Eräänlainen arjen politiikka

Hedelmien vierassarjassa Tuomas Nevanlinna kirjoittaa (tietämättään) eräänlaisesta arjen politiikasta. Teksti on julkaistu alunperin ironisemmassa yhteydessä suomenkielisessä helsinkiläisessä sanomalehdessä.

 

Väitetään, että sanomalehdillä on enemmän vaikutusta ihmisten elämään kuin filosofeilla.

Kokeeksi annan nyt, toimittajana, teille muutamia elämänohjeita.

Ohjeet koskevat eräänlaista arjen politiikkaa ja ne jakautuvat kahteen pääluokkaan: ÄLKÄÄ VASTATKO ja ÄLKÄÄ ALISTUKO.


ÄLKÄÄ VASTATKO

Vastatkaa ”ei” aina kun teiltä kysytään onko teillä hetki aikaa. Pitää vain malttaa narsisminsa kanssa – mehän rakastamme sitä kun kulutustottumuksiamme tai muita mieltymyksiämme tongitaan. Tässä voisi paljon peräänkuulutettu itsekuri olla vihdoinkin paikallaan.

Älkää täyttäkö koskaan minkäänlaisia palautelomakkeita.

Älkää koskaan soittako phone in -ohjelmiin tai kirjoittako yleisönosastoihin. Siis ei koskaan. Mikä olisi suurempi riemun aihe, kuin phone in -ohjelma, johon ei tulisi yhtään soittoa? Yleisönosastot on taas tarkoitettu oikeuttamaan lehden linja osoittamalla, että tehtiin mitä tahansa yleisö ei koskaan kuitenkaan ole tyytyväinen.

Älkää äänestäkö. Tästä vallitseekin jo konsensus Suomessa: kaikki tietävät, että sillä miten äänestetään ei ole mitään merkitystä. Tärkeää näyttää sen sijaan olevan se, että ylipäätään äänestetään. Siksi ei pitäisikään äänestää. Ja harkitkaa vakavasti ennen kuin tilaatte tai ostatte suomenkielisen helsinkiläisen sanomalehden.


ÄLKÄÄ ALISTUKO

Lopettakaa dieetit ja alkakaa puhua julkisesti Jumalaa koskevista käsityksistänne. Miksi Jumalaan uskomisen, tai ei-uskomisen, tulisi olla yksityisasia ja oman ruumiinne taas julkisen kommentaarin kohde? Syökää mitä haluatte niin paljon kuin haluatte – juuri se on paljonpuhuttua itsestään huolehtimista. Puhukaa lusikallisten välissä teologiasta ja politiikasta, mieluiten julkisesti.

Kuntoilkaa paljon, mutta älkää koskaan yhtiönne tiloissa ja kieltäytykää kaikista ”bonuskorteista” ynnä kaikesta kuntonne seurannasta.

Tehkää työpaikallanne mitä parhaaksi näette piittaamatta potkujen uhasta. On niin, että nykymaailmassa työpaikkaa ei kuitenkaan takaa mikään. Olette turvattomia joka tapauksessa. Isoimmatkin firmat ovat haavoittuvia. Voitte siis aivan hyvin toimia niin kuin parhaaksi näette.

Häiriköikää lääkäriänne. Kiistäkää hänen väitteensä. Hakekaa toisen lääkärin mielipide ja pitäkää siitä loppuun saakka kiinni. Kieltäytykää tarjolla olevista synnytysmenetelmistä.

Epäilkää toistuvasti, että potilaan ”parantamiseksi” tarjotut rohdot, höykytykset ja aikautaulut ovat motivoituneet enemmänkin sairaalan tai hoitolaitoksen institutionaalisesta mukavuudenhalusta ja kätevyyssyistä kuin potilaan parhaasta. Ilmoittakaa brittiläisen kuivasti, jos lääkäri ei mielestänne ole kuunnellut teitä.

Jos olette mielisairaalassa, toistelkaa psykiatrillenne vitsiä siitä, etten minä ainakaan nyt niin hullu ole, että luulisin olevani lääkäri.


***

Näiden ohjeiden seuraaminen massamitassa johtaisi nyky-yhteiskunnan romahtamiseen.

Eikä olisi tehty yhtäkään tekoa, johon länsimaisella kuluttajalla ei olisi sekä moraalin että lain täysin tunnustamaa oikeutta.

Jos ette siis halua häiritä nykyistä, kaikkia osapuolia tyydyttävää paineetonta yhteiskuntamenoa, älkää seuratko ohjeitani.

Joka tapauksessa: jos teiltä pummataan rahaa, antakaa aina.

(Tuomas Nevanlinna, Hyväkuntoisena taivaaseen, 2000, s. 266-269.)

Leave a Reply

You can use these HTML tags

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>