Raha tekee onnelliseksi ja vapaaksi

Raha tekee onnelliseksi ja vapaaksi.

Ihmisiltä kysyttäessä selviää, että rahalla voi ostaa onnea. Otetaan esimerkiksi tämä tutkimus:

When plotted against log income, life evaluation rises steadily. Emotional well-being also rises with log income, but there is no further progress beyond an annual income of ~$75,000.

Tutkimuksen mukaan tulojen kasvu lisää hyvinvointia aina 60 000 euron vuosituloihin asti. Se tarkoittaa viittä tonnia kuussa. Eli aika pitkälle rahan lisääntyminen lisää hyvinvointia, kunhan rahaa käyttää kokemuksiin ja toisiin ihmisiin eikä vain iPadien ja citymaastureiden shoppailuun.

Suomessa Tilastokeskus laski vuonna 2008 aidon kehityksen indikaattorin GPI:n. Sen mukaan talouskasvu todella nosti hyvinvointia Suomessa 1980-luvulle asti.

Suomen GPI kasvoi aina vuoteen 1989 saakka, minkä jälkeen se kääntyi aina näihin vuosiin asti jatkuneeseen laskuun. 2000-luvulla GPI on painunut 1970-luvun alun tason alle.

Indikaattori huomioi muun muassa kotitaloustyön, korkeakoulutuksen, vapaaehtoistyön ja vanhemmuuden arvon, rikollisuuden tuottamat kustannukset, meluhaitat ja ilmansaasteet, liikenneonnettomuudet ja vesistöjen pilaantumisen, luonnontilaisten metsien häviämisen, luonnonvarojen käytön, yksityisen kulutuksen ja pääoman nettokasvun – ja mittaa siis näiden tekijöiden vaikutusta ihmisten kokemaan hyvinvointiin.

Niinpä ei pidä paikkaansa joidenkin primitivistien väite, että talouskasvu olisi aina tuottanut vain kärsimystä myös niille, jotka ovat maailmanjärjestelmässä paremmissa asemissa. Ympäristöä ja heikommissa asemissa olevia väestöjä talouskasvu on kyllä jauhanut rikki hirvittävään tahtiin. Sitä se tekee edelleen.

Nykyään talouskasvu ei lisää edes länsimaalaisten hyvinvointia. Pikemminkin kasvun pakkovaatimukset ja sen tuottamat sosiaaliset kuilut sairastuttavat ihmisiä. Kaiken ohessa kasvu on myös tuhoamassa elämän yleiset edellytykset tällä planeetalla. Siksi siitä täytyy päästä eroon.

Tuhoon tuomitusta suunnastaan huolimatta talouskasvu ei ole aina ollut absoluuttinen saatana, jos mittarina on länsimaisten ihmisten kokema hyvinvointi.


Rahan vapauttavaa
ja iloa tuottavaa vaikutusta ei pitäisi joutua perustelemaan tutkimuksilla. Asia on erittäin yksinkertainen.

Jos minulla ei ole rahaa, joudun käymään palkkatöissä tai taistelemaan sosiaaliturvasta nöyryyttävästi. Olen enemmän työnantajien ja byrokraattien määräiltävissä. En voi päättää, missä, miten ja mihin käytän aikani. Se vituttaa. Jos minulla taas on rahaa, voin tehdä mitä huvittaa. Vaikka sitten politiikkaa, lukemista, kirjoittamista ja vapaaehtoistyötä. Sekä pelaamista ja nurtsilla lorvimista.

Tämä selittää sen, miksi tavalliset ihmiset sijoittavat osakkeisiin: he unelmoivat saavuttavansa vapauden työnteosta ja riippumattomuuden rahan kerjäämisestä. Sijoittaisin itsekin, jos saisin kunnon alkupääoman. Rahan voimalla voi lähteä milloin huvittaa, eikä ole sidottu sen paremmin työ- kuin hippiyhteisönkään mielivaltaan.

Moralistit sanovat, että tämä on vieraantunut, liberalistinen käsitys vapaudesta. Tällaiset ihmiset pelottavat minua: kuka jyrää toisten kokemuksen yli ja sanoo omiin dogmeihinsa vedoten mikä on todellista ja turmeltumatonta vapautta?

Ovatko kaikki Afrikan maista Eurooppaan rahan perässä lähtevät siirtolaiset idiootteja?

Ei minulla ole pokkaa sanoa, että sinä siinä, sinulla on väärä käsitys vapaudesta, olet vieraantunut, minä olen oikeassa, seuraa minua takapihan luomupuutarhaan.


Rahan suhteen
törmää tosiaankin helposti moralismiin. Erityisesti kahdenlaiseen moralismiin.

Hurskaan tai hippimäisen moralismin mukaan raha ei tuo onnea, koska todella tärkeät asiat ovat sellaisia, ettei niitä voi ostaa. Todella tärkeiksi asioiksi hipit ehdottavat kokemuksia, kuten rakkaus, intohimo, mielenrauha ja onnellisuus. Niinpä rahalla ei ole niin väliä.

Tiedän erään tällaisen ihmisen. Hän ei piittaa rahasta – koska hänellä on rahaa! Vanhemmat ovat nimittäin aina maksaneet elämisen ja asumisen. Hyvä että ovat, mutta kaikilla ei käy yhtä hyvä tuuri.

No, yksittäisiin tuttuihin vetoaminen on halpaa ja usein yhtä lailla moralistista. Vakavampi pointti on, että useimmille ihmisille raha luo pohjan, joka mahdollistaa ne elämän hyvät kokemukset. Vaikka olisi ystäviä, rakkautta ja mielekästä tekemistä, niin ilman turvattua toimeentuloa näitä kaikkia varjostaa ja painostaa jatkuva huoli ja ahdistus.

Suomessa on muutamia ihmisiä, jotka pystyvät kasvattamaan itse enimmän ruokansa, pyöräilemään kaikki matkat ja dyykkaamaan isommat tarpeet. Yhtäältä ihailen heitä, koska en itse pystyisi samaan. Toisaalta en edes haluaisi nähdä sellaista vaivaa ja panostaa aikaani asioihin, jotka erottaisivat minut monista toisista asioista, joita nyt rakastan, kuten matkustaminen, valokuvaaminen ja teknologia.

Suurin osa ihmisistä on kaltaisiani. He eivät laske elintasoaan jyrkästi ennen kuin muutkin laskevat, koska ihmiset vertaavat itseään aina toisiin ja kärsivät suhteellisesta puutteesta. Tämä ei muutu, vaikka uskossaan voimakkaat anarkistit kuinka moralisoisivat.

Länsimaista elintasoa täytyy laskea, mutta yhdessä ja yhtä aikaa. Se täytyy aloittaa ottamalla rikkailta, ei köyhiltä.


Eräs hippimoralistinen
kuluttajabloggari sanoi kerran, että ruuan pitäisi maksaa enemmän, jotta ihmiset arvostaisivat sitä enemmän. Ihmiset söisivät kalliimpaa ruokaa enemmän antaumuksella ja makustelisivat spirituaalisesti jokaista purjonpalasta.

Tässä kohtaa hippimoralismi astuu taloustieteellisen moralismin alueelle.

Taloustieteelliseksi voi kutsua sellaista moralismia, jonka mukaan kaikki pitäisi tuoda rahavälitteisten markkinoiden piiriin, koska ihmisillä on tapana arvostaa enemmän sitä, mistä he joutuvat maksamaan.

Tämä usein uusliberalistiseksi kutsuttu ajatuskulku menee seuraavasti. Suomessa koulutus on lähes kokonaan maksutonta (lähinnä lukion oppikirjat ja ylioppilaskuntien pakolliset jäsenyydet maksavat). Maksuttomuus johtaa siihen, etteivät nuoret arvosta saamaansa koulutusta. Tämä puolestaan aiheuttaa kaikenlaista taloudellisesti tehotonta toimintaa, kuten lorvimista ja välivuosia. Koulutuksesta pitäisi siksi tehdä maksullista, koska se saisi ihmiset arvostamaan koulutusta enemmän, mikä taas johtaisi optimaalisempaan toimintaan.

Tai: Yliopiston tilat ovat ilmaisia, eli niitä voi käyttää vapaasti riippumatta siitä, onko käytölle todellista tarvetta. Tämä johtaa tilojen ylikäyttöön, jatkuvaan ruuhkaan, varusteiden kulumiseen ja muutenkin kaikenlaiseen tuhlaukseen. Ratkaisu: aletaan periä tilojen käyttämisestä kunnon vuokraa, niin käyttäjät alkavat arvostaa tiloja enemmän, vähentävät tilojen käyttämistä ja käyttävät niitä tehokkaammin.

Tällaiset moralistit ajattelevat, että tavarasta tai palvelusta maksettu raha on ikään kuin sijoitus, jota ostaja automaattisesti järkevänä ihmisenä alkaa vaalia saadakseen siitä parhaimman mahdollisen tuoton.


Molemmat moralismit
joutavat jorpakkoon, koska niillä ei ole juuri mitään tekemistä ihmisten kokemusten kanssa. Tämä onkin se asia, joka yhdistää hippejä ja uusliberaaleja: molemmat viis veisaavat oikeasti olemassa olevista ihmisistä ja heidän haluistaan.

Ihmiset eivät yksiselitteisesti arvosta kalliimpia asioita. Vai arvostaisiko joku enemmän perhesuhteitaan, jos joutuisi joka kerta maksamaan kumppaninsa tapaamisesta?

Ihmiset eivät silti pysty kokonaan hylkäämään rahaa, koska materian lisäksi rahalla on äärimmäisen voimakas sosiaalipsykologinen vaikutus, joka värittää koko elämää.

Kokemukset osoittavat, että ihmiset haaveilevat rahalla saavutettavasta vapaudesta ja hyvinvoinnista ja että tiettyyn rajaan asti tämä haave pitää paikkaansa. Enemmän ansaitsevat ovat yksinkertaisesti terveempiä, elävät pitempään ja ovat myös tyytyväisempiä elämäänsä.

Siksi kamppailut perustulosta ja palkoista ovat edelleen erittäin tärkeitä. Ne eivät sulje pois kamppailua kasvukapitalismia vastaan.

14 comments to Raha tekee onnelliseksi ja vapaaksi

  • sampsa

    Monin tavoin skitsofreeninen teksti. Kannatat ja vastustat koska haluat. Isoin ihmetykseni kohdistuu haluusi kasvattaa taloutta lisäämällä ostovoimaa silti ymmärtäen, että se thuoaa lopulta kaikki ja vielä kritisoiden kasvua. Oikein kamppaillen sitä vastaan.

    Heittelet ilmaan myös kesäisen leppoisasti kaikki väen stereotypiat. Keskityn nyt yhteen niistä eli edustamaasi vasemmistoon jota et tekstissä maininnut.

    ”Kamppailu perustulosta ja palkoista” kuulostaa melkoiselta *taistelulta, luokkasodalta ihan. Ollaan nyt ihan rehellisiä jooko. Vasemmiston uusin ”taistelu” on sitä samaa kapitalismin hedelmien pyytelyä ja anelua. Antakee antakee!

    Muut uskovat, että väki kykenee parempaankin. Ymmärtämään sorretun asemansa ja lähtemään kehittämään elämäänsä vapaammaksi, ei onnellisemmaksi orjaksi. Taisteluiden ero on melkoinen.

    Ensimmäisessä ymmärretään kurjuuden syy, hierarkia ja kapitalismi, ja oma sorrettu asema jonka jälkeen ryhdytään taistelemaan mielessä ja elämässä hierarkioista irrottautuakseen ja rakentaakseen omaan ja lähimmille jotain parempaa.

    Jälkimmäisessä ymmärretään syyt, pomot saa enemmän ku me, ja oma sorrettu asema jonka jälkeen lähdetään reformoimaan järjestelmää kivemmaksi jotta ne muut antais osan meille.

    Ensimmäiset luottavat ihmisiin. Jälkimmäiset pomoihin. Ensimmäiset tietävät, että ihmiset tekevät ja osaavat tuottaa kaiken tarvitsemansa yhdessä ja sopia tuotannon jakamisesta. Jälkimmäiset pitävät ihmisiä kapitalisteina ja vaativat viisaita pomoja suojelemaan itseään. Ensimmäiset tietävät, että hyvä elämä ei tuhoa maapalloa. Jälkimmäiset puhuvat sekavia. Ensimmäiset kutsuvat joskus itseään anarkisteiksi. Jälkimmäiset kutsuvat itseään muunmuassa vasemmistolaisiksi.

  • Jos skitsofrenialla tarkoitetaan jakautumista ja ristiriitaisuutta, niin en kiellä. Olisi outoa, jos kapitalismissa elävän ihmisen halujen kuvailu ei sisältäisi niitä. Politiikkaa tehdään muutenkin enemmän tunteella ja haluilla kuin johdonmukaisuudella ja argumenteilla. Sama pätee kaikkeen muuhun elämässä.

    Tässä vaiheessa keskusteluyhteyttä ei juuri ole. Heität, että tekstissä kannatettaisiin talouskasvua. Jos paskimmassa asemassa elävien tilanteen parantaminen perustulolla eli tulonsiirroilla tuottaa sivuvaikutuksena talouskasvua, niin oletko todella sitä mieltä, että kasvun leikkaaminen on tärkeämpää kuin tämä paskimpien asemien parantaminen? Omiin korviin sellainen kuulostaa fundamentalismilta. Useimpia ihmisiä ei lämmitä moralismi tyyliin ”tajuaisit sinäkin pyöräillä kaikkialle ja kasvattaa itse vegaaniruokasi”. Siksi tunnustuksellisia anarkisteja ei yleensä oteta vakavasti (vanha läppä siitä, miten anarkistit ovat itse anarkian suurin este, tuntuu pitävän paikkaansa).

    ”Vasemmiston uusin ”taistelu” on sitä samaa kapitalismin hedelmien pyytelyä ja anelua.”

    Miksi pitäisi anella, kun mehän olemme ne, jotka sen jaettavan rikkauden tuotamme?

    En tiedä vasemmistosta, en ole koskaan innostunut siitä, mutta piirrostyyliin kärjistettynä yksi ero jonkinlaisen marxilaisen ja klassisen anarkistisen position välillä voisi olla siinä, että marxilaiset pitävät ensisijaisina tuottajia ja keskittyvät heidän analysoimiseen, anarkisteilla taas on taipumusta attribuoida ensisijainen piste sinne, missä valta muodollisesti näyttää sijaitsevan (tähän liittynevät omat hokemasi ”pomoilta anelusta”).

    Kuten sanoin Twitterin puolella, itse näen ”mä oon anarkisti ja sä demari vasemmistolainen pomonnuolija” -kiistoja tärkeämpänä lahkolaisuudesta ja identiteeteistä eroon pääsemisen. Kun puhutaan anarkismista tai vasemmistolaisuudesta, ollaan vielä etujoukkoajattelun piirissä. Kyllä kai me tiedetään, ettei sinusta tule minua tai toisin päin. Miksi siis jauhamme tästä ikään kuin tässä olisi jotain voitettavaa?

    Ei ihmisiä kiinnosta moralismi eikä lopulta kovin paljon edes poliittiset identiteetit, vaan nautinnot ja parempi elämä. Sitä saa monella tapaa. En sulje pois luomuviljelyä enkä perustuloa. Taktiikoiden moninaisuus.

  • sampsa

    joidenkin korviin kuulostaa fundamentalismilta ajatella, että väki kykenisi tukemaan toisiaan ilman pomojen ohjausta. Suurin ristiriita onkin ehkä siinä, että haluat kehittää ja kasvattaa riippuvuutta rikkaista sen sijaan, että kokisit tarpeelliseksi panostaa juuri heistä riippumattomaan tarpeiden tyydytykseen. Moni järjestelmää ”vastustava” puolustaa sitä juuri sen vuoksi koska he ovat itse olleet reformoimassa itsensä siitä yhä riippuvaisemmaksi. Tiedäthän: miten kävisi jos kirjastoja ja sairaanhoitoa ei maksettaisi veroilla? Miten kävisi jos perustuloa ei maksettaisi veroilla? Melkoinen *kamppailu valtion ja pomojen puolesta…

    Tulisiko jokaisen saada 5000 pätäkkää kuussa? Onko se onnellisuutta? Lisäisikö se ostovoimaa?

    Moninaisuuttapa juuri ja keskustelua. Tää jäi listasta…Ensimmäiset pyrkivät rakentamaan tasa-arvoista, hierarkiatonta elämää nyt. Jälkimmäiset pyrkivät nauttimaan kasvukapitalismin hedelmistä kunnes kaikki muut haluavat jotain parempaa…

  • En tajua viittausta anarkismiin. Ei anarkismilla ole mitään tekemistä eskapismin kanssa. Se että merkittävä osa Suomen anarkisteista kannattaa eskapismia kertoo enemmän Suomen yhteiskunnasta kuin anarkismista. 90% tapauksessa sitä siirtolapuutarhaplänttiä viljellään kuitenkin kelan tarjoaman rahan turvin, tai luontaistalous rajoittuu yksinomaan kannabiksen kotikasvatukseen. Ärsyttävää porukkaa, mutta en välttämättä itse olisi vaivautunut kirjoittamaan noin pitkää tekstiä sille vittuillakseni.

  • rot

    Itsetuotannon kehittäminen ja palkkatyöstä eroon pyrkiminen ei myöskään ole ”eskapismia” vaan se voidaan nähdä myös konkreettisena pyrkimyksenä rakentaa kollektiivista materiaalista voimaa.

    Suurin osa ihmisistä on kaltaisiani. He eivät laske elintasoaan jyrkästi ennen kuin muutkin laskevat, koska ihmiset vertaavat itseään aina toisiin ja kärsivät suhteellisesta puutteesta. Tämä ei muutu, vaikka uskossaan voimakkaat anarkistit kuinka moralisoisivat.

    Tässä kohtaa tuli sellainen olo, että onpa taas väsynyttä paskaa ja klementiini kyllä pystyy parempaankin. Tässä kaikuu vahva marxilainen virsi, joka myös selittää sitä miksi se jengi tuntuu olevan vähän eristyksissä siellä yliopistolla kun taas anarkistit ihan tuolla oikeassa elämässä tuntuvat olevan vähän enemmän maan kamaralla ja ihan konkreettisesti osana (ryysy)proletariaattia. Kuhn käsitteli tätä marxilaisuuden pinnallisuutta ja akatemiaan eristäytyneisyyttä jo jonkin verran.

    Tietenkin rahat voi ottaa rikkailta, yhtä lailla rahat voi saada välttämällä työtä, vähentämällä rahantarvetta, pikkurikoksilla tai vähän isommilla rikoksilla, jne.

    Mutta tämä ikuinen virsi siitä, että anarkistit ovat ”uskossaan hurskaita moralisteja” kertoo lähinnä siitä, että kirjoittajaa ei kauheasti kannata ottaa vakavasti, mikä on sääli lähinnä kirjoittajan itsensä kannalta. Toisaalta olen jo vuosia sitten käytännössä luovuttanut sen suhteen, että yliopistomarxilaiset lähtisivät käymään oikeasti sisältöpohjaista keskustelua anarkistien kanssa. Lähinnä tuntuu olevan sitä ”anarkistit on moralistihippejä höhhöhhööö” -hymäilyä tai jotain ”mutakuoppailu öhööhööö” -pelleilyä. Ei jatkoon. Tän takia yliopistomarxilaisia ei oteta vakavasti eikä niitä kuuntele juuri muut kuin muut yliopistomarxilaiset. Anarkistit taas vaikuttaa kulttuurisesti verrattain laajasti tuolla ihan perus proletariaatin alimpien kerrosten parissa, jalat vähän enemmän maassa. Epäilemättä molemmilla on toisilleen annettavaa, mutta itse näen, että tällä hetkellä anarkistit tarvitsee vähemmän yliopistomarxilaisia kuin päinvastoin.

  • @sampsa: kuten totesin, keskusteluyhteyttä ei ole.

    Suurin ristiriita onkin ehkä siinä, että haluat kehittää ja kasvattaa riippuvuutta rikkaista sen sijaan, että kokisit tarpeelliseksi panostaa juuri heistä riippumattomaan tarpeiden tyydytykseen. Moni järjestelmää ”vastustava” puolustaa sitä juuri sen vuoksi koska he ovat itse olleet reformoimassa itsensä siitä yhä riippuvaisemmaksi.

    Edelleen: miksi kyseessä olisi riippuvaisuus rikkaista, kun nimenomaan rikkaat ovat riippuvaisia meistä, jotka heille tuotamme rikkautta? Kyse on juuri oman ottamisesta takaisin. Se tukee riippumattoman tarpeiden tyydyttämisen järjestelmien rakentamista.

    @Antti R.: totta, tällaisissa voisi tarkentaa, että kyse on suomalaisista anarkoänkyröistä ja kevythipeistä. En kuitenkaan kirjoittanut tätä tekstiä vain heille. Minusta kyse on laajemmasta ajattelutaustasta. On tärkeä osoittaa sen kytköksiä vielä epäilyttävimpiin ajattelutapoihin (kuten oikeistolaiseen idealismiin tai joissain tapauksissa ”ei paranneta kurjien asemaa, koska silloin kurjat eivät tee vallankumousta” -tyyppiseen taistolaisargumentointiin).

    @rot: tämä teksti lähti liikkeelle Twitter-väännön pohjalta, joka puolestaan lähti siitä, että sampsa alkoi provoilla linkkaamani perustulojutun pohjalta. Eli en varta vasten suunnitellut anarkistien kimppuun hyökkäämistä. No, vaikka tämä onkin vastaus (ja vastaprovoilu) anarkistin provoon, niin ei se ole mikään erityinen perustelu.

    Itse saan paljon käyttökelpoista irti anarkistien (lähinnä ulkomailla) kirjoittamista teksteistä ja (myös Suomessa) käyttämistä toimintatavoista. Sen sijaan harmittaa, että henkilökohtaisen keskustelun ja poliittisen neuvottelun tasolla tapaamani suomianarkistit osoittautuvat usein mielikuvitukseltaan ja hyväksymiensä asioiden ja toimintatapojen osalta jäyköiksi ja rajoittuneiksi. En vuosikausien ajan suostunut uskomaan, että tämä olisi yleinen piirre. En kuitenkaan pääse vaikutelmasta eroon. Taktiikoiden moninaisuutta kannattavat henkilöt ovat aina ensimmäisenä rajoittamassa taktiikoiden skaalaa – vainoharhaisina kyylätään, onko toiminnassa hiukkaakaan mediapeliin, puolueisiin tai muuhun epäilyttävään liittyvää. Ja ainahan siinä on, jos mukana on muitakin kuin uskoa tunnustavia.

    On oireellista, että puolueessa toimivat vasemmistoänkyrät vaikuttavat usein avaramielisimmiltä kuin anarkoänkyrät. Näin ei pitäisi olla…

    Anarkistit taas vaikuttaa kulttuurisesti verrattain laajasti tuolla ihan perus proletariaatin alimpien kerrosten parissa

    Jatketaan pingisprovoilua vielä tämän verran: anarkistit ovat jääneet 1800-luvulle, jos kuvittelevat, että yliopistolta ei löydy ”perus proletariaattia”. Samoin käsitys ”akatemiasta” jonain yhteiskunnasta irrallisena elitistisaarekkeena kuuluu 1800-luvulle.

  • sampsa

    @klementiini: ”Edelleen: miksi kyseessä olisi riippuvaisuus rikkaista, kun nimenomaan rikkaat ovat riippuvaisia meistä, jotka heille tuotamme rikkautta? Kyse on juuri oman ottamisesta takaisin. Se tukee riippumattoman tarpeiden tyydyttämisen järjestelmien rakentamista.”

    Olemme tästä samaa mieltä. Kuten totesin: ”Ensimmäiset tietävät, että ihmiset tekevät ja osaavat tuottaa kaiken tarvitsemansa yhdessä ja sopia tuotannon jakamisesta.”

    erona on suhtautuminen hierarkiaan ja siihen mihin panostaa: rikkaiden puitteissa toimimiseen ja sitten omien takaisin aneluun vai rikkaista riippumattomaan tuotantoon. Hyvä esimerkki jälkimmäisestä esim osuuskunnat, kuten tiedät.

  • rot

    Mielenkiintoista tuo ”avaramielisyyden” kehys sulla. Eli syytät anarkisteja siitä, että nämä ovat avoimen kriittisiä ja jopa vihamielisiä poliittiselle pelille ja ”tarkoitus pyhittää keinot” -lähestymistavalle. Tietenkin vasemmistoänkyrät suhtautuvat ”avaramielisesti” politiikan valtapeleihin ja anarkistit ovat ”uskovaisia”, koska eivät halua lähteä niihin mukaan eivätkä edes pidä suutaan kiinni jonkun vasemmistolaisen ekumenian nimissä.

    Tuohon loppukohtaan niin en väittänyt etteikö yliopistolla ole ”perus proletariaattia”, mutta kätevästi ohitit tuon kohdan ”alimmat kerrokset”. Yliopistomarxilaiset huijaavat vain itseään, jos he eivät näe sitä käytännön (luokka)kuilua itsensä ja proletariaatin alimpien kerrosten välillä. Tässä suhteessa anarkisteilla on huomattavasti paremmin jalat maassa ja vähemmän pikkuporvarillista taakkaa 😉

  • Jumala

    Raha panee ihmiset käyttäytymään ’epäinhimillisesti’. Tutkimuksen mukaan.
    ’Tutkimukset’ eivät merkitse mitään. Tutkimuksilla voi todistella ihan mitä vaan.

    http://www.disinfo.com/2012/07/research-suggests-that-money-makes-people-act-less-human/

  • rot

    Vähän liian postmoderni näkemys mun makuuni.

  • Joonas

    hauskaa, että hippi haukkuu blogissaan muita hipeiksi. vittu mitä paskaa.

  • Joonas

    yleensäkin tää blogi on hauskaa luettavaa sen vuoksi, että silloin tajuaa kuinka jotkut elävät jossain pienessä kuplassa siellä yliopistolla tai jossain muussa hippien opintopiirissä.

    iha kiva silti, jatka. ei tartte pahkasikaa lukea 🙂

  • viljami

    joonas: huvittavaa, kun joku futisforumin syvissä kansanriveissä keskustelutaitonsa opetellut truu-tyäväenluokkanen kansanmies tulee pätemään 🙂

    rot:lla olen näissä keskusteluissa huomannut olevan hyvän läpän lisäksi todella stereotyyppinen kuva vasemmistolaisista ”yliopistomarksilaisista”. itehän en helsingin (?) skenessä pitkään pyörinyt, mutten kyllä tunnista tuota kuvaa omasta toveripiiristäni.

    keskimäärin olen hyvää pataa anarkistien kanssa ja heilunut paljon teidänkin seurassa. mutta on kyllä itsekritiikin puutetta, jos et tunnista sitä anti-kommunismia joka anarkisteja vaivaa. paikoitellen on tuntunut siltä, että päällimmäinen vihollinen teille on vasemmisto väärine toimintatapoineen, ”eläkä unohda espanjaa joskus vuonna vesikasvi”. harvemmin kyllä olen jaksanut ruveta kinaamaan, vaan antanut mennä toisesta korvasta ulos. ei siis oo kovin hedelmällistä monestikaan se kritiikki, mitä sieltä tulee.

  • MadSad

    Mielestäni tämä on ainakin asiaa, rahalla saa onnen ja piste. Olin duunissa monta vuotta rahaa tuli mukavasti ja pari autookin ehti olla asiat hyvin jnejne… YT neuvottelut iski nyt sossun-luukulla ei autoa,korttia,kämppää, muijasta puhumattakaan nyt budjailen vanhempien sohvalla sossu pummina eikä tarvii enää mennä hienoihin bileisiin, matkustaa tajuatteko miten nöyrää paskaa elämää tämä on ? en ymmärrä ketä sanoo että raha ei tee onneliseksi, jos joku tulisi kadulla vastaan ja sanoisi sen vetäisin nenään.

Leave a Reply

You can use these HTML tags

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>