Paniikki

Miksi huokailet niin paljon? En huokaile, yritän vain hengittää. Tietoduunarin hengityselimistössä pihisee ahdistus. Jos politiikassa poikkeustila on nykyään normi, niin psyyken kohdalla paniikista on tullut normi. Valtiollisessa poikkeustilassa valtaa laajennetaan ja lait ja ihmisoikeudet siirretään syrjään. Psyyken paniikkitilassa ajattelu siirretään syrjään ja sen tilalle tulevat automaattiset reaktiot, kuten vapina, tärinä, hengen haukkominen, tarve turvata oma hengissä pysyminen, etääntyminen tilanteesta, vatsakouristukset ja voimakas halu paeta paikalta. Oireet voi ymmärtää fyysisesti tai kuvauksina psyykkisistä mekanismeista. Hengenahdistus voi koskea yhtä hyvin tiettyä tapahtumaa kuin koko elämäntilannetta, niin kuin halu paeta voi koskea yhtä hyvin luokkahuonetta tai Suomen kansallisvaltiota kuin koko palkkatyökeskeistä elämäntapaa.

Paniikki liittyy psyyken prekarisaatioon. Yleensä prekarisaatiolla viitataan elämän ulkoiseen epävarmentumiseen ja hajoamiseen, kun hyvinvointivaltion, yliopiston, ydinperheen ja palkkatyön kaltaiset instituutiot luhistuvat. Prekaarius on kuitenkin myös mielentila. Se on riittämättömyyttä. Se on psyyken epävarmentumista ja haurautta. Se on toimeentulottomuuteen ja asioiden jatkumisen epävarmuuteen liittyvää ahdistusta. Se on kilpailua, joka on kaikkialla. Työstä kilpaillaan, apurahoista kilpaillaan, pullanmuruista kilpaillaan. Kotien sisustuksesta kilpaillaan. Kaikkea vertaillaan. Joka puolella on pudotuskisoja, alistamista ja nöyryytystä. Kilpailu edellyttää narsistista riskinottoa, koska jo määritelmän mukaan kilpailussa on aina niitä, jotka eivät pärjää ja joutuvat häpeämään.

Meille esitetään vaatimus: jokaisen on toteutettava itseään paremmin kuin muut. Elämästä tulee neuroottista identiteetin rakentamista ja määrittelemistä ja suorittamista, kaikki kokemus alistuu tarkastelulle ja mittaamiselle, ja itsetietoisuus tästä painaa aivoissa ajattelun heittoistuinnappia. Sinulla on kaksi vaihtoehtoa: joko säntäilet ympäriinsä paniikissa selittämässä vastaantulijoille miten kova kiire sinulla on tai sitten jähmetyt paikoillesi kykenemättömänä mihinkään, kun narsistinen egopallosi ei enää jaksa pullistua.

Paniikki voi ilmetä yhtä hyvin alakuloisena hengenahdistuksena kuin maanisena ja kiihtyneenä hajamielisyytenä, joka kuluttaa voimat nopeasti loppuun mutta tuottaa silti jonkinlaisen luovan purskeen. Yritykset elävät jatkuvasti tässä maanisessa paniikkimoodissa. Kaveri lukee johtamisen opasta ja kuvailee sen eetosta: ”Organisaatio on hajotettava koko ajan. Jos se on rikki, hajota se. Jos se on kunnossa, hajota se silti. Jos sinulla on menestyvä tuote, korvaa se heti uudella ennen kun sen kaari alkaa laskea…”

Alakuloinen ja depressiivinen paniikkimoodi puolestaan liittyy yksinäisyyteen ja ahdistukseen siitä, että joutuu kohtaamaan maailman vaatimukset yksin. Tässä voisi nähdä viitteitä paniikin luokkajaosta: luova luokka voi ”skitsoilla” ryhmässä uusimman kirjakässärinsä tai markkinointiprojektinsa kanssa samalla, kun tuskapaanarit talsivat ahdistuneessa yksilöjonossa Kontulan kerrostaloihin. Silti psyyken prekarisaatio koskettaa molempia, eikä tässä ole kyse taas kerran kilpailusta siitä, kenelle on paskin tilanne. Varmasti jossakin on myös ihmisiä, joiden ei tarvitse panikoida, koska he elävät vuokratuloilla, joita he vaativat toisten ihmisten elämistä…

Teollisen kapitalismin aikana työläiset sovelsivat neurootikon selviämismallia eli loputonta lykkäämistä. Unelmat voi aina siirtää toiseen aikaan ja paikkaan: kierrän maailman, kunhan pääsen eläkkeelle. Nyt meitä käsketään toteuttamaan unelmamme heti. Psykoottiset kaavat astuvat neuroottisten tilalle, ja käsky toteuttaa unelmat välittömästi johtaa paniikkiin. Teollinen yhteiskunta vaatimuksineen ei kuitenkaan ole kadonnut mihinkään. Niinpä meitä käsketään yhtä aikaa säästämään tulevaisuuden varalle ja nauttimaan elämästä heti maksimaalisesti. Elä säästeliäästi! Ota velkaa! Lykkää tulevaisuuteen! Ota kaikki heti!

Paniikki liittyy vaatimusten nopeuteen ja ärsykkeiden kiihtyvään kiertoon. Se tuo mieleen agorafobian, torikammon, kokemuksen: ”Kaikki katsoo ja arvioi mua koko ajan – miten ehdin vastata jokaiseen katseeseen – mihin pääsen pakoon?” Vaatimukset tulevat hyökynä päälle. Bifo väittää, että paniikki seuraa ”luonnollisena reaktiona”, kun ”infosfääri” kiihtyy liiaksi. Bifon mukaan ihmisen fyysinen organismi ei ole rajaton, kun taas infosfääri on. Verkko voi laajeta loputtomasti, mutta ihmisruumis ei. Rajallisuudesta huolimatta ihmisiltä odotetaan ja vaaditaan loputtomasti. Vaatimukset saavat ihmiset paisuttelemaan sitä, mihin he pystyvät. Äärirajoja venytetään, kunnes tulee romahdus ja masennus.

Bifo ei pysty osoittamaan, missä kulkee ihmisen ”fyysisen organismin” raja. Miksi psyyken kestokyvyn reunaviiva pitäisi piirtää esimerkiksi juuri vuoteen 1977? Maatalousyhteiskuntaan siirtyminen 10 000 vuotta sitten alisti ihmisruumiin ”luonnottomiin” yksitoikkoisiin tuotantosykleihin, teollistuminen pakotti työläiset tehtaan ”luonnottoman” tehdaskoneiston rytmeihin, tietokoneiden ja tietoverkkojen yleistyminen kytkee ihmiset ”luonnottomaan” valonnopeudella värähtelevään kollektiiviseen tajuntaan. Joka kerta ärsykkeet ovat ylittäneet sietokynnyksen, ja joka kerta on koettu luonnottomaksi. Nykyään joka vuosikymmen – joka vuosi tai joka kvartaali? – ylitetään taas uusi luonnottomuuden raja ja piste, jota ei pitänyt voida ylittää ilman lopullista luhistumista ja hulluuteen syöksymistä. Ja silti olemme tässä, joten kuten. Bifo kirjoittaa:

In the intersection of information and urban space we see the proliferation of a chaotic sprawl following no rule, no plan, dictated by the sole logic of economic interest. Urban panic is caused by the perception of this sprawl and this proliferation of metropolitan experience. Proliferation of spatial lines of flight. The metropolis is a surface of complexity in the territorial domain. The social organism is unable to process the overwhelmingly complex experience of metropolitan chaos. The proliferation of lines of communication has created a new kind of chaotic perception.

[–] the psychic collapse of the western metropolis.

Mutta mitään metropolin psyykkistä romahdusta ei tule. Viimeistä luonnollisuuden rajaviivaa ei ole. Kestokyky ei lopu, vaan ihmiset mukautuvat metropoleihin niin kuin he ovat mukautuneet keskitysleireihin, luostareihin ja sademetsiin. Esimerkiksi Viren & Vähämäki argumentoivat tulevassa Metropoli-kirjassaan päinvastoin kuin Bifo: ympäristöjen kiihtyminen myös kehittää ihmisten vastaanottokykyä.

Metropolin kiihtyvä ärsykevirta ja siihen liittyvät teknologiset muutokset muokkaavat siis myös aivojen kytkentäkaavioita siten, että kestot tai nopeudet, jotka aikaisemmin olisivat olleet ihmisaivoille mahdottomia käsitellä, kyetään nyt muuttamaan merkityksellisiksi havainnoiksi. Edellytyksenä on juuri aivojen tottuminen jatkuvaan ärsykevirtaan niin, että havainnosta tulee hajamielistä. Kun ei tarvitse kiinnittää huomiotaan jokaiseen vastaantulijaan, jokaiseen yksityiskohtaan, vapautuu tilaa ärsykkeiden ei-tietoiselle työstämiselle muistissa.

Tämä on todellisuutta, mutta niin on kaiken kiihtymisen aiheuttama paniikkikin, jota metropolia ja tietotyötä valorisoivassa keskustelussa ei mainita. Kiihtyminen tuottaa sekä tottumista ja kykyjen lisääntymistä että paniikkia, maanisuutta ja alakuloa. Ristiriitaa ei voi ratkaista, koska se on todellisuudessa. Raja nautinnon ja psyyken panikoimisen välillä on suhteellinen ja liikkuva. Se, mikä määrä ärsykkeitä ja nopeutta on liikaa ja johtaa paniikkiin, riippuu ympäristöstä, yksilön stressitasosta, rahatilanteesta, nautinnosta, siitä onko yksin vai yhdessä jne.

Bifo-sarja: Sielu on laitettu töihin ja sitä kontrolloidaan ruiskuttamalla sen elinympäristöihin riittämättömyyttä, mistä seuraa paniikkia. Paniikki johtaa masennukseen (coming soon).

5 comments to Paniikki

  • Toni

    Nämä oireet ovat kaikille tuttuja. Lääkkeeksi suosittelen psilosybiiniä yksin tai ystävien keskuudessa nautittuna.

  • Hemi

    Komppaan edellistä. Ja sitä että jos töiden vaatimukset alkavat vituttaa tai panikoituttaa, niin ollos hyvä, ja mene työkkäriin.

  • Hemi

    Nämä vitun työjankutukset tuovat mieleen vain ne hienot tekosyyt joita vasemmiston Stahanovit ja porvarit meille kirjoittelevat – kun tapa valittaa prekarisaatiosta ja milloin mistäkin on vain tapa tuoda enemmän paskapuhetta kun ainoa todellinen ratkaisu on virittäydy, kiihotu, syrjäydy – ja etsi toiset. Ironia on siinä ettei systeemi oikeasti edes estä: ihan sama kuin asevelvollisuudesta, jos et halua mennä, ole hyvä ja mene lääkärille, valita ahdistusta ja lähetä b-todistus, done. Kyseessä ei ole system error, systemi is fine, ihmiset vain ovat saatanan idiootteja, zombeja jotka ovat niin taitavia keksimään tekosyitä ja jäkättämään. Toki yliopiston suhteen paljon arvokasta on pilattu, mutta siitä ettei kukaan kapinoinut tosissaan kertoo se että aikanaan kukaan ei vaivautunut toimintaan ”koska on tentit”. Pelkäämpä että näinkin älykäs blogi toimii helposti in effect kapitalismin vahvistuksena, koska siinä puretut tunteet antavat syyn olla syrjäytymättä, koska kun antaa vain olla ja nauttii ne sienensä kera sitruunamehun, on helpommin kaupunki vain kennosto jossa on enemmän kauniita ja varjoisia paikkoja olla jouten.
    Ei ole ihme että juuri ”päihdeongelmia” ”syrjäytymistä” ja niin edelleen pidetään suurimpina vihollisina koska sitähän ne porvaristolle ovatkin, ihan siinä missä ei ole ongelma että on olemassa joku piraattipuolue, vaan se ettei niin suuri joukko nuorista edes jaksa vaivautua vaaliuurnille.

  • @Toni: sieniä näyttää olevan liikkeellä. Hyvä jos toimivat. En kuitenkaan usko, että palkkatyömuoto häviää niillä.

    @Hemi: kiva jos sulle on kaikki noin helppoa. Joillakin käy huonompi mäihä työkkärin virkailijan kanssa, ei ole varaa maksaa yksityislääkäriä tai puuttuu sosiaalinen pääoma hoitaa tollaset oikein. Muistutan muuten, ettei tässä blogissa ole kyse mistään henkilökohtaisesta tunteiden purkamisesta, vaan yleisemmän tilanteen analysoimisesta ja juuri nyt Bifo-lukupiirin hedelmien jakamisesta.

  • Hemi

    Vaikutat kyllä puhuvan tunteista, paniikista ja sitä ennen riittämättömyydentunteesta, etkä vain sen suhteen, mitä bifo kirjassaan sanoo, vaan myös siitä – onko se totta – ”Tämä on todellisuutta, mutta niin on kaiken kiihtymisen aiheuttama paniikkikin, jota metropolia ja tietotyötä valorisoivassa keskustelussa ei mainita. Kiihtyminen tuottaa sekä tottumista ja kykyjen lisääntymistä että paniikkia, maanisuutta ja alakuloa. Ristiriitaa ei voi ratkaista, koska se on todellisuudessa” ja koetat myös esittää objektiivisen suhteen rakenteen ja yksilöllisten (henkilökohtaisten) tunteiden välille. Onko tämä kausaaliketju kuitenkaan näin yksinkertainen ja onko tapa jolla oma diskurssisi toimii tosiasiassa objektiivinen ja ovatko sen seuraukset haluttuja? En siis niinkään ymmärrä tuota erottelua. Tekosyy perustelussa esitän, että tämä linkki on hätiköity ja sitä vastaan pitäisi toimia ensisijaisesti vähentämällä konformismia.

Leave a Reply

You can use these HTML tags

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>