Onko liikkeillä merkitystä?


Sanoudun irti loputtomasta irtisanoutumisesta. Kuinka monta vuosikymmentä vasemmistolaisten pitää pyydellä anteeksi esi-isien ja sukulaisten tekemiä syntejä?

Vasemmistotaiteilijoiden VATAK-yhdistyksen Ilman Lenin-setää, huom. on tämän hedelmän kohdalla viimeinen kirja, joka saa lähestymistavan anteeksi. Oikeistolaiset eivät julkaise jatkuvasti kirjoja, joiden nimi on Ilman Mussolini-setää ja joissa ”sanoudutaan irti” Auguste Pinochetista, Ronald Reaganista ja Margaret Thatcherista.

Kirjassa on kuitenkin käyttökelpoista tavaraa. Teemu Mäki esittää avauspätkässään kysymyksen: onko taiteella yhteiskunnallista merkitystä? Onko vaikeatajuinen ja vain harvoja koskettava taide yhteiskunnallisesti merkityksetöntä? Ei ole, Mäki vastaa ja luettelee seitsemän perustetta. Samat perusteet vastaavat pienin muutoksin kysymykseen yhteiskunnallisten liikkeiden merkityksestä.

Ovatko pienten joukkojen muodostamat, vaikeatajuiset ja vain harvoja koskettavat yhteiskunnalliset liikkeet ole merkityksettömiä? Eivät ole, koska…


1. Liikkeiden ei edes pidä nöyrtyä todistelemaan välitöntä vaikuttavuuttaan ja hyödyllisyyttään.

Usein uuden luominen on mahdollista vain, kun päästetään irti kustannus-hyöty-laskelmista. Harva liike etenee suunnitelmien mukaan ja tuottaa täsmälleen aiottuja vaikutuksia. Liikkeet sytyttävät tapahtumaketjuja, joita luonnehtivat yllätykset, katkokset ja kaaos. Eikä liikkeiden välttämättä edes pidä yrittää olla ”hyödyllisiä”. Tarvitsemme hyödyttömiä liikkeitä ja hyödyttömiä kokeiluja. Joskus niillä on arvaamattomia seurauksia, jotka avautuvat sattumien kautta tai nousevat pintaan vasta vuosien päästä. 1960- ja 1970-luvuilla syntyneet feministiset liikkeet toimivat esimerkkinä: ne eivät edenneet spektaakkeleiden ja massojen logiikalla, vaan vaikuttivat pienryhmissä.


2. Vaikka liike tavoittaisi vain pienen joukon ihmisiä, se voi koskettaa heitä voimakkaasti ja muuttaa pysyvästi.

Voi olla mielekkäämpää vaikuttaa voimakkaasti ja pysyvästi muutamaan ihmiseen kuin vaikuttaa heikosti ja ohimenevästi suureen massaan – mielekkäämpää sekä itse ihmisten että yhteiskunnallisen muutoksen kannalta. Joskus liike pystyy muuttamaan näiden harvojen ihmisten koko elämän parempaan suuntaan. Kuka tietää, mihin nämä vaikuttuneet ihmiset aikanaan päätyvät ja mihin heidän inspiroitumisensa johtaa. Ajattelen Yhdysvaltojen libertaarista oikeistoliikettä ja Ayn Randia, jonka teoksia taitavat lukea aika harvat, mutta ne, jotka niistä vaikuttuvat, päätyvät tärkeisiin asemiin, kuten Yhdysvaltain keskuspankin pääjohtajaksi.


3. Joskus riittää, että liike tavoittaa yhteiskunnan ”avainhenkilöt”.

Liike toimii aina asetelmassa, jossa on vähintään kolme ryhmää: 1) liikkeen toimijat itse, 2) ne, joihin halutaan vaikuttaa tai jotka halutaan voittaa omalle puolelle sekä 3) vastustajat. Ihmisiin vaikuttamisen eli kakkosryhmän kannalta täytyy voittaa riittävä määrä tavallisia ihmisiä puolelleen tai vaikuttaa vallanpitäjiin. Kumpikin tapa edellyttää, että tavoitetaan avainhenkilöt. Väkijoukkojen liikkumista auttaa sosiaalisten ”hubeina” tai ”mielipidejohtajina” toimivien ihmisten vakuuttaminen, kuten mainostajat ovat aina tienneet. Vallanpitäjien lobbaaminen ja pakottaminen on vaikeampi asia, koska valta on rakenne ja suhde, eikä mikään yksittäinen henkilö tai joukko ihmisiä, mutta tätäkään ei pidä väheksyä: vallanpitäjiin vaikuttamalla voidaan vähintäänkin saada liikkeille ja ihmisille enemmän resursseja ja parempia ympäristöjä.


4. Enemmistön väheksymäkin politiikka vaikuttaa enemmistöön vaivihkaa.

Antirasistiset liikkeet ovat saaneet pointtinsa läpi niin, että rasistista puhetta ei hyväksytä enää yhtä helposti (paitsi nyt, kun ollaan menty taaksepäin talouskriisin ja äärioikeiston uudelleennousun vuoksi). Eläinoikeusliike lähti marginaalien marginaalista 1990-luvun Suomessa. Vähitellen se on monistanut itsensä yhteiskunnan eri tasoille, eikä kasvissyöjiä enää halveksuta. Reaalipoliittisesti liikkeellä on silti yhä enemmän tekemistä: vaikka lihankulutus laski vuonna 2009, tänä vuonna karppaustrendi on nostanut kulutusta.

Teemu Mäellä on lisää näkökulmia: ”Eläintensuojeluaatteen suosio kasvaa tasaisesti, vaikka väestön enemmistö vastustaa sitä. Eteneminen johtuu siitä, että aatteen puolesta liputtava aktiivinen vähemmistö on karismaattinen niiden silmissä, joiden näkemys on vasta muotoutumassa. Vähemmistön aktiivisuus on myös jonkinlaista siedätyshoitoa, joka tekee pelottavan aatteen omaksumisesta askel askeleelta mahdollisempaa myös vastahakoiselle enemmistölle.”


5. Valumaefekti.

Vihreiden kannatus on Suomessa vain seitsemän prosentin tienoilla. Silti vihreät puhetavat ja vihreiden liberaalit arvot ovat valuneet muihin puolueisiin. Perussuomalaisilla on ollut vielä suurempi valumaefekti: persu-liikkeen takia puolueet kokoomuksesta demareihin ja kristillisiin ovat kiristäneet siirtolaispoliittisia kantojaan oikeiston suuntaan. Jos liike (liikkeisiin persut ja vihreät ainakin esittävät perustuvansa) pystyy esittämään asiansa tarpeeksi universalistisesti, se pystyy helposti tihkuttamaan ajattelu- ja toimintatapojaan ympäri yhteiskuntaa. Onnistunut politiikka valuu ympäristöön vähitellen. Äkillisiä vallankumouksiakin edeltää aina valumaefektien sarja.


6. Yksikin vaikuttunut ihminen riittää liikkeelle.

Mäen esimerkki on ”alkoholisoitunut työtön, joka häpeää ja pitää itseään taakkana ja luuserina”.

Kuvittele sitten, että joku runo, laulu tai taulu muuttaa hänen käsitystään omasta yhteiskunnallisesta roolistaan. Hän alkaa ajatella, ettei hän ole taakka, sillä suuri tai suurin osa työssä käyvistä ihmisistä ei suinkaan kanna kortta yhteiseen kekoon vaan rapauttaa yhteishyvää olemalla mukana ekologisesti tuhoisassa tai ihmisoikeuksia haavoittavassa tuotannossa. Niinpä hänen moraalinen velvollisuutensa on kieltäytyä hänelle tarjotuista töistä, jos ne ovat yhteishyvän vastaista työtä tai jos niitä tarjotaan niin huonoilla ehdoilla, että niiden hyväksyminen olisi kanssaihmisiäkin vahingoittavaa työvoiman polkumyyntiä.

Tämä maailmankatsomuksellinen muutos on valtava, vaikka se tapahtuu vain yhden yksilön päässä ja vaikka ulkoisesti ei ehkä tapahdu yhtään mitään – tämä henkilö on edelleen työtön, eikä alkoholismikaan noin vain hellitä. Mutta silti yhden ihmisen poliittinen näkemys ja olemassaolonkokemus on tyystin muuttunut. Se on merkittävä saavutus.

Suurimman vaikutuksen liikkeet tekevät itse liikkeissä toimiviin. Tätä ei pidä kuitata vähättelemällä, että kyseessä on ”identiteetin rakentaminen” tai alakulttuurin luominen. Liiketoimijat eivät löydä pelkästään kivaa identiteettilokeroa, vaan uuden subjektiivisuuden, uuden tavan kokea ja toimia. Joskus se on parasta, mitä ihmiselle voi tapahtua.


7. Kuten taide, myös politiikka vaikuttaa ihmisten utopioihin, ihmiskäsitykseen ja maailmankuvaan ja sitä kautta käytäntöön.

Eduskunta ei äänestä perustulon puolesta ensi vuonnakaan, mutta perustulo- ja prekariaattikeskustelu vaikuttavat jatkuvasti ihmisten käsitykseen työstä, työntekijöistä ja työnantajista. Tällä kaikella tulee olemaan vielä tärkeitä seurauksia.

Kääntäen voidaan myös sanoa, että niin kuin taiteessa, politiikassa ihmiset eivät kiinnostu niinkään politiikan käytännöstä kuin politiikkaan liittyvistä utopioista, käsityksistä, mahdollisuuksista, maailmankuvasta, affekteista ja tunnelmista: koko poliittisesta maailmasta tai poliittisen sommitelman muodostamasta maasta. Tämä on liikkeiden viimekätinen tavoite: luoda uusi maa & uusi ”kansa”, uusi subjektiivisuus, ja sitä kautta uusi käytäntö.

5 comments to Onko liikkeillä merkitystä?

  • MASA

    hyvä kirjoitus. missä suhteessa blogin motto, ”ei vasemmalla eikä oikealla, vaan pihalla”, on irtisanoutumisesta irtisanoutumiseen? 😉

  • Tämänviikkoinen motto on otettu VATAKin kirjasta. Kirjassa sitä käytetään lyömä-aseena vihreitä vastaan. Ajattelin, että sehän kuulostaa ihan hyvältä viidakkohedelmätarhurin näkökulmasta: ei parlamentissa, jossa vasemmisto ja oikeisto kiistelevät, vaan ulkona.

  • Niin, ja kiisteleekö ne nyt siellä.

  • No, eivät enää. Kiistelivät.

    Ennen sanottiin, että on olemassa vain yksi todellinen luokka, työväenluokka. Nyt on olemassa vain yksi kaksi todellista puoluetta: pragmaattinen oikeisto ja äärioikeisto.

  • Onhan tuossa esitetty hyviä pointteja, jotka vaikuttavat turhautumista vastaan.
    Pienenä sivuasiana ihmettelen perustelematonta kytkentää maahanmuuton vastustamisen ja oikeistolaisuuden välillä. Miksi oikeistolainen ei haluaisi laajentaa riistettävää luokkaa maahanmuuttajilla? Miksi vasemmistolainen ei voi vastustaa maahanmuuttoa ekologisita syistä ilman rasistista motivaatiota? Miksi rasismi kuuluisi oikeistolaisuuteen? Eikö muka vasemmistolaisissa ole rasisteja? Pitäisi olla jokin edes väljästi määriteltävä merkitys sanoille oikeistolaisuus ja vasemmistolasisuus.

Leave a Reply

You can use these HTML tags

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>