Mitä Tampere tarkoittaa? Lisää jälkiliukastelua Kiakkovieraista

Itsenäisyyspäivän jälkeen lauantaina 7. joulukuuta poliisi vei Lahdessa Pelicansin ja Jokereiden ottelusta lätkäfaneja putkaan. Pahoinpitely, järjestystä ylläpitävän henkilön vastustaminen, räjähdesäännösten rikkominen: tuleeko mieleen Kiakkovierasjuhlat? Kuitenkin vain toinen tapahtuma nähdään poliittisena.

Mediat ovat tätä kirjoittaessa olleet kaksi päivää olleet liekeissä siitä, että Tampereella sytytettiin Suomen lippu liekkeihin ja hylättiin hankeen. Niin sekaisin tämän maan saa 500 mielenosoittajaa.

Mitä Tampere tarkoittaa? Koska edellinen bloggaus aiheesta oli kuulemma liian hilpeästi kirjoitettu ja sisälsi liikaa parodista pastissia, yritetään uudestaan. Tällä kertaa tragediamoodi päällä.


Kun yritetään käsittää
poliittista liikettä, ihan ensimmäiseksi kannattaa kuunnella itse toimijoita, oli kyse kokoomuksesta tai anarkisteista. Kiakkovierasjuhlien tapaisten mielenosoitusten luonteeseen kuuluu, ettei niillä ole yhtä järjestäjäjoukkoa. Siksi sanomakaan ei ole yksi ja sama. Näin kuitenkin muutamat järjestäjät kirjoittavat tiedotteessaan:

Suomi on edelleen luokkayhteiskunta vaikka palkkoja on nostettu, tavaran kulutusta lisätty ja pahin orjatyö siirretty pois silmistä Kauko-Aasiaan.

[–] Meille uskotellaan, että erinäköiset ihmiset ovat vihollisia ja uhkia. Meidät erotellaan passien perusteella hyviin ja huonoihin. Meidät asetetaan toisiamme vastaan, vaikka suurin vihollinen on taloudellista ja poliittista valtaa kynsin hampain puolustava kerho.

Mielenosoituksilla voi olla monia muitakin tavoitteita kuin lähettää viestejä ulospäin, mutta jos viesteistä kerran puhutaan, niin minusta tämä on oikein hyvä viesti. Joidenkin mielestä viesti tosin hukkui kähinän alle. Tätä mieltä on esimerkiksi Hesarin kolumnisti, ehkä jotenkin paradoksaalisesti, koska itsehän toimittaja oli sitä viestiä tuomassa ja sen kohtalosta päättämässä, eikä tuotakaan kolumnia olisi kirjoitettu ilman kähinää.

Tässä onkin mielenosoitusten ongelma. Jos järjestää sellaisen kiltin mielenosoituksen, jollaista moralistit ovat nyt kilvan tilanneet, ketään ei kiinnosta. Uskokaa pois, tätä on Suomessa yritetty. Oikeastaan koko suomalainen ruohonjuuritason toiminnan perinne on tätä kiltteilyä. Ja itse asiassa anarkistitkin ovat tätä harrastaneet ja vieläpä Kuokkavierasjuhlilla. Vuoden 2006 Kuokkavierasjuhlat oli noin sadan ihmisen ystävällinen kävelykulkue, jossa marssi muun muassa tanssiva joulupukki. Seurauksena oli sympaattinen pikku-uutinen Hesarissa. Ketään ei kiinnostanut. Ei edes mielenosoittajia, jos ottaa huomioon, että Kuokkikset kuolivat siihen paikkaan.

Ainoa tapa viedä viesti perille on nostaa sellainen äläkkä, että osa ihmisistä säikähtää ja syyttelee äläkkää viestin peittämisestä.


No, menikö se
viesti mihinkään?

Tapana on arvostella mediaa yksipuolisesta ja poliisiuskoisesta uutisoinnista. Samat kritiikit pätevät tietenkin aina läpimätiin Iltalehteen ja Ilta-Sanomiin (jonka toimittaja kysyi poliisin tiedotustilaisuudessa, eikö mielenosoittajia pitäisi epäillä jo murhan yrittämisestä), mutta yleisesti uutisointi oli tällä kertaa monipuolista ja mielenkiintoista.

Hesari esimerkiksi haastatteli sivustakatsojia ja sai kommentiksi: ”Emme olisi ikinä uskoneet näkevämme tällaista. Mutta ymmärrystä kyllä löytyy sekä tuolla sisällä olevalle juhlakansalle että näille mielenosoittajille. Ihmisillä on selvästi hätä.”

Yllä linkatun HS-kolumnin kirjoittaja kertoo yllättyneensä: ”Kaikki haastattelemani viisi ihmistä kertoivat ylilyöntejä lukuun ottamatta ymmärtävänsä mielenosoittajiakin. Tuloerot kasvavat ja hyvinvointiyhteiskunta murenee, he muistuttivat lapset kainalossaan.”

Aamulehden ensimmäisissä haastatteluissa taas kerrottiin, että paikalla ollaan arvostelemassa luokkayhteiskuntaa. ”Melkein kaikkien kommenteissa nousivat esiin erityisesti luokkayhteiskunta ja ihmisten eriarvoisuus”, lehti kirjoitti.

Yle haastatteli jälkikäteen kiakkovierasta, joka kertoi: ”Emme halua itsenäisyyspäivänä juhlistaa kansallista yhtenäisyyttä. Halusimme näyttää, että vastakkaisasettelun aika ei ole ohi. Saman suuntainen kehitys on vallalla muuallakin Euroopassa ja maailmalla.”

Kansanedustaja Anna Kontula ilmoitti pitävänsä mielenosoitusta ymmärrettävänä ja siteerasi Julma-Henriä: ”Sä ihmettelet miks mä rikon jonku vitun ikkunan? Mitä vittua muuta mä voin tehä?”

Tutkija Veikko Eranti sanoi Ylen uutisissa, että

[–] mielenosoittajat halusivat tuoda esiin vastakkainasettelua suomalaisen eliitin keskeisen kokoontumisen ja tavallisen katujen ”lätkäkansan” välillä.

Kyse oli Erantin mukaan vasemmistoanarkistisesta liikehdinnästä, jonka tavoitteena on hierarkioiden purkaminen ja esillä olivat teemat tuloeroja ja luokkaeroja vastaan.

Ilmapiiriä on kärjistänyt syksyn aikana käyty keskustelu hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen leikkauksista, sanoo Eranti.

Myös Hesari haastatteli Erantia:

Tampereen perjantainen mellakka saattoi olla lähtölaukaus uudelle aktivismin aallolle, uskoo demokratian tutkija Veikko Eranti Helsingin yliopistosta.

”Taustalla on yhteiskunnallista kärjistymistä. Koko syksy on puhuttu hallituksen rakennepaketista ja siitä, mistä leikataan ja miten paljon. Ei ole yllättävää, että nyt tapahtui tällainen aika klassinen, luokkataisteluun viittaava välikohtaus.”

[–] Kiakkovierailla oli Erannin mukaan selvä, poliittinen tavoite, luokkajaon nostaminen esiin. Yksi ärsyke on hänen mukaansa saattanut olla presidentti Sauli Niinistön vaalilause ”Vastakkainasettelun aika on ohi”.

”Moni aktivisteista kokee, että näin ei ole. He halusivat murtaa käsityksen yhtenäisestä Suomesta.” Eranti tuomitsee perjantain väkivaltaisuudet mutta pitää surullisena, jos tapahtumaa käsitellään pelkkänä mellakkana.

”Olisi hyvä keskustella teemoista, joita he nostivat esiin.”

Mielenosoitus sai tuhannet ihmiset lukemaan Kiakkovieraiden blogia ja järjestäjien viestejä Takku.netissä, kommentoimaan Twitterissä ja Facebookissa ja niin edelleen. Suomen suurimmat viestimet myös uutisoivat järjestäjien oman tiedotteen näyttävästi.

Näyttää siis siltä, että jos kiakkovierailla oli viesti, moni heistä sai sen sanottua ja välitettyä. Viesti tuli jopa osittain otettua vastaan, kun tutkijat tuotiin mediaan mietiskelemään tapahtumaa.

Mikä muu viime aikojen poliittinen tempaus Suomessa on välittänyt yhtä voimakkaan viestin?


Mielenosoituksilla ylipäätään ”saavutetaan”
jotain juuri silloin, kun ylitetään sovinnaisuuden rajat ja järkytetään tarpeeksi voimakkaasti. Ravistelu herättää median, se voimaannuttaa osallistujia, se synnyttää työryhmiä, se kiinnostaa tutkijoita ja poliitikkoja, se sysää yhteiskuntatieteilijöitä töihin, se pakottaa ottamaan kantaa, se määrittelee keskustelua.

Totta kai voi sanoa, että putkasta vapautunut perussuomalainen mielenosoittaja varasti show’n, mutta se riski on aina olemassa.

Järkyttämistä voi tietysti tehdä monella tavalla. Myös rauhallinen ja omilla kasvoilla tehty kansalaistottelemattomuus on usein järkyttävää, kun ihmiset esimerkiksi istuvat alas tukkimaan sotilastukikohtaan johtavan autotien tai hiipivät hakkaamaan hävittäjälentokoneita vasaralla rikki.


Sitten on kysymys
väkivallasta. Antaa järjestäjien itse vastata: ”Ne juoksettavat hevosia omaan pippurikaasuunsa ja syyttävät meitä eläinrääkkäyksestä. Ne itkevät parista rikotusta ikkunasta kun ihmiset ja luonto kärsivät sukupolvesta toiseen niiden häikäilemättömästä luokkapolitiikasta.”

Kertoo paljon, että suuryrityksen omaisuuden rikkominen nimetään väkivallaksi, kun taas poliisin kaasutusta ja ratsastamista väkijoukkoon ei mielletä väkivallan käytöksi.

Tässä yhteydessä esitän myös toivomuksen siitä, että kaikki poliisin ja mielenosoittajien yhteistä eläinrääkkäystä paheksuneet ihmiset ovat kasvissyöjiä.


Tärkein kysymys tietysti
on: miksi ihmeessä ne joivat alkoholia? Moni on hämmästellyt sitä, että Suomessa juotiin itsenäisyyspäivänä kaljaa kadulla. Uutisissa toistui maininta siitä, että osa ihmisistä oli liikkeellä humalassa.

Känni on poliittinen asia vain, jos se liittyy poliittiseen tapahtumaan. Jos juo kymmenen metriä toisessa suunnassa, se on epäolennaista. Ja politiikka on tietenkin vakavaa, sitä on tehtävä hampaat irvessä ja selvin päin.

Ei tietenkään sillä, että olisi kenenkään turvallisuuden kannalta hyvä lähteä hortoilemaan tuubassa kohti mellakkapoliiseja. Mutta tämänhän me kaikki taidamme jo tietää.


Oikeasti tärkein kysymys
on kuuluu: miksi näin ja miksi nyt?

Kelataan takaisin vuoteen 2006 ja Helsinkiin. Vappuaaton mielenosoitus hajotti suuryritysten ikkunoita keskustassa, makasiinit vallattiin ja poliisit ajettiin sieltä mellakalla ulos, Katutaiteiden yön mielenosoitus aiheutti kymmenien tuhansien eurojen vahingot ja Smash Asemin tapahtumia puitiin oikeudessa vuosikausia. Mielenosoituksissa oli erittäin militantti meno. Ihmiset olivat määrätietoisia ja vihaisia.

Tuolloin konfliktien taustalla oli muun muassa kaupunkitilaa yksityistänyt ja väkivaltaisia kiinniottoja tuottanut Stop töhryille -kampanja, viha vartiointiliike FPS:ää kohtaan ja poliisin kovat otteet vallattujen talojen häädöissä; poliisi esimerkiksi mursi yhden valtaajan jalan. Ei ihme, että paikkoja hajosi.

Kiakkovierasjuhlista on kirjoitettu hyviä blogipostauksia, mutta en ole vielä nähnyt yhtään liikekenttää sisältä käsin tuntevaa analyysia siitä, mikä teki Tampereesta tänä vuonna yhtä vihaisen ja kykenevän. Jos pitäisi vetää hatusta taustakertomus tapahtumalle, miten olisi tällainen:

”Vuonna 2009 monet anarko- ja autonomihenkiset liikkeet menivät talviunille, kun talouskriisi iski täysillä, osa liiketoimijoista lähti järjestöihin ja puolueisiin ja äärioikeisto astui esiin. Nyt viimeistään alkaa olla selvää, että niin sanottu vasemmistolainen politiikka on epäonnistunut, Vasemmistoliitto on hirttänyt itsensä hallitukseen ja järjestöt eivät kykene nostamaan konflikteja esille riittävästi. Siksi konfrontaatiolle on taas tilaa kadulla.”

Tuon kertomuksen viimeistelee kuin tilauksesta Paavo Arhinmäki, joka kuvailee Tampereen mielenosoitusta humalaisen nuorison riehumiseksi.


Jottei mene liian
asialliseksi, loppuun pari meemikuvaa.

1460303_557736630980621_94313162_n

1477521_557744524313165_1154224465_n

995266_557721174315500_525001189_n

1475914_558786647542286_944764227_n

1476439_10151787022912666_1658017822_n (1)

24 comments to Mitä Tampere tarkoittaa? Lisää jälkiliukastelua Kiakkovieraista

  • Jarppa

    Väkivallalle haetaan aina syy jostain. Jos jossain on tapahtunut pahempaa, voi täälläkin tehdä jotain. Naurettavaa.
    Onnellista siperianreissua toivotan kaikille jotka eivät ymmärrä mitä sana LAKI tarkoittaa.

  • jaakko

    @jarppa:

    Itsenäisyyspäivän jälkeen on hyvä hetki reflektoida hetki itsenäisen Suomen sankareita.

    Näistä ehkä tunnetuimpana tulee mieleen eräskin mies, Eugen nimeltään, joka murhasi kylmäverisesti laillisen yhteiskuntajärjestyksen edustajan (hissantunnit nukkuneille: http://fi.wikipedia.org/wiki/Nikolai_Bobrikov#Bobrikovin_murha_1904).

    Tai entäpä jääkärit, jotka pakoilivat pyhää lakia kouluttautuessaan Saksassa, vieläpä maanpetoksellisesti vieraan maan armeijassa. Näiden huligaanien vakaana tarkoituksena oli ryhtyä väkivaltaan Venäjän keisakunnan laillisia virkamiehiä vastaan.

    Onneksi nykyajan anarkistit on sentään rauhallisempaa ja muutenkin tolkullisempaa porukkaa kuin oppikirjoissa ihastellut murhanhimoiset isänmaanystävät.

  • Antti S.

    Hyvää analyysiä, ja ainakin median reaktio on — yllättävää kyllä — ollut paljon monipuolisempi kuin mitä se oli silloin, kun kommentoin aikaisempaa kirjoitustasi Kiakkovieraista. Viestin esiintuomisessa on sittenkin onnistuttu ja monia ihmisiä ravisteltu.

    Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että koska keinoilla saavutettiin toivottu lopputulos, ne voidaan siunata sellaisenaan ja väkivaltaa katsoa läpi sormien. Ei väkivallan tarvitse olla ainoa tapa varmistaa, että mielenosoituksesta ei tule ”kiltti marssi”. Olin väärässä siinä, ettei ikkunoiden rikkomisella saataisi paljoa aikaan: näköjään voi saada, kun tämä asia on selkeästi yksi tekijä, joka auttoi Kiakkovieraita ylittämään uutiskynnyksen ja shokeeraamaan. Väkivallan olisi voinut korvata vaikka vähän useamman suuryrityksen ikkunan hajottamisella ja muulla yksitysomaisuuden tärvelyllä, joka selvästi saa kahvit menemään väärään kurkkuun aika monella kukkahattusedällä.

    Tietysti osa väkivallasta, mahdollisesti jopa suurin osa, oli varmasti tarkoituksetonta ja saattoi olla esimerkiksi spontaani reaktio ratsupoliisiin typeryyksiin, kuten Antti Rautiainen arvelee omassa kirjoituksessaan Uudessa Suomessa. Silti olen vähän ymmälläni siitä tavasta, jolla te molemmat kohauttelette olkapäitänne ja toteatte, että ”no kun ei kukaan muuten välitä, ei mediaa muuten kiinnosta”. Toivottavasti tämä ei tarkoita sitä, että mielestänne väkivalta on ihan jees, jos sillä saadaan median huomio, sillä se olisi aika julma ja pitkällä tähtäimellä itsetuhoinen ajattelutapa.

    Sivukommenttisi kasvissyönnistä sekä sarjakuvissa esiin tuotu tekopyhyys väkivallan suhteen, jos katsotaan useiden ihmisten arkipäivän valintoja ja asenteita, osuvat täysin nappiin. Täyttä totta. Ja totta on myöskin se, että hevosten käyttö joukkojenhallinnassa on poliisilta totaalisen typerää. Mutta sekään ei ole mikään oikeutus tarkoitukselliselle toisen vahingoittamiselle. Tulee jopa mieleen, että tässä yritettäisiin kääntää huomio pois oman ajattelutavan ongelmista osoittamalla joidenkin muiden tekopyhyyttä. Miksi ihmiset, jotka suhtautuvat Kiakkovierasjuhlissa poliisiin kohdistuneeseen väkivaltaan ymmärtäväisesti ja ovat usein erittäin fiksuja ja analyyttisiä noin muuten, sortuvat väkivaltakoneistosta puhuessaan käsittelemään poliiseja yhtenä homogeenisenä massana, joka ei koostu tuntevista, ajattelevista yksilöistä ja joista suuri osa olisi varmaan ollut mielellään jossain muualla itsenäisyyspäivän iltana? Joista osa ehkä jopa ymmärtää Kiakkovieraiden vihaa ja komppaa näiden poliittisia näkemyksiä, poliisipäällikön idioottimaisista kommenteista huolimatta?

  • EskoM

    ”Totta kai voi sanoa, että putkasta vapautunut perussuomalainen mielenosoittaja varasti show’n, mutta se riski on aina olemassa.”

    Tämä on niin noloa. Siis kirjoittajan taholta. ”Perusjantterilta” ei ole saatu edes suoraa kommenttia, vaan toimittaja on itse koittanut sitä kaivaa esille – siinä onnistumatta. Skenaarion sen jälkeen perussuomalaiset on osana mellakkaa. Shown varastaminen oli yksi lehtijuttu krapulakaljoineen. Toisaalta ajatellen se rehdein kommentti tapahtuneesta.

    Totuus on se, että ainoa puolue, joka todistetusti on masinoinut tätä on Vasemmistoliitto. Vasemmistoliiton kansanedustaja on itse kertonut tuntevansa tapahtuneesen osallistuneita. Tampereen Vasemmistonuorissa on myönnetty, että tapahtuneessa on osallisia heidän järjestöstä. SitVas (yhteisine vasemmistolaisineen) on ollut tukemassa matkoja tähän tapahtumaan.

    Tässä viikko alkaa ja monessa paikassa ollaan jännittyneitä siitä, miten paljon toimittajat kaivavat aiheesta. Kohta poliisi julkistaa kenties lisää kuvamateriaalia ja ihmisiä tunnettavaksi.

    Siinä kohtaa ei kannata alkaa leimaamaan puolueita ja sen kannattajia – ei edes vasemmistoliiton.

  • heppamolla

    ”Vuonna 2009 monet anarko- ja autonomihenkiset liikkeet menivät talviunille, kun talouskriisi iski täysillä, osa liiketoimijoista lähti järjestöihin ja puolueisiin ja äärioikeisto astui esiin. Nyt viimeistään alkaa olla selvää, että niin sanottu vasemmistolainen politiikka on epäonnistunut, Vasemmistoliitto on hirttänyt itsensä hallitukseen ja järjestöt eivät kykene nostamaan konflikteja esille riittävästi. Siksi konfrontaatiolle on taas tilaa kadulla.”

    Fiilispohjalta lisäisin tähän taustaan jokusen sattumanvaraisemman tekijän. ainakin nyt taannoisen teletunnistetietoskandaalin Punk in Finlandilla sekä perustamperelaisen ”helsinginherravihan”, joka tässä kohtaa saatiin parempaan käyttöön. Nähdäkseni nämä erottavat viimevuotisen pannukakun, jota ei koskaan ollut, tämänvuotisesta, hieman palaneesta manseräiskäleestä.

  • @Antti S.: tärkeitä pointteja, ja niin kuin sanot, väkivalta ei ole ainoa tai edes hyvä tapa varmistaa, että mielenosoitus näkyy. Tarkoitat väkivallalla ilmeisesti kahta sairaslomalle päätynyttä poliisia ja rynnäkössä loukkaantunutta hevosta? Olivatko nämä siis tarkoituksellista toisen vahingoittamista?

    Harva varmaan voi pitää loukkaantumista millään puolella aitoja toivottavana hommana. Yleensä, kun resuista miekkariporukkaa vastassa on satojen koulutettujen mellakkapoliisien kaasuilla, pampuilla ja panssareilla varustettu rivistö, niin mielenosoittajat ja sivulliset ovat väkivallallisesti alakynnessä ja alttiimpia loukkaantumaan. Ja aina kun puhutaan mielenosoittajien väkivallasta (ja siitä kannattaa puhua), pitää puhua myös poliisin käyttämästä väkivallasta.

    Miksi ihmiset, jotka suhtautuvat Kiakkovierasjuhlissa poliisiin kohdistuneeseen väkivaltaan ymmärtäväisesti ja ovat usein erittäin fiksuja ja analyyttisiä noin muuten, sortuvat väkivaltakoneistosta puhuessaan käsittelemään poliiseja yhtenä homogeenisenä massana, joka ei koostu tuntevista, ajattelevista yksilöistä ja joista suuri osa olisi varmaan ollut mielellään jossain muualla itsenäisyyspäivän iltana? Joista osa ehkä jopa ymmärtää Kiakkovieraiden vihaa ja komppaa näiden poliittisia näkemyksiä, poliisipäällikön idioottimaisista kommenteista huolimatta?

    Tämä on hyvä. Ei poliisia pidä fetisoida tai ajatella yhtenäisenä laatikkona. Tosin organisaationa poliisi toimii melkoisesti kurinalaisemmin, hierarkkisemmin ja homogeenisemmin kuin vaikkapa sekalainen mielenosoittajajoukko.

    Poliisin tuntemuksista on kirjoitettu täällä aikaisemmin:

    Rivillinen satojen eurojen panssaripukuihin, luotiliiveihin, kypäriin ja kommunikaatiovälineisiin puettuja, teleskooppipampulla, kaasusumuttimella ja etälamauttimella aseistettuja miehiä etenee sotilaallisessa muodostelmassa ja psyykkaa itseään lyömällä rytmikkäästi katua parin askeleen välein. Panssaroituja robotteja pitäisi heittää molotovilla ennen kuin he tuntisivat mitään, heille pitäisi kommunikoida äänitykillä että he kuulisivat mitään, heille pitäisi kirjoittaa ilmaan hitsipillillä että he näkisivät mitään. Kun on sellaiset varusteet päällä, maailma pakenee ja kapenee: me vastaan ne. Pelkkää tekniikkaa ja fysiikkaa: miten hallita väkijoukkoa. Millaista olisi tutkia mellakkapoliisin psykologiaa? Ystävä kertoi vallatusta talosta, jota sarjallinen näitä robotteja tuli häätämään kesken aamiaisen (asukkaiden lukumäärä talossa: 2). Rynnäkössä poliisit hajottivat kaapit eivätkä ottaneet mitään kommunikaatiota vastaan, eiväthän he edes kuule mitään kypäriltään. Kaikesta teknologiasta ja miehisyydestä huolimatta näkyy selvästi, että poliisit pelkäävät. Sen näkee katseesta tai siitä, miten he psyykkaavat itseään tai viimeistään konfliktitilanteissa, joissa he eivät aina hallitse itseään. He pelkäävät väkijoukon oletettua arvaamattomuutta, ikään kuin mitä tahansa voisi tapahtua. Jokainen vyöltä riippuva avainketju näyttäytyy nunchakuna…

    http://www.vallankumous.org/blogi/2010/04/22/mellakkapoliisi-ja-tunteet/

  • @heppamolla: joo, Mansen proleskene pitää mainita, samoin Piff-valvontakeissi. Ja tietysti tapahtumissa on aina osa sellaista mitä ei voi tyhjentää selityksellä.

  • RR

    Sinänsä tapahtuman synnyssä ei ole mitään kovin arvoituksellista, oman kokemukseni perusteella näyttäisi että taustatekijät ovat itse asiass aika samat kuin vuosituhannen vaihteessa. Keskeisimpänä nostaisin sen että maassa on hallitus jossa niin vihreät kuin vasemmisto istuvat kokoomuksen kanssa toteuttamassa uusliberalistista politiikkaa. Näin ollen puoluepolitiikka ei voi kanavoida tyytymättömyyttä. Radikaaleja tyyppejä ei kiinnosta mennä puoleisiin ja nekin jotka siellä ovat, haikailevat jotain muuta. Tyytymättömyys siis purkautuu taas kaduilla, kuten hyvä on.

    Oikeasti tärkeä kysymys on, mitä tämän jälkeen. Edellinen kuokkavierasliike hyytyi kykenemättämyyteen muodostaa toimivaa poliittista strategiaa ja saada aikaiseksi jotain merkittävämpää kuin vuosittainen konfrontaatio jonka toistaminen alkoi vaikuttaa lopulta enemmän ritualistiselta kuin vaikuttavalta. Nyt pitäisi miettiä tie jolla autonominen yhteiskunnallinen liike voisi kasvaa aitona painostusvoimana ja yhteiskunnallisten vaihtoehtojen esittäjänä.

  • Antti S.

    @klementiini

    Jos katsoo noita videoita, mitä tapahtumasta on netissä liikkeellä, niin lukuun ottamatta sitä, jossa poliisi sumuttaa yhtä aidan päälle rynninyttä kiakkovierasta ja pian sen jälkeen ajaa toisen yli pillastuneilla hevosilla — molemmat tietysti tuomittavia virheitä, joista ei pidä vaieta — niin poliisin ylilyöntejä ei juurikaan ole havaittavissa. Kaikissa raporteissa tunnutaan olevan yhtä mieltä siitä, että poliisit toimivat enimmäkseen viileän harkitusti eivätkä provosoituneet. Kiakkovieraat sen sijaan tuntuvat näkevän paljon vaivaa provosoidakseen poliiseja käyttämään fyysistä väkivaltaa.

    Ihan maalaisjärjellä ajateltuna tuntuu vähän tekopyhältä puhua poliisin väkivallasta, jos itse sitä niin kovasti menee kerjäämään. Siitäkin huolimatta, että verrattaen pieni osa mielenosoittajista käyttäytyi näin ja että poliisin kuuluukin säilyttää malttinsa. On ihan eri asia, jos poliisi vaikkapa suorittaa väkivaltaisen kiinnioton jonkun rikottua ikkunoita, kuin jos poliisi provosoituu tai pelästyy sen jälkeen, kun sitä on lyöty mailoilla ja kilvillä, heitelty polttopulloilla ja sille huudeltu ja uhottu toistuvasti, että käykää nyt vittu päälle.

    Yllä olevassa katkelmassa paradoksaalisesti kuvailet poliiseja tunteettomiksi roboteiksi ja kuitenkin pohdit mellakkapoliisin psykologiaa sekä toteat sen ”pelkäävän väkijoukon oletettua arvaamattomuutta”. Poliisikin tosiaan on ihminen, ei robotti. Jos oikein kovasti yrittää, niin kai senkin pystyy saamaan jotenkin reagoimaan uhkaavaan käyttäytymiseen.

    Niistä loukkaantuneista poliiseista en tiedä, oliko kyseessä tarkoituksellinen toisen vahingoittaminen vai ei, mutta ainakin se osoittaa sen, että eivät mellakkapoliisin varusteetkaan aina onnistu suojaamaan. Mutta aika pakkokin niiden on antaa hyvä suoja, jos poliisin kuuluu kestää fyysistä väkivaltaa itse sitä kuitenkaan harjoittamatta. Puhut poliisin ylivoimasta väkivallan potentiaalin suhteen, mutta et ota huomioon sitä, että poliisin on jo lähtökohtaisesti kestettävä paljon, paljon enemmän kuin mielenosoittajien ennen kuin minkäänlainen vastareaktio on oikeutettua.

    Lopuksi: Olen täysin tietoinen poliisin törkeistä ylilyönneistä monissa muissa yhteyksissä. Jokainen tapaus pitää kuitenkin arvioida erikseen, ja yllä oleva koskee nimenomaan Kiakkovierasjuhlia.

  • Lauri

    Sellainen asia, joka ei ole tullut esille, on että poliisi heitti Tampere-talolla aidan yli pippurisumutepatruunoita (vai miten niitä kutsutaa), jotka sumutti kaasua summittaisesti (patruuna pyöri maassa ulospurkautuvan kaasun voimasta). Pippuria ei siis käytetty vain valittuihin yksittäisiin ihmisiin. Voi olla, että sitä ei kukaan kuvannut, koska kaikki siinä kohtaa keskittyi lähinnä juoksemaan paikalta kauemmas. Oli myös aika pimeää. En tiedä tapahtuiko tätä useamman kerran, mutta ainakin kerran vähän sen jälkeen, kun hevoset oli vauhkoontuneet (eli poissa pelistä). En siis ole suoraan kategorisoimassa sitä ”ylimitoitetuksi voimankäytöksi”, huomautan vain että käsittääkseni jossain on uutisoitu, eli poliisi on väittänyt, että pippuria käytettiin vain yksittäisiin ”aggressiivisiin” ihmisiin.

  • Jumpe

    Voisiko ikkunoita rikkova anarkisti kuvitella opiskelevansa ja hankkivansa jotain hyödyllisiä kykyjä ja taitoja? Sillä tavoin toimimalla pääsee mm. irti köyhyydestä ja mikäli aatteen paloa yhä riittää voi osallistua politiikkaan ja yhteiskunnalliseen toimintaan rakentavammin kuin ikkunoita pirstomalla..

  • jqh

    Väkivalta luo väkivaltaa, kumpi aloitti?

  • Antti S.

    @Jumpe

    Suuryritysten omaisuuden tärvely on erittäin hyödyllinen taito. Se sekä on symbolista protestointia rahan valtaa vastaan että aiheuttaa konkreettista taloudellista vahinkoa tahoille, jotka ahneutensa ja välinpitämättömyytensä ansiosta ovat osasyyllisiä useisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Rikotun lasin korjaaminen saattaa kukaties jopa tuoda lisätienestejä jollekin pk-yritykselle. Nyt olemme nähneet, että sillä saattaa jopa saada aikaan keskustelua mediassa Suomen lisääntyvästä eriarvoistumisesta.

    @Lauri

    Tuosta pippurisumutepatruunoiden käytöstä en ollutkaan kuullut. Surullista. Niin kuin myös se, ettei mikään tapahtumasta uutisoinut valtakunnallinen media ole tiennyt tai katsonut aiheelliseksi raportoida asiasta.

  • Poliisi myönsi maanantaina, että 15-vuotias sivullinen tyttö jäi Tampere-talon edustalla ratsupoliisin hevosen töytäisemäksi. Tyttö oli ollut itsenäisyysjuhlassa esiintymässä. Tyttö jäi hevosen töytäisemäksi, kun ratsupoliisit olivat menossa tukemaan yhden mielenosoittajan kiinniottoa.

    HS: Poliisi: Tampereen mielenosoittajien aiheuttamat vahingot jäivät lieviksi

    Hesarin juttu on muutenkin hyvä:

    Mielenosoituksen kulku perjantaina ei myöskään näytä niin organisoidulta kuin poliisi ensi kommenteissaan viikonloppuna antoi ymmärtää.

    Pirkanmaan poliisi sanoi tuolloin, että mielenosoituksen ohjailussa oli merkkejä organisoituneiden rikollisten toiminnasta ja osin poliisin tuntemista henkilöistä. Pirkanmaan poliisipäällikkö Markku Luoma nimesi noin 200-henkisen, eritaustaisista ihmisistä koostuneen mielenosoittajaporukan ”rosvojoukkioksi”.

    Poliisi ei ole kyennyt yksilöimään tai tarkentamaan väitteitään.

  • Vielä vähän (lähinnä @Antti S.:) tuo lainattu pätkä mellakkapoliiseista käsitteli siis sitä, miten poliisit pyritään monin kerroksin (varusteilla ja asemoinnilla) eristämään tuntemuksista, siis siihen asti, etteivät he välttämättä edes kuule mitään. Tuollaisessa asetelmassa vastassa oleva väkijoukko pelkistyy tekniseksi kysymykseksi. Ruotsissa on joskus mielenosoituksissa ollut käytössä ”dialogpolis”, jonka tarkoitus on päinvastoin rikkoa tuota teknistä asettelua. No, erittäin ruotsalainen konsepti…

    Jopa poliisi pitää mielenosoituksen yhteydessä tehtyjä rikoksia ”suhteellisen lievinä” ja katsoo että ”julkisuuteen ja mittasuhteisiin nähden selvittiin vähällä” (yllä linkattu HS).

    Väkivaltaa, niin kuin kaikkea muutakin, pitäisi aina käsitellä osana asetelmia eikä jankata olkiukkojen tai kohu-uutisoinnin perästä.

    Tästä on vielä pakko sanoa: ”Puhut poliisin ylivoimasta väkivallan potentiaalin suhteen, mutta et ota huomioon sitä, että poliisin on jo lähtökohtaisesti kestettävä paljon, paljon enemmän kuin mielenosoittajien ennen kuin minkäänlainen vastareaktio on oikeutettua.” Jos on tosiaan sitä mieltä, että poliisin kynnys väkivallan käyttämiseen olisi kovempi kuin mielenosoittajien, niin suosittelen kyllä enemmän mielenosoituksissa käymistä. Sen verran usein ihmisiä päätyy poliisin tönimäksi ihan tienposkessa seisoessaan tai bandista kantaessaan. Lisätään tähän vielä se, että poliisilla on voima tehdä poliisilain perusteella ennakoivia kiinniottoja tai estää ihmisiä liikkumasta tuntikausien ajan.

  • Antti S.

    En puhunut siitä, mikä poliisin kynnys väkivallan käyttöön todellisuudessa on, vaan siitä, mitä sen pitäisi olla ollakseen jollain tapaa oikeutettua tai ymmärrettävää — eli lähinnä tilanteessa, jossa mielenosoittajat ovat tarkoituksellisesti provosoimassa ja käyttämässä väkivaltaisia keinoja.

    En halua maalailla sellaista kuvaa, että mielenosoittajat Suomessa (tai oikeastaan missään päin maailmaa) käyttäisivät enemmän väkivaltaa kuin poliisi: se ei tietenkään ole totta, vaikka eri tilanteissa, eri paikoissa ja eri aikoina poliisin voimankäytössä on suuria eroja. Kyse on vain siitä, että suhtaudun erityisen kriittisesti mielenosoittajien harjoittamaa väkivaltaa kohtaan siksi, että koen sen vähentävän välitetyn sanoman uskottavuutta, mielenosoittajien moraalista etulyöntiasemaa ja vaikutusmahdollisuuksia noin yleisesti. Poliisin käyttämästä väkivallasta en tässä mielessä kanna huolta, koska jos poliisin käyttämästä väkivallasta uutisoidaan, niin sehän on vain hyvä juttu, sellainen vähentää poliisin uskottavuutta ja tekee yhä useammalle ihmiselle ymmärrettävämmäksi puheen väkivaltakoneistosta. Se on moraalinen voitto anarkismille: seuraavan kerran poliiseja ja valtiokoneistoa vastassa on sitten ehkä hieman suurempi porukka protestoijia.

  • Ok, ymmärrän pointin ja tavallisesti myös jaan kannan, ainakin fiilispohjalta.

    Tässä kuitenkin erään teologian tutkijan laajamittaista mietiskelyä väkivallatonta toimintaa korostavan ideologian yhteydestä kristilliseen kärsimystä ylistävään moraaliin:

    It’s easy to see why the powers that be would be willing to embrace non-violence as a strategy for their opponents. I don’t think it’s a simple matter of effectiveness — after all, the state is very good at fighting violence with violence. Rather, the strategy of non-violent resistence seems to implicitly presuppose the basic legitimacy of the existing order. Those who are in charge of it are being asked to change their ways, but they or their peers will still presumably be in charge. Indeed, responding favorably to non-violent demands can be a great way of shoring up the legitimacy of the existing order by showing generosity of spirit and an openness to reform.

    I also wonder if part of the appeal of non-violent resistence for Western audiences doesn’t come from Christian ideology that views suffering as redemptive. [–]

    None of this is to say that non-violent resistence is a bad thing or shouldn’t be used. But isn’t it strange how the great non-violent resisters wind up being taken up as legitimating symbols for the systems that oppressed them? We recognize the irony that Jesus becomes part of the ideology of the Roman Empire or that Martin Luther King emerges as a symbol of America’s ever-closer approach to perfection — but maybe there’s a deeper, harsher irony at work.

    http://itself.wordpress.com/2013/12/06/some-reservations-about-non-violent-resistence/

  • Antti S.

    Tämä menee jo aika kauas alkuperäisestä aiheesta, mutta koska kyse on tärkeästä asiasta ja koska pasifismi kiinnostaa minua, niin kommentoin vielä ylläolevaa sitaattia:

    Kuten monissa väkivallatonta toimintaa käsittelevissä teksteissä ja kannanotoissa, myös tässä erehdytään samastamaan väkivallattomuus ja passiivisuus. Kirjoittaja antaa ymmärtää, että väkivallankäyttö on ainakin välttämätön edellytys vallitsevien auktoriteettien haastamiselle, mitä se ei suinkaan ole. On lukemattomia eri tapoja rikoa sovinnaisuuden rajoja, rikkoa lakia ja rikkoa vallitsevia normeja ilman, että tekee kenellekään fyysistä väkivaltaa. Kukaan, joka tuntee vähääkään Gandhin tai Martin Luther Kingin elämää, ei sanoisi, että nämä henkilöt pitivät valtaapitävien asemaa ja sääntöjä oikeutettuna. He haastoivat vallanpitäjien auktoriteetin toistamiseen siitä huolimatta, että puhuivat väkivallattomuuden puolesta, ja tämä on mahdollista kaikissa konfliktitilanteissa.

    Jo tottelemasta kieltäytyminen on vallan kyseenalaistamista, mutta tietenkään väkivallattomuuden ei tarvitse eikä pidäkään olla vain reaktiivista, vaan se voi ottaa useita erilaisia aktiivisia muotoja. Esim. suolan valmistaminen ja myyminen oli yksi aktiivinen mutta väkivallaton tapa vastustaa herraluokkaa 1900-luvun alkupuoliskon Intiassa. Keskelle autotietä istuminen ja suuryritysten omaisuuden tuhoaminen ovat sitä samaa meidän aikanamme.

  • Edelleen symppaan hengessä. Ehkä väkivallan suurin ongelma on koko käsite ja sen suhteellisuus ja epämääräisyys.

    Periaatteellista pasifismia vastaan on esitetty kritiikkiä, jotka avautuu hyvin juuri usein viitatun Gandhin ja Lutherin kautta. Tässä Takkuun lainattu lehtijuttu ja sen alla keskustelua:

    Eikö historiasta löydy parempia esimerkkejä väkivallattoman kansalaistottelemattomuuden tehokkuudesta: Gandhin Intiaa ja Yhdysvaltojen 1960-luvun kansalaisoikeusliikkeet?
    Intian ja Yhdysvaltojen liikkeillä on pitkä historia, joka on paljon pasifistien historiankirjoitusta monimutkaisempi.

    Gandhi ja Martin Luther King olivat strategisia ajattelijoita, eivät periaatteellisia pasifisteja. Heidän metodinsa ovat kiinteässä yhteydessä olosuhteisiin ja aikaan, eikä niitä voi sellaisenaan siirtää muualle.

    Molemmat myös keinottelivat kilpailevia liikkeitä vastaan. Gandhi esimerkiksi hiljeni valtion väkivallasta, kun se kohdistui kilpailijoihin. Gandhi myös tuki palestiinalaisten aseellista kamppailua.

    Entä vuoden 2011 arabikevät? Länsimaalaiset presidentti Obamaa myöten onnittelivat mielenosoittajia väkivallattomuudesta. Mielenosoittajat itsekin usein esittivät tapahtumat väkivallattomina.

    Egyptissä valtio ampui aseettomia kansalaisia, mutta aseettomuus ei tarkoittanut periaatteellista väkivallattomuutta. Mielenosoittajat käyttivät kiviä ja keppejä, ja aukioilla kerättiin kolehtia molotovin cocktaileihin. Kairossa poltettiin 90 poliisiasemaa.

    http://takku.net/article.php/20130612183849778

    Pidän tekstin lähteenä olevaa Gelderloosia aika ongelmallisena tyyppinä enkä todellakaan fanita väkivaltafiilistelyjä. Ehkä Gelderloos osaa silti asettaa joitain kysymyksiä kiinnostavasti. Tyypin kirjaa on myös arvosteltu: http://www.bmartin.cc/pubs/08gm2.html

    Jottei nyt jäisiä turhan kolho mielikuva, niin vielä linkki hedelmäpostaukseen väkivallan yleisestä tehottomuudesta politiikassa: http://www.vallankumous.org/blogi/2010/05/29/poliittisesta-vakivallasta/

  • Antti S.

    Niin, esimerkkejä onnistuneista ja merkittävistä väkivallattomista liikkeistä voi olla hankala keksiä ainakin kahdesta syystä, joilla ei kummallakaan ole tekemistä sen kanssa, toimiiko väkivallattomuus vai ei. Ja kun puhun väkivallasta, tarkoitan nyt yksinkertaisuuden vuoksi suoraa, fyysistä väkivaltaa.

    Ensinnäkin, useimmissa kansannousuissa ja muissa laajamittaisissa protestiaalloissa löytyy lähes aina vähintään jokin siipi, joka uskoo aseelliseen voimankäyttöön — onnistuipa se sitten lopulta vai ei. Väkivallattomasta liikkeestä ei enää voi puhua siinä vaiheessa, kun osa porukasta on lähtenyt läiskimään lättyä, tai ainakin se jää pahasti sankarisissien varjoon. Vaatii todella vahvaa sisäistä koheesiota, jotta väkivallaton linja pysyy — sitä enemmän, mitä useampia ihmisiä on mukana. Mutta väkivaltaisistakin konteksteista löytyy merkittäviä väkivallattomia toimijoita, kuten esim. Burman buddhalaismunkkien aktivismi ja erityisesti vuoden 2007 Sahramivallankumous, joka onnistui merkittävästi heikentämään sotilasjuntan sisäistä legitimiteettiä, vaikka hinta oli toki hirvittävä. Kuten tiedetään, vuodesta 2010 lähtien juntta on asteittain luopunut vallastaan, vaikka monia ongelmia on edelleenkin. Tässä on tietysti taustalla vahva kulttuurinen konteksti, jos mietitään väkivallattomuuden merkitystä buddhalaisessa perinteessä ja vahvasti buddhalaisissa maissa, mutta toisaalta voidaan myös pohtia, mitä kaikkea olisi saavutettavissa muuallakin, jos sitoutuminen väkivallattomuuteen olisi yhtä laajamittaista useammissa maissa.

    Toiseksi, ei ainoastaan nykymedia vaan myös historiankirjoittajat, -tutkijat ja -opettajat rakastavat väkivaltaa. Verettömät vallanvaihdokset ja rauhanomaiset konfliktien purkautumiset eivät pääsääntöisesti ole yhtä kiinnostavia aiheita historiantunneilla kuin sodat ja muu verenvuodatus. Ihmiskunnan kirjoitettu historia on melko suurelta osin sodankäynnin ja veristen vallankaappausten historiaa. Sotien vaiheet kuvataan yksityiskohtaisesti, mutta rauhanajat kuitataan ”ja sitten oli 200 vuotta melko rauhallista aikaa” -tyyppisillä hyppäyksillä, jotta päästään kertomaan seuraavasta sodasta. Jos vähän kärjistetään.

    Mitä Gandhiin tulee henkilönä, niin pitää paikkansa, ettei hän ollut periaatteellinen pasifisti, jos sillä ymmärretään väkivallasta pidättäytyminen ja sen tuomitseminen aina ja kaikkialla, henkilöstä ja tilanteesta riippumatta. Toisaalta jos tämä on ”periaatteellisen pasifismin” määritelmä, niin se onkin melkoinen olkiukko jo itsessään. Gandhi tunnetusti totesi pojalleen, joka kysyi, mitä hänen olisi tehtävä nähdessään jonkun hyökkäävän isänsä kimppuun jos hän ei siinä tilanteessa usko kykenevänsä toimimaan väkivallattomasti, että on aina parempi tehdä väkivaltaista vastarintaa epäoikeudenmukaisuutta nähdessään kuin alistua nöyrästi ja olla tekemättä mitään. Mutta toki Gandhi oli myös fiksu toimija julkisuudessa ja piti vähää ääntä tekemistään kompromisseista: kaikista vääryyksistä ei voi pitää kovaa ääntä samaan aikaan ja silti saavuttaa tärkeitä poliittisia tavoitteita.
    Ei sillä, että pitäisin Gandhia jonain erehtymättömänä yli-inhimillisenä guruna, jonka ajattelussa ei olisi mitään ristiriitoja.

    Lopuksi haluaisin muistuttaa, että myös esim. vaihtoehtokulttuurien ja autonomisten liikkeiden luominen sekä ylläpitäminen on pasifistista vastarintaa vallitsevia auktoriteetteja vastaan. Niillä ei saa ihan yhtä hyviä lööppejä kuin Kiakkovierasjuhlilla tai tuhansien ihmisten massatapahtumilla, mutta niilläkin on pitkällä tähtäimellä vaikutusta yhteiskuntaan ja ihmisten asenteisiin.

  • Jumpe

    Miten syrjäytymistä voisi estää parhaiten? Vastikkeeton rahan jakaminen ei ratkaise ongelmaa koska se passivoi ihmisiä ja ylläpitää syrjäytymistä. Suomessa on kuitenkin lähes ilmainen koulutus ja terveydenhuolto, mitä tehdä ihmisille jotka eivät kouluttaudu ja jotka eivät pidä terveydestään huolta.

    Mikä on anarkistien vastaus ko. ongelmaan? Arvostavatko anarkistit kouluttautumista, työntekoa ja terveyttä?

  • Kampi

    @Jumpe

    Paikalla oli todella paljon opiskelevia ihmisiä. En tiedä tamperelaisten osuudesta, mutta esim. Helsingissä tulleessa bussissa karkealla arviolla puolet tai yli oli opiskelijoita. Loput olivat sitten valmistuneita, duunareita ja työttömiä.

    En näe miten ikkunoiden rikkominen ja mielenosoittaminen olisi ristiriidassa kouluttautumisen, työnteon ja terveyden kanssa. Päinvastoin, ajottainen kissahiirileikki poliisin kanssa auttaa pitämään kuntoa yllä ja sen jälkeen varmasti taas työ ja opiskelu tuntuu ainakin muutaman päivän mielekkäämmältä ennen kuin byrokraattivaltion ankea apatia taas iskee.

  • Kille

    Käsittääkseni Seppo Lehdon ja Jussi Halla-Ahon tekstejä kuitenkin seurataan sekä eduskuntapuoluejäsenten, että virkavallan taholta. Tuntuu nyt ihan siltä, että blogin kirjoittaja yrittää tunnistautua kapitalismia ja oikeistoa yleisesti vastustavaksi, ihmisten ja eläinten oikeuksia puolustavaksi vähemmistön edustajaksi. Te humanistit olette todellisuudessa se oksettavan heikko enemmistö.

Leave a Reply

You can use these HTML tags

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>