Rahat meni väärään suuhun

Sanoma Newsin toimitusjohtaja – varakas vanhoillislestadiolainen ja keskustan opiskelijaliiton entinen puheenjohtaja – Mikael Pentikäinen kirjoittaa Hesarin pääkirjoitussivulla otsikolla ”Tosiasiat pöytään, kiitos”:

[j]ulkisessa taloudessa on 10,5 miljardin euron aukko, joka pitää kattaa lisäämällä tuloja tai leikkaamalla menoja. [–]

Kulutamme siis nyt sietämättömällä tavalla enemmän kuin ansaitsemme. [–]

[Tasapainoisen talous]ohjelman pitää olla fiksu, jotta se ei tuhoa kasvua eikä syö tulevaisuuden eväitä väärillä säästöillä – esimerkiksi nakertamalla koulutusta – tai liioilla veronkorotuksilla. Erityisen helposti kasvu tapetaan veronkorotuksilla. [–]

Julkisen sektorin tasapainon lisäksi pitää vahvistaa yritysten kilpailukykyä. Suomi ei pärjää, jos suomalaisyritykset eivät menesty maailmalla. Keskeistä on osaamisen ja innovaatiokyvyn vahvistaminen, joka vaatii huippujohtamista. [–]

Sitaatit toimivat introna tekstin pääpointtiin:

Jos suomalaisilla yrityksillä ei ole kilpailukykyä, suomalaiselta duunarilta menee työ ja kunnon toimeentulo. Yritysten kilpailukyvyttömyys olisi kohtalokas myös julkiselle sektorille, koska ilman viennin tuomia tuloja verotulot ehtyvät. Suomi hyytyy, jos palvelemme vain toisiamme. Talouden logiikka on lopulta niin yksinkertaista.

Julkistalouden tasapaino-ohjelman ja yritysten kilpailukykyohjelman pitää tukea toisiaan ja ratkoa myös pitkän aikavälin ongelmia, kuten pidentää työuria.

Fantsua, miten juuri talouden tilanteet ja olosuhteet ovat ”pöydälle iskettäviä tosiasioita”, jotka perustuvat ”talouden logiikkaan”, eivätkä poliittisesti aiheutettuja tapahtumia.

En sano, että Pentikäinen kirjoittaa äärikokoomuslaista ja sisäisesti ristiriitaista jargonpaskaa. Sen sijaan totean, että talouden logiikka ei ole näin yksinkertaista. Se saattaa olla yksinkertaista, mutta ei tällä tavalla, vaan toisella tavalla.

Jos minä kuristan sinua kurkusta ja apulaiseni sanoo sinulle: ”Sultahan loppuu kohta happi”, niin apulaiseni lause on kieltämättä tosi. Se on myös melko toissijainen tilanteessa, jossa sinä saat happea helposti, kunhan vapautan kuristusotteeni. Samalla tavalla on totta, että Suomen julkisessa taloudessa on miljardien aukko. Mutta miksi Pentikäinen tai muut porvarit eivät katso kättä joka kuristaa? Miksi he eivät kerro miten tähän tilanteeseen on päädytty? Mikseivät he myönnä olevansa itse tämän tilanteen takana?

Eivätkö juuri porvarit ole tuottaneet talouden kestävyysvajetta poistamalla työnantajien kela-maksut, leikkaamalla hyvätuloisten veroja ja myöntämällä jättimäisiä lainasummia Irlannille ja Kreikalle? Eivätkö he kaikkialla pyri painostamaan julkista taloutta niin että leikkaukset, kiristykset ja kontrollien lisääminen osoittautuvat yhtäkkiä ”välttämättömiksi”?

Klikkaa isommaksi

Rahaa riittää, mutta väärissä suissa… Niin kuin Julma-Henri sanoo:

Sä löydät mun Stockmannin eestä, toinen käsi poliitikon suussa, toinen perseessä
Rahat meni väärään suuhun, ota ne vittu, missä ne on? (hä?)
Sä löydät mut pomon huoneesta, toinen käsi sen suussa, toinen suolessa
Rahat meni väärään suuhun, ota ne vittu, missä ne on? (hä?)

–> Anna Kontula jatkaa tästä

Ps. Eikö sama porvarilogiikka aja yliopistoihin lukukausimaksuja? Kuristetaan ja kilpailutetaan yliopistoja niin paljon, että niiltä loppuu rahoitus –> yliopistot alkavat itse vaatia lukukausimaksuja –> porvarit voivat nyökytellä ja näytellä vastentahtoisia poliitikkoja, jotka vain ikävästä velvollisuudesta tuovat lukukausimaksut yliopistoihin yliopistojen omasta pyynnöstä.

Ps2. Julma-Henri jatkaa:

Meit on tuhansia, ymmärrätsä tuhansia?
Mä ajan sun vitun volvos, omakotitaloos
Syön sun saatanan kultasen noutajas, mee vittu äänestämään vielä Mikko Alataloa

2 comments to Rahat meni väärään suuhun

Leave a Reply

You can use these HTML tags

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>