Kohti Rkp:tä

Yle uutisoi pari viikkoa sitten, että Perussuomalaisten kannatus (14,3 %) lähenee jo Keskustan kannatusta (17,6 %). Vasemmistoliittoa kannattaa enää 7,8 % (joskin sen kannatus on viimeisimmässä mittauksessa noussut 0,6 %, mistä puolueväki on ollut innoissaan).

Vasemmistoliitto kutistuu hitaasti kohti Rkp:tä. Vasemmistosta on Iltalehden sanoin tullut kolmanneksi pienin eduskuntapuolue, ainakin mielipidemittauksissa. Myös vaalitilastot osoittavat alaspäin. Trendi on täsmälleen päinvastainen kuin perussuomalaisilla, vasemmiston pahin romahdus tapahtui samoissa vaaleissa kuin perussuomalaisten suurin nousu (europarlamenttivaalit 2009).

Eduskuntavaalit

Vuosi Edustajat Äänet
1991 19 274 639 10,08 %
1995 22 310 340 11,16 %
1999 20 291 675 10,88 %
2003 19 277 152 9,93 %
2007 17 244 296 8,82 %

Kunnallisvaalit

Vuosi Valtuutetut Äänet
1992 1 319 310 757 11,67 %
1996 1 128 246 597 10,37 %
2000 1 027 219 671 9,88 %
2004 987 228 358 9,56 %
2008 833 223 673 8,77 %
Europarlamenttivaalit

Vuosi Mepit Äänet
1996 2 236 490 10,51 %
1999 1 112 757 9,08 %
2004 1 151 291 9,13 %
2009 0 98 690 5,93 %

Iltalehden pääkirjoitus ei tietenkään analysoi mitään eikä anna syitä, mutta on silti pääosin oikeassa:

  • puolueen kannatuspohja on sulanut hitaasti ja varmasti
  • ”kapitalismin kriisi ei kannatuskäyrässä aiheuttanut minkäänlaista piristymistä”
  • puolue on vaarassa vaipua politiikan marginaaliin
  • ”väsähtäneen Martti Korhosen vaihtaminen nuoreen Paavo Arhinmäkeen näytti aluksi lupaavalta, mutta nyt on taas ollut pitkään hiljaisempaa”
  • ”puolueelta puuttuu persoonallisuuksia ja osaamista nykyisessä mediallistuneessa politiikassa”, ”myös politiikan sisältö jää hahmottomaksi”
  • vasureiden on mediassa yhä vaikeampi rikkoa ”hiljaisuuden muuria”, siihen suhtaudutaan kuin pikkupuolueeseen

Väärässä Iltalehti on Kansan Uutisten suhteen. Lehden uudistaminen on onnistunut erittäin hyvin, ja ainakin nuoret lukevat verkkolehteä enemmän kuin olisivat lukeneet vanhaa paperilehteä. Verkkolehti myös reagoi tapahtumiin nopeasti ja ainakin yhteiskunnallisten liikkeiden tekoihin usein ennen suuria sanomalehtiä.

Uudistunut lehti ei tietenkään pysty mullistamaan puoluetta. Siihen eivät pysty edes puolueeseen viimeisen kymmenen vuoden sisällä liittyneet ihmiset, joilla on hyviä ideoita, asiantuntemusta ja asennetta. Puolueen rakenteiden inertia on yksinkertaisesti liian voimakas.

Vasemmistolla on muutamia erittäin hyviä ehdokkaita, jotka tulevat menestymään seuraavissa vaaleissa, mutta kokonaisuutena vaalit hävitään lievästi tai korkeintaan pysytään samoissa lukemissa.

Jotkut ovat jo ehdotelleet Totuusradiossa, että on sitä parempi mitä nopeammin Vasemmistoliitto kuolee pois. Sittenpähän sen tilalle voi syntyä jotakin uutta ja vähemmän konservatiivista.


Vasemmistoliiton tilanne
vaikuttaa erityisen epätoivoiselta, kun katsoo puolueen puheenjohtajan uusinta avausta. ”Tarjoamme työväenpuolueen ilman rasismia”, sanoo Arhinmäki.

Hienoa. Ei olla rasisteja. Avaus on sinänsä hyvä. Mutta millainen olisi työväenpuolue rasismilla?

Se olisi tietenkin käsitteellisesti niin ristiriitainen olio, ettei sellaista voi olla. Työväenliikkeet olivat ainakin ennen vanhaan ihan työväen liikkeitä, eivät esimerkiksi ”suomalaisten työntekijöiden” kansallisia etupuolueita. Liikkeiden historiallisena tavoitteena on ollut kaikkien maiden työläisten etujen ajaminen, työn vähentäminen ja työstä eroon pääseminen eikä minkään helvetin ”suomalaisen työn” puolustaminen.

”Työväenpuolue ilman rasismia” antaa ymmärtää, että ylipäänsä voisi olla rasistinen työväenpuolue. Suurin osa pelistä onkin jo hävitty siinä vaiheessa, kun työväenpuolue joutuu huutelemaan julkisuudessa että ”me ei olla rasisteja”.

Sen pitäisi olla sanomatta selvää.

Vai miltä kuulostaisi iskulause ”tarjoamme feminismin ilman sukupuolisyrjintää”?

(Joskus tuokin lause voi tosin olla paikallaan…)

17 comments to Kohti Rkp:tä

  • […] This post was mentioned on Twitter by anttiveikko, Klementiini. Klementiini said: Vasemmistoliitto etenee – kohti Rkp:tä http://bit.ly/dfFKMj […]

  • Mi piace. Kaikesta samaa mieltä, mutta nykytilanteessa olisi parempi tietty jos olisi väärässä.

  • Lauri

    Mitäpä jos ei tarjottaisi sitä feminismiä vaan tasa-arvoa kaikille – myös miehille. Tällä hetkellä työttömyys kohdistuu erityisesti miehiin ja tässä perinteiset työväenpuolueet ovat astuneet harhaan unohtamalla miehet.

  • kissakala

    Älä viitti. ”Työväenliikkeet”, tai ainakin ”työväenpuolueet”, valitsivat ”kansallista linjaa” jo Ensimmäisen (no okei, suomessa ehkä vasta Toisen) Maailmansodan yhteydessä, ja kehitys ei ole sen jälkeen vaihtanut suuntaa vaan lähinnä vahvistunut, eikä suomen vasemmistopuoleiden voida sanoa muodostavan minkäänlaista poikkeusta tässä suhteessa.

    Olen edelleen suht vakuuttunut siitä, että Persut edustavat lähinnä johdonmukaista demaripolitiikkaa. Vas taas edustaa epämääräistä vasemmistodemaripolitiikkaa.

    ”puolueen rakenteiden inertia”… ”konservatiivisuus”… ”tilanne vaikuttaa epätoivoiselta”…

    miksi avaan suutani ylipäätään?

  • Lopun osio työväenpuolueesta ja rasismista kuulostaa minusta Työväenliikkeen puhtoisuuden suojelemiselta. Vähän niinkuin idealistiset sosialistit pyrkivät varjelemaan Sosialismin neitsyyttä sanomalla, että NL:ssä ei ollut sosialismia, ”sosialismia ei vielä ole toteutettu käytännössä” tms.

  • Redelokki

    Itse en kutsuisi kahden prosentin tippumista kannatuspohjan murenemiseksi. Vähän perspektiiviä saa, kun ottaa huomioon SKDL:n kannatuksen ja alkaa analysoimaan, mikä sen rapautti (17,90% – 9,39% vuosina 1979-1987). Haluaisitko kirjoittaa tästä?

    Kannatukseen vaikuttavat monet asiat ja itsestäni puolueen sisällä toimivana tuntuisi, että suurimmat voitot on saavutettu kovalla jalkatyöllä ja konkreettisella pitkäaikaisella toiminnalla (esim. luottamusmiehenä). Mediatilan hallinta on sitten toinen puoli ja musta me saadaan tällä hetkellä jostain syystä aika hyvinkin huomiota. Tämän suhteen tulevaisuus vaikuttaa melko valoisalta, koska nuorella polvella on runsaasti viestinnällistä osaamista.

    Fakta on, että esim. Vihreistä ja demareista tapahtuu tällä hetkellä meihin ”aivovuotoa”, mutta suuret kannatussiirtymät ovat ylipäätään vaikeampia, eikä mulla ole niihin yksiselitteistä reseptiä.

    Ps. Vähämäki on varmasti Virnonsa lukenut ja tietää, että kyynisyys on aikakautemme hyve, mutta tuskin hänen täytyy sitä omissa lausunnoissaan soveltaa.

  • Vesa

    Nimimerkki Redelokki kirjoittaa: ”Fakta on, että esim. Vihreistä ja demareista tapahtuu tällä hetkellä meihin “aivovuotoa”, mutta suuret kannatussiirtymät ovat ylipäätään vaikeampia, eikä mulla ole niihin yksiselitteistä reseptiä.”

    Fakta on yhtä lailla se, että tämä hallituskausi on – tai sen pitäisi olla – Vasemmistoliiton etsikkoaikaa. Pääviholliset, Vihreät ja Kokoomus, ovat hallituksessa. SDP on menettänyt sydäntään.

    Tästä tilanteesta huolimatta Vasemmistoliitto ei kykene, englanniksi sanoen, to deliver. Se on Vasemmistoliiton kannalta tuhoisaa, sillä parempaa tilaisuutta Vasemmistoliitolle tuskin lähivuosina tulee.

    Vasemmistoliitolta puuttuu kokonaan oma poliittinen identiteetti. Nyt puolue koettaa olla ”Vihreät mutta periaatteellisempi”, mikä toimii retorisesti korkeintaan niin kauan kun Vihreät on hallituksessa. Siinä vaiheessa, kun Vihreät on jälleen oppositiossa – oli se seuraava tai sen seuraava tai sitä seuraava hallituskausi – ei sekään kortti toimi. ”Aivovuoto” kääntyy. Vasemmistoliitto kun ei vaan voi Vihreiden kanssa kilpailla vihreydestä – se ei ole uskottavaa. Semminkin kun ei ne Vihreät oikeasti niin pelottava ”oikeistopuolue” ole, mitä Vasemmistoliitto haluaa maalailla, vaan politiikka on tosi lähellä toisiaan.

    (Jos ei usko, voi vaikka verrata Vasemmistoliiton tuoretta vaaliohjelmaa Vihreiden vuoden 07 eduskuntavaaliohjelmaan. Ei ole paljon omaa vassareilla tarjota.)

    Oman identiteetin puutteen lisäksi Vasemmistoliitto on heittänyt hanskat tiskiin. Mitään asiaa hallitukseen Vasemmistoliitolla ei ole, eikä varmaan puolueen kannattajat sinne haluaisikaan. Koska tämän tietää about kaikki, niin Vasemmistoliitto on tulevissa vaaleissa aika lailla no-player.

    Vielä seuraavat vaalit Vasemmistoliitto pärjännee ”torjuntavoitto” -retoriikalla – sillä, että takkiin ei välttämättä tule kuin korkeintaan prosenttiyksikkö – mutta pidemmällä tähtäimellä puolueen pitäisi löytää oma paikkansa.

    Mun resepti on selvä: Vasemmistoliitto lopettaa olemisen Vihreiden äkeä pikkusisko ja ryhtyy toden teolla olemaan populistinen – kiilaa PS:n kylkeen.

    Mutta sitä taas ei Vasemmistoliittoa nyt vetävä porukka halua. Mikä tarkoittaa sitä, että puolueen joutsenlaulu on tosiasia.

  • Eiköhän vasemmiston kannatuksen rapauttanut istuminen kahdella tuolilla. Ei voi olla yhtä aikaa hallituksessa ja oppositiossa. Ja huomattavaa on myös se, että pahimmat tappiot ovat tulleet oppositiossa ollessa (pl. 1970 vaalit).

  • kissakala

    Joonas Laine sanoi:
    ”Lopun osio työväenpuolueesta ja rasismista kuulostaa minusta Työväenliikkeen puhtoisuuden suojelemiselta. Vähän niinkuin idealistiset sosialistit pyrkivät varjelemaan Sosialismin neitsyyttä sanomalla, että NL:ssä ei ollut sosialismia, “sosialismia ei vielä ole toteutettu käytännössä” tms.”

    Just tätä, samaa mieltä kuten ehkä näkyy aiemmasta kommentista. Jos tyypit haluaa tän perinteen puitteissa toimia, niin oisi suotavaa olla semmoinen älyllinen rehellisyys että tunnustetaan kaikki ”neitsyyden menemiset” ja vanhat luurangot kaapeissa, vaikka ne ois kuinka so last millenium. Tilanteessa, jossa jopa julkilausutusti valtionvastaiset kommunistit/sosialistit (esim anarkistit, joskaan kaikki anarkistit eivät ole yksiselitteisesti kommunisteja tai sosialisteja) joutuvat kohtaamaan näitä ”mutta neuvostoliitto”-vastaväitteitä, on aika naurettavan näköistä kun joku marksistihattarapää väittää, että marxismissa diktatuuri ei tarkoita diktatuuria, valtio ei tarkoita valtiota eikä puolue tarkoita puoluetta. Vaikutusvaltaisimmat marxilaiset virtaukset viime sadan vuoden aikana ovat kylläkin käsittäneet diktatuuria diktatuurina, valtiota (kansallis)valtiona ja puoluetta puolueena, ja kaikki nykyisetkin väitteet että ollaan jotain muuta kalaa tuntuvat hieman epäuskottavilta. Käytäntö ratkaisee enkä haluaisi sanoa että ”syyllinen kunnes todistettu syyttömäksi”, mutta sanonpa nyt kuitenkin kun olen epäreilu ja ideologisesti jäävi pikkunilkki.

    Noh, oikeastaan sanoisin, ettei vas itseasiassa vaikuta pahismarxistiselta (mätää pseudososialismia se toisaalta voisi olla – kaikki puolueethan puoltavat suomalaista kapitalistis-sosdem-korporatistista ”hyvinvointiyhteiskuntaa” jossain muodossa). Lähinnä se vaikuttaa yhdeltä esimerkiltä lisää postmodernista politiikan sisältövajauksesta ja puolueiden samankaltaistumisesta (mikä puolue _ei_ pidä itseään epärasistisena?). Itse asiassa Persuja vois pitää esimerkkinä samasta asiasta, vrt. Antti Rautiaisen kohta 10 vuotta vanha analyysi Haiderin FPÖ:stä Itävallassa:

    ”Onko oikeistopopulististen puolueiden menestys joissain maissa sitten ristiriidassa [postmodernin kehityksen] väistämättömyysoletusten kanssa? Tai onko se alkua postmodernin kehityksen pysäyttävälle vastareaktiolle, ennustihan Sartre jo 1939 novellissaan ”isännän lapsuus” että väistämätön vastareaktio postmodernin juurettomuuteen ja tarkoituksettomuuteen on fasismi?

    Mielestäni oikea vastaus molempiin kysymyksiin on ei. Esimerkiksi Jörg Haiderin FPÖ-puolueesta on vielä pitkä askel fasismiin. FPÖ-puolueen menestys on nähtävissä jonkinlaiseksi kansan pyristelyksi sitä vastaan että parlamentaristinen puoluepolitiikka on tappamassa itseään postmodernin myötävaikutuksella. Itävallassa politiikan kuolema oli tavallaan edennyt nopeammin kuin muualla, sosiaalidemokraatit olivat hallinneet maata yhtäjaksoisesti yli 30 vuotta ja ajaneet politiikkaa joka vastasi vasemmistolaisuuden asteeltaan ehkä Suomen kokoomusta. Kynnys FPÖ:n äänestämiseen oli matala juuri siksi että FPÖ:n ero demareihin nähden oli niin pieni, ei siksi että se olisi ollut joku radikaali vaihtoehto – FPÖ:n menestys ei siis olisi ollut mahdollista ilman postmodernia puolueiden erojen häviämistä. Väistämättömyysoletuksen pitäessä paikkansa voi ennustaa että FPÖ tulee osallistumaan Itävallan hallitukseen jatkossakin, myös demareiden kanssa – mutta siitä ei koskaan tule maan toisiksi suurinta puoluetta, puoluepolitiikan katoamiskehitys palaa Itävallassa lyhytaikaisen kohun jälkeen tutuille urilleen. Postmoderni ei myöskään ole missään ristiriidassa kalja-lätkä-formula linjan nationalismin ja sotaveteraanien kunnioittamisen kanssa, ristiriita syntyy vasta silloin kun postmodernilta kansalaiselta odotetaan jotain uhrauksia isänmaansa puolesta. Ja verojen maksaminen on todennäköisesti äärimmäisin uhraus mitä postmoderni kansalainen isänmaansa eteen tekee, suodaanhan urheilusankarillekin veropakolaisuus Monacossa.”
    Aktivisti ja postmoderni (2001)

  • @Joonas Laine, Kissakala: älkää viitsikö. Kyllä Pohjois-Koreakin voi nimittää itseään ”kansan paratiisiksi”, mutta ei se siitä paratiisia tee. Sama juttu Neuvostoliiton ja Kiinan kanssa, sama juttu nationalististen ”työväenpuolueiden” kanssa.

    Jotkut asiat ovat mitä ovat jo määritelmän mukaan.

  • kissakala

    öhh, eli mitkä asiat ovat mitä? Nyt en ymmärrä pointtisi.

    Jos oma pointtini oli epäselvä, niin se oli se, ettei kannata puhua ”työväenliikkeestä” ”sosialismista” tai ”marxismista” ikään kuin mikään viime vuosisadan tapahtumista maailmansodista lähtien ei olisi ollut. ”Työväenliikkeet” ja -”puolueet” ovat syleilleet nationalismin ja rasismin koko kirjoa ja selkäänpuukottaneet internationalismia, puhumattakaan solidaarisuudesta muita työläisiä ja työväenliikkeitä kohtaan, mitä moninaisemmilla tavoilla, ”Sosialismi” on luonut ”paratiisejaan” eri kansallis- ja muiden valtioiden rajojen sisällä eri puolilla maailmaa Kambodjasta Kekkoslovakiaan, ja ”Marxismi” on ollut milloin minkäkin näiden hankkeiden keppihevosena (jos nyt ollaan kilttejä marxismille eikä langeteta sille suoraa syyllisyyttä). Sinäänsä on historian valossa aiheellista ”työväenpuolueen” irtisanoutua rasismista, ja varsinkin nationalismista, koska se ei ole mikään itsestäänselvyys.

    Historia ei tietenkään ole mikään vaalikysymys, joten nykyhetken valossa tuollainen lausunto näyttää lähinnä samalta kuin jos sanottaisiin ”työväenpuolue demokratian puolesta” – mikä ei myöskään ole mikään itsestäänselvyys historiallisesti, mutta mikä samalla tavalla nykykontekstissa ilmaisee vain vallitsevan yhteiskunnallisen ideologian puoltamista. Tämä ei erota Vas:ta mitenkään muista puolueista, koska nekin ovat ihan yhtä lailla vallitsevan ideologian puolella. Mikä ei myöskään estä yhtäkään puoluetta tekemästä hyvin rasistista politiikkaa samalla kun ollaan niin epärasistisia ideologisen järkeilyn tasolla. Virallisesti epänationalistinen tuskin yksikään puolue uskaltaa olla.

  • Tarkoitin arvostella kirjoituksessa mielestäni esiintyvää määritelmävetoista näkökulmaa työväenliikkeeseen. Meidän aikanamme ei ole eikä tule sellaista työväenliikettä, jossa ei olisi nationalismia, kaikenlaisia paskoja ennakkoluuloja ym. Ne ovat jokaisen olemassa olevan työväen joukkojärjestön väistämättömiä piirteitä. Emme nyt puhu ajasta ja ikuisuudesta, vaan siitä mitä on nyt ja minkä pohjalta toimintaa on harjoitettava ja arvioitava. Sitä myöten kun ”uudet työväenliikkeet” kasvattavat suosiotaan ja voittavat lisää ihmisiä puolelleen, niiden aatteellinen puhtaus esim. kansallisten ennakkoluulojen osalta heikkenee. Se johtuu siitä yhteiskunnasta jossa elämme, ja siihen nähden on oikea poliittinen veto sanoa, että VAS on työväenpuolue ilman rasismia – juuri siksi, että tällaisia näkemyksiä sen riveissä ja liepeillä on. Olennainen kysymys ei ole, onko VAS:n piirissä rasismia (tai naisten väheksyntää tai muuta paskaa) vai ei (tottakai on), vaan se, missä määrin tämä pääsee vaikuttamaan tavoitteenasetteluun.

    Mielestäni kirjoituksessa romantisoidaan ”työväenliikkeitä ennen vanhaan”. Jos tutustuu esim. II internationaalin historiaan, saa huomata, että kansallinen kysymys aiheutti liikkeen intellektuelleille (Otto Bauer, Luxemburg, Lenin, Kautsky ym.) paljon päänvaivaa. Se osoittaa, että kyseessä oli kipeä ongelma liikkeen piirissä. I internationaali pääsi tässä suhteessa vähän helpommalla, sillä maineestaan huolimatta liike oli huomattavasti kapeammalla pohjalla kuin seuraajansa.

    Kissakala ei liene ymmärtänyt mitä tarkoitin (tai sitten käyttää huomautustani muuten vain omiin tarkoituksiinsa). En tarkoittanut niinkään että olisi jotenkin rehellisesti myönnettävä tms. että ”diktatuuri on diktatuuria” tms., vaan tätä: NL:n arvostelu siitä, ettei siellä ollut sosialismia, on yhtä pöljää kuin natsi-Saksan arvostelu siitä, ettei siellä ollut kapitalismia. Kapitalismin määritelmäänkin voidaan leipoa sisään se, että no siihen kuuluu vapaat vaalit ja parlamentarismi, vapaa tiedonvälitys, valtion puuttumattomuus mahd. pitkälle, ei keskitysleirejä jne., mutta tältä pohjalta syntyvän ”analyysin” tarkoitus ei ole selvittää miten ko. yhteiskunta toimi, vaan pelastaa kapitalismin määritelmä reaalimaailman pahalta kosketukselta.

    Sosialismia (tai Marxin mukaan kommunismin ensimmäistä vaihetta) tulisi tutkia etupäässä siltä kannalta, miten yhteiskunta kerää lisätuotteen välittömiltä tuottajilta ja miten sen jakautuminen määräytyy, ts. mikä on tuotantotapa. NL:ssä nämä päätökset tehtiin poliittisesti, vaikka päätökset tekikin NKP:n keskuskomitea (tai vielä pienempi piiri). Mekanismi (lisätuotteen osuuden määrääminen ja jakaminen yhteiskunnan eri osa-alueille poliittisilla päätöksillä) on sama jota demokraattinen sosialistinen yhteiskunta käyttäisi. Ainoastaan poliittisia päätöksiä tekevien tahojen valikoitumistapa on erilainen, ei niinkään itse päätösten tekotapa.

    En osaa sanoa, miten Pohjois-Koreassa nämä päätökset tehdään. Voi kuitenkin hyvin olla, että maata voi luonnehtia sosialistiseksi ylläkuvatussa mielessä, eikä tähän sisälly mitään moraalista ongelmaa. Natsi-Saksaakin voi luonnehtia kapitalistiseksi ilman että siitä seuraisi kapitalismin kannattajille looginen pakko pitää natsi-Saksan yhteiskuntajärjestelmää hyvänä.

  • kissakala

    no, tietenkin hyväksikäytin pointtisi omiin tarkoituksiini, tiedostaen ettemme välttämättä olla ihan samoilla linjoilla noin muuten. Oma pointtini liittyi juuri tohon jonkun ideologian pelastamiseen reaalimaailman pahalta kosketukselta, valikoivaan historiamuistiin jne. Mun tapa jäsentää pointtini tietenkin heijastaa omia lähtöoletuksiani, kuten että mm. rasismi, nationalismi, seksismi ja autoritaarisuus ovat ongelmallisia ja ei-toivottavia ilmiöitä, joihin yhtyessä sosialismi muuttuu kirosanaksi, ja että yhteiskunnallisessa liikkeessä ne eivät ole vain jotain siedettäviä lieveilmiöitä vaan vaarallisia sudenkuoppia jotka ovat ennenkin johtaneet liikkeitä umpikujaan tai turmioon. (Sitten on tietenkin toinen asia, että ellei halua pyöriä alati pienenevässä piirissä, sitä joutuu kohtaamaan jonkun verran ns. ”poliittista epäkorrektiutta”, jolloin olennainen kysymys on, pystyykö kohtaamaan sitä vai tyytyykö sietämään sitä. Ei, minulla ei ole mitään valmista ratkaisua tähän ikuisuuskysymykseen.)
    Mutta en olettanutkaan sun välttämättä jakavan näitä lähtöoletuksiani, eikä se mielestäni silti ollut mitään hirveän räikeetä kommenttisi hyväksikäyttöä 🙂 Puhutaan vaan samasta asiasta eri näkökulmista.

    Piruillakseni, mielestäni sekä NL että natsi-saksa olivat lähinnä variaatioita autoritaarisesta kansallisesta sosialistisesta kapitalismista }:)

  • Partisaani

    kissakala:
    ”Piruillakseni, mielestäni sekä NL että natsi-saksa olivat lähinnä variaatioita autoritaarisesta kansallisesta sosialistisesta kapitalismista”

    Piruillen voi esittää näkökantoja, jotka miellyttävät mutta joiden takana ei ehkä ole valmis seisomaan. Piruillakseni, edustamasi ”totalitaristisen” näkökulman eri variaatioiden hegemoniasta saat kiittää enemmän Zbigniew Brzezinskin kaltaisia hahmoja kuin ketään libertaarivasemmiston sankareista.

  • kissakala

    hmm, toivoisin selvennystä. Mitä ”totalitaristista” näkökulmaa edustan sun mielestä, ja miten Brzezinski liittyy asiaan?

  • mur

    Ongelma johtuu siitä että vasemmistoliittolaiset ajattelevat teknokraattisesti. Kaikki on prosessia A, B ja sitten C. Ja kun pitäisi olla ideointivaihe, niin A on jo valmis ja etsitään jo tekijää B:lle. Ja koska vasemmistoliittolaiset ovat tottuneita omaan pieneen piiriinsä ja pelkäävät muita, niin etsitään tekijät B:lle kaveripiiristä jotka usein ovat täysin amatöörejä. Olen tarjonnut useamman kerran ammattilaisia tekemään juttuja ilmaiseksi, mutta vassarit valitsevat tutun amatöörin ja yleensä vielä kaikesta pitää maksaa. Vapaaehtoistoiminnan vapaaehtoisuuden puute (tai neokapitalistinen palveluiden osto) tarkoittaa sitä, ettei ketään uuttakaan kiinnosta ottaa vastuuta mistään pienestäkään hommasta koska X:lle maksettiin. Kyse on jo periaatteellinen. Ylipäänsä teknokraattinen ajattelu estää luovuuden. Pitäisi olla keskustelua, villiä ideointia jossa voi olla väärässä, mietitä suunnitella, juonia.. mutta välillä tuntuu kuin olisi tietotehtaassa, jossa tärkeintä on saada asiat valmiiksi mahdollisimman pian. Ironista on myös se että Vasemmistoliittolaiset pelkäävät OMIEN kannattajiensa katoa vaikka vas. äänestäjät ovat samalla uskollisimpia eivätkä uskalla tehdä mitään poikkeavaa jolla voisi tulla uusia äänestäjiä. Nämä superuskolliset äänestäjät vaan paha kyllä kuolevat eikä ketään kiinnosta eilisen uutiset. Ylipäänsä teknokraattisuudesta huolimatta asiat on ihan kehnossa hoidossa. Asiat on totuttu tekemään jollain tavalla eikä vanhukset kykene muuttamaan ja omaksumaan uusia tapoja toimia. Kuitenkin evoluution perusperiaate on järkytykset – evoluutio ei etene jos ei järjestys järkyty. Tämän järkytysten pelon kun saisi vielä karsittua, niin uusia ideoita tulisi vaikka kuinka paljon. Oireellista on että vasemmistolaiset ovat erittäin aktiivisia kansalaisyhteiskuntatoimijoita, mutta kukaan ei vaan halua leimata vasemmistolaiseksi toimintaansa. On vastavoimaa, ympäristöjärjestöjä, attacia, /sitoutumatonta/ vasemmistoa… vasemmistoLIITTO on edelleenkin synti ja taakka; vasemmistolaisuus ei enää niin paljoa.

  • mur

    Sanotaanko vielä että useimmat tuntemani nuoret punavihreät haluavat Oikean vasemmiston suomeen, mutta este on itse vasemmistoliitto. Minäkin kadehdin euroopan vasemmistomenoa.

    Vaikka dynamiitti on monen ensisijainen työkalu tässä asiassa, on kuitenkin Puolueessa paljon osaamista käytännön asioista tai rahoituksesta, joka puuttuu vaikka piraateilta, vihreiltä, persuilta tai muutokselta. Silti yleisesti ottaen toiminta on unista ja ihmisillä on liian kiire oman elämänsä kanssa. On vähän nuoria joilla on vapaa-aikaa, koska he aktivoituvat järjestöissä. Iän myötä taas tahti hidastuu useimmilla.

    Mutta..

    Miten evoluutiota voisi tapahtua ilman kuolemaa? Vai onko tässä odotettava että dinosaurukset kuolevat, jotta piennisäkkäät voivat kehittyä jodlaaviksi gorilloiksi?

Leave a Reply

You can use these HTML tags

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>