 50-luvulla, sitten tulivat onneks radikaalit ja aika liberalisoitui.

    Mutta on meillä vielä seksiin liittyviä tabuja, miten esimerkiksi vanhusten seksielämä?

  • Tohon teikäläisen linkkiin on kyllä kommentoitava, että olisi ihan suositeltavaa, jos ihmiset sukupuolesta riippumatta ajelisivat karvojaan. Se on hygieenisempää, eikä ole mun mielestä väärin, että ihminen haluaa näyttää hyvältä. Sukupuolesta riippumatta.

  • DJ Ho

    Mun mielestä kaikki eläimet pitäis ajella karvattomiksi, kun se on paljon luonnollisempaa ja näyttää hyvältä.

  • Puhuinko jotain luonnollisuudesta?

  • Toisaalta. Voidaanhan me kulkea myöskin jossain karhuntaljoissa ja syödä kakkaa, mutta ei mua ainakaan haittaa jos voi käyttää hyvältä näyttäviä vaatteita ja käyttää tuotteita, joiden avulla näyttää ja tuntuu olo paremmalta.

  • DJ Ho

    @Joonas K. En tiedä kysyitkö kysymyksen itseltäsi, mutta itse puhuin luonnollisuudesta ja ainakaan omasta mielestäni en ole sinä.

  • Niin, aattelinpa vain tuohon kommenttiisi, joka vaikutti vastaukselta aiempaan kommenttiini.

    Ajanhan mää partanikin, koska haluan siistiä itseäni. Leikkaan myös hiukseni silloin tällöin. Käyn pesulla, enkä elätä itseäni keräilemällä.

    Saatan käydä myös lääkärissä, jos sairastun. Ja kovin paljon monia muitakin asioita saatan tehä, jotka eivät ole luonnollisia, mutta huomattavasti miellyttävämpiä itseni ja muiden kannalta.

  • @Joonas Korhonen: kyllähän epilaattorit, partakoneet, hodarit, hd-tv:t ja citymaasturit on kivoja, mutta miksi? Mikä saa meidät haluamaan niitä ja kärsimään niiden vuoksi? Ihan ihmisluonto?

  • Tiedän, että liika on liikaa ja rajan vetäminen on vaikeaa. Sen sijaan pidän ihan hyvänä asiana sitä, että ihmiset helpottavat elämäänsä joillakin asioilla. Enkä näe mitään pahaa siinäkään, että suurin osa meistä haluaa näyttää hyvältä, sillä se myös lisää sisäistä hyvinvointia (joo rajansa tässäkin kaikella). Joku tekee sen meikkaamalla, joku ajelemalla karvansa ja joku kolmas pistämällä uuden paidan päälle.

    Tuo luonnollisuuteen vetoaminen on vain niin koomista, ei me eletä missään luonnontilassa muutenkaan.

    Ehkä meitä materialisteja ei arvosteta moralistien piirissä.

  • Heta

    Hei! ensimmäinen kommenttini tähän blogiin on tietty heti kritiikkiä, joten täytyy aluksi tehdä selväksi: yleensä ei ole mitään lisättävää kun on niin hyvää tekstiä.

    Olen vähän eri mieltä siitä että nautintokäskyt olisivat eri asia kuin tukahduttaminen. Tietysti ”tukahduttamisen” voi ymmärtää monella tavalla, mutta minusta esim häpeän tuottaminen on sitä. Tarkkarajainen käsityksemme siitä, mikä on seksuaalista – tai seksiä – on kai jonkin tukahduttamista? Seksuaaliset suhteet erotetaan muista, seksuaalinen ajatus ja halu on tiukasti määritelty, potentiaalisesti vaarallinen. (Entä jos kiihotun ystävääni/sukulaiseeni/eläimeen kohdistuvasta seksuaalisesta ajatuksesta?) Jos seksiä olisi ”kaikkialla”, perhe, ystävyys ja monta muuta suhdetta/instituutiota muuttaisivat muotoaan täysin.

    Olen samaa mieltä siitä, että klassisen psykoanalyysin reduktio, tukahdutettu seksuaalinen halu ”kaiken” alla, ei toimi. En kuitenkaan usko, että aseksuaalisten toiveiden esiintulkitseminen yksin olisi hirveän mullistavaa. Voisiko seksuaalisuuden ymmärtämistä muuttaa niin, että seksuaalisuus nähtäisiin ”vain” kaikkeen elämään sekoittuvana tasona, ilman niitä valtavia yksilön identiteettiin ja häpeään liittyviä merkityksiä, joita klassinen psykoanalyysi pyrki kaivamaan esiin ja joita kaupalliset representaatiot nyt taitavasti hyödyntävät?

  • @Heta: en ole eri mieltä yleisen ajatuksesi kanssa, ja aseksuaalisuuden vetäminen mukaan tuohon loppuun on lähinnä dialektista kikkailua.

    Minusta kuitenkin myöntävällä käskyllä tai kehotuksella ja tukahduttavalla kiellolla on tietty rakenteellinen ero, vaikka molemmista seuraisi jonkinlaista estymistä ja tukahtumista. Jos haluaa, niin kummankin voi aina vääntää toiseksi: myöntäminen onkin tukahduttamista, koska se sulkee aina jotain pois, ja kieltäminen onkin myöntämistä, koska se määrittelee jonkin alueen ja siten antaa asioille uudenlaisen latauksen (varsinkin seksuaalisuuden tasolla).

    On totta, että edelleen on seksuaalisia tabuja ja erilaiset seksuaaliset suhteet ja teot ovat keskenään hierarkkisia. En väittänyt, ettei näin olisi. Sen sijaan väitän, että kulttuurin suhtautuminen seksiin on muuttunut. En tosin kirjoittanut auki tätä kovin selvästi.

    Ennen niitä aikoja, jotka alkoivat 1960-luvun kapinasta ja hedonistisesta kulutuskapitalismista, kulttuuri pyrki sääntelemään seksuaalisuutta melko tavalla suorasukaisemmin, kurin ja kieltojen kautta. 1970-luvun myötä – alueesta ja ryhmästä riippuen – on tapahtunut siirtymä kulttuuriin, joka pikemminkin kannustaa yksilöitä harrastamaan seksiä ja kokeilemaan erilaisia seksuaalisen nautinnon muotoja. Nykyään kulttuuri aina naistenlehdistä terveystietoon jopa velvoittaa meitä löytämään ja kokemaan seksuaalista nautintoa.

    Vaikka tällekin kehitykselle on olemassa vastakehityksiä, vaikka perhe ja konservatismi ovat palanneet ja vaikka fundamentalismin syntymä on tapahtunut samaan aikaan seksuaalisuuden siirtymän kanssa, niin yleinen linja on minusta selvästi muuttunut.

    Väittäisin siis, että seksuaalisuuden suhteen on tapahtunut samanlainen muutos kuin siirtymässä kuriyhteiskunnasta kontrolliyhteiskuntaan. Niin seksuaalisuutta kuin ihmisten elämää yleensäkin hallinnoidaan nykyään modulaation ja osallistamisen kautta. Ihmisille (ja seksuaalisuudelle) sallitaan tietynlainen vapaus, tietynlaiset rajat ja tietynlainen vaihteluväli. Nämä rajat saattavat olla joustavia, ja ihmisiä aktiivisesti osallistetaan toimimaan niiden sisällä. Tämä ei tarkoita, että seksuaalisuus olisi välttämättä valtavan paljon ”vapautuneempaa” kuin joskus 1800-luvun Wienissä. Mutta muutos tarkoittaa, että seksuaalisuutta kontrolloidaan nyt pääsääntöisesti erilaisella logiikalla.

    Tarkkarajainen käsityksemme siitä, mikä on seksuaalista – tai seksiä – on kai jonkin tukahduttamista?

    Onko meillä tarkkarajainen käsitys seksistä tai siitä, mikä on seksuaalista? Mainoksia, elokuvia, muotia ja alakulttuureja seuratessa väittäisin että asia on täysin päinvastoin. Kaikki vaikuttaa olevan seksiä. Ehkä psykoanalyysilla on ollut osansa tässä kehityksessä…

    Jos seksiä olisi “kaikkialla”, perhe, ystävyys ja monta muuta suhdetta/instituutiota muuttaisivat muotoaan täysin.

    En nyt ota tätä ihan kirjaimellisesti, mutta eikö juuri näin ole tapahtunut sitten 1960-luvun, jolloin hedonistinen kapitalismi ja ”seksuaalinen vallankumous” molemmat syntyivät?

  • tuuli

    Hei, tuo tyttö tuossa kuvassa, tunnen sen. Sehän on piraattinuorten puheenjohtahjan Lari Yltiön tyttöystävä.

Leave a Reply

You can use these HTML tags

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>