Perustulosta kysyttyä

Vierashedelmäsarjassa Opiskelijatoiminta kirjoittaa perustulosta. Teksti on julkaistu OT:n kirjoittamassa Vastaopinto-oppaassa ja se on vapaasti lainattavissa ja jälleenjulkaistavissa, kuten muutkin oppaan tekstit.



Perustulo? Mikä se on?

Perustulo on toimivan ja oikeudenmukaisen sosiaaliturvan perusta. Perustulo tai kansalaispalkka on kaikille vastikkeettomasti ja ilman kontrollia esimerkiksi kuukausittain maksettava tulo.


Miksi perustulo?

Perustulo vastaa nykyisen työelämän tarpeita, jossa työn ja vapaa-ajan välinen raja on katoamassa. Yhä suurempi osa arvoa tuottavasta toiminnasta tapahtuu työajan tai työsuhteen ulkopuolella. Lisäksi pärjätäkseen työmarkkinoilla yksilöltä vaaditaan jatkuvaa koulutusta ja itsensä kehittämistä, mistä ei saa palkkaa.

Perustulon myötä erilaisten silppu-, kausi- ja osa-aikatöiden tekeminen tulisi helpommaksi. Tällaisesta työstä saadut välttämättömiin menoihin riittämättömät tulot eivät tällöin vähentäisi yhteiskunnan tukea – työnteosta tulisi aina kannattavaa. Perustulo helpottaisi myös töiden jakamista.

Perustulo antaisi mahdollisuuden luovempaan ajankäyttöön, lisäisi ihmisten riskinottokykyä ja kannustaisi uusien työskentelymuotojen kehittämiseen. Perustulo toisi sosiaaliturvan eri elämäntilanteissa oleville ihmisille opiskelijoista yrittäjiin. Perustulo on edullista uudelle taloudelle ja talouskasvulle, koska tietotyöläisen taloudellinen autonomia on luovuuden ja ”innovoinnin” ehto.

Perustulo antaisi ihmisille itsemääräämisoikeuden omaan elämäänsä. Se vapauttaisi ihmiset Kelan kontrollista ja parantaa työntekijöiden neuvottelumahdollisuuksia kohtuuttomia työehtoja vastaan. Perustulo on aidosti joustava ja oikeudenmukaisen tulonjaon kannalta järkevä vaihtoehto.


Kuinka suuri perustulon pitäisi olla?

Perustulon täytyy riittää toimeentuloon. Tuhannella eurolla ihminen pystyy asumaan, syömään ja elämään juuri köyhyysrajalla. Tämän tarkemmin ei ole tarkoituksenmukaista määritellä, mitä hyödykkeitä perustoimeentuloon kuuluu. Perustulon antaisikin mahdollisuuden monenlaisiin elämänvalintoihin.

Perustulon rinnalla olisi pidettävä yllä kattavia julkisia palveluita; perustulo ei saa korvata niitä. Myös asumistukijärjestelmä vaikuttaa perustulon suuruuteen: pitäisikö asumistukijärjestelmä lakkauttaa ja ajatella sen sisältyvän perustuloon vai tulisiko perustulon lisäksi olla erillinen asumistuki?


On vastuutonta antaa ihmisille rahaa! Eivätkö jotkut jää vain sohvalle juomaan kaljaa perustulon turvin?

Perustulo päinvastoin mahdollistaisi sellaisenkin työnteon, joka on merkityksellistä, mutta nykyisessä ehdollisessa tukiviidakossa ei työntekjälle kannattavaa. Perustulo myös kannustaisi yrittäjyyteen ja uusien työ- ja toimintamallien kehittämiseen. Mahdollinen työn tarjonnan väheneminen tietyillä aloilla ohjaisi yrityksiä parantamaan työehtoja.

Joka tapauksessa sosiaaliturvajärjestelmää ei voida rakentaa muutaman mahdollisen ”väärinkäyttäjän” näkökulmasta – eihän liikeyrityksiäkään johdeta hävikin näkökulmasta. Nykyisin sosiaaliturvan ”hävikin” minimoimiseksi pidetään yllä kallista kyttäyskoneistoa.


Mutta ihmiset jäisivät joka tapauksessa pois töistä, jos heillä olisi perustulo.

Ilmeisesti siis ihmiset suostuvat tekemään työtä vain, jos heidät pakotetaan siihen uhkailemalla ja kiristämällä toimeentulolla. Töitä tehdään muistakin syistä kuin rahan takia. Työ vahvistaa identiteettiä ja sosiaalista elämää. Jäisitkö sinä sohvalle juomaan kaljaa perustulon turvin? Ihmiset usein huolehtivat kuvitteellisesta ”toisesta”, joka ”väärinkäyttäisi” ”heidän verorahojaan”. Minkälainen ihmiskuva tällaisen ajattelutavan taustalla on?

Oletetaan, että väite pitää paikkaansa ja ihmiset todellakin jäisivät enemmän pois töistä. Eikö silloin pitäisi kysyä, miksi tilanteeseen on päädytty. Voisiko ihmisten kieltäytyminen töistä johtua esimerkiksi huonoista työehdoista? Tai palkkatyön mielettömyydestä? Ehkä protestanttisen työmoraalin (työ suorittamisena) korvata toisenlaisella työmoraalilla, esimerkiksi käsityöläisen työmoraalilla (työ rauhassa ja hyvin tekemisenä).


Entä nuoret ja syrjäytyneet: eikö perustulo jättäisi heidät heitteille, toisin kuin nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä?

Mitä on tämä paljon puhuttu syrjäytyminen? Onko kaikki palkkatyön ulkopuolinen tekeminen syrjäytymistä? Palkkatyö on vain yksi osa kaikesta työstä mitä tehdään. Miksi yhdestä työstä maksetaan ja toisesta ei?

Perustulon myötä huoli perustoimeentulosta vähenisi, mikä vähentäisi ahdistusta ja stressiä ja niistä johtuvia mielenterveysongelmia. Näin ollen perustulo vahvistaisi nyt suuressa syrjäytymisvaarassa olevien ylirasituksen partaalla olevien nuorten ja aikuisten toimintakykyä.

Jos taas huolehditaan työttömyydestä, voidaan huomata ettei työttömyys nytkään johdu ihmisten ”laiskuudesta”, vaan siitä, että töitä ei ole. Akateemistenkaan prekaarien pääongelma ei kuitenkaan ole työn puute, vaan toimeentulon puute. Työstämme ei haluta maksaa, vaan työharjoitteluja teetetään naurettavilla palkoilla. Opintoihin kuuluvat kandivaiheen harjoittelut tehdään jossakin oppialoilla palkatta tai pelkällä opintotuella.

Olisi hienoa, jos nykyinen syyperustainen sosiaaliturva toimisi ja kaikki saisivat mitä tarvitsisivat. Käytännössä tarpeet kuitenkin päättää sossun virkailija. Nykyinen järjestelmä on kylmä, epäkäytännöllinen ja monelle riittämätön. Sitä paitsi kun sossun työntekijöiden ei enää tarvitse syynätä perustoimeentuloa, voisi heillä olla aikaa tehdä hyödyllistäkin sosiaalityötä.

Perustulo lyhentäisi valmistumisaikoja, kun opiskelijoiden ei tarvitsisi tehdä paskatöitä hankkiakseen toimeentulon. Perustulo myös poistaisi ”valmistumisen pelon”, kun taloudellinen tilanne ei valmistumisen jälkeen ainakaan heikkenisi.


Millä perustulo sitten rahoitetaan?

Laskelmia on vaikea tehdä, koska huomioon otettavia muuttujia on paljon, eikä ihmisten käyttäytymistä voi ikinä täysin ennakoida. Rahoituksen suhteen tulee joskus kyyninen olo: jos olisi tarpeeksi kova poliittinen tahto ja paine, niin ehkä laskelmia alkaisi tulla ja rahaa löytyä. Toisen maailmansodan jälkeinen luokkakompromissille perustuva hyvinvointivaltioprojekti kertoo tästä.

Luultavasti jokainen rahoitusta laskeva esitys tullaan torjumaan nykyisten voimasuhteiden vallitessa. Rahoitus on pitkälti poliittinen kysymys. Suomalaista politiikkaa hallitsee pitkälti elinkeinoelämä, joka pyrkii saamaan hyödyn työvoimasta mahdollisimman pienin kuluin. Talouskriisiin löytyy kyllä elvytysrahaa satoja miljardeja euroja, mutta perustuloon ei löydy pientä osaa tästä summasta, vaikka perustuloakin voisi käsitellä eräänlaisena talouselvytyksen muotona (esimerkiksi köyhille menevä perustulo palaisi käytännössä välittömästi kulutukseen).

Laskelmia perustulon rahoittamisesta on kuitenkin tehty. Kuten Jouko Kajanoja huomauttaa, pelkästään Suomen veroasteen (erityisesti pääomatulojen verotuksen) nostaminen Tanskan ja Ruotsin tasolle toisi valtiolle lisää 8-9 miljardia euroa vuodessa. Tällä ei vielä makseta tuhannen euron perustuloa, mutta summan avulla voitaisiin ottaa askeleita siihen suuntaan.


Korvaisiko perustulo muun sosiaaliturvan ja julkiset palvelut?

Perustulo on sosiaaliturvan laajennus, eikä sen ole tarkoituskaan korvata kaikkia syyperustaisia etuuksia tai palveluita. Välttämättömiin tarpeisiin liittyviä palveluita, kuten terveydenhuoltoa ja koulutusta ei pidä muuttaa maksullisiksi perustulon vuoksi. Myös joukkoliikenteen tulisi aina olla maksutonta.

Perustulo ei poistaisi ansiosidonnaista työttömyysturvaa, sillä tämä laskettaisiin perustulon päälle. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan poistamista perustulon rahoittamiseksi ei ole syytä kannattaa, sillä tämä vähentäisi sosiaaliturvan kannatusta laajemmin sekä törmäisi luultavasti liittojen vastustukseen.


Eikö perustulo ole vain maltillinen uudistus?

Ei. Perustulo on radikaali uudistus. Jos materiaalinen perustamme olisi turvattu perustulolla, minkälaisia solidaarisuusrakenteita se voisi tuottaa? Kuinka paljon omaehtoisempaa toimintaa voisimme luoda? Kuinka pelottomia meistä tulisi? Toimeentulo on keskeinen kontrollimekanismi myös yliopistolla: opintotukea kontrolloidaan opintopisteillä ja tutkijoita hallitaan apurahoilla. Seurauksena tästä esimerkiksi epävarmimmassa asemassa olevat tutkijat eivät uskalla toimia poliittisesti parantaakseen tilannettaan. Valtasuhteet sekä yliopistolla että työmarkkinoilla menisivät aivan toisin, jos meillä olisi perustulo.

Toisaalta tämä nyt radikaali ajatus jokaiselle kuuluvasta riittävästä sosiaaliturvasta oli nykyisen sosiaaliturvajärjestelmän taustalla.

Opiskelijatoiminta

28 comments to Perustulosta kysyttyä

  • […] This post was mentioned on Twitter by Keijo Lakkala, Klementiini. Klementiini said: Perustulo-faq hedelmissä http://bit.ly/9jF5ul […]

  • Tämä köyhyystutkimus jossa olen mukana antaa vähän erilaisen näkökulman tai painotuksen kysymykseen perustustulosta.

    Se poistaisi jatkuvan erilaisten tukien (eri paikoista) kerjäämisen ja vaikuttaisi näin ihmisten itsetuntoon. Lisäksi perustulo estäisi (riittävän korkeana) nykyisen vähitellen tapahtuvan syrjäytymiskierteen.

    Nykyinen järjestelmä vain vaikeuttaa työnhakua ja työn saamista (mikä yleensä on kuitenkin ihmisten tavoitteena), syyllistää ihmisiä (ja syyttää jatkuvasti: ihmisten on jatkuvasti todisteltava köyhyyttään). Lisäksi nykyinen järjestelmä kehittää rikollisuutta ja aiheuttaa mielenterveysongelmia, ahdistusta ja kaiken kaikkeaan huonoa elämää.

    Eri kysymys on sitten vielä miten kapitalismi syrjäyttää ihmisiä joka tapauksessa, oli sosiaaliturva järjestetty miten vain. Mutta joka tapauksessa perustulo lisäisi ihmisten onnellisuutta, vähentäen ahdistusta, lisäten turvallisuutta jne. näissä vallitsevissa olosuhteissa ja siksi ehdottomasti kannatettava.

  • heh. ”perustustulo”

  • Jos materiaalinen perustamme olisi turvattu perustulolla, minkälaisia solidaarisuusrakenteita se voisi tuottaa? Kuinka paljon omaehtoisempaa toimintaa voisimme luoda? Kuinka pelottomia meistä tulisi?

    Minulle nämä maalailut (omaehtoisuus jne.) tuovat aina mieleen vähän old-skoolimmat ”jos vain ihmiset saisivat oikeata tietoa, niin..” ja ”jos vain ammattiliittojen/puolueiden johto ei aina tukahduttaisi kentän vallankumoushalua, niin..”

  • Veera

    Onko joku keksinyt vastauksen kysymykseen: miten riittävä perustulon taso on mahdollista säilyttää?

  • Larkin

    Minä käyn töissä ainoastaan koska on pakko käydä rahan takia. Jos Suomeen saataisiin sellainen perustulo jolla tulee toimeen (yli 1000 e/kk) niin ottaisin lopputilin välittömästi. 95% työpaikoista on suoraan sanottuna perseestä, mukavia töitä (rokkitähti, formulakuski) ei riitä kuin harvoille ja valituille.

  • Töissä ja töissä. Ihmiset yleensä pyrkivät puuhaamaan jotain mielekästä, (palkka)työhän ei sitä usein ole. Järjissään pysyäkseen sitä tarvitsee jotain puuhastelua, yleensä se sitten hyödyttää yhteisöäkin jollain tavalla.

    Minä voisin mielelläni muutaman tunnin päivässä osallistua johonkin tuotannolliseen toimintaan (vaikka keittiöillä ja rakennuksilla + asuinkorttelin töitä, piha on heikossa kunnossa eikä kukaan tee mitään), sitten muun ajan tekisin niitä mitä nytkin minimaalisella vapaa-ajallaan eli tutkisin/opiskelisin, kirjoittelisin, musisoisin ja tekisin kirjoja. Tämä vaatisi yhteiskunnalta aika tavalla nykyisestä poikkavaa organisaatiota.

    Rahoitus perustulolle olisi mielestäni mahdollinen, etenkin kun ajattelee sitä nykyisestä köyhyydestä johtuvaa työmäärää jonka se vähentää. Miten riittävä taso olisi mahdollista säilyttää … no siinä perustulon aikaansaaneiden poliittisten voimasuhteiden pitäisi vähintään säilyä, ja mennä siitä pidemmällekin, jolloin perustuloakaan ei enää alkeellisena ratkaisuna tarvittaisi.

  • fgafafdg

    Jos jokaiselle taysi-ikaiselle suomalaiselle maksettaisiin 10 000 euroa vuodessa kateen niin kustannus olisi vuositasolla noin 40 miljardia euroa. Valtion velaton budjetti on nyt suunnilleen 40 miljardia, josta sosiaali- ja terveyspalvelujen kulut ovat 13 miljardia. Joten mista rahat? Kajanojan 9 miljardia ja sosiaalipalveluista saastetyt pari miljardia ei pitkalle riita?

  • @fgafafdg: Paljonkos juuri käytettiin rahaa talouden elvyttämiseen? Veikkaan, että aika monen perustulon verran.

    Entä jos jätettäisiin muutama leluhävittäjä ja helikopteri hankkimatta?

    Rahaa löytyy tasan sillä hetkellä, kun löytyy poliittista tahtoa. Esimerkiksi tahtoa ulosmitata perustulo yrityksistä jotka työvoimaa eniten riistävät.

    Entä perustulosta koituvat säästöt? Onhan hölmöä tehdä laskelmia ottamatta huomioon säästöjä. Täytyy huomioida ainakin työn kuormittavuudesta aiheutuvien terveyshaittojen vähentyminen, yritteliäisyyden tuoma uusi varallisuus sekä kasvavasta itsenäisyydestä ja elämänhallinnasta avautuvat hyvät kehityskulut. Jos asiaa haluaa katsoa noin niinkun porvarillisen taloustieteen näkökulmasta.

  • fgafafdg

    Leluhavittajien rynnakkoaseistus kustantaa 700 miljoonaa, noin 2 % perustulon vuosikustannuksesta ja kyseessa on sentaan kertaluonteinen kulu.

    Suomen koko puolustusbudjetti on siina 4,5 miljardia, joten vaikka rahan polttaminen jarjettomyyteen lopetettaisiin kokonaan eika vain leluhavittajien osalta ei se riittaisi juuri mihinkaan.

    Minun tietaakseni talouden elvyttamiseen ei kayteta mitaan perustuloa vastaavia summia, jos olet eri mielta niin laita linkkia.

    Suomen koko terveys- ja sosiaalihallinnon budjetti on vain 13,5 miljardia, joten riippumatta siita miten suuri osa tuosta summasta voitaisiin saastaa, ei se riittaisi niin kauhean pitkalle koska suunnitelmissahan ei ole ilmaisen terveydenhuollon alasajo. Puhuttaisiin ehka muutamasta miljardista? Valtion budjetti ei nayta riittavan riippumatta siita miten paljon voidaan saastaa.

    Enta perustulon luoma uusi yrittajyys? Minusta ei ole ihan hirvean uskottavaa etta uuden yrittajyyden arvo olisi useita kymmenia prosentteja BKTsta.
    Pitaako joku sita oikeasti todennakoisena skenaariona? Jos joku on tata mielta niin nakisen mieluusti jotain laskelmia tai muuta argumentaatiota.

    Joten onko niin etta 40 miljardia on tarkoitus verottaa yrityssektorilta? Suomen BKTsta menee julkiseen talouteen noin 35%, jolloin perustulon rahoittaminen veroilla nostaisi luvun ehka hieman yli kuudenkymmenen. Jos tama on toivottavaa, miksei samantien menna loppuun asti ja sosialisoida koko yrityssektoria?

    Minusta on ihan oikeasti vakava kysymys mista tuo 40 miljardia on tarkoitus repia, eika siihen riita vastaukseksi ymparipyorea tarinointi siita miten rahoitus on poliittinen kysymys joka ratkeaa poliittisen tahdon rakentamisella.

    Jos perustulo aiotaan aikaansaada nykyisen kapitalistisen jarjestelman puitteissa, on syyta myos kyeta kertomaan selkeasti mista ne massit revitaan.

  • Itse olen ajat sitten kyllästynyt (enimmäkseen trotskilaisessa kritiikissä esiintyvään) idealismiin, jonka mukaan ”työväen demokratia” ratkaisee ongelmat. Jos ongelmat eivät jostain syystä ratkea, se tarkoittaa, että ”työväen demokratia” ei vielä ole täydellistä, vaan joku byrokraattiporukka sabotoi sen toteuttamista.

    Tähän nähden fgafafdg esittää mielestäni hyviä kysymyksiä, joita ei suinkaan voida sivuuttaa halvoilla viittauksilla ”porvarillisuuteen” tms.

    Poliittisesti on aivan oikein vaatia perustuloa, aivan kuten on poliittisesti oikein vaatia työväen demokratiaakin – tai työttömyyden poistamista kuudessa kuukaudessa. Kaikilla näillä asioilla on kuitenkin teknisempikin puoli, jota ei ratkaista yksin poliittisella tahdolla.

    fgafafdg: Suomen BKTsta menee julkiseen talouteen noin 35%, jolloin perustulon rahoittaminen veroilla nostaisi luvun ehka hieman yli kuudenkymmenen. Jos tama on toivottavaa, miksei samantien menna loppuun asti ja sosialisoida koko yrityssektoria?

    Sinäpä sen sanoit!

  • Kaipasiko joku linkkiä elvytyssummista? Täältä pesee! Vallankumouksellisten iloksi lähteenä Harvard Business Review.

    http://hbr.org/hb/article_assets/hbr/1001/F1001E_A_large.gif

    Nämä ovat vuositasolla lamanhoitoon käytettyjä summia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Jenkeissä 42%, Kiinassa 46%, Saudi-Arabiassa 85% ja tämä siis normaalin valtionbudjetin yli ja lisäksi.

    Toki nämäkin ovat olleet ”kertaluonteisia kuluja”, jos tosiaan haluaa uskoa että finanssikapitalismi on nyt korjattu eikä ikinä enää mene rikki. Mutta vastaus siihen tekniseen kysymykseen, pystyykö suuri kehittynyt talous tekemään tarvittaessa suuria valtiollisia investointeja DDR:ksi, on aika selvästi kyllä.

    Seuraava kysymys on, pitäisikö kehittyneiden talouksien käyttää tätä rahaa perustuloon – mutta se ei ole enää tekninen, vaan poliittinen kysymys. Olkaa hyvät.

  • fgafafdg

    Jos Suomi käyttäisi 50% BKT:sta elvytykseen joka kymmenes vuosi, se olisi 7 miljardia vuositasolla. Eli ei nyt niin hirveästi kun tässä kuitenkin tavoitellaan 40 miljardia vuodessa. Suomi ei kuitenkaan ole käyttänyt elvytykseen 70 miljardia, ja vaikka olisi käyttänyt niin ei käyttäisi joka kymmenes vuosi, joten realistisempi luku olisi varmaan alle miljardi vuodessa elvytykseen? (linkistä, joka sinänsä oli tosi hyvä, ei käynyt ilmi minkä verran Suomi nyt sitten käyttää rahaa elvytykseen).

  • Hei, tämä menee nyt väistämättä hiukan nippelöinniksi.

    Mutta noiden oheisten lukujen ei ollut tarkoitus osoittaa, että valtioilla on varaa elvytykseen mutta ei perustuloon. Arkisessa nollasummapelissä niillä ei nimittäin olisi varaa kumpaankaan. Ei kiinalaisilla, ei saudeilla eikä varsinkaan amerikkalaisilla ole ollut mitään ylimääräisiä kassakaappeja, joissa seisoo ”talouskriisin sattuessa riko lasi”.

    Raha elvytykseen ei tullut sukanvarresta. Se luotiin tätä tarkoitusta varten markkinoilta, velkana, viime kädessä keskuspankkien rahapolitiikan tuloksena, koska markkinoilla ja poliittisessa järjestelmässä uskottiin että se on järkevä investointi jota kannattaa rahoittaa. Yhdysvaltojen budjettivajetta voitiin kasvattaa viime vuonna 750 miljardilla dollarilla, koska sen koettiin olevan finanssikapitalismin pelastamisen hinta. Jos tuo hinta olisi ollut 1500 tai 3000 miljardia, sekin raha olisi kyllä löytynyt.

    Vastatakseni kysymykseen, Euroopassa, ja varsinkin Suomessa, elvytyssummat ovat tosiaan olleet paljon pienempiä. Ei siksi etteikö tarvetta olisi ollut: ekonomistien mielestähän Amerikka on selvinnyt kriisistä paljon paremmin. Suomessakin vain poliittinen establishment on yhä kiinni siinä (oikeastaan lähinnä friedmanilaisessa) ajatuksessa, että rahaa ei voi tehdä ”tyhjästä”. Nykypäivän poliittinen eliitti olisi torpannut useimmat Pekka Kuusen johdolla 60-luvulla tehdyistä sosiaaliturvauudistuksista, koska niihin ei muka olisi ollut rahaa. Tosiasiassa niitä varten otettiin pari vuotta velkaa, inflaatio kiihtyi hieman ja kas, budjetti oli jälleen tasapainossa. Erityisesti myöhäiskapitalistisessa maailmassa finanssitalous *on* rahaa; mikä on sen kannalta tarpeellista on määritelmällisesti myös rahoitettavissa.

    Lisää tätä teknistä pyörittelyä mm. osoitteissa http://goo.gl/p599 ja http://goo.gl/h9y4.

    Mutta numerot ja varsinkin teoria numeroiden takana ovat tylsiä. Tl;dr-versio: jos jollain uskotaan olevan taloudellista arvoa, se voidaan aina rahoittaa, viimeistään velan kautta kiertäen.

    Arvo tuotetaan poliittisesti. On poliittisen prosessin tulos, että meille kerrotaan, että pankkien rahoittamiseen on rahaa mutta perustuloon ei. Siksi tämän blogin aihepiirin kannalta on mielekästä kertoa, miksi perustulolla on itsessään arvoa, sen sijaan että väännettäisiin, mistä nykyarvosta tulee sen edestä luopua. Jos perustulo on jotain riittävän radikaalia ja uutta, sitä ei tarvitse perustella numeroin. Joten täältä tähän.

  • Ps. Enoo trotskilainen. Vaikka tämä kansantaloustieteellinen kuvainraasto saattaa tottumattomasta tuntua tosi oudolta ja radikaalilta, tosiasiassahan joku Althusser sylkisi tän päälle. Tämähän on nimenomaan kapitalistinen ratkaisumalli, että haetaan rahat perustuloon markkinoilta. Proletariaatin diktatuuri ottais vaan tuotantovälineet haltuun ja määräisi mitä kukakin saa palkkaa. Mutta kun sille ei tunnu olevan poliittista kannatusta, niin…

  • Suomessakin vain poliittinen establishment on yhä kiinni siinä (oikeastaan lähinnä friedmanilaisessa) ajatuksessa, että rahaa ei voi tehdä “tyhjästä”.

    Jos rahaa voi tehdä tyhjästä, miksi ihmisiltä ylipäätään kerätään veroja? Mitä hyvinvointipalveluiden rahoittamiseen tulee, Anwar Shaikhin tutkimus useasta OECD-maasta osoittaa, että veronmaksajat maksavat itse omat julkiset palvelunsa.

    ”My central finding is that social benefit expenditures were financed out of the taxes paid by recipients of these very expenditures: in other words, by and large, social welfare expenditures were self-financed, and could not have been a source of fiscal deficits or a drag on growth.”
    http://homepage.newschool.edu/~AShaikh/def,%20debt,%20growth.pdf

    jos jollain uskotaan olevan taloudellista arvoa, se voidaan aina rahoittaa, viimeistään velan kautta kiertäen.

    Koko kysymyksestä ei oikeastaan kannattaisi keskustella rahan tasolla ollenkaan, vaan selkeämpi tapa hahmottaa asia olisi miettiä asiaa suoraan yhteiskunnassa tehtyinä työtunteina. Tästä näkökulmasta on selvempää, että paperilla voidaan luoda miten paljon rahaa tahansa tai osoittaa niin-ja-niin paljon työaikaa miljoonaan eri tehtävään, mutta yhteiskunnan käytettävissä oleva työaika ei siitä lisäänny vähääkään.

    Rahanäkökulmasta luopumalla velkakin paljastuu pelkäksi porvarilliseksi illuusioksi, sillä vaikka velanotto (ja siten kulutuksen aikaistaminen) on mahdollista yksilötasolla, koko yhteiskunnan tasolla asia on eri: tulevat sukupolvet eivät voi matkustaa tulevaisuudesta tekemään työtä meidän hyväksemme.

    Siksi olisi tiedettävä, kuinka paljon työaikaa (ja minkä laatuista) yhteiskunnalla on osoittaa tähän tai tuohon tehtävään. Rajallisen työaikamäärän kohdentaminen eri tehtäviin merkitsee tietysti poliittista kamppailua ja on olennaisessa mielessä myös nollasummapeliä. Tässä mielessä ”keskuspankkien rahaa tyhjästä” -näkemys on idealismissaan samaa luokkaa kuin se, että kommunistinen yltäkylläisyys ratkaisee kaiken.

  • fgafafdg

    Joonas sen sanoi!

    Vielä varmemmaksi vakuudeksi vähän lisää kritiikkiä:

    Suomi ei voi luoda tyhjästä rahaa joten tuo 30 miljardia täytyy lainata kansainvälisiltä markkinoilta joka vuosi uudestaan. En usko että sijoittajat katselevat kovin kauaa tuollaista velkaantumistahtia, vaan laittanevat rahahanat kiinni heti kun on ilmeistä että rahojen takaisinmaksusta ei ole mitään toivoa koskaan. Mikä neuvoksi? Pitäisikö Suomen kansallistaa pankkijärjestelmä, luopua eurosta ja alkaa painaa rahaa perustulon rahoittamiseksi?

    Jos ongelma tuotantovälineiden yhteisomistuksessa on kannatuksen puute, miten veikkaat iskulauseiden: ”Perustulo nyt – otetaan 40 miljardia uutta velkaa joka vuosi!” ja ”Perustulo – rahat luodaan painattamalla niin paljon kuin tarvitaan!” uppoavan ihmisiin?

  • Keskeisestä teesistä olemme ihan samaa mieltä: rahasta kannattaa perustulon yhteydessä keskustella vain, jos halutaan vastata kysymykseen, mistä raha siihen tulee. Kuten aiemmin kirjoitin, vastaus siihen on puhtaasti akateemis-tekninen. Samalla tavalla vanhempieni aikanaan ottama asuntovelka oli (rahan tasolla) vain tekninen tapa mallintaa heidän hyvinvointinsa ja tuottavuutensa tulevaa kasvua noina sosialidemokratisoidun kapitalismin kultaisina vuosina: todellisuudessa heillä oli varaa asuntoon, koska heidän elintasonsa nousu oli itsekustantavaa.

    Tuotannon suhteen en tietenkään ole idealisti vaan materialisti. Totta kai todellista hyvinvointia (tai arvoa) luo vain todellinen tuotanto. Tämä on kuitenkin eri asia kuin raha. Perustulon rahoittamisen sijaan olisi keskusteltava perustulon kustantamisesta.

    Mutta mikäli perustulon kustantaminen tarkoittaisi todellisen yhteiskunnallisen tuotannon romahtamista (kuten tässä Sorsa-säätiön parin vuoden takaisessa prujussa maalaillaan), ei sen vaatiminen olisi millään tavalla poliittisestikaan oikeutettua, päinvastoin moraalitonta. Siinä vaihdettaisiin hetken yksilöllinen hyöty laajamittaiseen ja pitkäkestoiseen yhteiskunnalliseen kurjuuteen.

    Minä en ole kansantaloustieteilijä enkä osaa laatia sellaista mallia, joka aukottomasti näyttäisi, että perustulo menneiden sosiaalipoliittisten innovaatioiden tavoin kustantaa itsensä. Sen sijaan voin esitellä runsaasti dataa siitä, että nykymuotoinen kapitalismi jatkuvasti hidastaa todellista tuotantoa ja lisää suhteellista köyhyyttä. Perustulo on minusta mahdollinen tie tästä ulos, joka on sekä teoreettisesti lupaavampi että poliittisesti mahdollisempi kuin useimmat vaihtoehdot. Jos näin vähäisen toivon ylläpitäminen tekee minusta idealistin, en voi kuin kiittää onneani että saan olla edes sitä.

  • J. Tervo

    Toivottavasti seuraavassa on tolkkua, enkä vain luule niin. Jos ei ole, vedän sanani takaisin. Olen kovin väsynyt!

    Teknisesti ja matemaattisesti ottaen, perustuloon vaadittavat varat pitäisi kaiken järjen mukaan olla JO hyvän aikaa sitten tuotettu työn keskimääräisen tuottavuuden kasvun myötä (josta palkat ovat jääneet kauas taakse). Perustuloon esim. verotuksella siirrettävät varat pitäisikin pystyä paikallistamaan ja laskemaan, sillä perustulo olisi ennenkaikkea tulonsiirtomekanismi. Tämän sosiaalipoliittisen innovaation kyky ”kustantaa itsensä” on toive, jonka toteutumista ei ilmeisesti kukaan osaa laskea (jälkiviisasteluissa eroteltakoon tilastolliset korrelaatiot kausaatioista). Se on mahdollista plussaa, joka ”jää nähtäväksi” ja jonka varaan ei laskelmia voi perustaa. Itse en tämän enkä minkään aiemmankaan innovaation missään määrin riittävään itsekustantuvuuteen näe perusteita uskoa. Säästöjä siitä olisi odotettavissa mm. byrokratian keventymisen myötä ja niitä säästöjä voidaan jopa etukäteen laskea, mutta ne ovat vain pientä lorinaa siihen toisensuuntaiseen rahavirtaan nähden minkä perustulo vaatii.

    En oikein usko, että perustuloa kannattaa ajaa sellaisena ”siirtymävaatimuksena”, jonka kaikki tietävät jo etukäteen mahdottomaksi porvariston diktatuurille. Jos pidetään lähtökohtana että perustulo toteutettaisiin kapitalistisessa EU-Suomessa (”köh, ja Nato, köh”), ansiotuloverotus olisi sen vaatimassa tulonsiirrossa varmasti suuremmassa roolissa kuin pääomaverotus kansallistamisista puhumattakaan. Velanotoista ei ole perustavaksi ratkaisuksi. Jonkinlainen progressiokäyräehdotus siis pitäisi olla, koska se kai tässä skenaariossa muodostuisi keskeisimmäksi luokkataistelun kohteeksi. Yksi ehdotus voisi olla, että maksajiksi pistettäisiin keskitulon (ei mediaanitulon) yli ansaitsevat.*

    *Tällöin tulisi ehkä tahtoen tai tahtomatta poliittisesti määriteltyä työläisaristokratia ym. keskiluokkainen massa, mikä ei välttämättä olisi kaikkien ”palkkatyöläisten yhtenäisyyden” kannattajien mieleen… Asian tähän sivujuonteeseen tai sen merkittävyyteen en tältä istumalta osaa ottaa varmaa kantaa.

  • J. Tervo

    Muutama tarkennus:

    ”Jälkiviisastelulla” viittasin siihen oletukseeni, että sosiaalipoliittisia uudistuksia seurannut tuottavuuden kasvu on pistetty noiden uudistusten ansioksi perinteisellä tilastokikalla jossa kronologinen korrelaatio tulkitaan elimelliseksi kausaatioksi.

    Keskitulon yli ansaitsevien ”maksajuudella” tarkoitin nettomaksajuutta, en sitä etteikö keskitulon alle tienaavia verotettaisi lainkaan.

    Tuolla rajanvedolla tehty poliittinen (ja jossain määrin mielivaltainen) määrittely ei erottaisi ”työläisaristokratiaa ym. keskiluokkaista massaa” vaan pikemminkin erottaisi sen muusta keskiluokkaisesta massasta. ”Keskiluokkainen massahan” määräytyy jo itse tulokerrostumassa.

  • Helposti perusteltavissa oleva askel olisi ”yhden luukun” sosiaaliturva (nykyistä ainakin muutaman satasen korkeampana), joka poistaisi osan nykyisen järjestelmän ongelmista — etenkin henkiset eli köyhyydessä koetun nöyryytyksen monella luukulla juoksemisesta ja jatkuvasta oman köyhyyden todistelusta muille ihmisille. Jaetun rahan määrä (ehkä) nousisi mutta samalla tulisi myös monenlaisia säästöjä.

    (Sitäkään ei voi suoraan tietää lisäsikö tuen nostaminen kustannuksia, sillä silloin toimeentulotuki ei olisi enää sellainen ”syrjäyttämisautomaatti” kuin nykyisin.)

    Usea haastattelemani — ja on sitä kokemusta totta kai itelläkin — on maininnut siitä, kuinka oman elämäntilanteen jatkuva selvittäminen (yksityisyyden puutteena) on erityisen nöyryyttävää. Jos toimeentulotuen saaminen olisi ”automaattisempaa” se olisi myös sosiaalisesti hyväksytympää ja monet häpeän ja masennuksen kierteet voitaisiin näin välttää.

    Laskelmia on aika vaikea tehdä koska voimme vain vertailla nykytilannetta erilaisiin mahdollisiin tilanteisiin (joista ei ole mitään empiiristä tietoa — ja vaikka olisikin, niin tilanne on aina erilainen).

    Perustulosta siirtymävaatimuksena… [Kirjoittelin tähän pitkälti luonnostelua mutta päätin hävittää sen koska asia ei ole minulle mitenkään selvä enkä tiedä mitä mieltä oikeastaan olen. Jätän vain ensimmäisen lauseen luonnostelustani:] Perustulo olisi lähinnä paikallinen reformi, jonka vaikutuksia vallankumoukselliselle politiikalle on vaikea arvailla.

  • J. Tervo

    Miika:
    ”Helposti perusteltavissa oleva askel olisi “yhden luukun” sosiaaliturva (nykyistä ainakin muutaman satasen korkeampana),(…)”

    Nykyisilläkin summilla olisi monen helpompi elää, jos niiden saaminen olisi varmaa ja säännöllistä.

    ”Jaetun rahan määrä (ehkä) nousisi mutta samalla tulisi myös monenlaisia säästöjä.”

    Toisaalta nykyjärjestelmässä valtio ”säästää” jatkuvasti käyttämättä jätettyjen tukien muodossa, muistaakseni melko paljonkin. Vaikka tukijärjestelmän virtaviivaistaminen nostaisikin jaetun rahan määrää, propagandassa sitä voisi kutsua joksikin muuksi kuin kulujen kasvuksi. Tuo kasvuhan koostuisi lähinnä tuista, jotka jo nyt lain mukaan niiden saajille kuuluvat. Eli propagandistisemmin sanottuna, siinä otettaisiin valtiolta vain ”omat takaisin”.

    ”Jos toimeentulotuen saaminen olisi “automaattisempaa” se olisi myös sosiaalisesti hyväksytympää ja monet häpeän ja masennuksen kierteet voitaisiin näin välttää.”

    Edelliseen sanomaani viitaten, sellaisen ”automaattisuuden” vastustajia voisi syyttää lainkiertäjiksi.

    ”Laskelmia on aika vaikea tehdä koska voimme vain vertailla nykytilannetta erilaisiin mahdollisiin tilanteisiin (joista ei ole mitään empiiristä tietoa — ja vaikka olisikin, niin tilanne on aina erilainen).”

    Voi niitä laskelmia sitten tarkistaa jälkikäteen, kun sitä empiiristä tietoa tulee. Tuo laskelmien vaikeus on ilman muuta yksi seikka, joka on helppo kääntää perustulon vastaiseksi argumentiksi. Siksi voi olla, että olisi hyvä sen rinnalla vaatia nykyisen tukijärjestelmän virtaviivaistamista ja automatisointia. Ensinnäkin siksi, että sitä vaatimusta ei ole yhtä helppo torjua kysymyksellä ”mistä rahat?”. Toisekseen siksi, että sen toteuttamisen jälkeen voisi olla helpompi arvioida silloisen nykyjärjestelmän ja jonkin perustulomallin kustannuseroja.

    ”Perustulosta siirtymävaatimuksena… (…) Perustulo olisi lähinnä paikallinen reformi, jonka vaikutuksia vallankumoukselliselle politiikalle on vaikea arvailla.”

    Ainakin toistaiseksi olen sitä mieltä, että perustuloa pitäisi tavoitella nimenomaan reformina eikä ”siirtymävaatimuksena”. Näen sen mahdollisena reformina, joka toteutuessaan voimistaisi syrjäytymisvaarassa olevia (ja näin lisäisi heidän osallistumiskykyä tulevia taisteluita varten). En kuitenkaan usko, että sille olisi saatavissa lähellekään niin laajaa tai voimakasta kannatusta nykyisen työväenluokan tai -liikkeen piiristä, että sitä kannattaisi suunnitella ”siirtymävaatimuksena”. Mieluummin jotain hyödyllistä mahdollisimman pian.

  • ”Nykyisilläkin summilla olisi monen helpompi elää, jos niiden saaminen olisi varmaa ja säännöllistä.”

    Tämä on erittäin totta, sekin olisi parempi.

    ”[Perustulon rinnalla olisi hyvä] vaatia nykyisen tukijärjestelmän virtaviivaistamista ja automatisointia”.

    Kyllä, ja vasemmistopuolueet taitavatkin näin tehdä. Tästä muuten tuli Vasemmistoliiton uuttaa vaaliohjelmaa lukiessa ohimennen mieleen että kuinkahan vähän tällä kertaa Skp:n ohjelma tästä eroaa (paitsi että perusturvauudistus 900 euroon)..

  • DJ Ho

    ”Toisaalta nykyjärjestelmässä valtio “säästää” jatkuvasti käyttämättä jätettyjen tukien muodossa, muistaakseni melko paljonkin.”

    En tähän hätään löytänyt tietoa aiheesta, mutta muistelisin parin vuoden takaisten säästösummien olleen satojen miljoonien eurojen luokkaa. Tukien arvioitujen väärinkäytösten määrä on satojen tuhansien eurojen luokkaa.

    “Helposti perusteltavissa oleva askel olisi “yhden luukun” sosiaaliturva (nykyistä ainakin muutaman satasen korkeampana),(…)”

    Olisiko tällainen malli sellainen jossa nykyiset, sekä sosiaalitoimen, kelan yms. rahat tulisivat yhdestä luukusta? Käsittääksenihän kela-rahat tulevat valtiolta, kun taas esim. toimeentulotuki tulee kunnilta, jotka maksavat sen valtiolta saamistaan kuntarahoista. Tarkoittaako tämä, että kuntalisiä pitäisi vähentää ja valtion sosiaalimaksuja korottaa, vaiko, että valtion sosiaalimaksuja korotetaan ja kuntalisien sosiaalitoimeen korvamerkityt rahat pidetään ennallaan, mutta osoitetaan tukien maksun sijaan ennaltaehkäisevään työhön, kuten nuorisorikollisten taideterapiaan jne?

    Olisi kanssa kiva, jos tuista poistettaisiin vaikka ”avoliiton” (avioliiton kaltaiset olosuhteet) käsitteet pois. 50-luvun perhekäsitystä vaaliva malli perustuu oletukselle, että puoliso elättää toisen puolison sitten kyllä. Toisen puolison työtulot kuitenkin vaikuttavat työttömän puolison tukiin, erityisesti toimeentulotuen ehkäisevästi.
    Avoliittoakaan ei määritellä minkään ”yhteisen jääkaapin” perinteen mukaan, vaan ihan ”yhteisen sängyn” mukaan, eli harrastavatko henkilöt mahdollisesti seksiä vai eivät. Todistaakseen, että eivät, täytyy viedä runsas nippu todistusaineistoa pohjapiirustuksista valokuviin asti. Mikä on himppu nöyrää, sanon ma.

    Eli kuten todettua, tällainen automatisoitu tukimalli poistaisi tätä luukulta toiselle juoksemista, nöyryytystä ja ottaisi tuen hakijan vastaan enemmän itsenäisenä yksilönä, kuin nykyinen malli.

    Mitä sitten tulee esim. opintotuen, asumistuen ja muiden korotukseen, niin siinäkin voisi lähestyä vaatimuksilla kapitalismia haastavasti nykyisen ”lisää rahaa”-tyylisten vaatimusten sijaan. Voisi olla varteenotettavampaa vaatia opiskelijoille tuen korottamisen sijaan ilmaista terveydenhuoltoa, ilmaista joukkoliikennettä, ilmaista ruokaa ja ilmaista asumista. Samantapaisia vaatimuksia muillekin ryhmille, mutta nämä nyt ensiksi tulivat mieleen.

  • Turotur

    fgafafdg:
    ”Jos jokaiselle taysi-ikaiselle suomalaiselle maksettaisiin 10 000 euroa vuodessa kateen niin kustannus olisi vuositasolla noin 40 miljardia euroa.”

    Vähän harhaanjohtava tämä, mutta kun hipeille esitellään lukuja ne hämääntyvät.

    Suurin osahan tuosta 40 miljardista kiertäisi takaisin ihan tuloverojen muodossa. Jo VIhreidenkin perustuloesityksessä oli huomioitu perustulo siten, että vastaavasti tuloveroa korotetaan niin, että hyvätuloisia perustulo ei taloudellisesti hyödytä. Hekin saavat tästä kuitenkin siirtymäkausien varmuudeksi tulonlähteen, mutta maksavat sen edestä myös veroja tuloistaan.

    Eli tuskin kukaan esittää, että jokaisen Suomen täysikäisen kansalaisen on saatava 10 000 vuodessa enemmän valtion takaamana. Jos perustuloa tarkastellaan tulonsiirtona rikkaammilta köyhemmille varmaan jo 10 miljardin lisäinvestoinnit riittäisivät aika hyvin parantamaan epävarmojen tulolähteiden varassa elävien asemaa.

  • viljami

    ..siis miljardia 🙂

  • Miikan kohtaan ”Se poistaisi jatkuvan erilaisten tukien (eri paikoista) kerjäämisen ja vaikuttaisi näin ihmisten itsetuntoon. Lisäksi perustulo estäisi (riittävän korkeana) nykyisen vähitellen tapahtuvan syrjäytymiskierteen.”

    Mitä tulee itsetuntoon, työttömyyteen monilla liittyvään häpeään ja niin edelleen, niin ongelma on kai syvästi internalisoidussa työmoraalissa, ei luukkujen määrässä? Miksi muuten luukuillä käymisen pitäisi käydä itsetunnolle? Huvittavalta ja oudolta se minusta tuntuu…

Leave a Reply

You can use these HTML tags

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>