Oidipaalinen Julian Assange

Teoksessaan Anti-Oidipus Gilles Deleuze ja Félix Guattari esittävät analyysin kapitalistiseen yhteiskuntaan kuuluvasta oidipalisaatiosta. Oidipalisaatio on kontrollimekanismi, jolla ihmisten halut sidotaan kiertämään suljettua kehää. Esimerkiksi lapsen halut kiinnitetään isukkiin ja äitiin, koululaisen halujen pitäisi kanavoitua kiertämään opettajan ympärillä ja niin edelleen. Mekanismin nimi tulee tietenkin lapsen oletettavasti vanhempiinsa kohdistamista rakkauden ja mustasukkaisuuden tunteista eli oidipuskompleksista, jonka Freud keksi analysoituaan itseään.

Deleuze ja Guattari kysyvät:

mitkä voimat saavat oidipaalisen kolmion sulkeutumaan? Missä olosuhteissa Oidipus kanavoi halun pinnalle, joka ei itsessään sisällä sitä? Miten se muodostaa kirjautumistyypin kokemuksille ja koneistamisille, jotka kaikilta osin ylittävät sen?

(Anti-Oidipus, s. 54)

Koulu on perinteisesti ollut ympäristö, jossa oppilaiden halut kanavoidaan opetuskoneen (opettajan, opetusrituaalien, koulusymbolien jne.) pinnalle. Oppilaiden täytyy attribuoida tieto ja auktoriteetti opettajalle pohjimmiltaan ”maagisesti” niin, että opettajan tuotantoprosessi ja koko valtava ja poliittinen koulukoneisto katoaa näkyvistä. Oppilaiden ”kokemukset ja koneistamiset” ylittävät opettajan kyvyt ja taidot, mutta tämä seikka täytyy pitää piilossa ja opettajan on estettävä oppilaiden halujen liiallinen harhailu. Opettajan täytyy tulla oidipukseksi, joka opettaa pikku-oidipusten armeijaa.


Mitä virkaa
oidipalisaation analyysilla on nykyaikana, eikö psykoanalyyttinen hössötys ole jo mennyttä? Koulukin on avautunut yhteiskuntaan ja opettajien auktoriteetti mennyttä. Jäljellä on kuitenkin media, joka on korvannut perheen, koulun ja armeijan. Ja median valokeilassa ja myös hampaissa on Wikileaksin kasvohahmo Julian Assange.

Myöhemmässä teoksessaan Guattari selventää Oidipuksen ajankohtaisuutta:

minä ja toinen rakentuvat lähtien liikkeelle primaariryhmiin rajoittuvista vakiosamastumien ja -jäljittelyjen peleistä, jotka kiertyvät isän, päällikön tai mediatähden ympärille. Suuret mediat toimivat itse asiassa juuri tällaisen joukkosielujen muokkaamisen mielessä.

(Kolme ekologiaa, s. 65-66)

Irakin ja Afghanistanin sotien tietojen ja Yhdysvaltojen diplomaattiviestien julkaisun jälkeen Assangesta on tullut jälleen yksi oidipus. Satojen tuhansien Wikileaksia tukevien tavisten, aktivistien, nörttien ja fanien halut oidipalisoituvat sädekehäksi martyroituvan Assangen harmaille kutreille, vaikka on selvää, että Assange on vain organisaation kasvot ja monien mielestä itsekeskeinen kusipää – ja että Wikileaksin todellinen ”sankari” on salaiset tiedostot alun perin vuotanut Bradley Manning.

Tiedostavassa vasemmistossa onkin tullut jo muodikkaaksi halveksua Assangea sillä perusteella, että mies varastaa show’n ja on syytösten mukaan käyttänyt kahta ruotsalaisnaista seksuaalisesti hyväkseen. Samaan aikaan tiedostavat piraatit ja nörtit puolustavat Assangea fanaattisesti ja hyökkäävät gargantuamaisen absurdilla ja naisvihamielisellä raivolla jokaista feministiä vastaan, koska Assangea raiskauksesta syyttävät naiset ovat kuulemma feministejä.

Ei ole olennaista, minkä puolen tässä kiistassa valitsee. Olennaisempaa on tutkia, miksi kiistelijät oidipalisoituvat Assangen ympärille.


Assange on
itsekin oidipalisoitu mediassa nimenomaan Deleuzen ja Guattarin tarkoittamalla tavalla. Psykoanalyytikko katselee pikkulapsen junaleikkejä ja tulkitsee: kun juna menee tunneliin, niin se edustaa isän penistä, joka menee äitiin – ehkä lapsi on traumatisoitunut nähtyään vanhempiensa harrastavan seksiä. Lapsen leikki palautetaan vanhempiin ja kotipiirin porvarilliseen seksuaalisuuteen. Vastaavasti monet sanomalehdet latistavat Assangen toiminnan hänen nuoruuteensa (hakkeri, ei vakituista kotia tai koulua), perheeseensä (äiti meni uudelleen naimisiin ja velipuolen kanssa oli ongelmia) ja seksuaalisuuteensa (”maailman huonointa seksiä”, juoruaa ruotsalainen nainen). Assange oidipalisoidaan, kun hänen politiikkansa – ja koko Wikileaksin poliittisuus – palautetaan hänen yksityiselämäänsä.

Oidipaalisinta – ja perversseintä – tapauksessa on median kykenemättömyys tunnistaa Wikileaksin vuotojen poliittisuutta:

  1. Wikileaks vuotaa poliittisia dokumentteja, jotka kertovat valtioiden sotarikoksista ja diplomaattisista kähminnöistä.
  2. Ruotsalaiset vuotavat Assangesta yksityiselämään liittyviä ”likaisia pikku salaisuuksia”.
  3. Mediassa nauretaan: nyt saa Assange maistaa omaa lääkettään, ihan oikein että kuulusteluasiakirjat vuodetaan julkisuuteen!

Valtioiden sotarikokset ovat siis mediassa yhtä poliittisia tai epäpoliittisia ja niiden pitäisi olla yhtä julkisia kuin ”maailman huonoin seksi” ja kahden ihmisen viettämän illan tarkka kulku.

Tulee mieleen Clinton ja Lewinsky. Clintonin tapauksessa seksiskandaali oli ensin ja sen hälventämiseksi keksittiin pommittaa sudanilaista lääketehdasta. Assangen tapauksessa pommikoneet sotarikoksineen olivat ensin ja niihin liittyvän kohun hälventämiseksi keksittiin seksiskandaali.

4 comments to Oidipaalinen Julian Assange

  • jakke

    TL;DR lol

  • […] Vallankumouksen hedelmiä: Oidipaalinen Julian Assange from → Uncategorized ← 21. TykkääBe the first to like this post. Ei kommentteja toistaiseksi. […]

  • Aikasta pätevä ja neutraaliuteen pyrkivä kirjoitus, vaikka käytitkin rajuja yleistyksiä.

    Itse olen piraatti enkä silti mielestäni hyökkää fanaattisesti ja naisvihamielisesti puolustamaan Assangea ”pahoja” feministejä vastaan…

    Ei wikileaks yhtä miestä kaipaa, kuten ei kansainväliset Piraattipuolueetkaan.

    Ja Manning vuotajana ei ole mitenkään varmaa.

    http://hautakangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/55865-todellinen-karsija-wikileaks-vuodoista

  • assadf

    Kaikki Wikileaksin vuotamat dokumentit eivät muuten suinkaan käsittele sotarikoksia tai ole ilmiselvästi relevantteja politiikan kannalta. Mukaan mahtuu runsaasti yksittäisten ihmisten raportoimia vaikutelmia tietyistä henkilöistä tyyliin ”Ruotsin pääministeri on kotonaan tossun alla”. Niinpä ei ole minusta mitenkään kohtuutonta tai typerää vaatia, että Assange kestää kuulustelupöytäkirjojensa vuotamisen ilman mitään vinkumista yksityisyyden suojasta.

    Toki muilta osin tosi hyviä pointteja median pakkomielteisestä jumiutumisesta Assangen henkilöön.

Leave a Reply

You can use these HTML tags

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>