Kaikkien maiden työläiset – rentoutukaa!

Mietitäänpä työhön liittyviä ristiriitoja.

  • möngimme kieli ruskeana hierarkioita pitkin ”edetäksemme uralla”, mutta samaan aikaan yksityisesti haistatamme paskat uran rakentamiselle ja esimiesten mielistelylle
  • teemme palkattomia ylitöitä, mutta silti jokainen meistä on joskus muitta mutkitta pöllinyt työpaikalta vähintään toimistotarvikkeita
  • vihaamme meitä hallitsevia ja meillä ansaitsevia pomoja ja omistajia, mutta silti taistelemme kynsin hampain pysyäksemme töissä
  • työpaikka on yleisesti kunniakas asia, mutta kuitenkin työn tekemistä toisen alaisuudessa pidetään orjuuden muotona – siksi useimmat meistä uneksivat pääsevänsä itsenäisiksi
  • elämämme kanavoidaan väkisin töiden ympärillä, minkä vuoksi saatamme masentua ja päätyä työkyvyttömiksi
  • työntekoa on jatkuvasti tehostettu, ulkoistettu, automatisoitu ja digitalisoitu – ja silti meitä vaaditaan tekemään koko ajan enemmän töitä tehokkaammalla tavalla.

Eikö meillä ole jo aivan tarpeeksi työtä, tavaroita ja palveluita?

Ehkä meidän pitäisi vähentää työntekoa ja tuottaa vähemmän tavaroita ja turhia palveluita?

Entä jos palkkatyömuotoa pidetään yllä lähinnä kontrollin ja moralismin vuoksi?

Entä jos tuotamme palkkatöissä tavaroiden ja palveluiden sijaan pääasiassa itseämme – kuuliaisina ja kuluttavina subjekteina?

Ehkä työntekijöillä ei ole hävittävänään muuta kuin stressinsä ja kiireensä (ja tulevat citymaasturinsa).

Ehkä meidän pitäisi ottaa sloganiksemme Selkkauksen säe: ”Lopetetaan kurjuus – lopetetaan työnteko.”

1800-luvun vallankumouksellisia mukaillen: ”Kaikkien maiden työläiset, rentoutukaa!”


Ristiriitalista
on Tuleva kapina -kirjan kolmannesta piiristä. Edelliset luvut käsittelivät minää ja yhteisöjä, kolmantena vuorossa on työ. Kirjoittajien mukaan työhön liittyvät ristiriidat muodostavat neuroosin, hysterian, jossa on pelissä kapitalismin koko psyykkinen talous ja poliittinen vakaus.

Suurin työhön liittyvä ristiriita kapitalismissa on riiston ja osallistamisen välillä:

The sentimental confusion that surrounds the question of work can be explained thus: the notion of work has always included two contradictory dimensions: a dimension of exploitation and a dimension of participation. Exploitation of individual and collective labor power through the private or social appropriation of surplus value; participation in a common effort through the relations linking those who cooperate at the heart of the universe of production.

La confusion des sentiments qui entoure la question du travail peut s’expliquer ainsi : la notion de travail a toujours recouvert deux dimensions contradictoires : une dimension d’exploitation et une dimension de participation. Exploitation de la force de travail individuelle et collective par l’appropriation privée ou sociale de la plus-value ; participation à une oeuvre commune par les liens qui se tissent entre ceux qui coopèrent au sein de l’univers de la production.

Ristiriita on hyvin tunnistettu. Työ ei aina ole pelkkää kärsimystä ja kusetusta. Jos olisi, eläisimme todellakin totalitarismissa, jossa vain jatkuva väkivalta ja aivopesu saisivat ihmiset pysymään töissä. Kontrolliyhteiskuntamme ei kuitenkaan tarvitse aivan pohjoiskorealaista väkivalta- ja koulutuskoneistoa, koska sen mekanismit ovat hienovaraisia ja perustuvat ihmisten halujen ymmärtämiseen, manipuloimiseen ja tuottamiseen.

Ihmiset haluavat rahan lisäksi taitoja, ihmissuhdeverkostoja ja mielekästä tekemistä. Näitä kaikkia palkkatyö saattaa tarjota, joskin usein vääristyneessä muodossa.

Ihmiset siis osallistetaan palkkatöihin tarjoamalla heille palkan päälle hieman yhteistyötä ja mielekkyyttä, aivan kuten heidät osallistetaan poliittiseen järjestelmään antamalla heille äänioikeus kerran neljässä vuodessa.

Entä jos ihmiset onnistuvat löytämään yhteistyön muotoja ja mielekästä tekemistä palkkatyön ulkopuolelta? Silloin ainoa ekstra, mitä palkkatyö enää tarjoaa, on toimeentulo. Kun otetaan huomioon miten paljon vaurautta ja liikatuotantoa maailmassa on ja kuinka vähän työnteolla on enää tekemistä kansantuotteen kanssa, niin näyttää selvältä, että ainakin perustoimeentulo pitäisi irrottaa palkkatyöstä.

Tällainen kehitys näyttää pelottavalta porvarillisesta näkökulmasta, koska ilman palkkatyötä ihmisiä on vaikeampi kontrolloida. Lisäksi mitä enemmän ihmiset ”demobilisoituvat” kapitalistisesta yhteiskunnasta, sitä enemmän pääoman liike hidastuu, ja jos pääoman liike hidastuu tarpeeksi, sille perustuva yhteiskunta romahtaa.

Tuleva kapina -lukupiiri

  1. Johdanto ja ensimmäinen piiri: HarhautuksiaHedelmiäMultitunes
  2. Toinen piiri: HarhautuksiaHedelmiäMultitunes
  3. Kolmas piiri: Harhautuksia | Hedelmiä

22 comments to Kaikkien maiden työläiset – rentoutukaa!

  • Tästä tuli mieleen 1800-luvun lopulta
    Lafarguen Oikeus laiskuuteen.

    ”Alas palkkatyöjärjestelmä” oli myös iskulause 1800-luvulla, joka sittemmin on häipynyt.

    Kun nyt olen viime illat lueskellut Kropotkinia, niin minusta näyttäisi, että hänen ajattelunsa käy pitkälti yksi yhteen tämän postauksen kanssa (eri aikakauteen sovitettuna)

  • Kantsii vilkaista Juhani Seppäsen kirja ”Hullu työtä tekee”. Simppeli, yksinkertaistava mutta viiltävästi asian ytimeen osuva kirja työstä, sen teosta ja siitä miten sen luonne on muuttunut aikojen saatossa.

    Hyvä kuva jutun lopussa, asustelen tuon näköisessä ympäristössä ja tämä kansa (Thait) ainakin ottaa työnteon aika erilaisella tavalla vastaan kuin Suomalaiset :)

  • Itseäni kiinnostava kysymys on, miten vapaasti yhteenliittyneiden tuottajien yhteiskunnassa toimii yksilön ja yhteisön välinen vastakkainasettelu, josta ei päästä eroon niin kauan kuin eletään yhteiskunnassa. Tai siis se, miten sen ajatellaan toimivan.. omasta näkemyksestäni olen varma, muiden en, joten niitä olisi mukava kuulla.

    Kun perustulosta keskustellaan (päivän)poliittisena tavoitteena, on näitä asioita tietty turha pitää esillä, mutta itse en ole aina varma miten hahmotetaan yksilön ja yhteiskunnan keskinäissuhteet.. okei, varmaan on provosointia nämä puheet krapulapaskalla istumisesta tuottavana työnä, mutta otan ne silti tosissaan enkä usko että kaikki oleminen ja tekeminen on yhteiskuntaa (nyt ei puhuta kapitalistisesta yhteiskunnasta) hyödyttävää, jos nyt ei vahingoittavaakaan, ja minusta yhteiskunnalla (yhteisöllä) on oikeus velvoittaa yksilöitä johonkin, enkä pidä sitä kusipäisenä sortona tms. (Minusta se on ihan normaalia ihmisyhteisöjen toimintaa, olivatpa ne pieniä tai suuria.) On tietty poliittinen kysymys, mihin yhteisön voidaan katsoa olevan oikeutettu yksilöä velvoittamaan, ja minusta tuntuu, että itse en ole tässä asiassa yhtä vapaamielinen kuin monet muut ovat :-) Näitä rajoja voisi miettiä, että mitä ne itse kunkin mielestä ovat.

    Lyhyesti sanoen minusta yhteiskunnan (emme puhu kapitalistisesta yhteiskunnasta) tulee määrätä mikä on yhteiskunnan kannalta hyödyllistä työtä, josta saa korvauksen, ja mikä on sellaista, jonka kukin voi hoitaa omalla ajallaan, ts. kannatan kontrollia.

    Periaate löytyy Gothan ohjelman arvostelusta, jossa sitä nimitetään kommunismin ensimmäiseksi vaiheeksi.

    Accordingly, the individual producer receives back from society — after the deductions have been made — exactly what he gives to it. What he has given to it is his individual quantum of labor. For example, the social working day consists of the sum of the individual hours of work; the individual labor time of the individual producer is the part of the social working day contributed by him, his share in it. He receives a certificate from society that he has furnished such-and-such an amount of labor (after deducting his labor for the common funds); and with this certificate, he draws from the social stock of means of consumption as much as the same amount of labor cost. The same amount of labor which he has given to society in one form, he receives back in another.
    http://www.marxists.org/archive/marx/works/1875/gotha/ch01.htm

    (Jostain syystä sos.netin Gotha on jossain hukassa!)

    Kyse ei minusta ole siitä, onko kontrollia vai ei, vaan montako tuntia päivässä tuo kontrolli kattaa. Tai minusta vaikuttaa joskus siltä, ettei joidenkin mielestä mitään kontrollia pidä olla ollenkaan. Älkää kysykö kuka sitä kannattaa, en osaa sanoa, mutta toivon että tähän (ennakko)luuloon suhtaudutaan ymmärtävästi, sillä semmoinen minulla ihan oikeasti on, oli se oikea tai ei. Paras tapa tietty olisi selvittää miten tämä kontrollikysymys on, mutta sitä en tietty keneltäkään voi vaatia.. mutta toisaalta jos sitä ei selvitetä, niin jatkan varmaan tätä kurikampanjaa sitten :)

    Jos emme edelleenkään puhu kapitalistisesta yhteiskunnasta, niin minusta jokaisen työkykyisen ja -ikäisen (keitä he ovat on poliittinen kysymys) tulee työskennellä joku tuntimäärä päivästä (määrä on poliittinen kysymys) yhteiskunnan hyödylliseksi määrittämissä tehtävissä, josta saa korvaukseksi nauttia vastaavasta määrästä muiden tuottamia juttuja (oli se mitä hyvänsä).

    No entäs sitten se kommunismin toinen vaihe (jokaiselle tarpeensa mukaan)? En ole ihan vakuuttunut, että sinne on asiaa ihan vielä. Viitaten postauksen pariin loppukappaleeseen, meikäläisen yleisen tason tuntuma on, että maailmassa on ajoittaista liikatuotantoa lähinnä suhteessa pääoman eikä ihmisten tarpeisiin. On väärin, että täällä duunarit elelevät kolmen tonnin kuukausipalkalla, ja on yhtä väärin jos täällä eleltäisiin 1 000 € perustulolla – molemmathan ovat vain imperialististen maiden asukkaiden etuoikeuksia. ”Jokaiselle tarpeensa mukaan” siihen kuuluvine vapauksineen tulee ajankohtaiseksi vasta, kun ihmisten enemmistöllä on siihen mahdollisuus.

    Tällä en tietty tarkoita vastustaa perustulovaatimusta, niinkuin en vastusta palkankorotuksiakaan. Kaikki mikä on pääomalta pois, on hyvä, ja jos perustulo saadaan kapitalismin oloissa niin mikä ettei (tai riippuu kuka maksaa). En kumminkaan näe perustulon mahdollistaman ”työstä kieltäytymisen” heiluttavan kapitalismia suuntaan taikka toiseen, enkä usko että siltä pohjalta syntyy mitään kapitalismia sisältä jäytävää varjoyhteiskuntaa, joka lopulta syö pääoman suihinsa.

  • Nyt on vanha ja ruma Gothan ohjelman arvostelua takaisin paikallaan.

    Kropotkinin mukaan jokaisen tulisi työskennellä 4–5 tuntia päivässä, parina satana päivänä vuodessa, perustarpeiden tyydyttämiseksi tehtävässä työssä (ravinto, asunto, vaatteet; seksi jää muulle ajalle). Vastineeksi jokainen saa ruoan, asunnon ja vaatteet (joita kaikkia voi tietty väsäillä myös omana aikanaan). Lopun ajan jokainen voi tehdä mitä lystää. Tämä näin tiiviisti, Kropolla on kyllä paljon muutakin sanottavaa.

    (Pienistä taitollisista ja kielellisistä puutteista huolimatta Savukeitaan julkaisema Kropotkin kokoelma on riittävän kattava Kropon ajattelun pääpiirteiden hahmottamiseen, jos on kiinnostusta niin kannattaa lukaista.)

  • (Olipas huonosti muotoiltuja lauseita)

  • On ollut muikeaa huomata kuinka lähelle samoja ajatuksia ajauduin muita ajattelijoita lukien. Työn hyväksikäyttö kirjassani päädyn samoihin johtopäätöksiin: vaikka työ tuokin helpon keinon saada merkitystä elämään niin vähennä työtä. Vähemmän työtä enemmän aikaa sinulle tärkeille asioille.

    Jos olisin ollut tietoinen Onnellisuus-teeman vivahteista ja linkeistä alan konkareihin ja nykyisiin kirjoittajiin kuten tähän Ranskan remmiin, CrimethInciin ym. niin Onni-tempaus saattaisi vaikuttaa jopa situationistiselta. Mikä on tietenkin vain positiivista ja luo merkitystä elämääni :) Happy happy joy joy

    Luin koko nivaskan läpi alkuviikosta. Hieman ristiriitaisia fiiliksiä juuri ”Expect resistance”:n lukeneelle. Liikaa tuhon hehkutusta tekemisen sijaan.

    Luen itseäni yhä syvemmälle. Katsotaan miten käy.

  • Ai juu, odotan mielenkiinnolla lukupiirin reaktioita Viidennen ja Kuudennen piirin ympäristö- ja talouskeloihin.

  • […] This post was mentioned on Twitter by Vehmas Assembly, Klementiini. Klementiini said: Oikeus laiskuuteen! http://bit.ly/bH7S7T […]

  • @Joonas Laine & Miika, teillä on toimiva bad cop & good cop -työnjako. :D

    Oikeus laiskuuteen on ollut lukulistalla varmaan kahdeksan vuotta. Täytyy arvostella se joskus. Kropotkin taas on vaikuttanut anarkoklassikoista kaikkein hyödyllisimmältä ja vähiten ajansyömältä (Goldman on toinen, Bakunin puolestaan oli niin puritaani ettei hänestä mitään irti saa).

    itse en ole aina varma miten hahmotetaan yksilön ja yhteiskunnan keskinäissuhteet..

    Itse koen tuon kysymyksen porvarillisen sosiologian kysymyksenä. Syyttäkää käsitekikkailusta ja kysymyksen väistelystä, mutta en vain ymmärrä, miksi sosialistista yhteiskuntaa tulisi lähestyä porvarillisen sosiologian kysymyksenasettelujen kautta…

    Lyhyesti sanoen minusta yhteiskunnan (emme puhu kapitalistisesta yhteiskunnasta) tulee määrätä mikä on yhteiskunnan kannalta hyödyllistä työtä, josta saa korvauksen, ja mikä on sellaista, jonka kukin voi hoitaa omalla ajallaan, ts. kannatan kontrollia.

    Mutta kuka on yhteiskunta? Toisin sanoen ketkä määrittävät mikä on ”yleistahto”? Mikä ryhmä käytännössä kontrolloi taloutta? Miten kontrolli jaetaan tasavertaisesti suuren ihmisryhmän kesken?

  • @sampsa: tätähän on liikkeellä: degrowth, leppoistaminen, slow, downshifting, onnellisuusliike… Ymmärrän tämän ajanhengen säikeen jonkinlaisen kaksoisstrategian kautta. Ulkoparlamentaarisella tasolla on crimethincin ja Näkymättömän komitean kaltaisia juttuja. ”Edustuskelpoisella väestöllä” on taas muita filttereitä asiaan: keskiluokka puhuu downshiftaamisesta, taloustieteilijät puhuvat degrowthista jne.

    Jokaisella tasolla etenevä liike on yleensä onnistunein liike, joten peukkua niillekin jotka liikkuvat samaan suuntaan eri termeillä ja taktiikoilla.

  • rot

    @Klementiini: Klassikoista kannattaa vilkaista myös Malatestaa.

  • Akrasias

    ”Itse koen tuon kysymyksen porvarillisen sosiologian kysymyksenä. Syyttäkää käsitekikkailusta ja kysymyksen väistelystä, mutta en vain ymmärrä, miksi sosialistista yhteiskuntaa tulisi lähestyä porvarillisen sosiologian kysymyksenasettelujen kautta…”

    En usko, että on olemassa erikseen porvarillista ja sosialistista sosiologiaa samasta syystä kun ei ole olemassa ”juutalaisfysiikkaakaan”. Yhteiskunnassa elämiseen kuuluu aina mm. tuo yksilön ja yhteisön vastakkainasettelu oli kyse sitten kapitalistisesta tai sosialistisesta yhteiskunnasta. Esim. erinäisiä ”vangin dilemma” -asetelmia (kuten kollektiivisen toiminnan ja yhteismaan ongelmat tai vaikka banaalimmin liikennesääntöjen noudattaminen) tuskin kehittyneinkään sosialistiyhteiskunta voisi koskaan täysin ignoroida. Ja näiden ratkaisemisessa on jonkinlainen kontrolli käytännössä aina välttämätöntä.

    ”Mutta kuka on yhteiskunta? Toisin sanoen ketkä määrittävät mikä on “yleistahto”? Mikä ryhmä käytännössä kontrolloi taloutta? Miten kontrolli jaetaan tasavertaisesti suuren ihmisryhmän kesken?”

    Nämä ovat helvetin hyviä kysymyksiä. Minuakin kiinnostaisi kovasti, miten post-kapitalistinen yhteiskunta tulisi järjestää, siis ihan institutionaalisella tasolla eikä vain idealistisissa utukuvissa. Näihin kysymyksiin nähdäkseni harvoin edes vakavissaan yritetään vastata, tästä ei liene vasemmistossa minkäänlaista laajalti jaettua visiota/utopiaa. (Kenties vasemmistossa rehottava hedelmätön, moneen kertaan nähty ja koettu ”vastakulttuurillinen” ajattelu, miltä tämä Tuleva Kapinakin paljolti vaikuttaa, vie huomiota tällaisilta kysymyksiltä…) Parecon taitaa olla ainut törmäämäni pidemmälle viety ja jäsennelty hahmotelma, josta voisi yo. kysymyksiin yrittää edes jotenkin vastata.

  • DISCIPLINE AND PUNISH!!!!!! :D

    @Akrasias: Parecon on hyvä siitä, että se nostaa markkinoihin perustumattoman suunnitelmatalouden asialistalle, vaikka on sittenkin aika epämääräinen.. ja sen esittämä malli on suoraan sanottuna aika paperinmakuinen, kun ihmisten pitäisi muka miettiä (vuosi) etukäteen, mitä haluavat suurinpiirtein kuluttaa (s. 166-177.)

    Parempi on katsoa Paul Cockshottin ja Allin Cottrellin kirja Towards a New Socialism, joka esittelee tekniset ratkaisut miljoonia tuotteita valmistavan talouden suunnittelun ongelmaan; väitehän kuului aikoinaan, että yhtenäisen suunnitelman laatiminen Ukrainalle vaatisi koko maapallon väestön laskutehon 10 miljoonaksi vuodeksi.. Cockshott ja Cottrell osoittavat mm., miten miljoonia erilaisia tuotteita valmistavan talouden tuotantosuunnitelma voidaan 90-luvun alussa käytössä olleilla supertietokoneilla yhtenäistää parissa minuutissa (luku 3).

    Kirja on tulossa minulta ja Miikalta suomennoksena tässä jossain vaiheessa. Siihen asti kandee selailla englanninkielistä ilmaisversiota netissä (sivulla myös muuta mielenkiintoista matskua suunnitelmataloudesta):

    http://ricardo.ecn.wfu.edu/~cottrell/socialism_book/

    Ks. myös ranskankielisen painoksen lisäkappaleet, joissa käsitellään lyhyesti myös Pareconia:

    http://www.dcs.gla.ac.uk/~wpc/reports/otherproposalsetc.pdf

  • ’Idealistisista utukuvistakin’ voi olla paljon hyötyä päämäärinä, joiden mukaan pyritään järjestämään kapitalismin jälkeistä yhteiskuntaa. Tosiasiassa ’tieteellisilläkin sosialisteilla’ on mielessään jonkinlainen utopia tulevasta täydellisestä maailmasta, vaikka pitäytyvätkin tosiseikkojen käsittelyssä ja välttelevät (”tiede ja edistys”-hengessä) taivaanrantojen maalailua.

    Vaikka esim. Kropotkin pyrkii pohjaamaan anarkisminsa tieteelle, niin hänen kirjoituksissaan ehkä hyödyllisintä ovat kuitenkin pitkät maalailut tulevasta yhteiskunnasta (se miten siihen sitten siirrytään, jääkin sitten hyvin vähälle käsittelylle). Kropotkin on hyvin ehdoton: ”ilman anarkismia ei ole vallankumousta” — tästä muuten Malatesta (Kropotkinia nimeltä mainitsematta) häntä jossain kirjoituksessaan kritisoikin ja kannattaa vähemmän puritaania linjaa. Aion tutkia myös Malatestan läpi jossain vaiheessa (haaveilen jopa pienen kokoelman suomentamisesta), nyt on tullut häneltä nopeasti luettua vain muutamia tekstejä. Goldmania en ole lukenut, mutta pitää häntäkin lukea. Bakuninilla on ihan mukavan tiukkoja tekstejä, mutta hänestä en ole niin kiinnostunut että tulisi enemmän luettua.

  • […] circle Finnish: Hedelmiä | Harhautuksia | Multitunes Swedish: Alamut | Copyriot | Guldfiske | Skumrask | Lisa Magnusson | […]

  • […] Ja Kolmannesta piiristä: Multitunes: Work is never over Vallankumouksen Hedelmiä: Kaikkien maiden työläiset – rentoutukaa! […]

  • […] Kaikkien maiden työläiset – rentoutukaa! […]

  • […] Kaikkien maiden työläiset – rentoutukaa! | Vallankumouksen hedelmiä – Luin Tulevan Kapinan alkuviikosta. Hyviä pointteja mutta ihannoi (liikaa) tuhoa ratkaisujen sijaan. Kelmentiini lukee tekstiä piirissä ja kirjoitti Kolmannesta piiristä hyvin: "Ihmiset siis osallistetaan palkkatöihin tarjoamalla heille palkan päälle hieman yhteistyötä ja mielekkyyttä, aivan kuten heidät osallistetaan poliittiseen järjestelmään antamalla heille äänioikeus kerran neljässä vuodessa. Entä jos ihmiset onnistuvat löytämään yhteistyön muotoja ja mielekästä tekemistä palkkatyön ulkopuolelta? Silloin ainoa ekstra, mitä palkkatyö enää tarjoaa, on toimeentulo. Kun otetaan huomioon miten paljon vaurautta ja liikatuotantoa maailmassa on ja kuinka vähän työnteolla on enää tekemistä kansantuotteen kanssa, niin näyttää selvältä, että ainakin perustoimeentulo pitäisi irrottaa palkkatyöstä. Tällainen kehitys näyttää pelottavalta porvarillisesta näkökulmasta, koska ilman palkkatyötä ihmisiä on vaikeampi kontrolloida." […]

  • […] Jossain vaiheessa tuotantoprosessiaan prekariaatti saattaa tulla tietoiseksi itsestään ja todeta: perkkeles! On aika kumota pomon pöytä nurin ja lähteä barrikadeille. Paskat yhteiskunnalle, jossa ainoa synti on olla köyhä. Prekariaatin haamu materialisoituu kadunkulmaan ja megafonit laulavat: kaikkien maiden työläiset, rentoutukaa! […]

  • Jon

    Presidentti Niinistön uudenvuodenpuheen jälkeen tajusin, että työn moolok-jumalan pilkkaaminen, mitä on kaikki työn itseisarvon kyseenalaistaminen, on luultavasti ainoa jäljellä oleva vastarinnan keino nyky-yhteiskunnassa. Vain se voi edes hetkittäin nostaa sitä propagandan sumuverhoa, joka saa ihmiset uskomaan, että veden kantaminen avannosta toiseen kahdeksan tuntia päivässä on arvokkaampaa kuin täysipainoinen elämä. Otsikon voisi tänä päivänä laittaa muotoon: Kaikkien maiden työläiset – oleskelkaa!

Leave a Reply

  

  

  

You can use these HTML tags

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>