Talouskasvun on jatkuttava (tai kapitalismin on loputtava)

Degrowth-talousajattelu on nousussa. Degrowth.fi-blogi määrittelee degrowthin ”ainakin kolmen tason käsitteeksi ja liikkeeksi”:

1. Talouskasvun ideologian ja talouden kulttuurisen ylivallan kyseenalaistaminen ja pakeneminen taloudesta.
2. Degrowth- tai “ei-kasvu”-talousjärjestelmän mallintaminen ja rakentaminen.
3. Talouslaskun ajaminen politiikkaan.

Megafonin neljännen numeron – suositeltavassa mutta varsin teknokraattisessa – Degrowth-artikkelissa kirjoitetaan:

Degrowth-ajattelu haastaa talouskasvuun pyrkivän politiikan. Se pyrkii luomaan poliittista tilaa keskustelulle ja esityksille vaihtoehtoisista talousmalleista maailmassa, jossa materiaalisen kulutuksen ja tuotannon rajat on jo ohitettu. Degrowth-käsite (suom. esim. miinuskasvu) haastaa muun muassa ekonomismin (luonnon ja ihmisten suhteiden markkinaistamisen) ja kasvufetissin (usko, että minkä tahansa talouden pitäisi kasvattaa sen vaihdon ja tuotannon arvoa kriisin tai katastrofin välttämiseksi).

Degrowth-liikkeessä epäilyttää sen ääneen lausumaton (ajattelematon?) suhde kapitalismiin. Kapitalismissa  ”kasvufetissi” on nimittäin muutakin kuin pelkkää uskoa talouskasvun välttämättömyyteen.

Jos aloitetaan kapitalismin historian tutkiminen 1820-luvulta ja päätetään se vuoteen 2009, niin huomataan että maailmantalous on kasvanut keskimäärin 2,25 % vuodessa. 1930-luvun suuren laman aikaan kasvu oli negatiivista ja toisen maailmansodan jälkeen kasvu oli jopa 5 % vuodessa, mutta keskimäärin kasvu on ollut jotain kahden ja kolmen prosentin välillä. Jos talouskasvun vauhti tippuu alle yhden prosentin, aletaan puhua kriisistä ja taantumasta, työttömyys nousee, kapitalistit eivät tee tarpeeksi voittoa jne. (Harvey, Enigma of Capital, s. 26-27.)

Ilmeisesti taloustieteilijät ja talouslehdistö (ja David Harvey) ovat jossain määrin yksimielisiä siitä, että ”terve” kapitalistinen talous kasvaa noin 3 % vuodessa. Eikö degrowth siis johda talouskriisiin, vaikka talouslasku tehtäisiin kuinka ”hallitusti”?

Jos degrowth johtaa talouskriisiin, miksi kapitalistit suostuisivat siihen ilman pakottamista? Eikö degrowth-liike joudu jossain vaiheessa väistämättä kohtaamaan porvarillisen luokkavallan vastustuksen? Vai olettavatko degrowth-aktivistit, että kapitalistit luopuvat voitoistaan puhtaan asiantuntijatiedon ja lobbauksen voimalla?

Megafonin degrowth-artikkelissa kysytäänkin asiallisesti:

Miksei kuitenkaan erilaisten hyvinvointitavoitteiden toteuttamisen haasteellisuuden nähdä liittyvän pääoman logiikkaan eli jatkuvan kasvun pakkoon? Johtuuko se siitä, ettei uskalleta kyseenalaistaa talouskasvua työpaikkojen menetyksen pelossa? Myös degrowth-liikkeen sisällä on eri näkemyksiä suhteesta kapitalismiin.

(Megafoni/Degrowth)


Kapitalismi on
järjestelmä, joka

  1. tähtää kasvuun kasvun itsensä vuoksi (pääoma kiertää järjestelmässä vain kasvaakseen)
  2. toimii lisäarvon mekanismilla
  3. kykenee suhteellisen onnistuneesti sulauttamaan itseensä kohtaamansa esteet ja vastarinnan (Deleuze & Guattari: ”Kapitalismi on aksiomaattinen systeemi”) ja tekemään niistä seuraavan laajenemisvaiheensa kilpailuvaltteja.

Degrowthin ajaminen tällaisessa järjestelmässä herättää kysymyksiä.

Miten voittojen tekeminen onnistuu ilman talouskasvua?

Miten lisäarvon realisoiminen onnistuu ilman talouskasvua?

Mitä tapahtuu kapitalistien väliselle kilpailulle ilman talouskasvua?

Miten rahan arvo voi säilyä ilman pääoman jatkuvaa kasautumista?

Raha onkin ainoastaan osoitus arvosta tulevaisuudessa, ja tämän myötä rahan määrä voi kasvaa ainoastaan suorassa suhteessa arvon laajenemiseen. Raha on ainoastaan osoitus omistusoikeudesta johonkin osaan “kokonaisarvosta” ja mikäli kokonaisarvo siis kutistuu tai kasvaa hitaammin kuin rahan määrä, raha kykenee säilömään ja edustamaan vähemmän arvoa.

Arvon epävakaus selittää siis kapitalismin pyrkimyksen jatkuvaan laajenemiseen ja kaiken aikaa suurempaan pääoman kasaamiseen, sillä ainoastaan näin toimimalla kapitalistit voivat välttyä arvon kutistumiselta.

(Megafoni: Marx, kriisi ja kamppailu)

Entä mitä talouskasvun pysähtyminen tarkoittaa velkaan perustuvalle kapitalismille?

Häiriö ja pysähdys lamaannuttavat pääoman kehityksen mukana samanaikaisesti kehittyneen rahan toiminnan maksuvälineenä, mikä perustuu näihin arvioituihin hintasuhteisiin, katkaisevat sadoissa kohdin tietyille määräpäiville merkittyjen maksuvelvoitteiden ketjun ja kärjistyvät entisestään tästä aiheutuvan yhtä aikaa pääoman kanssa kehittyneen luottojärjestelmän luhistumisen johdosta ja näin ollen johtavat rajuihin akuuttisiin kriiseihin, äkillisiin väkivaltaisiin arvonvähennyksiin sekä uusintamisprosessin todelliseen pysähdykseen ja häiriintymiseen ja siten uusintamisen todelliseen vähentämiseen.

(Marx, Pääoma III, sit. ed.)

Pitkällä aikavälillä vaikuttaa mahdottomalta saada kapitalismia ilman talouskasvua. Ehkäpä talouskasvun on jatkuttava tai kapitalismin on tuhouduttava. Degrowth-liike tuntuu heiluvan jossakin välimaastossa: se vastustaa talouskasvua, mutta vastustaako se kapitalismia, jonka vuoksi talouskasvusta on tullut järjestelmätason välttämättömyys?

Skenaario, jossa kapitalismi tuhoutuu, ei tietysti ole lainkaan huono, eikä degrowth-liike ole lainkaan huonompi, jos se edistää kapitalistisen talouden luhistumista.


***



Postaus perustuu Tulevan kapinan viidenteen lukuun, joka käsittelee talouskasvua ja arvostelee degrowth-liikettä eri näkökulmasta.

Tuleva kapina -lukupiiri:

  1. Johdanto ja ensimmäinen piiri: HarhautuksiaHedelmiäMultitunes
  2. Toinen piiri: HarhautuksiaHedelmiäMultitunes
  3. Kolmas piiri: HarhautuksiaHedelmiäMultitunes
  4. Neljäs piiri: Harhautuksia | HedelmiäMultitunes
  5. Viides piiri: Hedelmiä

16 comments to Talouskasvun on jatkuttava (tai kapitalismin on loputtava)

  • Suvi

    ”Ehkäpä talouskasvun on jatkuttava tai kapitalismin on tuhouduttava.”

    Totta, just tää tähän puheeseen pitäis saada mukaan. – Tänään hesarin mielipiteessä joku kirjotti aiheesta, mutta tietenkin vaarallista k-sanaa mainitsematta: http://dl.dropbox.com/u/2453663/HS_080810_C12.png

  • Akrasias

    ”Ehkäpä talouskasvun on jatkuttava tai kapitalismin on tuhouduttava.”

    Tulevaisuudessa tullee miinuskasvu olemaan joka tapauksessa väistämätön, sillä ei ole enää halpaa öljyä, jonka varassa talous on perinteisesti hyrrännyt. Muidenkin tärkeiden resurssien (etenkin ruuan ja veden) pula tullee aiheuttamaan pahoja komplikaatioita. Jos talous- ja populaatiokasvu jatkuu kestämättömällä pohjalla, Systeemi ennen pitkää romahtaa omaan mahdottomuuteensa — kapitalismi tuhoaa itse itsensä holtittomalla kasvullaan.

    Kapitalismi ja varmaan koko sivilisaatio tulee kaatumaan siihen, ettei pystytä ratkaisemaan vangin dilemmoja, jotka ovat monen tärkeän ongelman ydin (esim. ilmastonmuutoksen torjunta). ”Kasvufetissikin” lienee ymmärrettävissä yksinkertaisesti vangin dilemmana: yksittäisen talouden kannalta kasvu tuo etua, mutta etu menetetään kun muutkin pelaavat samaa strategiaa, yrittävät pysyä kilpailussa mukana tai pyrkiä parempaan. Syntyy alati paisuva ja vaikeasti katkaistava kilpavarustelukierre, joka ei ole kenenkään kannalta edullinen ja jota kukaan ei tietoisesti havitellut.

    ”Given the importance of access to postional goods in determining our quality of life, it is easy to see why economic growth eliminates the connection between happiness and absolute wealth. In a very poor country, the basic problem is that people lack material goods. Economic growth is able to expand the supply of these goods and thus generate lasting improvements in people’s welfare. In our society, by contrast, material scarcity has been almost completely eliminated, and so the typical consumer’s income is spent mostly on positional goods. Yet because these goods are intrinsically scarce, economic growth does nothing to increase their supply. An increase in my salary does not help me to buy a nicer house, or a more luxurious car, when all my neighbors receive the same; it simply increases the price. Furthermore, we may consume more and more in quest to achieve these positional goods. […] Economic growth begins to resemble a giant arms race rather than system of production aimed at satisfying human need.”
    — Joseph Heath

    Jollain tavalla tätä tuhlailevaa kilpavarustelua pitäisi purkaa…

  • @Suvi: kiitti kirjoituksesta, hyvä että tuollaista tekstiä kiertää valtamedioissa.

    @Akrasias: jep, öljyntuotannon huippu on saavutettu, mutta öljyä riittää vielä arviolta 30 vuodeksi ennen kuin se käytännössä loppuu. 30 vuotta on kapitalismille pitkä aika keksiä itsensä uudelleen. Tähän mennessä kapitalismi on esimerkiksi kehittänyt ydinaseita sekä internetin ja lähettänyt itsensä kuuhun. Onko täysin järjetöntä pelätä että kapitalismi onnistuisi jotenkin konfiguroimaan itsensä uudelleen suhteessa öljyyn?

    Tähän vastatessa kannattaa muistaa, että kapitalismi on suhdejärjestelmä ja tietynlaisten tapahtumasarjojen prosessi enemmän kuin minkään tietyn sisällön tai pohjan päälle rakentuva talousjärjestelmä.

    ”Luonnolliset rajat tuhoavat kapitalismin” -teesiä on heitelty nyt jo yli 40 vuotta. Toivottavasti se joskus vielä osuu oikeaan.

    @sampsa: kaavio vaikuttaa vähän omituiselta. Vähintään se tulkitsee kapitalismin käsitteen hyperahtaasti määritellessään sen ”vapaaksi markkinataloudeksi”. Ensinnäkään missään ei ole ikinä ollut ”vapaata” markkinataloutta, koska valtioiden ja muiden toimijoiden täytyy aina luoda, muokata ja turvata markkinoille tietynlaiset olosuhteet (jotka vaihtelevat politiikan, teknologian, ympäristön jne. mukaan). Toiseksi miten pohjoismainen valtio tai vihreä markkinatalous eivät olisi kapitalistisia? Siitä olisi mukava kuulla lisää.

    Erityisesti olisi hienoa saada lisäselvitys siitä mitä degrowthin kannattajat aikovat tehdä kilpailulle. Nythän myös yritysten välinen kilpailu ajaa järjestelmää talouskasvuun: jos et kilpaile, niin toiset yritykset kyllä kilpailevat ja potkivat sinut markkinoilta. Kilpailussa yritykset hamuavat innovaatioita, jotka antavat kilpailuetuja niille yrityksille, jotka ensimmäisenä ottavat uudet keksinnöt käyttöön. Sitten kun kaikki ovat omaksuneet uuden teknologian, kilpailuetu nollautuu ja prosessi alkaa alusta.

    Entä mitä tehdä yritysten tavoitteelle tehdä voittoa? Tuotannosta imuroitu lisäarvo täytyy kuitenkin realisoida myymällä tuotanto jonnekin, muuten yritykset eivät tee voittoa. (Ja jos jokin yritys ei halua tehdä voittoa, niin silloin kyllä toinen yritys korjaa hedelmät sen puolesta jne.)

    Molemmat mekanismit (jotka toki liittyvät toisiinsa) tuottavat erittäin vahvan tendenssin talouskasvuun.

    Yritän siis sanoa, ettei talouskasvu kapitalismissa ole pelkkää uskoa, ideologiaa tai ihanteita. Kapitalismissa on erittäin vahva rakenteellinen pakko, joka ohjaa järjestelmää talouskasvuun.

  • Niille joiden mielestä ”sivilisaatio” (tai vaatimattomammin: kapitalismi) tulee romahtamaan: miten ajattelette tämän romahduksen tapahtuvan? Minkälainen kehityskulku on tästä pisteestä romahtaneeseen maailmaan? Tapahtuuko se nopeasti vai hitaasti? Onko sille mitään vastakkaisia kehityskulkuja?

  • Vihreät ja heidän näyttämänsä tie on kapitalismin paras toivo tällä hetkellä (siitä riippumatta, mihin vihreät omasta mielestään pyrkivät).

    ”Uusi vihreän kapitalismin paradigma merkitsisi, että suuri osa nyky-yhteiskunnan infrastruktuurista pitää hävittää, ja sen tilalle rakentaa kokonaan uusi. Tämä projekti kysyy paljon työtä, ja on jossain mielessä verrattavissa esim. sodan tuomaan hävitykseen ja sen jälkeisiin houkutteleviin jälleenrakennushankkeisiin.”
    http://sosialismi.net/blog/2009/06/05/talouskriisissa-on-kyse-reaalitalouden-ongelmista/

  • rot

    @Klementiini: Ei ole mitään tarvetta laittaa sivilisaatiota lainausmerkkeihin tässä yhteydessä. Enkä koe kovin mielenkiintoiseksi lähteä ennustamaan kehityskulkuja sillä skenaarioita on niin helvetisti ja suuntia on tietenkin monia vastakkaisia. Yleishahmotelmia voidaan tietenkin tehdä ihan historian pohjalta, mutta historialliset romahdukset ovat kuitenkin tapahtuneet niin erilaisessa kontekstissa globaaliin sivilisaatioon nähden että suorat analogiat on aika käyttökelvottomia. Ei kuitenkaan tarvita kovinkaan paljoa ymmärrystä maailman nykytilasta ja historiasta että pystyy hahmottelemaan muutaman ehkä kaikista todennäköisimmän skenaarion.

    Joka tapauksessa mahdotonta enää vuonna 2010 ottaa vakavasti ”radikaaleja”, jotka jättävät huomiotta sivilisaation romahduksen mahdollisuuden (ja sivilisaatiokritiikin yleisesti), ja suhtautuvat siihen vain ylenkatsovasti naureskellen.

  • @rot: ei kai tässä naureskella, kun jo Megafonikin julkaisee juttuja öljyhuipusta. Lähinnä kysyn tarkennuksia, kun romahduksesta puhuminen jää usein yhtä epämääräiseksi ja laiskaksi kuin ydinsodan pelkääminen 1960-luvulla ja venäläisten siirtolaisten pelkääminen 1990-luvun alussa.

    Sivilisaation käsite jää itselläni lainausmerkkeihin, koska se on täydellisen hämärä ja aivan liian läski ja abstrakti käsite.

    Kriisipuheissa on mielenkiintoista se, miten aina unohdetaan historiallinen perspektiivi (kriisiuhkauksia ja -pelkoja on aina ollut, varsinkin talouskriisien aikaan), kriisiytymiselle vastakkaiset kehityskulut ja ihmisten luomien monimutkaisten järjestelmien omituinen kyky sopeutua. En nyt vähättele romahduksen uhkaa, mutta uskottavuutta lisäisi jos harkittaisiin myös näitä pointteja.

  • rot

    @Klementiini: En tarkoittanut että sinä naureskelisit, laitoin tuon vain siltä varulta kun välillä tuntuu olevan tapana lähinnä naureskella ja lyödä koko homma leikiksi.

    Sivilisaation käsite taas ei ainakaan historiallisessa ja antropologisessa mielessä ole mitenkään hämärä tai abstrakti, vaan aivan yhtä käyttökelpoinen käsite ja kritiikin kohde kuin esim. kapitalismi. Ihan konventionaalisen määritelmän mukaan sivilisaatiolla tarkoitetaan yhteiskuntia joita kuvaa valtio-organisaatio, kaupunkikulttuuri, luokkajako, pitkälle viety työnjako sekä monumentaalinen arkkitehtuuri.

    Mitä tähän romahdusteemaan tulee niin en ole missään vaiheessa viitannut mihinkään kahden markan kriisi-tulee-ja-vie-meidät-kaikki -romahdusvouhotukseen, vaan pikkaisen laajemman historiaperspektiivin näkemykseen sivilisaation kestämättömyydestä ja mahdollisesta/todennäköisestä romahduksesta.

    Mitä ”monimutkaisten järjestelmien omituiseen sopeutumiskykyyn” tulee, niin aika peruskauraa on se, että monimutkaiset järjestelmät eivät välttämättä ole kovinkaan sopeutumiskykyisiä, vaan liika erikoistuminen on nimenomaan yksi romahdusten aiheuttaja (ks. esim. Joseph Tainter: ”The Collapse of Complex Societies”). Nykyinen sivilisaatio on onnistunut väistämään romahduksensa laajenemalla kattamaan koko planeetan, jonka resurssit taas alkavat lähestyä pikku hiljaa loppuaan (ks. esim. Ponting: ”A Green History of the World”). Ja vaikka sivilisaatio löytäisikin jostain lisää uusia resursseja pitääkseen itseään käynnissä vaikka teoriassa loputtomiin, niin se on mun mielestä vain yksi syy lisää hyökätä sitä vastaan tuhoamismielessä.

    Mutta tähän mennessä nähdyt yritykset korvata öljy sivilisaation energianlähteenä on olleet pitkälti toiveajattelu-osastoa, ja vaikka öljyä riittäisikin vielä reilusti, niin riittää että halvan öljyn aika on ohi, sillä onhan öljy vieläkin pullovettä halvempaa.

    Mutta jankaaminen teknisistä yksityiskohdista on kuitenkin mun mielestä sivuseikka, sillä oli romahduksen uhkaa tai ei, vapaudellisen kumouksen täytyy lähteä ihmisen tasolta, ruohonjuuritasolta, ja perustua elämän materiaalisten edellytysten haltuunottoon, eli tarvitaan ennen kaikkea maata sekä ymmärrystä ja taitoa sen vuorovaikutussuhteista ja hoitamisesta. Olemassaolon edellytysten haltuunottaminen on täydessä ristiriidassa nykyisen Megakoneen kanssa, jossa ei ole käytännössä mitään itsehallintoa varten haltuunotettavaa.

    Mun mielestä paras lähtökohta on teollisen maatalouden kritiikki, sillä siinä on kaikki välttämättömät ulottuvuudet sekä vallankumouksellisen käytännön että teorian suhteen, käytännössä koskettaa jokaisen elämää ja on erinomainen piste mistä lähteä liikkeelle.

  • Santeri Satama

    ”öljyntuotannon huippu on saavutettu, mutta öljyä riittää vielä arviolta 30 vuodeksi ennen kuin se käytännössä loppuu.”

    Kun öljy niukentuu niin MIHIN öljyä riittää? Rikkaiden yksityisautoiluun? Tankkeihin ym. sotakoneisiin? Laivoihin? Traktoreihin ja teolliseen maatalouteen? Muovi- ym. kemianteollisuuteen? Jne. Miten paljon ja miten pitkään? Kuka päättää miten loput käytetään – jos käytetään?

    Kulutus kasvaa tuottajamaissa (ja Kiinassa), muualla vähenee. Kuinka kauan öljyn maailmanmarkkinat pysyvät pystyssä? Vielä pari vuotta, vai vielä pidempään?

    Sivilisaatio on historiallisessa perspektiivissä varsin helppo luonnehtia ihmispopulaatioiden ja tiettyjen yksivuotisten heinäkasvien (”viljakasvit”) koevoluutiokokeeksi – l. maanviljelykulttuurit vs. keräily, metsästys ja metsäpuutarhakulttuurit. Sivilisaatioiden ekohistoriat osoittavat, että ne romahtavat säännönmukaisesti kestämättömän maanviljelykulttuurin ja metsien tuhoamisen ja populaatiokasvun romahduttaessa ympäristön kantokyvyn (viljelymaan eroosio, kastelujärjestelmien tukkeutuminen jne.), usein verraten lyhytkestoisen imperialismivaiheen kautta.

    ***

    Eiköhän asiat etene varsin vilkasta vauhtia, ja heräillessä kulttuurin ja luonnon erottamisesta takaisin luomutodellisuuteen hallitukset, uskonnot ja raha alkavat näyttää pian pelkältä pahalta unelta. Ei syytä huoleen, kaikki järjestyy, kun kaikkeus järjestää. Pidetään huolta toisistamme ja itsestämme, älyllistetään vähemmän ja lakataan yrittämästä hallita ulkoistettua luontoa, avataan sydän ja ollaan luontoa. Se kasvattaa luonnetta… 🙂

  • Ja pointtihan ei ollut, riittääkö öljyä, vaan, että kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, koska niukkuus lisääntyy suhteessa kysyntään. Tämä tarkoittaa, että hinnat nousevat. Koska KAIKKI on tehty öljystä ja saa siitä voimansa, tämä tarkoittaa talouslaskua.

  • @klementiini Olin aika yllättynyt, että Järvensivu näytti noinkin raflaavan sliden tuolla semmassa.

    Vaikka hän olikin erottanut pohjoismaisen mallin kapitalismista ja liittänyt kapitalismiin vapauden termin kuten valtakunnan totuuden mukaan kuuluu, luin slidea vaatimuksena muuttaa talousjärjestelmä toisenlaiseksi – siis ei kapitalistiseksi.

    Degrowthilla ei ilmeisesti ole tarkkoja vastauksia siihen, että minkälaiseksi mitä vaikeuttaa haluttomuus puhua yhteiskunnasta talouden termein jolloin riskinä on eksyä kiistelyyn prosenteista ja muusta reaalikapitalismista.

    Toisaalta degrowth on määritellyt miellyttäviä ja tutulta kuulostavia periaatteita:

    ” 1. Tasa-arvo kaikissa suhteissa/rakenteissa: talous, sukupuoli, etnisyys, tieto, luonto (vapaaksi hierarkioista)
    2. Kohtuullisuus ja ympäristöön sopeutuminen (vapaaksi kasvupakosta)
    3. Yhteistyö (vapaaksi individualistisesta kilpailusta)
    4. Yhteisöllinen omavaraisuus eli yhteisvaraisuus (vapaaksi riippuvuuksista ja riistosta)
    5. Kansan valta (vapaaksi pääoman ylivallasta)
    6. Ylisukupolvinen vastuullisuus (vapaaksi lyhytnäköisestä ahneudesta)”

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Degrowth

  • rot

    loppuikos tää lukupiiri ennen kuin pääsi edes kirjan paremmalle puolelle?

  • Itse asiassa lukupiiriläiset ryhtyivät kääntämään kirjaa (tai hiomaan Takun käännöstä), huhujen mukaan julkastais joltain ”oikealta” kustantamolta joskus.

    Keskusteluissa ei kyllä päästy loppuun asti, vähän tylsältä tuntui jauhaa samoja pointteja. Huomaa tosin että monet asiat tosta palailee mieleen toisissa yhteyksissä (esim. masennus lakkona -teema). Ja tietty degrowth-kritiikki.

  • rot

    No älkää sitten samoja pointteja jauhako 🙂

    Kuudennessa piirissä voi pohtia ympäristöä, sitä kun ei liikaa oo yliopisto/autonomistiskenestä nähty, ja sama pätee seitsemännen piirin sivilisaatioon.

    Loppupuolellahan kirja vasta pääsee vauhtiin.

Leave a Reply

You can use these HTML tags

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>