Pomminheittäjä-anarkisteista

1990-luvulla luettiin legendaarista Pommaria eli Pomminheittäjä-lehteä, jonka motto kuului: ”Mikä on sellainen vallankumous jossa ei porvarin veri roisku?” Lehden tarkoitus oli irvailla median käsitykselle anarkismista ja vetää se överiksi. Samalla vittuiltiin naiveille anarkisteille, joiden mukaan vallankumous tapahtuu hyökkäämällä eduskuntataloon.

Nyt olisi Pommarille tarvetta, kun Takussa julkaistiin tiedote, jonka mukaan tietyt pääkaupungiseudulla tehdyt sabotaasit ovat solidaarisuusiskuja sosiaalikeskus Satamalle, romanisiirtolaisille ja maailman anarkistivangeille. Jostain syystä yksisarvisia ei mainittu.

Tiistaiyönä 13.4.2011 Helsingissä Pukinmäen asemalla poltimme viisi roska-astiaa, sekä kirjoitimme iskulauseita vapaiden tilojen puolesta. [–] Tiistaina 19.4. hyökkäsimme poliisia vastaan sytyttäen tulipalon Hermannin rantatielle ja poliisin saapuessa tervehdimme heitä kivin ja maalipommein.

Perjantain vastaisena yönä 3.6. asetimme Pasilaan vartiointiliikkeen auton alle pommin Esterinportti 2:ssa sijaitsevan Turvatiimin toimipaikan sisäpihalle. Ajastimella toimiva palopommi päätettiin toimintavalmiudestaan huolimatta jättää räjäyttämättä, jottei sivullisia ja muiden firmojen työntekijöitä altistettaisi vaaralle. [–]

Varhain lauantaina 4.6. hyökkäsimme polttopulloin kahta Tapaninvainion Kirkonkyläntiellä sijaitsevaa bensa-asemaa vastaan. [–]

Haluamme näillä iskuilla osoittaa solidaarisuutemme Sosiaalikeskus Sataman tovereiden taistelulle vapaan tilan puolesta. Lähetämme myös vallankumoukselliset terveiset Helsingin romanisiirtolaisille, jotka päivästä  päivään joutuvat valtion väkivaltakoneiston sortamiksi.

Iskuilla ilmaisemme myös tukemme jokaiselle anarkistivangille ja haluamme muistuttaa, että taistelu tulee jatkumaan valtioiden tukahdutusyrityksistä huolimatta.

Sataman väki pähkäili pitkään, että miten tiedotteeseen pitäisi suhtautua, ja julkaisi viimein aamulla tiedotteen, jossa ei sanouduttu irti mistään eikä liitytty mihinkään. Tiedotteessa vaadittiin, että media kiinnittäisi huomiota tekojen syihin.

HS:n haastattelussa Sataman mediahenkilö sanoi, että

Tämä on monitahoinen kysymys. Monet vetävät heti yhtäläisyysmerkit (tekijöiden ja irtisanoutuvien välille). Vastuun kantaminen on tekijöillä. Miksi Satamalla pitäisi olla suurempi rooli kuin kenelläkään muulla kansalaistoimijalla? Eipä muiltakaan ole kyselty tuomitsevia puheenvuoroja. [–]

Tämä on vapaa maa, ja he (tuhotöiden tekijät) päättivät tehdä näin. Tämä ei ole Sataman kanta, mutta itse olen sitä mieltä, että toimintakutsumme käyttäminen tekosyynä ei niin rakentavalle toiminnalle on lapsellista.

Sataman oma tiedote siis epäsuorasti hyväksyy ”solidaarisuuden osoitukset”, mutta samalla Sataman mediahenkilö sanoo, että tiedotteessa mainittu toiminta on ”ei niin rakentavaa” ja ”lapsellista”.

Miksi ei voinut tehdä tiedotetta, jossa olisi sanottu suoraan että ”Satamaa on syytelty mediassa, mutta me täällä Satamassa emme tiedä asiasta mitään”?


Median perinteisin
temppu on jakaa liikkeet ja niiden toimijat hyviin ja pahoihin. Hyvät sanoutuvat aina irti väkivallasta ja omaisuuden tuhoamisesta, puhuvat medialle kiltisti ja neuvottelevat vallan kanssa. Pahat pukeutuvat mustiin, saattavat käyttää väkivaltaa tai tuhota omaisuutta, vihaavat mediaa ja kieltäytyvät neuvotteluista. 2000-luvun alun globalisaatioliikkeessä tällainen jako luotiin esimerkiksi mustan blokin harrastaman suoran toiminnan ja Attacin kaltaisten kansalaisjärjestöjen välille.

On hyvä, ettei Sataman kohdalla ole tällaista julkista jakoa, vaikka talon sisällä on varmasti hyvin erilaisia mielipiteitä siitä, miten Takussa julkaistun tiedotteen väitteisiin pitäisi suhtautua. Tiedotteen tekijät asettivat Sataman väen hankalaan asemaan, olivat tekijät itse satamalaisia tai vaikkapa hommafoorumilaisia, kuten on myös esitetty. On itsestään selvää, että kun tiedotteessa mainitaan Satama, media vaatii Satamaa organisoivaa kollektiivia irtisanoutumaan tiedotteesta, vaikkei kollektiivilla ole mitään tekemistä tiedotteen tai siinä mainittujen tekojen kanssa.

Hankalaan asemaan ajaudutaan myös kaupungin kanssa. Talonvaltausliikkeen ja kaupungin välillä on vallinnut kauhun tasapaino. Jos näyttää siltä, että talonvaltaukset ja niihin liittyvät konfliktit yltyvät, kaupunki saattaa tehdä myönnytyksiä liikkeelle ja antaa talon tai pari. Näin saatiin sosiaalikeskukset Rajasaari ja Satama vuonna 2008. Toisaalta jos valtaajat menevät rajusti tietyn rajan yli, mahdollisuudet kaikenlaisiin neuvotteluihin saatetaan menettää ja kaupunki voi päätyä nollatoleranssilinjalle.

 

Ei ole kovin mielenkiintoista kiistellä siitä, pitäisikö iskut tuomita vai ei. Siinä tuomitaan ja tuossa jätetään tuomitsematta, mitä väliä? On kiinnostavampaa analysoida tiedotteen tekijöiden mahdollisia motiiveja ja tapahtumien seurauksia.

Tiedotteessa ei ilmene analyysia. Teksti tuntuu perustuvan abstraktille käsitykselle kapitalismista ja vallasta. Sataman, romanien ja Chilen anarkistivankien kamppailut nähdään samana möykkynä vailla eroja, ja vastaavasti vihollinen nähdään – kuten perinteisesti anarkistien teksteissä – homogeenisena, epähistoriallisena ja universaalina Valtana.

Tekstin tyyli on otettu Takkuun käännetyistä kreikkalaisten anarkistien tiedotteista, mikä viittaa joko ulkopuolisen tahon hämäykseksi harrastamaan ”anarkistikielen” apinointiin tai sitten pelkkään mielikuvituksettomuuteen. Toinen outous on anarkismi-identiteetin omaksuminen. Yleensä Suomessa suoran toiminnan tiedotteissa on tarkasti varottu kiinnittymästä valmiisiin nimilappuihin.

Tiedote tuntuu myös sekavalta: lukijalle ei selviä, miten Satama, Chile ja romanit liittyvät toisiinsa ja roskisten polttamiseen ja miten luetellut sabotaasit ovat ”solidaarisuusiskuja”. Jos ihmiset vihaavat tiedotteen jälkeen sosiaalikeskusta ja romaneja entistä enemmän ja jos on yhä hankalampi neuvotella kaupungin kanssa uusista tiloista, niin onko solidaarisuusisku silloin onnistunut?


Ymmärrän, että
kun Helsingin sosiaaliviraston virkamiehet antavat rasistisia lausuntoja romaneja vastaan, jotkut käyvät maalipommittamassa kaupungin sosiaaliviraston. Siinä on selvä yhteys. Sen sijaan en ymmärrä, miten roskisten polttaminen tai polttopullojen heittäminen bensa-asemalle liittyy yhtään mihinkään, paitsi insurrektionistiseen sekoiluun.

On mahdollista maalipommittaa virasto tietyssä yhteydessä romanien vuoksi ja säilyttää romanien tukijoiden sympatiat. Mutta on hyvin vaikeaa luetella kasa sabotaaseja roskispaloista palopommiin, väittää niiden liittyvän koko maailmaan ja vielä säilyttää sosiaalikeskuksen tukijoiden sympatiat.

Kun yrittää ajatella asiaa iskujen väitettyjen tekijöiden näkökulmasta, tiedote on silti outo. Jos haluaa tuhota omaisuutta ja saavuttaa sillä jotakin, eikö kannattaisi ihan tehokkuuden vuoksi tehdä isku ja tiedote kerrallaan? Tekijät saavuttaisivat isomman tuloksen pienemmällä panoksella, tyyliin ”vartiointiliike X pahoinpiteli kaksi henkilöä tällöin ja tuolloin, vastaukseksi teimme sitä ja tätä”. Tässä on suora yhteys tapahtumien välillä ja mahdollisuus siihen, että teko todella tuottaa kritiikkiä myös vartiointiliikettä kohtaan.

Koska tiedote niputtaa kaiken yhteen ilman minkäänlaista analyysia, siitä jää sellainen kuva, että

  1. sen on kirjoittanut joku, jolla ei ole tekemistä iskujen kanssa vaan joka on vain haalinut infoa tihutöistä ja ottaa iskut nimiinsä tiedotteella, tai sitten
  2. sen on kirjoittanut joku, joka tietää iskuista, mutta jolla ei ole minkäänlaista taktista silmää.

Tiedotteesta jää joka tapauksessa sellainen kuva, ettei sen kirjoittajia kiinnosta neuvotteleminen, pienet voitot tai konkreettinen eteneminen, vaan he haluavat kaiken valmiina ja heti.

Teoista ja tekstistä paistaa myös läpi täydellinen turhautuminen. Liikkeet, myös tottelemattomat ja konfliktiin perustuvat liikkeet, menestyvät, jos ne saavat ulkopuolista tukea. Jos väestö kääntyy täysin niitä vastaan, ne kuihtuvat, oli kyse opiskelijaliikkeestä, talonvaltaajista tai RAF:stä. Turhautumisvaiheessa liike ei enää edes tavoittele minkäänlaista tukea.

25 comments to Pomminheittäjä-anarkisteista

  • rot

    Muutamista kohdista olen eri mieltä. Ensinnäkään tiedote ei kauheasti apinoi Kreikkaa, sillä se lähinnä vain luettelee teot eikä sisällä samanlaisia pompöösejä julistuksia kuin mitä kreikkalaiset tiedotteet ovat täynnä.

    Sikäli kun tiedotteesta on ilmeisesti tarkoituksellisesti jätetty pidempi analyysi pois, kun ei ole haluttu tehdä mitään pamfletinmittaista jaarittelua, niin on aika pitkälle viety johtopäätös kuitata se siten, että tekijöillä on abstrakti käsitys kapitalismista ja vallasta ja he niputtavat sataman, romanit ja anarkistivangit tuosta noin yhteen.

    Mun nähdäkseni tiedotteessa mainitut yksittäiset teot eivät näyttäydy ollenkaan irrationaalisina tai vaikeina ymmärtää (saati ”sekoiluna”), jos on juuri yhtään perillä viime vuosien anarkoteoriasta, tai edes insurrektionismin perusteista.

    Se miten tämä vaikuttaa Sataman tilanteeseen jää nähtäväksi. Tarpeeton militarisoituminen on monesti johtanut sisäänpäin kääntymiseen ja eristäytymiseen, mutta yhdestä tällaisesta teosta ei voida vielä tehdä johtopäätöksiä siihen suuntaan, että kyseessä olisi vain joku kriitikitön militanttiuden hehkuttaminen ja siihen takertuminen.

    Omasta mielestäni iskut ja tiedote osoittivat hyvää strategista pelisilmää ja muokkasivat kenttää varmasti kaikkia yllättävällä tavalla. Voi olla että asiat tulee menemään päin persettä tämän takia tai tästä huolimatta, mutta se siis jää nähtäväksi.

    PS. Jos välimerkkejä rakastellaan niin tekijät eivät suoraan julistaudu anarkisti-identiteettiin, toteavat vain että eläköön anarkia, ja joku voisi nähdä siinä selvän merkityseron 😉

  • Juska Jutila

    Mulle on syntynyt se vaikutelma, että Satamassa taidetaan nyt pelata kaksilla korteilla samaa peliä kuin Oikeutta Eläimille -järjestössä Joni Purmosen aikoina. Toivon, että näin ei ole, koska paljastuessaan tämä taktiikka on aivan äärimmäisen nolo.

  • pttp

    Mulle tulee se vaikutelma, että tiedotteen tekijät haluavat antaa uhkaavan kuvan itsestään, ja luoda tietynlaisen yksinkertaistetun identiteetin, jonka nimiin teot laitetaan. Vaikka överimpiä Kreikan tiedotteista tuttuja höpinöitä ei ehkä olekaan, on tää mun mielestä sävyltään hyvin pitkälti ulkomaisista kapinatiedotteista kopioitu, + esim. pommiuhkaukset lähetystöihin vaikuttaa aika suoraan viime aikojen ulkomaisista iskuista inspiroituneilta. En oikein tajua miten helvetissä tää voi edustaa jonkun mielestä oikein erityisen hyvää strategista pelisilmää, mutta vaikuttaa siltä että on mietitty millanen (kapea) kuva halutaan antaa kun koko juttu on niin karikatyyrimäinen.

    ”Miksi ei voinut tehdä tiedotetta, jossa olisi sanottu suoraan että “Satamaa on syytelty mediassa, mutta me täällä Satamassa emme tiedä asiasta mitään”?”

    http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Sataman+v%C3%A4ki+teki+pes%C3%A4eron+anarkisteihin/1135266725234
    ^toi juttu pitää aika lailla sisällään sen kommentin.

  • Juka

    Aika ristiriitainen veto taas Hedelmältä. Hyviä pointteja, mutta myös iänikuista vihervasurilässytystä ”systeemin sisällä vaikuttamisesta” kuten taannoisessa ”äänestä, niin vaikutat” kirjoituksessa oli. Esimerkiksi lopun kappale ”ettei sen kirjoittajia kiinnosta neuvotteleminen, pienet voitot tai konkreettinen eteneminen, vaan he haluavat kaiken valmiina ja heti.” Eli oikea tie olisi neuvotella vielä vähän lisää, ihan kuin neuvoteltu ei jo olisi; pienet ”voitot” (kaupunki sanelisi säännöt, joita tulisi noudattaa tai tulee saapasta) ja hidas eteneminen, joka kai tarkoittaa massojen odottamista, ennen yhtäkään tekoa?

    Tunnut myös langeneen aikamoisiin päätelmiin yhdestä hyvin lyhyestä tiedotteesta, joka tehtiin ehkä vain sen takia, että kilari jihadisti oli ottanut iskut nimiinsä aiemmin. Maanantain iltapäivälehdissä vedettiin lööpit täyteen ”Islamistiterroristeja”, kun taas tiedotteen jälkeen juttu katosi sisäsivuille. Halusivatko tiedotteen tekijät ehkä vain pelastaa muslimit ja valtaväestön turhalta terroristilietsonnalta? Vai oliko hommafoorumilaiset asialla??? [foliohattu] hhahahh

    En myöskään löydä tiedotteesta vihollista ”homogeenisena, epähistoriallisena ja universaalina Valtana”. Voisitko perustella tätä näkemystäsi? Olisiko tämä käsityksesi enemmänkin anarkismista yleisesti? Tiedotteessa todetaan, että romanit joutuvat ”valtion väkivaltakoneiston sortamiksi.” ja ”[Anarkistivankien ja anarkistien] taistelu tulee jatkumaan valtioiden tukahdutusyrityksistä huolimatta”. Miten saat näistä homogeenisen vallan? Se, että poliisi (ja palokunta) ahdistelevat romaneita on tosiasia ja se, että valtio (ja suuryritykset esim. USA:ssa lobbauksella valtion kautta) yrittää tukahduttaa anrkisteja on tosiasia. Ei tässä anneta mitään valta-analyysejä, eikä se selvästikään ole ollut tiedotteen tarkoitus, vaan kannustaa tekoihin tyhjien puheiden sijaan.

    Myös se, että teet solidaarisuusiskujen kohteista naurettavia – ”Jostain syystä yksisarvisia ei mainittu.” – osoittaa tiettyä vihamielisyyttä ja heikkoa argumentaatiota. Eihän siinä ole mitään kummallista, että osoitetaan solidaarisuutta anarkistivangeille, jotka ovat olleet koko tämän vuoden hyvin ajankohtainen puheenaihe (esim. juuri Kreikka, Chile, Italia, Sveitsi, USA, Valko-Venäjä, Venäjä, Meksiko) ja samassa tiedotteessa Satamalle ja romaneille, jotka ovat myös olleet hyvin ajankohtainen aihe. Ei tässä nyt ihan koko maailmalle osoiteta tukea, vaan kolmelle eri ryhmälle (satama, romanit, A-vangit), jotka liittyvät toisiinsa ihan selkeästi taistelun ja repression kautta.

    ”Isku ja tiedote kerrallaan?” Tässä kohtaa kynäsi sohaisee kiveen. Olisiko myös pitänyt liittää tiedotteeseen ryhmän nimi? Tai puoluetunnus? Rot yllä mainitsee, että iskut eivät vaikuta ollenkaan oudoilta, jos tuntee edes hieman insurrektionismin perusteita. Etkö koskaan jaksanut lukea Tulevaa kapinaa loppuun koska se oli ”filosofisesti liian lattea”? Ehkä tiedotteen tarkoitus olikin niemnomaan häivyttää käsityksiä perinteistä vasemmistolaista teon propagandaa kohtaan. Ei pyritä spektaakkeleihin, vaan levittämään helposti toteutettavaa totaalista vastarintaa. Ei oteta omiin nimiin tekoja, eikä edusteta ketään, vaan edustetaan tietyllä tavalla kaikkia ja samalla vaan itseä. Tässä kohtaa tiedote kylläkin tekee pesäeron puhtaasti anonyymin massan välillä ja identifioi itsensä anarkismiin. Ehkä ovat vaan väsyneet vasureiden kikkailuun ja haluavat tehdä selkeän pesäeron siihen suuntaan? Vasureilla on nimittäin tapana ottaa kunniaa teoista, joita ovat ollleet ensin jopa tuomitsemassa.

    Siitä olen samaa mieltä, että on hienoa, että satama ei lankea hyviin ja pahoihin jakamiseen, toisin kuin esimerkiksi vasurinuoret vaalitempauksessaan (”Tuomitsemme väkivaltaiset sekä vihamieliset vaalityötä häiritsevät teot. Poliittinen aktivismi on osa demokratiaa.”).

    Turhautumisestakin olen samaa mieltä, mutta ei tässä nyt ihan RAFiin kannata vetää vertauskuvia (aikamoisen populistinen vertaus muuten). Eikä tällaiset teot sulje pois laajemman ulkopuolisen tuen saantia, vaikka nykyisessä tilanteessa sitä varmaan vaikeuttavatkin. Riippuu tietty myös kenen tukea haetaan. Väsyneiden politikkojen, poliittisen anarko/dropout/alakulttuuri -liikkeen (mikä ei kylläkään ole kovin vahva) vai laajemman ”yleisen mielipiteen”.

    Ennen kaikkea tiedote osoittaa halua konkreettiseen etenemiseen. Se eteneminen ei varmastikaan tarkoita vasureiden edustajia tai valtion instituutioiden sisälle matelemista pyllistäen samalla toiseen suuntaan.

  • vai niin

    Mun mielestä on älyllisesti epärehellistä asettaa vastakkain tämän tyyppiset teot (esimerkkinä todellisesta vastarinnasta) ja edustuksellisen politiikan pelaaminen (esimerkkinä loputtomista neuvotteluista ja tyhjästä julkisuuspelistä).

    Uhkaavan kuvan tuottaminen kasvottomilla ja ei-niin-rationaalisesti kohdistetuilla iskuilla on mun nähdäkseni nimenomaan spektaakkelin pelin pelaamista. Teot on nimenomaan symbolisia, ja niiden symboliikka on vähän huonoa jos tekojen ymmärtämiseksi pitäisi tajuta lukea joku ranskalaisdropouttien härö sepustus.

  • Silkkitie

    Ilman hyperfluktuaalista paradoksia hienovaraisen reaktionarisuuden ja disharmonisesti prokreatioituvan primääriraivon välillä ei järjestelmän destrukturointi voi edetä riistetyn luokan pyrkimyksiä vastaavalla intensiteetillä. Ehdottomasti kaikki vallankumoukselliset toimet kapitalistismedialistista kompleksia kohtaan on otettava käyttöön ja jätettävä teoretisointi tuhkasta nousevan todellisuuden vapaiden idealistien toimeksi.

  • Noista hiteistä on seurannut niin paljon hyvää keskustelua, että jo siinä on niille tarpeeksi oikeutusta.

  • Stacy S

    Selkeästi natsien tekosia. Kenen intressissä on ensin laatia kömpelö ja virheellinen julistus, jossa jihadistit ylistävät iskua ja sitten vastaava juttu anarkistien nimissä. Natseja ei kiinnosta, vaikka pommi johtaisi sivullisiin uhreihin lauetessaan vahingossa, esimerkiksi tärinästä.

    Valtamedia on toiminut myös hyvin tökerösti ja jättänyt ottamatta huomioon se, että Sataman toimintakutsu oli päivätty kesäkuulle, mutta suurin osa teoista oli tehty jo ennen sitä, tällä tavoin niitä ei voi mitenkään yhdistää toisiinsa.

    Sataman lähellä tehty rovio ja poliisiauton kivittäminen sattuivat aikana, jolloin Satama oli pimeänä. Tuohon aikaan siellä on liikuskellut natseja.

  • viljami

    minä ainakin tykkäsin iskuista, hyvä meininki _b. tosi väsynyttä vaan tää ”anarkisti” vs. ”vassari” -nokittelu. molemmat tekee toisistaan karikatyyrimaisen olkinuken, jota sitten sopivissa tilanteissa voi tökkiä neuloilla. ei siitä kai päästä – pitänee opetella nauttimaan nokittelusta viihteenä.

  • rot

    vai niin: Ei ”Tulevan Kapinan” lukeminen ole mikään välttämättömyys, mutta yleisesti ottaen kokonaisuuden ymmärtämiseen auttaa, jos on yhtään lukenut viime vuosien anarkoteoriaa ja seurannut uutisia eri puolilla eurooppaa tapahtuneista kapinan purkauksista nimenomaan strategiselta kantilta.

    Tiedote ei mun nähdäkseni ollut suunnattu ensisijaisesti mediaspektaakkeliin vaan kommunikaatioksi tovereiden suuntaan. En tiedä pitäisikö tuosta kirjoittaa tulkinta auki. Taiteilijathan eivät itse selitä teoksiaan, vaan niiden tulkitseminen jää vastaanottajalle, ja siellä missä toinen näkee pelkkää sotkua ja mökää, toinen näkee monikerroksisen mestariteoksen.

    pttp: Mun mielestä tiedotteen sävy oli sen verta rauhallinen, että siinä ei erikseen korostettu mitään uhkaavaa kuvaa. Samaten valinta olla räjäyttämättä pommia antoi oman selvän viestinsä.

    Karikatyyrimäisen sijaan koko juttu on mun mielestä aika syvällinen, ja mitä strategiseen pelisilmään tulee niin solidaarisuus Satamalle oli vain yksi osa tiedotetta, ei sen keskiö, eikä tätä siksi tule nähdä ennen kaikkea osana Satamaa, vaan osana laajempaa sosiaalista viitekehystä.

    Juka: mielenkiintoinen huomio tuo, miten anarkistitiedotteen myös mediakiinnostus asiaan lopahti. Tämän päivän lehdessä tuskin on enää mitään. Hyvä vaan.

  • rot

    viljami: Musta vähän tuntuu, että täällä tuo ”yksinkertainen anarkisti” vs. ”demarivasemmistolainen” -vastakkainasettelu on enemmän sellaista vanhan pariskunnan lempeää piikittelyä 🙂

  • viljami

    vanhan pariskunnan nokittelu on yleensä väsynyttä 😉 itse en jaksaisi kirjoittaa noin pitkiä lempeitä piikkejä!

  • pttp

    ”pttp: Mun mielestä tiedotteen sävy oli sen verta rauhallinen, että siinä ei erikseen korostettu mitään uhkaavaa kuvaa. Samaten valinta olla räjäyttämättä pommia antoi oman selvän viestinsä.”

    Valinta roudata ihmisten keskelle pommi jota ei edes aiota räjäyttää taas tuntuu olevan pyrkimys rakentaa uhkaavaa kuvaa. Tuskin kenellekkään tulee mieleen vasta pommin roudauksen jälkeen, että sehän saattaa olla myös sivullisille vaaraksi.
    Ehkä sillä pyrittiin myös antamaan viesti tyyliin ”oltais voitu tehdä se, mutta päätettiin kuitenkin tuntea vastuumme sivullisista” tms.
    Tiedotteen kritisoinnin kuittaaminen sillä, että tyypit ei tunne insurrektionismin perusteita tai oo lukeneet Tulevaa kapinaa loppuun(oikeesti ny..) on aika tolkutonta, insurrektionistien läppää ja toimintatapoja voi hyvällä syyllä kritisoida vaikka juttu omassa kontekstissaan olisikin tosi järkeenkäypä. Oon kyllä ollut huomaavinani, että jotkut suhtautuu Tulevaan kapinaan uutena raamattuna, mutta toi kommentti veti vähän överiksi..

  • kissakala

    Minusta on aika osoittavaa, että kun tuli puhetta siitä, että tää juttu ei vaikuta yhtään niin ajatuksettomalta sekoilulta jos on edes vähän perillä ajankohtaisesta anarkistisesta ja insurrektionistisesta teoriasta, niin vastauksena tulee jotain ”pitääkö kaikkien lukea jotain Tulevaa Kapinaa ymmärtääkseen symboliikkaa ööh”. (Jukan ”Etkö koskaan jaksanut lukea Tulevaa kapinaa loppuun” mä käsitän lähinnä piikityksenä Hedelmälle kesken jääneestä ko. teoksen lukupiiri/blogausringistä, joka muistaakseni lopahti juuri ennen sitä pamfletin osaa missä mennään konkreettisen toiminnan strategian hahmotteluun).
    Osoittavaa siitä siis, että tyypit eivät ole yhtään perillä ajankohtaisesta teoriasta, analyysista ja strategioinnista, jossa Tuleva Kapina on vain yksi pamfletti muiden joukossa eikä mitenkään missään hegemonisessa asemassa, vaikkakin itsekin pidän sitä aika korkeassa arvossa.

    Noh, mikäs siinä, ei siitä kai voi ihmisiä syyttää jos eivät ole seuranneet tai lukeneet. Sinäänsä olen samaa mieltä siitä, että toiminnan tulee itse puhua puolestaan ilman, että pitää pänttää teoriaa. Olen tainnut itse tämän blogin kommenteissa inttää tiettyjen vassaripiirien Marxilla/Gramscilla/Negrillä/Postpostdekonkvasihynkelfilosofialla päähän -meiningistä. Käytännössä on kuitenkin niin, että jos haluaa aina toimia niin, että ”yleinen mielipide” tajuaa toiminnan pointin, niin silloin sitä rajoittaa toimintansa vallitsevan järjestyksen ideologisen hegemonian puittesiin, ja ajattelun eteenpäin vieminen taantuu. Jos haluaa viedä käytäntöön ajatuksia, jotka eivät mahdu tai jotka kumoavat vallitsevia ”ajattelusääntöjä” (ideologiaa), niin joutuu hyväksymään sen tosiasian, että jotkut ymmärtävät intuitiivisesti mikä homman nimi on ja jotkut ei. Niin, ja sitten bonarina on tämä pieni marginaali, jotka ymmärtävät koska ovat lukeneet obskyyria teoriaa. Teorian ja keskustelun levittäminen tietenkin auttaa vähän myös, mutta laahaa yleensä toiminnan kehittymisen perässä. Kuten rot sanoi niin tässä jää vielä paljon nähtäväksi että mitä tästä lähtee kehittymään, mutta itse en pidä yhtään mahdottomana, että tätä toimintaa saattaa tajuta intuitiivisesti aika varteenotettava posse, ja ehkäpä juuri ne tyypit, joiden pitäisikin tajuta.

  • rot

    kissakala: teorian ja keskustelun levittäminen voi myös mennä toiminnan edellä ja niin se mun mielestä on viime vuosina mennytkin.

  • Riisto Reipas

    Hesan anarkisteilla ei oo tallella tippaakaan sitä ”solidaarisuutta” jota ne nyt olevinaan roskia polttamalla yrittää lähettää ulkomaille. Miten vitussa joku voi ees puhua jostain tuntemattomasta ulkomaalaisesta vangista ”toverina” ellei oo täysin jonkun ideologian sokaisema.

    Sit toisekseen tää vapaaliikkuvuuden ja sataman romanien paapominen lähinnä tympii. Mutta jos sen sanoo on vähintäänkin rasisti. Ehkä jopa fasisti.
    Romaneja on satamassa käytetty lähinnä pelinappuloina joilla voi kätevästi vaientaa väärinajattelijat ja pelata ne pois tiloista.

    Itse soisin että helsingin kusipääanarkisteja sivalleltas teleskooppipampulla paljaille pakaroille. Oppisivat tavoille. Ehkä.

  • rot

    Mitäs se Reipas nyt kiukkuaa?

  • ”Median perinteisin temppu on jakaa liikkeet ja niiden toimijat hyviin ja pahoihin. Hyvät sanoutuvat aina irti väkivallasta ja omaisuuden tuhoamisesta, puhuvat medialle kiltisti ja neuvottelevat vallan kanssa. Pahat pukeutuvat mustiin, saattavat käyttää väkivaltaa tai tuhota omaisuutta, vihaavat mediaa ja kieltäytyvät neuvotteluista. 2000-luvun alun globalisaatioliikkeessä tällainen jako luotiin esimerkiksi mustan blokin harrastaman suoran toiminnan ja Attacin kaltaisten kansalaisjärjestöjen välille.”

    Aargh, minusta tämä on väsynein argumentti ikinä. Miksi joku aktivistiksi itseään kutsuva ei voisi ollakin paha? Pitäisikö minun kutsua jotakuta toveriksi vain siksi takia että hän sanoo olevansa anarkisti ja aktivisti? En nyt sano, että nämä aktiot olisivat olleet ”pahoja” tai että niitä pitäisi tuomita. Omasta mielestäni ne ovat lähinnä täyttä fingerporia ”osoitamme solidaaarisuutta pahaa vastaan polttamalla lehtiroskiksen puotilassa” noniin. Käsittääkseni pommi ei ollut sellainen joka olisi kovin helposti aiheuttanut vahinkoa, jopa poliisin edustaja lausui julkisesti että tilanne oli tehty vaarattomaksi. Jonkun voi tuomita jos hän on vakava vihollinen, ei silloin jos joku on neropatti. Emme kirjoita tuomitsevaa julkilausumaa edes jos joku esittää kovaan ääneen rasistisia kommentteja nakkikioskilla kalliossa, vaan silloin kun kokonainen kaupunki ja valtio harjoittaa systemaattista ja vakavaa väkivaltaa kokonaisia ihmisryhmiä kohtaan. Isot asiat isolla ja pienet pienillä. Silti, mua vittaa se että joku toistaa tuota hyvät/pahat, media lääbälää mantraa jonka takana on se dogma ettei aktivistien toimia saa missään tilanteesa kommentoida mediassa. Miten niin? Vaikkapa siinä että akl tuomitsi strasbourgin mustan blokin, ongemia ei ollut minusta tuomitseminen sinänsä, vaan a) se ettei spesifioitu tarpeeksi hyvin, mikä tarkkaanottaen tuomittiin b) ettei samassa lauseessa sanottu että miten typerästi mb toimikin, olennaista on, että natoon verrattuna he ovat tietenkin amatöörejä.
    Siinä tapauksessa nimittäin todella olivat kyseesä viholliset: toiminta joka käyttää muuta mielenosoitusta ihmiskilpinä, korottaa suuresti kynnystä osallistua mihinkään aktioihin, eikö riitä että mua pelottaa että saan turpaan poliisilta, pitääkö jonkun vielä sen lisäksi heittää mua kivellä päähän? Tällöin oli kyse toiminnasta joka edisti hiljaisuutta.
    Jos jollakulla aivottomalla insurrektionistilla ei ole mitään kunnioitusta minua hippiä kohtaan niin miksi vitussa minun pitäisi kunnioittaa häntä? Ei se sinänsä saa mua uhohtamaan että tuo insurrektionisti ei kuitenkaan ole Se Ongelma.

    Mua lähinnä hämmentää miten paljon parista sekoilusta jaksetaan jauhaa.

  • Tuleva kapina-opintopiiri jatkuu pukinmäen alepan roskiksella! Omat bensat ja ranskan sivistyssanakirjat mukaan!

  • rot

    Jokaisesta opintopiirin kerrasta kannattaa kirjoittaa raportti siitä mitä sillä kerralla tuli opittua!

  • vai niin

    ”Osoittavaa siitä siis, että tyypit eivät ole yhtään perillä ajankohtaisesta teoriasta, analyysista ja strategioinnista, jossa Tuleva Kapina on vain yksi pamfletti muiden joukossa”

    Olipas siinä arrogantti väite. Mutta laittakaa ihmeessä esimerkkejä tekstejä jotka kaikkien pitäisi lukea.

  • kissakala

    vai niin:
    Noh, kylläkin hieman ylimalkaista, tunnustan. Toisaalta kuten kirjoitin, niin ei tästä voi ketään syyttää. Ei ole mitään mitä ”kaikkien pitäisi lukea”, sen sijaan pitäisi kehittää yhteistä keskustelua, dynaamista ruohonjuuritason kollektiivista ja avointa ajattelun ja käytännön kehittämisen kenttää.
    Pääsyy siihen miksi ylipäätään kuittailin tosta, on ehkä tää kun tietyt vassareilla on tapana esittää, että anarkistit eivät ole ”tehnyt kotiläksyjään” eli päntänneet Kaiken Selittäviä Gurujen Tiiliskivejä, anarkistien toiminta on ”ajattelematonta”, ”sekoilua”, ei ole analyysia tai strategiaa, jne, samalla kun itse ignooraavat anarkistista teoriaa ja strategiapohdintaa. Ts. tekemättömiä kotiläksyjä itse kullakin.

    Takussa on viime vuosien aikana julkaistu aika paljon matskua suomeksi, sieltä kyllä löytyy sekä uudempaa että vanhempaa insurrektionistista ajattelua. Ennen kun Näkymättömän Komitean jutut nousi tapetille niin yksi ”kuuma” teos oli italialainen Ai Ferri Corti, enkuks At Daggers Drawn ja suomeksi Sotajalalla. Sitten on näitä analyyseja eri kapinallisista tilanteista, kuten Ranskasta -05 (Yöt Täynnä Raivoa), Albaniasta (en muista nimeä), Kreikasta lukuisia, Pohjois-afrikastakin on tainnut ehtiä ilmestyä jotain mutta käännöksiä ei ole vielä tullut. Kreikasta on tullut paljon mielenkiintoista matskua, ja kreikan insurrektionismi on aika oma koulukuntansa ja lähtee eri pohjalta kuin italialainen ja länsieurooppalainen teoria. Hyviä tekstejä löytyy We Are an Image of the Future -kirjasta, osia siitä on käännettyinä takussa. Itse pidän A.G. Schwarzin kirjoituksista, jotka löytyvät esim. anarchistnews.orgista tai theanarchislibrary.orgista. On myös jonkun verran matskua jossa koitetaan laajentaa insurrektionismin näköaloja purkamalla sen ja muiden anarkististen strategisten koulukuntien välisiä rajoja, tähän voisi lukeutua mm. Peter Gelderloosin tuotanto, Crimethinc.in uudempi tuotanto (varsinkin Rolling thunderissa ilmestyy paljon skarppia strategiapohdintaa) – itse asiassa laskisin myös Näkymättömän Komitean tekstit tähän kategoriaan ennemmin kuin tiukkaan insurrektionismiin. Bonanno on kirjoittanut paljon matskua, itse en ole niin paljon lukenut mutta vaikuttaa osittain hyvältä ja osittain hieman korkealentoiselta tai höyrypäiseltä. Italiaanhan insurrektionismia erityisenä teoriavirtauksena yleensä paikannetaan, takussa on suomennettuina joitakin vanhempia tekstejä, itse pidän pamfletista ”Kysymys organisoitumisesta”. Ameriikassa ovat Jean Weir ja Wolfi Landstreicher kääntäneet paljon italiamatskua englanniksi ja kirjoittaneet itsekin, Wolfin jutut tosiaan tuppaavat olemaan hieman höyrypäisiä (hyvinä poikkeuksina mainittakoon ”teknologia ja luokkataistelu” ja ”Autonomous Self-Organization and Anarchist Intervention”). Espanjankielisessä maailmassa molemmin puolin rapakkoa tuntuu myös olevan aika paljon meneillään, mutta en ole niin paljon perehtynyt siihen mitä ajattelua siellä on kehitelty. Ekoanarkistisissa julkaisuissa on ilmestynyt jonkun verran mielenkiintoista kamaa, tosin osa on hieman, hmm, korkealentoista. Sitten on selkeämmin insurrektionistisia julkaisuja kuten 325, AMoC, edesmenneet Arson ja KKA, ja lukemattomat blogit ympäri internetsejä. Viime vuosina on myös näkynyt anarkistisen historioinnin puolella kehitys, jossa historiallisia ”insurrektionistisia” tendenssejä (esim. Galleanistit, illegalistit, Espanjan ja Venäjän vallankumouksissa esiintynyttä liikehdintää) arvioidaan uudelleen ja nähdään osana laajempaa yhteiskunnallista (työväen) kamppailua eikä ulkopuolisina (”porvarillisina”) terroristi-ufoina. Insurrektionismiin on löytynyt yhtymäkohtia myös joidenkin nk. ”antipoliittisten” ja ”ultravasemmistolaisten” kommunistien kirjoituksista, tästä näkyy vaikutteita myös NK:n jutuissa. Jenkkien yliopistovaltauksissa on näkynyt jonkun verran insurrektionistista kirjoittelua, tosin sielläpäin on myös kritisoitu tiettyä ajattelun kapeakatseisuutta ja Tulevan Kapinan ylenpalttista muodinomaista hehkuttamista. Kanadassa, varsinkin Vancouverissa päin, on näkynyt jonkun verran meininkiä myös, tekstejä ja nettisivuja löytyy myös. Sori kun en laita suoria linkkejä ja viitteitä kaikkeen, tää oli vaan tämmöinen pintapuolinen kintaalla viittaus.

    rot:
    juu, totta. Toisaalta tuntuu, että aika suuri osa viime vuosien mielenkiintoisesta teoriasta on nimenomaan lähtenyt siitä, että ollaan analysoitu ja otettu opiksi konkreettisista tapahtumista ja uusista kehityksistä olemassaolevassa käytännössä. NK:n jututhan on kirjoitettu Ranskan vuoden 05 kapinoinnin taustaa vasten, ja Kreikan puolella, noh… 🙂

  • kissakala

    noh, pitihän tohon tulla muutama moka kun heitin lonkalta. Jean Weir on siis briteistä eikä ameriikasta, ja ”Kysymys organisoitumisesta” pamfletti ei välttämättä ole niin wanhaa italiamatskua (en löydä mitään julkaisuajankohtaa), mutta perustuukin ”kirjoittajien kokemuksi[in] Italian kapinallisesta liikehdinnästä 1970-luvulla sekä sen jälkeisistä taisteluista.”

  • @kissakala: kiitti lukulistasta, oonkin toivonut tuollaista luettelointia tältä suunnalta!

  • kissakala

    Ole hyvä vaan 🙂 Jonkun verran yllämainittua matskua yhdessä paikassa löytyy 325-lehden sivuilta, mm. paljon Bonannon kirjoituksia, 80-luvun Insurrection-lehden numeroita, sekä liuta irtonaisia pamfletteja ja zinejä:
    http://325.nostate.net/?page_id=165

    Vielä tähän liittyen:
    ”Teorian ja keskustelun levittäminen tietenkin auttaa vähän myös, mutta laahaa yleensä toiminnan kehittymisen perässä.”
    mihin rot vastasi:
    ”teorian ja keskustelun levittäminen voi myös mennä toiminnan edellä ja niin se mun mielestä on viime vuosina mennytkin.”
    Niin tietenkin toimintaa edeltää myös ajatus ja keskustelu, jota taas edeltää käytännöstä oppiminen, jne jne jatkuvaa vuorovaikutusta jne jne. Ja insurrektionismi, ainakin Italiassa 70-luvulla muodostuneena virtauksena, on mielestäni alusta lähtien ollut määrätietoinen yritys viedä toiminnan strategisuutta eteenpäin ajatuksella. En sitten tiedä minkä verran Pariisin ghetoissa on luettu jotain Bonannoa, mutta yleisesti ottaen ne jotka toimivat varmaan myös miettivät, keskustelevat ja jopa lukevat. Se, mikä yleensä laahaa perässä, on näiden keskustelujen levittäminen muille – yleensä kapinallisen toiminnan kehitykset ja innovaatiot leviävät nopeammin suorien ruohonjuuriyhteyksien ja käytännön esimerkin kautta (mikä on vähänniinku pointti). Täällä me vaan lueskellaan jotain viisi vuotta vanhoja NK:n juttuja, emmekä voi tietää kuinka pitkälle keskustelu on niistä edennyt Ranskan barrikadeilla ja kaduilla.

Leave a Reply

You can use these HTML tags

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>