Miksi journalismilla pitäisi olla kestävä tulevaisuus?

Ihmiset kiittelevät toisiaan ohjeista, joilla Hesarin maksumuurin pystyy kiertämään. Monet ovat nyt tyytyväisiä Hesarin uudistukseen, kun netissä pystyy lukemaan maksutta entistä suuremman osan printtilehden sisällöstä. Kiertotavoista ja niitä esittelevästä postauksesta puhuttaessa yksi kritiikki kuitenkin toistuu: jos voittoa ei saa tehdä maksullisella sisällöllä, niin millä sitten?

Esimerkiksi tämän blogin arvostelijat tarttuivat kirjoituksen lopun kohtaan, jossa mainitaan Guardian ja Voima. ”Guardian tekee tappiota ja Voima saa mainosten lisäksi valtiolta tukia, joten nämä lehdet eivät ole kestävä vaihtoehto maksumuurille”, kritiikki kuuluu.

Myös muun muassa Voimaa kustantava Tuomas Rantanen kävi kommentoimassa:

Jonkun hesarin ja muiden isojen mediatelojen puolella on asiassa tekopyhistelty siinä, että kyllä ne usein ovat entiseen tapaan kannattavia yrityksinä, mutta ovat voitoista leikkaamiseen sijaan siirtäneet alevan tuottonsa paikkaamista toimituksellisen työntekijöille karsimalla henkilökuntaa ja kyykyttämällä avustajia. Tämä ei kuitenkaan muuta rakenteellista haastetatta. Jos nettimuotoisella materiaalilla ei ole kuluja vastaavaa ansaintalogiikkaa, edessä on vääjäämätön sisällön tason lasku oli kyseessä mikä tahansa media. Olkoonkin että kokonaisuutena mediakentttä on monimuotoinen ja sen sisällä löytyy aina toimivia yksittäisiä ratkaisuja asioihin.

Jutussa mainittiin Voima-jota olen itse kustantamassa. Meidän tuloistamme noin 85% tulee mainoksista 5% lehtien tilausmsaksuista ja loput valtion tukena. Koko konseptimme nojaa ilmaisjakelulehden ilmoitustuottoihin, sillä nettinäkyvyyden puolella mainostajien maksuhalukkuus on yhä printtiä paljon nihkeämpää. Haluiaisimme vahvistaa toimituksellisen työn sisällön tuottamista sekä printti- että nettialustalle mutta se ei ole näköpiirissä olevassa kehityksessä mahdollista. Pikemminkin tulvaisuus on taloudelliselta odotteelta meillekin varmasti haasteellinen, vaikka meillä omistajayhteisöt eivät odota osinkoa sijoitukselleen.


Ei, tappiota
tekevä Guardian ei ole ”journalismin tulevaisuus”. Kyllä, Guardian varmasti ennen pitkää joko lopettaa printtilehtensä tai muokkaa siitä ilmaisjakelulehden.

Entä sitten? Miksi minun tai jonkun muun maksumuuria vastustavan pitäisi esittää taloudellisesti kestävä ratkaisu journalismin tulevaisuudesta? Miksi meidän pitäisi keksiä yrityksille uusia tapoja tuottaa voittoa? Se on yritysten ongelma, jos ne haluavat välttämättä tehdä voittoa. Me pyrimme joka tapauksessa ottamaan, jakamaan ja tuottamaan kaiken maksutta. Yritykset sitten ottavat kiinni, jos voivat. Näinhän kapitalismi on aina kehittynyt, pakenemisen ja kiinnioton kaksoisliikkeestä.

Maksumuuri-postausta arvostelleet eivät ehkä katsoneet ympärilleen tässä blogissa. Täällä mieluummin vastustetaan ja tuhotaan bisnesmalleja kuin edistetään niitä. Guardian ja Voima mainittiin viime postauksessa, koska niiden toimintamallit havainnollistavat kirjoituksessa lainattua Hesarin toimituspäällikön ajatusvirhettä, jonka mukaan maksuton sisältö olisi yhtä kuin ilmainen työ. Guardianin tai Voiman mainitseminen ei tarkoita niiden bisnesmallien peukuttamista, saati oman bisnesmallin esittämistä.

Mistä lähtien kysymys bisnesmallista muuten muuttui tärkeämmäksi kuin kysymys journalismista?


Olennainen kysymys
ei ole ”miten tehdä voittoa journalismilla”, vaan ”miksi journalismilla ylipäätään pitäisi olla kestävä tulevaisuus”.

Onko journalismi-instituutio muka jokin itseisarvo?

Maksumuurin puolustajat ottavat annettuna lähtökohtana, että jos arvostelee maksumuuria, pitää esittää toinen malli, jotta kaupallinen journalismi säilyy. He eivät kuitenkaan esitä perusteluita sille, miksi kaupallisen journalismin pitäisi säilyä.

Tai laajennetaan kysymystä kohtuuttomammaksi: miksi minkäänlaisen journalismin pitäisi säilyä?

En nyt hyökkää massamedian tuulimyllyä vastaan. Kysyn vain viattomasti, miksi vaikeuksissa olevaa tuulimyllyä pitäisi niin vimmatusti puolustella ja elvytellä.


Journalismi instituutiona
syntyi yhtä matkaa teollisen kapitalismin, porvarillisen yhteiskuntamallin ja kansallisvaltion kanssa. En varmasti ole ainoa, joka mielellään toivottaisi kaikille näille ihmisistä ja eläimistä tavaroita jauhaville instituutioille hyvää matkaa helvettiin.

Jokainen yhteiskuntajärjestelmä joutuu ratkaisemaan tuotannon, päätöksenteon, organisoitumisen ja tiedonvälityksen ongelmat. Ei ole mitenkään tähtiin (tai nykyaikaisemmin: ihmisten geeneihin) kirjoitettu, että kapitalismi olisi pysyvä ratkaisu tuotannon ongelmaan, liberaali demokratia päätöksenteon ongelmaan tai kansallisvaltio organisoitumisen ongelmaan. Tai journalismi tiedonvälityksen ongelmaan.

Kyllä ihmiset ovat tulleet toimeen ilmankin.

Jos journalismi halutaan säilyttää, ihan ensimmäiseksi pitäisi keksiä siihen jokin syy.

Sitten voidaan miettiä niitä rahoitusmalleja.

6 comments to Miksi journalismilla pitäisi olla kestävä tulevaisuus?

  • Veera

    hyvä!

    mutta olen eri mieltä siitä, että journalismilla ei ole itseisarvoa. on sillä, ja se on vallankäytön valvonta, tiedon välittäminen ja ymmärryksen lisääminen.

  • Tuomas Rantanen

    Moi!

    Maailma on täys tietoa jota yhä useampi voi muille tehokkaastikin jakaa. Näkökulmien rikkauden keskellä rikkaimmailla ja jakeluväyliä hallitsevimmilla tahoilla on aina etulyöntiasema. Journalismin nimissä tehdään kaikenlasta muutakin kuin sitä mitä sillä ollaan tarkoittavinaan – siis etenkin vallankäyttöäkin riippumattomasti ja omasta ammatiillisiin standardeihin (sitoutuminen mm. lähdekritiikkiin, kuvien manipuloimattamuuteen, lähdesuojaan jne) sitotunutta tiedontuottamista – mutta juuri journalistisiin ihanteisiin sitoutuneelle tiedon lajille on kyllä minusta tarvetta. Onpa niinkin että jos journalismilla voi ansaita palkkansa, sitä tehdään enemmän ja ammattimaisesti ja sekin on minusta hyvä asia.

    Journalismi ei ole mikään taikaviitta joka tekee erehtymättömäksi tai moraaliseksi. Journalismia pitää epäillä vähintään yhtä paljon kuin kaikkia muita tiedonlajeja (kuten promootiota, pamfletointia, tiedotusta, runoutta jne), mutta journalistisiksi julistautuneita alustoja yhdistää se, että niillä itselläänkin on intressi kontrolloida oman alustansa journalistista tasoa. Jos mokaavat, joutuvat siis omilla kriteereillään kyseenalaistetuksi. Tässä on tietyllä tapaa kyseessä eri asia kuin jos blogisti jää kiinni tarkoituksellisista vääristä tiedoista.

    Jos journalismi katoaisi käsitteenä, maailmasta ei katoaisi tieto ja viisaus. Journalismilla ei olekaan itsesiarvoa. Sen sijaan siitä on hyötyä esimerkiksi yhteiskunnallisten ja kulttuuristen alistusmekanismien vastaisessa taistelussa. Samalla tavalla kuin autonomisella yliopistolla tai taiteella. Siitäkin huolimatta että tiedämme kuinka horjuvalla pohjalla näiden muidenkin ”riippumattomien” instituutioiden ihanteiden toteutuminen käytännössä onkaan.

    Tuomas Rantanen

  • as

    Rantaseen lisäys, että Italia ja Venäjä ovat esimerkkejä munilleen menneestä journalismista. Italiaa tarkastelemalla huomaa, että kyse ei ole sananvapauden ongelmista, vaan nimenomaan siitä, että journalismin rakenteet on rapautettu.

  • Örkki

    Journalismin tehtävänä on maksaa journalistien asuntolainat. Voi syystä kysyä, onko perustulo vai maksumuuri paremman tiedonvälityksen takuu?

  • Örkki

    Vaatiiko muuten hyvä journalismi, että journalistit tulevat kohteitaan paremmin toimeen taloudellisesti?

  • Lempo

    Ai siis Tuomas Rantanen: media kontrolloi itseään vähän samaan tapaan kuin kapitalismikin itseään?

Leave a Reply

You can use these HTML tags

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>