Lisää kokemuksia vappumarssilta

Poliisi hyökkäsi eilen vappupäivän perinteistä työväenmarssia kohtaan. Tämän päivän päivityksistä ehkä olennaisimmat:

1. Poliisi pahoittelee vasemmistonuorten lippujen katkaisua ja korvaa liput. Poliisi ei kuitenkaan pahoittele kiinniottoja ja sanoo myös, että muu toiminta oli oikein.

”Anarkistimielenosoitukseen liittyvät toimet olivat asiallisia ja oikein”, sanoo ylikomisario Seppo Kujala Iltalehdessä.

Mitä viestistä tulee mieleen: ”Poliisi pahoittelee etteivät kaikki lippusalot olleet anarkistien lippuja. Poliisi pahoittelee, ettei ratsattu vasemmistonuorten paku ollut mustiin pukeutuneiden ihmisten paku, silloin olisi nimittäin ollut kaikki sallittua.”

poliisinvirhe

2. Poliisi julkaisi kuvan kahdesta lippukepistä. Siis kahdesta. Niiden askartelukeppienkö pitäisi oikeuttaa satojen mellakkapoliisien rynnäkkö, ihmisten piirittäminen ja kymmenen kiinniottoa?

Sosiaalikeskus Helsinki julkaisi Facebookissa tämän:

hki_liput

3. Vappumarssin järjestäjät ovat olleet hieman hämillään tapahtumista, mutta ainakaan SAK:ssa ei olla kovin pahoillaan, että poliisi kävi marssijoiden kimppuun. Tässä olisi työväenliikkeelle vähän keskusteltavaa:

– Ne tunkivat siihen keskelle ja alkoivat naamioitumaan. Kun tilanne havaittiin, että tällainen veijarilauma siellä on, niin häädettiin heidät aivan hännille. Järjestyksenvalvojamme hienovaraisesti kävivät siirtämässä heidät, kertoo SAK:n pääkaupunkiseudun paikallisjärjestön puheenjohtaja Simo Utriainen.

Marssille osallistunut nainen puolestaan kuvaili järjestyksenvalvojien käskyjä ”tylyiksi”. Utriaisen mukaan oli sovittu, että anarkistien paikka on kulkueen perässä.

– Naamioituminen osoittaa mahdollisuutta väkivaltaan ja sekasortoon siinä keskellä.

Aiempina vuosina vappumarssit ovat sujuneet rauhallisesti. Anarkistit ovat osallistuneet vappumarssille vuosikymmenien ajan.

”Mukanaolo harkittava uusiksi”

– Virkavalta otti tilanteen aika vakavasti aiempiin tilanteisiin peilaten. Meidän täytyy nyt harkita koko anarkistien mukanaolo marssilla kokonaisuudessaan uusiksi, haluamme ihan työväen ja rauhan juhlana pitää sitä.

Utriaisen mukaan päätös ohjeistaa virkavaltaa siirtämään anarkistit kulkueen perälle oli järjestäjien yhteinen.

– Ollaan ihan aktiivista yhteydenpitoa pidetty, yhteisellä päätöksellä ilmoitettiin virkavallalle.

Kansan Uutiset: Poliisi toimi Helsingin vappumarssilla SAK:n pyynnöstä

Osallistujat ja silminnäkijät ovat jakaneet Facebookissa paljon kokemuksia marssista. Kopioin tähän muutamia julkisia päivityksiä, jotta niitä lukisivat nekin, jotka eivät käytä Facebookia.


Keski-ikäisen perheenäidin kertomus

(julkaistu täällä)

No nyt on keski-ikäinen perheenäitikin nähnyt random poliisiväkivaltaa ihan lähietäisyydeltä

Jännitti. Olin jo vähän myöhässä. Olin menossa ekalle vappumarssilleni antirasististen feministien pinkkiin blokkiin. Olimme sopineet, että omassa blokissamme ei kannettaisi puoluepoliittisia tunnuksia. Kavereissani on niin anarkisteja, vasemmistopuolueen jäseniä kuin vasemmistonuoriakin.

Näin kymmenet poliisipakut jo bussin ikkunasta, kun kaarrettiin Rautatientorille. Torilla näkyi satoja valkokypäräisiä mellakkapoliiseja täysissä varusteissa, enemmän kuin punalippuja. Valkoiset kypärät oli kuin joku munapäämeri. Ihmettelin, että onko tää Vappuna aina tämmöistä, Suomessakin?

Odoteltiin torilla kulkueen järjestäytymistä. Järjestäjän edustaja kävi kertomassa, että anarkistit marssivat viimeisenä. Kulkueen alkupää on varattu virallisille järjestäjätahoille. Myös me päätimme jättäytyä kulkueen loppupäähän mm. koska mukana oli lapsia ja osa kavereistamme rattaineen kärryblokissa, joten liikkuisimme aika hitaasti. Omalta osaltani asiaan vaikutti myös se, että vaikka olenkin Vasemmiston jäsen, en erityisemmin välitä VaNujen soundsystemistä raikaavasta suomireggaesta. Paikalle valui koko ajan mattimyöhäisiä marssijoita.

Yhtäkkiä huomasin eri puolilta ilmestyneen poliiseja vaivihkaa ympärillemme. Saartorengas kiristyi hiipien, mutta nopeasti. Ihmiset huomasivat yhtäkkiä olevansa eri puolilla jakolinjaa. Nopeasti poliisit olivat eristäneet parikymmentä mustiin pukeutunutta tiukaksi sumpuksi. Oli vaikeaa nähdä, mitä poliisimuurin takana tapahtui, vaikka olimme ihan vieressä. Näin ihan vierestä, kuinka isä noin nelivuotiaan pojan kanssa yritti päästä saartorenkaasta ulos. Saartava poliisi ei ensin halunnut tehdä tilaa, mutta sivusta tuli toinen poliisi sanomaan ”kyllä sen lapsen kanssa voi päästää”. Tuli tunne että onko tämä joku oikeilla ihmisillä tehty joukkojenhallintaharjoitus?

En ollut valmistautunut tällaiseen. Kun järjestysmiehet kehottivat meitä ja muita torille jääneitä kiertämään blokatut ihmiset ja liittymään muuhun kulkueeseen, en tiennyt mitä tehdä. Osa lastenrattaiden kanssa liikkuneista noudatti järjestyksenvalvojien kehoitusta ja liittyi vasemmistonuorten kulkueen hännille. Näin miten kaverini lapsia pelotti, he joutuivat lähtemään pois koko marssilta, onneksi juuri ennen kuin ihmisiä aivan vieressä taklattiin rynnäkössä pää edellä katuun. Edelleenkään en ollut nähnyt tai kuullut mitään tavallista kännistä huutelua pahempaa provosointia, sen sijaan poliisimassat tuntuivat uhkaavilta.

Tämä oli hyvä muistutus siitä, mikä helposti unohtuu: poliisi ei ole kaikkien kaveri. Jos sinulla sattuu oleman vääränvärinen iho tai lippu, kokemuksesi Suomen poliisista saattavat olla hyvin erilaisia. Joukossamme on niitä, joilla on hyvin huonoja kokemuksia poliiseista entisistä kotimaistaan tai ulkomailta. Mielipiteen ja kokoontumisen vapaudet kuuluvat kuitenkin kaikille. Myös niille, joiden mielipiteet eivät miellytä. Poliisin tehtävä ei ole rajoittaa näitä ennakoivasti tai muutenkaan. Ei ole syytä sumputtaa ja rynnäköidä ennen kuin on oikeasti näyttöä. Onneksi oma lapseni ei ollut mukana, kenenkään ei kuuluisi oppia pelkäämään poliisia.

Marssikulkueen loppuosaa pidäteltiin noin 30-45 min ennen kuin pääsimme liikkeelle. Kuljimme tiukassa poliisisaattueessa. Edellämme oli useita poliisiautoja. Takana oli parhaimmillaan kaksikymmentä maijaa. Esplanadilla oli lisäksi poliiseja näyteikkunoiden edessä ketjuna ja toisella puolella videoimassa ja kuvaamassa marssijoita. Jostain syystä ei tullut yhtään turvallisempi olo, vaikka ympärillä oli satoja mellakkapoliiseja täysissä varusteissa, panssareissa, osalla mukana etälamauttimia ja ties mitä mielikuvituksellisia varusteita. Yliopistonkadulla näkyi myös poliisin maijoja kahdella kaistalla useammassa rivissä. En ole koskaan nähnyt niin paljoa mellakkapoliiseja yhdellä kertaa.

Itse marssi meni rauhanomaisesti. Uutisista luin myöhemmin, että Pitkänsillan kupeessa poliisi oli napannut vielä yhden tyypin kiinni. Sitä tilannetta en itse nähnyt. En kuullut taakse, mitä anarkistiblokin alkupäässä huudettiin, mutta pinkki blokkimme huusi ”Kissoja, ei kyttiä” ja ”Kissavideoita, ei valvontakameroita” sekä koitettiin muistella ”Kenen joukoissa seisot”-kertsiä huonohkolla menestyksellä. Me seisoimme nyt tahtomattamme poliisien joukoissa tai poliisi meidän joukoissamme.

Hakaniemeen saapuessa olo oli kuin olisi sirkusta tuotu kaupunkiin. Torilla oli ohjelma jo melkein lopussa, puheet pidetty. Menin vapputorille juomaan kahvia lämmikeeksi ja katsomaan, olisiko vielä jotain kavereita paikalla. Jännitys purkautui, huomasin melkein täriseväni, kun kerroin kokemastani pöyristyneille päämarssin mukana kulkeneille.

Piti olla yhtenäinen vappukulkue. Nyt osa porukasta marssitettiin leimaavasti poliisiblokissa saarrettuna paljon muiden jälkeen. Luin jälkeenpäin netistä, että anarkistit ovat marssineet vappukulkueessa mukana 80-luvulta saakka ongelmitta. Vappukulkue ei ole mikään yhden asian protestimiekkari, jossa ihmisillä voi olla valmiiksi tunteet pinnassa. Se on rennon krapula-aamun työväen juhla. Tuskin koko vappua juhlittaisiin ilman anarkisteja ja Chicagon Haymarketin verilöylyä.

Rautatientorilla poljettiin ihmisoikeuksia ja yritettiin rajoittaa ilmaisunvapautta. Se ei tapahtunut minulle, miutta näin sen aivan vierestä ja meitä oli monta.

Yhteiskunta on jakautunut koko ajan pahemmin jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan ja nyt vielä poliisi toimillaan koittaa kasvattaa kuilua. Jos olisin ollut tällä ekalla marssillani parikymppisenä, olisin varmaankin radikalisoitunut näkemästäni. Pelästys, tunne, adrenaliini on voimakas tunne. En silloin tiennyt sitä mitä nyt, tunteet huuhtoivat ylitseni hallitsemattomammin.

Etuoikeutetusta asemasta on helppo kuitata itselle tuntemattomat asiat vainoharhaisiksi kärjistyksiksi etenkin jos ilmaisun tyyli ei miellytä. Rakentavampaa olisi kuitenkin kuunnella ja hakea kaikille toimivia ratkaisuja. Yhtenäisyys meitä yhdistävissä asioissa on tärkeämpää kuin mielipide-erot. Demokratiaan kuuluu myös kritiikki.

Tulisi yhdessä miettiä vastaisen varalle, miten jatkossa toimitaan. Pelkkä poliisiväkivallan näkeminen sai miettimään, voiko lapsia jatkossa ottaa mukaan vappumarssille? Entä uskaltaako hitaasti liikkuva mennä mukaan kulkueeseen, jos sattuu saapumaan paikalle myöhässä? Olisin toivonut, että sana olisi kulkenut muuhun kulkueeseen, että ei olisi annettu sulkea yhtä porukkaa ulos, olisi pysähdytty, odotettu, reagoitu. Uhkaavan tilanteen rauhoittaminen toimii parhaiten, kun se on kaikkien, ihan kakinlaisten ihmisten ja jokaisen asia. Ei jätetä jotain porukkaa yksin.

Ennen kaikkea, mitä teemme, että tilanne ei kärjisty entisestään? Mitä teemme toisin, jos asiat lähtevät tällaiseen suuntaan myös ensi vuonna?


Järjestyksenvalvojan kertomus

(julkaistu täällä)

Etelä-Suomen Vasemmistonuoret tilasi yhtiöltämme logiistiikkapalveluita vappumarssille, ja lisäksi toimin tilaisuudessa vapputoimikunnan asettamana kortillisena järjestyksenvalvojana. Tästä vapusta tuli kohdaltani ikimuistoinen, ja haluaisin pähkinänkuoressa kertoa mitä tapahtui – ellette ole jo uutisista kuulleet.

Rauhallisesti sujuneen vappumarssin päätyttyä pysäköin kulkueen saundiauton Hakaniemen torin viereen, jossa sijaitsee myös Helsingin Vasemmiston varastotila. Auton takaosassa kulki ylimääräiset liput ja koska kulkue oli ohi, keräsimme autoon tavaroita varastoon kuskaamista varten.

Valmistautuessamme palauttamaan PA-kamoja ja kuljettamaan muonatarpeita illan juhliin tulikin suunnitelmiin tuli yllättävä muutos kun poliisi yllättäen ottikin kiinni sekä minut että autossa kamojaan pakkaavan DJ:n – puhumattakaan DJ:n vaimosta, joka oli tullut miestään vastaan.

Poliisi takavarikoi liput, ja katkoi lippujen varret. Syy tähän oli kyselyni mukaan se, että lippujen varsia voi käyttää astaloina. Kisahallin putkassa minulta otettiin haltuun myös järjestyksenvalvojan kortti – joka myös pistettiin katkolle. Päätöksestä voi kuulemma valittaa. Pyysin kaikkia asiaan liittyviä asiakirjoja perusteluineen mukaani, mutta ne pitää erikseen tilata osoitteesta asiakirjatilaus.helsinki@poliisi.fi.

Poliisi kehotti ensi vuonna ripustamaan liput ”johonkin”, mitä ei voi käyttää aseena.

En saanut vastausta kyselyyni, että minkälaista korvaavaa tuotetta kyseinen virkamies voisi ehdottaa. Järjestämmekö siis ensi vappumarssin työryhmäteemalla ”Kohti liputonta vappua”?
Haluan painottaa, että kaikki kohtaamani poliisit käyttäytyivät asiallisesti, joten en kannata virkamiesten henkilöihin puuttumista. Mutta poliisin toiminta oli tilanteessa kovin harkitsematonta ja aiheutti huomattavia vaikeuksia päivän järjestelyihin.

Provokaatiot ja ylilyönnit virkavallan puolelta yhteiskunnallisen eriarvoistumiskehityksen muassa aiheuttaa radikalismia puolin ja toisin. Tästä esimerkkinä haluaisin mainita Yle Yksi klo 17 uutiset, jossa sanottiin autosta löytyneen lipuiksi naamioituja astaloita.

Tällaista Suomeako me haluamme?

2 comments to Lisää kokemuksia vappumarssilta

Leave a Reply

You can use these HTML tags

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>