Keskiluokkaisten aktivistien huono omatunto

Kaikki kohtaamiset lähtien lääkärikäynneistä, työpaikkahaastatteluista, koulun vanhempainilloista ja niin edelleen edellyttävät luokkatapojen osaamista. Se joka osaa vallan kielen, pääsee elämässä eteenpäin. (…)

Tähän beessinväriseen kuvaan ei sotkuinen, myllyverrareissa metrossa hengaava kovaääninen ja rääväsuinen alempi luokka kerta kaikkiaan sovi. Tämä luokka on aina liikaa, aina väärin, sen asut ja asennot ovat keskiluokasta vulgaareja, tyylittömiä ja näin ollen auttamattomasti vastenmielisiä.

Keskiluokan kieleen kuuluu myös taitava itsensä analyysin taito. Keskiluokka käy terapeuteilla, ja oppii kertomaan elämästään koherentin kertomuksen. Näin he tulevat onnelliseksi.

Tätä kertomusta haluttavasta ja tavoitellusta onnesta välitetään meille kaikkialla: mainoskatalogeissa, televisiossa ja naistenlehdissä. Koko koulutusjärjestelmämme peruskoulusta yliopistoon on keskiluokkaisuuden oppikoulu.

Akuliina Saarikosken kirjoitus keskiluokasta on hyvä, osuva ja tosi, mutta se tuo mieleen kaksi ongelmaa.

Ensiksi tekstin kuvaus keskiluokasta on kaltaiseni ”nuoren” näkökulmasta vähän vanhentunut. Vai kokeeko joku vielä, että ihmiset kertovat elämistään ”koherentteja kertomuksia”? Lähinnä keskiluokkaiset tuttuni tuntuvat olevan hajautuneita tietokantoja, jotka versovat ja lilluvat sinne tänne ja nauttivat siitä siinä, missä itsekin niin teen. Terapeutille valikoidut jutut ovat vain yksi tägi tietokantojen nettipilvessä.

Ei nykyisillä työmarkkinoilla synny mitään ”kertomuksia”. Jos sattuisi syntymään, niin antikliimaksien pehmeä narkoosi tukahduttaa ne.

Lisäksi ”keskiluokkaiset” ihmiset örveltävät aivan saatanasti Helsingin metrossa. Suosittelen tarkistamaan vaikka Kalasataman pysäkin perjantai-iltana, kun toimistojen työporukat tunkevat kyytiin rähinäkännissä ja hakkaavat seiniä laulaen niin että vaunu tärisee. Tai ehkä viime perjantain tyypit eivät vain olleet sisäistäneet keskiluokan todellista habitusta.

No, nämä ovat pikkumaisia sivuhuomautuksia eikä niillä ole kirjoituksen pääväitteen kannalta väliä. Toinen ongelma on oikeasti ongelma. Tarkoitan ihan perinteistä kristillisyyttä.


Akuliinan kirjoituksesta
ja sadoista samanlaisista paistaa keskiluokkaisen aktivistin huono omatunto ja syyllisyys. Tämä on yleinen vitsauksemme.

”Voi, voi, kun synnyin keskiluokkaan ja kapitalismin synnit ovat harteillani. Kärsin siitä niin paljon, että minun täytyy itseironisesti osoittaa omankin kirjoitukseni olevan keskiluokan tuotetta.

Voi, voi, kun synnyin valkoiseksi ja alistan värillisiä ihmisiä pelkällä valkoisuudellani. Kärsin siitä niin paljon, että kirjoitan juttuja, joissa kohotan värillisiä ihmisiä paremmin tietäviksi mystikoiksi, joiden kokemuksiin minulla ei ikinä tule olemaan pääsyä.

Voi, voi, kun synnyin rikkaaseen pohjoiseen ja riistän luonnonvaroja pelkällä olemassaolollani. Kärsin siitä niin paljon, että vastustan palkankorotuksia ja iloitsen, kun ruuan hinta nousee Suomessa.

Voi, voi, kun synnyin (?) mieheksi (?) ja alistan muita sukupuolia pelkällä oletetulla miehisyydelläni. Kärsin siitä niin paljon, että taistelen – anteeksi, keskustelen hellästi – poistaakseni maailmasta kaiken maskuliinisen, kuten aggressiivisuuden.

Voi, voi, kun olen toistaiseksi enimmäkseen hetero ja…”


Onko keskiluokkaisen
aktivistin aina velvollisuus hävetä ja vähätellä itseään ja saarnata siitä miten keskiluokkainen on?

Onko valkoisen aina velvollisuus kantaa henkilökohtaista syyllisyyttä valkoisten harjoittamasta rasismista?

Onko vauraan Suomen asukkaan aina velvollisuus pyrkiä mahdollisimman askeettiseen elämään?

Sisäänrakennettu moralismi tekee keskiluokan politiikasta usein täydellisen kyllästyttävää.

Koska alaluokka on – Akuliinan sanoin – kovaäänistä ja tyylitöntä (vähän niin kuin kiinalaiset) ja koska keskiluokka on huonossa omatunnossaan niin kovin kristillisen surkeaa, joskus tuntuu, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin samastua aristokratiaan.

Yläluokka saattaa olla hierarkian huipulla vain riistämällä toisia, mutta ainakaan sen ei tarvitse kärsiä jatkuvasta syyllisyydestä ja huonosta omastatunnosta.

Yläluokkaan samastuminen ja moraalista eroon pääseminen on toki täysin keskiluokkainen fantasia. Se on yhtä keskiluokkaista kuin oman tavikseuden korostaminen ja klassiseen & kuviteltuun työväenluokkaiseen rivoon kansansubjektiin samastuminen.


Hyvä lukija!
Jos satut olemaan keskiluokkainen, valkoinen, pohjoiseen syntynyt, mies tai hetero, niin deal with it! Tee mitä teet – mutta älä ota elämäntehtäväksi syntisen lihasi ruoskimista.

12 comments to Keskiluokkaisten aktivistien huono omatunto

  • Oho, ensimmäistä kertaa olin kanssasi samoilla linjoilla. Tosin väitän, että monet keskiluokkaiset aktivistit suhtautuvat kyllä ihan tosissaan ylemmyydentuntoisesti alaluokkaan. Eivät siis kaikki, mutta selkeästi huomannut. Tai korjaan, enemmänkin kyse on koulutustasolla pätemisestä.

    Ja tietty, olen edelleen sitä mieltä, että työväenluokkaisuus on asenne, siihen synnytään. Sitä ei voi oppia.

    Siksi luokkien välinen siirtymä on tavallaan mahdotonta, vaikka kouluttautuisikin, koska se todellisuus paistaa aina taustalta. Tai jotain.

    Hieman vaikea tähän aikaan vuorokaudesta saada ajatuksia kasaan. Jatkan myöhemmin.

  • Tai siis, nyt muistan.

    Mies voi lähteä työväenluokasta, mutta työväenluokka ei lähde miehestä.

  • Sekä Akuliinalla että tässä:

    http://harhautuksia.wordpress.com/2010/10/19/luokista-ja-eroista-yliopistolla/

    on pointtinsa, mutta minua kyllä myös vituttaa aina kun luokkakysymys nostetaan esiin identiteettipolitiikan kontekstissa. Se on myös tarpeen, mutta helposti estää niitä ihmisiä jotka ovat tottuneet pelkästään liberaaliin paradigmaan ymmärtämään sitä mikä on olennaista. Siinä missä keskiluokkaisuus on aina vain identiteettipolitiikkaa, työväenluokkaisuus ei sitä todellakaan ole. Ja siinä missä naisten, värillisten, seksuaalivähemmistön, vammaisten yms. liikkeiden päämäärä ei on tasa-arvon (ja joskus myös affirmative actionin) saavuttaminen, se ei voi todellakaan olla työväenliikkeen päämäärä. Kyse ei siis todellakaan ole minkään ”luokkismin” poistamisesta, siitä että palkkaorjat saisivat sympatiaa ja välittämistä tai whatever, vaan koko tuotantosuhteen tuhoamisesta ja työväenluokan kumoamisesta itsensä luokkana. Homoja pitää suvaita, omaa orjuuttaan ei.

  • ja siinä missä naisten, värillisten, seksuaalivähemmistön, vammaisten yms. liikkeiden päämäärä ei on tasa-arvon

    siis

    ja siinä missä naisten, värillisten, seksuaalivähemmistön, vammaisten yms. liikkeiden päämäärä on tasa-arvon…

  • Jep. Identiteettipoliittisesti ainoa mihin voi samaistua tyylikkäästi&rehellisesti on aristokratia. Omasta esikuvastani Oscar Wildestä:

    http://hemitin.livejournal.com/111407.html

    Jolloin, leisure classes on se mihin voi samaistua kun nostaa rojaltinsa kelasta, ja porvaristo ja keskiluokka ovat tylsiä, ei siksi että he pelaavat pelejä joita ”kaikki eivät osaa” vaan koska he pelaavat pelejä jotka ovat niin vitun tylsiä että kaikki eivät halua. Mitä taas tulee ”askeettisuuteen”, en usko sen olevan pelkkä syyllisyysreaktio..

    Mitä Antin mainitsemaan luokkien kumoamiseen tulee, ”Ihmissielu sosialismissa” on sen suhteen mainio teos.

  • lapu

    Antille: käsityksesi naisten, värillisten, seksuaalivähemmistön, vammaisten yms. liikkeiden päämäärästä on kovin masentava. On totta että kuvauksesi vastaa noiden liikkeiden jotain puolta ja joitain toimijoita, mutta itse en ajattele että tavoitteena olisi tasa-arvo tai sympatia tai välittäminen tai suvaitseminen, vaan samoin kuin luokkataistelussa tavoitteena tulisi olla kyseisten kategorioiden (ja identiteettien) hävittäminen hävittämällä ne rakenteet/suhteet, jotka tuottavat nuo kategoriat.

    Mitä tulee itse aiheeseen, niin Akuliina siteerasi joskus jotain people of colour -liikkeen toimijaa, joka sanoi että ei teidän valkoisten länsimaisten syyllisyydestä ole mitään hyötyä missään, että jos satut olemaan etuoikeutetussa asemassa niin ota siitä ilo irti, käytä sitä hyväksesi asioiden muuttamisessa.

  • Luin Akuliinan tekstin uudestaan, ja tulin johtopäätökseen ettei siinä ole suoraan mitään kirjoittajan tulkinnoista – ei kehotusta hävetä eikä vähätellä itseään, ei henkilökohtaista syyllisyyttä, ei kristillishenkistä moralismia. Kaikki tämä on mun mielestä siis lukijan tulkintaa, ja on hyvä kelailla mistä nämä tulkinnat aina tulevat. Tavallisesti yksi keskiluokkainen, valkoinen länsimainen heteromies tekee johtopäätöksen että hänen tulee tuntea syyllisyyttä, hän kailottaa sen kaikille, toinen päättää ettei halua jakaa tätä syyllisyyttä ja yhdessä kolmannen kanssa julistaa sodan ”poliittista korrektiutta” ja ”moralismia” vastaan, vaikka alun alkaen kukaan ei ole edes kehottanut ketään näistä kolmesta tuntemaan mitään syyllisyyttä.

    @Lapu: Kaikkien identiteettien ja kategorioiden hävittäminen on keskeinen osa kolonialistista projektia, jonka päämäärä on integroida kaikki poikkeavuus osaksi kapitalismia jossa millään ei ole mitään muuta mittaa kuin raha. En minä ole kukaan saarnaamaan lesbolle että hän tarvitsee vapautuksen lesbona olemisesta, enkä ole kukaan saarnaaaan MTF transseksuaalille, että sukupuoli on vain konstruktiota. Jos joku haluaa pyrkiä eroon näistä kategorioista, se on hänen oikeutensa mutta mikään yleispätevä ratkaisu se ei ole. Siinä olet tietysti oikeassa, että kaikkiin kategorioihin liittyy myös yksiselitteisesti negatiivisia attribuutteja joista pitäisikin päästä eroon.

  • Ei tuolla tasolla ole mitään yhtenäistä kolonialistista projektia… itseasiassa sen näkemisestä tulee mieleen tämä teksti: http://joukopiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/49143-miksi-ja-keiden-tahdosta-maailmassa-on-homomyonteinen-buumi

    Ei ole myöskään täysin yhtenevää pääoman intressiä. Intressi riippuu kapitalistista ja kapitalistin strategiasta. Vaikkapa piratismi on globaalin kapitalismin intresseissä (jos kapitalismiksi lasketaan viihde-elektroniikkateollisuus) eikä se ole (jos kapitalismiksi lasketaan viihdeteollisuus).

    Samoin perinteiset roolit joko ovat tai eivät ole markkinavoimien hampaissa riippuen tilanteesta. En koe sukupuoltani vain performatiiviseksi, mutta pidän identiteettipolitiikan pointtina että asioita katsotaan halun näkökulmasta, jolloin ne ilmenevät paljon mielenkiintoisempina.

  • Katariina

    Antti: Tuo sun pointti siitä mikä ero on luokkapolitiikan päämäärillä ja tasa-arvopolitiikan päämäärillä on hyvä ja tuntuu myös ihmisiltä usein unohtuvan – myös luokan tutkijoilta. En kumminkaan ihan allekirjoita väitettä siitä että esim. feministisen politiikan tavoitteena olisi pelkästään tasa-arvo, syistä jotka lapu jo edellä totesi. Minusta on turhan helppo yksinkertaistus väittää että se radikaali näkemys jonka mukaan esim. sukupuoliero pitää vähintään räjäyttää (koska siihen on sisäänrakennettu hierarkia ja alistus)olisi jotenkin yhteneväinen kapitalismin logiikan kanssa. Kapitalismihan nimenomaan hyödyntää eroja ja samalla vahvistaa niitä ja niihin sisältyviä hierarkioita. Kyse ei siis ole siitä että joku yksilö haluaisi liikkua vapaasti kategorioiden välillä vaan koko yhteiskuntajärjestyksen uudelleen ajattelusta – joka on tietysti utooppinen projekti, mutta kyllä se silti pitää tunnistaa ja tunnustaa.

    Lisäksi on yksinkertaistavaa ajatella yhteiskunnallisia suhteita jotenkin toisistaan riippumattomina kokonaisuuksina – tässä on nää sukupuolisuhteet ja tässä on nää luokkasuhteet ja tässä on nää seksuaalisuuksien väliset suhteet jne – kun ne ei todellisuudessa sitä ole. Se ei tarkoita etteikö niitä analysoidessa pidä ottaa huomioon että kyse ei ole samanlaisista suhteista vaan kaikilla on omat piirteensä ja historiansa. Mutta väitän että yhtä on mahdoton ymmärtää ”loppuun asti” ymmärtämättä myös muita.

  • Identiteettipolitiikka parhaimmillaan toki pystyy taistelemaan itse normaliteettia vastaan, mikä toki pitää myös työväestön aisoissaan. Pahimmillaan se vain neuvottelee, jos se tai tämä eturyhmä nähtäisiin normaalina.

  • Karo

    Hyvä kirjoitus. Pirtinhaju lähtee vasta seitsemännessä polvessa, sanoi Markku Pölönen

  • sampsa

    Tämä keskiluokkainen kertoo että ei ole keskiluokkainen valkoihoinen mutta ei kulje ympäri kertomassa että ei ole valkoinen keskiluokkainen sillä vain köyhät saavat olla erimieltä valkoisten keskiluokkaisten kanssa – tai jotain. Ota tästä nyt selvää: http://unsustainablespecies.blogspot.com/2010/08/crimethinc-sucks.html

Leave a Reply

You can use these HTML tags

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>