Tietotyö ja poliittinen organisaatio

Vierashedelmäsarjassa Markus Aito kirjoittaa poliittisesta organisaatiosta tietotyöväen eli kognitariaatin aikakaudella. Hedelmiin voi muutenkin lähettää tekstejä julkaistavaksi osoitteeseen klementiini ät vallankumous piste org.


Leninin ennen lokakuun vallankumousta muotoileman käsityksen mukaan työläiset (ja Venäjän tapauksessa erityisesti myös talonpojat), jotka olivat tehtaissaan tottuneet kapitalistin valvovaan silmään ja käskevään kouraan, tarvitsivat pomon myös politiikassa. Ajatuksen mukaan teollisen kapitalismin tehokas ja voittoisa poliittinen organisaatio mukaili sen aikaista tuotannollista kokoonpanoa.

Näin syntyi ajatus etujoukosta, vallankumouksellisesta puolueesta, joka johtaisi tehdaslinjoillaan komentoon tottuneet massat määrätietoisesti vallankumoukseen.


Vaikka useimpien
edustukselliseen politiikkaan sitoutuneiden eurooppalaisten vasemmistopuolueiden historia poikkesi Leninin ajatuksesta teoreettisesti ja käytännöllisesti, voidaan niidenkin perinteessä nähdä ajatus etujoukko-organisaatiosta, joka on milloin työtätekevien puolella, milloin pienten tai köyhien puolella. Tämän päivän puolueita leimaavat edelleen myös sisäiset hierarkiat ja organisatorinen jäykkyys.

Vasemmistolaisten nykyorganisaatioiden voisikin sanoa hieman paradoksaalisesti noudattelevan massateollisuuden hierarkkista yritysrakennetta, tosin sillä erotuksella, että yritysmaailmassa johtoporras saattoi mennä kerrallakin vaihtoon. Puolueorganisaatiossa sen sijaan dynamiikan estää byrokraattien herrahissi, joka toki kulkee harvoin ja vain ylöspäin sekä luutuu vuosikausiksi puoluetoimiston harveneviin kerroksiin.

Kumpikin organisaatio näyttäisi ainakin tämän hetken valossa kuuluvan historiaan. Leninistisen puolueen ajatuksen voi sanoa menettäneen perustansa jo työvoiman jokapäiväisessä elämässä tapahtuneiden muutosten vuoksi. Ympäri Euroopan positiivisiakin uudistumispyrkimyksiä puhkuva, perinteinen edustuksellinen vasemmisto – ja tämän sanomisessa ei tietenkään ole mitään uutta – sen sijaan (teko)hengittää jossakin katoamisen ja varman hapuilun rajamailla.


Immateriaalisen tuotannon
uusi työväki ei kaipaa pomoja duunissa, eikä se etenkään kaipaa niitä politiikassa. Aineettoman tuotannon logiikka perustuu itsenäiseen työn järjestämiseen, sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja vapaaseen kommunikaatioon yhä laajenevissa verkostoissa. Tieto- ja palvelutyötä tekevät tietävät varsin hyvin, että tällaisessa tuotannossa pomot ovat lähinnä hidasteita tehokkaan työskentelyn tiellä.

Aineettomassa tuotannossa on potentiaalia paitsi yhteisen tuottamiseksi ja tämän tuotannon yhteiseksi hallinnaksi myös jokapäiväisiksi demokraattisiksi käytänteiksi, joista hierarkiset poliittiset organisaatiot “edustuksellisuuksineen” ovat kovin kaukana.

Tämä historiallisesti määrittyvä työvoiman tekninen kokoonpano ei toki realisoidu hetkessä miksikään demokraattisten käytänteiden poliittiseksi organisaatioksi. Toisaalta niin ei tapahtunut teollisen tyoväenluokankaan osalta: kesti vuosikymmeniä kun työläiset, kokeillen ja hapuillen, etsivät suhdettaan tehtaan tuotantolinjaan ja pomon valvovaan silmään. Hiljalleen syntyivät ajatukset organisoitumisesta pääomaa vastaan paitsi puolueiksi, ammattiliitoiksi ja yhteenliittymiksi myös keskeisistä kamppailun kohteista, tuotantovälineistä, työajasta, palkoista, sekä työvoiman uusintamisen edellytyksistä eli julkisista palveluista, kuten terveydenhuollosta ja koulutuksesta.


Samalla tavalla
kuin teollinen työväenluokka “opiskeli tehdasta”, samoin tämän päivän työväki etsii paikkaansa aineettoman tuotannon kiertokulussa. Kyseessä on siis tietynlainen pedagoginen prosessi.

Yhteiskuntaan fyysisesti atomisoitu tieto- ja palvelupohjaisen talouden prekaari väki luotaa keskeisiä tuotannon tiloja verkostoissa ja ehkä erityisesti aineettoman tuotannon kattiloissa, kaupungeissa ja metropoleissa. Toisin kuin teollisen kapitalismin teknisessä kokoonpanossa, nykyääntyöväki hallitsee yhä useammin itse työnsä muotoja ja aikaa, ilmentää voimakkaampaa autonomiaa kapitalistisesta komennosta ja rakentaa hierarkioiden sijaan horisontaalisia toimintaverkostoja ja -ympäristöjä.

Näitä vastaava poliittinen kokoonpano lienee vasta muotoutumassa.

– Markus Aito

8 comments to Tietotyö ja poliittinen organisaatio

  • Heti protestoin vääränläistä Leniniä! 🙂 Vitut se noin on ajatellut. PEDAGOGINEN PROSESSI, siinä se tulee oikein.

  • *vääränlaista

  • M.A.

    Miika, tiettyyn hetkeen kirjoitetusta Leninin V&V:sta: Vallankumous tehdään ihmisin, jotka ”eivät tule toimeen ilman alistamista, kontrollia tai ’työnvalvojia'”. ”Pedagoginen prosessi” liittyy toki varmasti olennaisesti tähän. Ja lienee todettava, että päämääriinsä nähden Leninin puolue ja ajatus sen kokoonpanosta toimi varsin onnistuneesti – silloin. Samoin voinee sanoa reformistisista puolueista, jotka saavuttivat merkittäviä saavutuksua teollisen luokkakompromissin eräässä ilmentymässä, edustuksellisessa demokratiassa – tämäkin toki fordismin kulta-aikoina.

  • M.A.:n jutun pointtihan siis on hyvä.

  • Blää. Työläinen. Tieto- tai jotain muuta on idiootti, jos identifioituu omaan sorrettuna olemisen asemaansa: http://www.youtube.com/watch?v=xUFRVJh_jyo

    Vittu työkkäriin siitä! Kotona voi sitten tehdä mitä huvittaa kun on lakannut olemasta työläinen. Siihen asti voi syyttää itseään.

  • kuilu

    Ihan ok pulina, mut vielä ei globaalissa mittakaavassa voi hylätä proletariaattia, vaikka kognitariaatti kuulostaakin kliffalta.., yhteiskuntaluokalta? =) Se nyt kuitenkin kalskahtaa sen perinteisen proletariaatin korvaan liikaa sisäpalvelijan uusnimeltä. Sit jos&ku kognitariaatti on enemmistönä, ni sit voi pauhaa menee isommalla rummulla. Nyt vois kokea, et turhaa hajaannusta aiheuttaa koko jako.

    Itsehän en ole proletariaatin edustaja, vaan älymystön! Ja meillehän se vallankumous on sitä oopiumia.

  • Taas yksi prekapläjäys, jossa vain väitetään asioita ja maalaillaan leveällä pensselillä, mutta ei esitellä mitään aineistoa, minkä vuoksi väitteisiin olisi syytä uskoa. Ilmeisesti asian ”filosofinen” käsittely muodostaa oman perustelunsa.

    Yhtä hyvin minäkin voisin väittää – ja ottaa kuvaukseni poliittisen strategian pohjaksi – että Suomen maaseudulla kytee kansansodan edellytykset, kun kuulin parin vihaisen viljelijän puhuvan pahaa hallituksesta viimeksi käydessäni Somerolla.. kiväärit esiin heinäpaalien alta!

  • @Joonas Laine:

    ei esitellä mitään aineistoa, minkä vuoksi väitteisiin olisi syytä uskoa

    Ai joka kerta prekarisaatiosta puhuttaessa pitäisi vetää esiin hyllykilometrillinen yhteiskuntatieteiden laimeinta valtavirtaa, joka sekin on pari vuosikymmentä tutkinut tieto- ja palveluvetoista taloutta ja kapitalismin uusinta rakennemuutosta… 🙂 Vai mitä mahdat hakea?

Leave a Reply

You can use these HTML tags

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>