Jos äänestämättä jättämisellä voisi vaikuttaa, se olisi jo kielletty lailla

dont-vote

Olen monesti istunut vaalivirkailijana (140 e käteen per päivä). Ihmiset ovat raahautuneet äänestämään krapulassa, kipsissä tai viimeisen päälle laitettuina. Joku tulee lapsensa kanssa, näyttää kuinka lappu laitetaan uurnaan ja lausuu lapselle juhlallisesti jotain latteaa. Joku kävelee tiskille ylpeästi ja toteaa, että nyt on kansalaisvelvollisuus suoritettu. Joku on niin hermostunut että yrittää kävellä pois lappunsa kanssa. Jollakin kädet tärisevät niin ettei lappu osu uurnan aukkoon. Joku seisoo kopissa puoli tuntia piirtääkseen lappuun erityisen hienon akuankan.

Tuo on kuvaus siitä, että kylläpä äänestäminen tuottaa tunteita. Niissä tyypeissä, joita minä seuraan, tunteet kiinnittyvät kahteen napaan. Parlamentaristeiksi voisi kutsua niitä, joiden mielestä äänestäminen on tärkeää, äänestämättä jättämällä antaa äänensä Stubbille ja Halla-aholle ja niin edelleen. Li Anderssonin vaalilehteen kirjoittava Riku Rantala on esimerkki parlamentaristista:

Äänestämättä jättäminen on tietämättömyyttä, joka johtaa vallan keskittymiseen entistä enemmän suuryhtiöiden ja populistien käsiin. Se johtaa EU:ssa päivittäin tehtäviin päätöksiin, joita ei kyseenalaisteta – sekä sumutuksen noidankehään, jossa entistä isompi osa ihmisistä ymmärtää entistäkin vähemmän systeemistä, joka heitä hallitsee.

(Vain hullu jättää äänestämättä)

Ellen tietäisi paremmin, pitäisin Rantalaa kirjoituksen perusteella ylimielisenä besserwisserinä, joka tuomaroi kuka on tietämätön ja idiootti. Äänestämättä jättäminen kun voi olla hyvin määrätietoista toimintaa. Äänestäminen taas on aivan viimeisiä toimenpiteitä, joilla EU:n päivittäisiä päätöksiä kyseenalaistetaan.

Toisen navan muodostavat anarkistit, joiden mielestä äänestäminen on lähinnä hyväuskoisten hölmöjen vapaaehtoista alistumista. Suvi Auvisen teksti on hyvä esimerkki anarkistisesta vaaliajattelusta:

Minä en aio tukea systeemiä, johon en luota. Minä en allekirjoita yhdenkään europarlamenttiryhmän ohjelmaa. Minä toivon äänestämättömyyden johtavan raivoon, joka lopulta kaataa tämän paskan.

(Hukkuvien puolue)

Minulle ongelma tässä keskustelussa on siinä, että parlamentaristi ja anarkisti ovat molemmat väärässä, koska he ovat toistensa kääntöpuolia. Molemmat pitävät äänestämistä tärkeänä juttuna ja periaatteellisena kyllä-ei-kysymyksenä.

Parlamentaristit sanovat, että äänestämällä voi vaikuttaa. Anarkisteilla on tapana sanoa, että jos äänestämisellä voisi vaikuttaa, se olisi jo kielletty lailla.

Yhtä hyvin voisi sanoa, että jos äänestämättä jättämisellä voisi vaikuttaa, se olisi jo kielletty lailla.

Vastaan voi heittää, että äänestämättä jättäminen onkin kielletty lailla esimerkiksi Argentiinassa, Australiassa ja Singaporessa. Ehkä noissa maissa olisi mahdollista organisoida tottelemattomuutta juuri äänestämättä jättämisen ympärille. Ehkä myös Suomessa olisi. Haaveilen tietysti kaikkien terveiden ihmisten tavoin tilanteesta, jossa massojen äänestämättä jättäminen mahdollistaa valtarakenteiden suistamisen ja paremman rakentamisen tilalle. Sellaista ei kuitenkaan näy. Se, että joku jättää äänestämättä, ei oikein synnytä hedelmällistä konfliktia vaan, niin kuin Rantala kirjoittaa, lähinnä antaa porvareille lisää voimia leikata palveluita, tuhota ilmastoa ja kuristaa köyhiä.

Ei sillä, että olisin ketään innostamassa muulle uurnalle kuin sille, mihin kapitalismin tuhkat ripotellaan. Mutta. Anarkisteilla on tapana kannattaa ”taktiikoiden moninaisuutta”. Miksi rajoittaa itseään ja sulkea yksi toimintatapa pois?

Suvin pointeista tämä on paras:

Lobbarit ajavat läpi ehdotuksiaan ja suuryhtiöt rahoittavat heitä. Tätä ei muuteta tämän systeemin sisältä, eikä muutosta systeemiin saavuteta äänestämällä yhtään ketään. Edustuksellinen demokratia ei ole oikeastaan demokratiaa ollenkaan. Siinä annat äänesi edustajalle, joka vuorostaan antaa äänensä puolueelle, joka vuorostaan antaa Euroopan parlamentissa äänensä ryhmälleen.

Mitään ei muuteta pelkästään ”systeemin sisältä”, koska monimutkaisilla systeemeillä on niin luonnossa kuin parlamentaarisessa politiikassakin tapana yrittää käsitellä niihin tulevia syötteitä sillä tavalla, että ne laitetaan järjestelmän rakennuspalikoiksi ennemmin kuin muuttajiksi. Mutta miksi pitäisi ajatella vain sisä- ja ulkopuolen käsitteillä? Miksei voi toimia sisällä, ulkona, takana, edessä, yllä, alla ja sivussa?

Europarlamentti, kansanedustuslaitos ja kunnallisvaltuustot eivät ole mitään monoliitteja vaan monimutkaisia asetelmia, joilla on kytköksiä joka suuntaan ja jotka myös vuotavat reunojensa yli. Totta kai ne ottavat enemmän syötteitä yrityksiltä ja sijoittajilta kuin prekarisoidulta ihmismassalta. On silti parempi, että huonommassa asemassa olevilla on edustuksellisissa elimissä liittolaisia, jotka pystyvät tuomaan käsiteltäväksi yhteiskunnallisten liikkeiden avauksia, vastustavat leikkauksia ja uuttavat resursseja parempaan käyttöön. Vaikka sitten iso osa edustajista yrittääkin kaapata nämä avaukset ja resurssit kontrollin välineiksi.

En ole ikinä ymmärtänyt tätä osaa anarkistien vaalikritiikistä:

Äänestäminen on oman äänesi antamista pois. Silloin et voi itse nostaa melua sinulle tärkeistä asioista, vaan saat tyytyä istumaan kädet sylissä ja katsomaan mitä puuhaa se henkilö, jolle äänesi meni. Minä en aio antaa ääntäni pois, vaan käyttää sitä itse.

Eikö tällaisessa ajattelussa hyväksytä peruskoulun opettajien supersovinnainen järkeily: ”Jos et äänestä, et voi valittaa. Jos taas äänestät, niin pulinat pois, kansa on puhunut demokraattisesti ja sillä selvä.”

Miksi äänestäminen olisi pois poliittisesta toiminnasta tai arkitason organisoinnista tai tarkoittaisi ”äänensä luovuttamista”? Yhtä mielekästä olisi ajatella, että jos osoittaa mieltään kadulla, niin ei voi kirjoittaa mielipidekirjoitusta lehteen, koska ne ovat erilaisia toimintatapoja.

Tästä väitteestä olen yhtä aikaa samaa mieltä ja eri mieltä: ”Poliittiset nuorisojärjestöt toimivat porttina maailmaan, joka tylsistyttää terävät mielet, haalistaa aatteen värin ja passivoi entisen aktivistin.” Taas kerran homma on monimutkaisempi kuin tuo. Tunnen esimerkkejä passivoiduista aktivisteista. Sitten on kansanedustaja ja poliittisen nuorisojärjestön puheenjohtaja, joita ei kukaan voi pitää haaleina, passiivisina tai tylsinä. Minusta on hyvä, että he ovat edustuksellisissa elimissä, ainakin niin kauan kun he käyttävät asemaansa konfliktien vahvistamiseen ja resurssien takaamiseen ihmisten omaehtoiselle toiminnalle.

Suvi kirjoittaa:

Toisekseen: me äänestämättä jättävät, ”nukkuvat”, teemme aktiivisen poliittisen teon. Se ei perustu tietämättömyyteen, vaan nimenomaan tietoon. Minä ymmärrän systeemiä, joka minua haluaa hallita, enkä halua olla millään tavoin osa sitä.

Populistinen esimerkki: juttelin eilen parturini kanssa. ”Äh, niin, ne vaalit tosiaan”, parturi sanoi. ”Mitähän siitäkin tulis jos mä menisin äänestämään. Kun ei ole perehtynyt ehdokkaisiin yhtään niin tulis äänestettyä jotain ihan sattumalta. Kyllä se on parempi että ne äänestää jotka tietää ehdokkaista ja joille se on tärkeä juttu, niin se on lopputuloskin parempi.”

Eikö tässä ole kyse juuri tietämättömyydestä? Voi tietysti sanoa, että parturi nimenomaan tietää, mikä häntä kiinnostaa, ja siihen joukkoon eivät kuulu ainakaan eurovaalit. Joka tapauksessa kyse ei ole mistään raivosta tai suorasta vastalauseesta paskalle systeemille. Voisi olla, mutta ei ole. Ei vain kiinnosta senkään vertaa kuin anarkisteja.

Äänestäjien osuus voi pudota 30 tai 20 prosenttiin äänioikeutetuista, ja mitä siitä seuraa? Valta keskittyy, tutkijat järjestävät huolestuneina seminaareja, politiikot puhuvat yhä pienemmille yleisöille, nuoria kosiskellaan äänestämään noloilla videomainoksilla, köyhällä on taas vielä vähän vaikeampi tapella tukiensa kanssa. Joku heittää pullolla poliisia. Ehkä jossain vaiheessa äänioikeudellisia alettaisiin palkita tai velvoittaa.

Äänestäminen tai äänestämättä jättäminen ei johda mihinkään kovin suureen. Sen sijaan organisoituminen voi johtaa. Äänesti tai ei.

Hedelmät vaaleista aikaisemmin: 2008 näytettiin kuvia ja siteerattiin 451-kollektiivia, 2011 tuettiin viittä vasemmistoehdokasta. Li Andersson oli tuolloin vielä bubbling under…

Muualla: Taneli kirjoittaa pätevästi salaliitoista ja äänestämisestä.

20 comments to Jos äänestämättä jättämisellä voisi vaikuttaa, se olisi jo kielletty lailla

  • Otto

    Reilu 100 vuotta sitten työväenliikkeet eri maissa päättivät käyttää strategiaa, jossa ne tavoittelivat yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta ja hallitusvaltaa omien tavoitteidensa ajamiseen. Siitä seurasi työväenliikkeiden kehittyminen puolueiksi ja poliittisen toiminnan paikantumista puoluetoimintaan ylipäätään. Strategia oli niin tehokas että sitä seurattiin yhteiskunnassa laajemminkin ja se johti laajoihin poliittisiin voittoihin – ja erilaisiin kompromisseihin. Hallitusvallan tavoittelu oli uusi poliittinen toimintastrategia siinä missä lakot, mielenosoitukset, talonvaltaukset tai asevoimista kieltäytyminen aiemmin. Kaikki nämä strategiat ovat eri tavoin jääneet elämään.

    On toki osoitettavissa, että puoluetoiminta on ”uusien toimintatapojen” tiellä ja että Suomi on erityisen puoluekeskeinen paikka. Tässä mun mielestä ongelma on kuitenkin joku muu kuin äänestäminen. Äänestäminen on myös aika lailla kytkettävissä moniin muihin strategioihin tavalla tai toisella – valtaapitävät ovat äänestysten vuoksi aika haavoittuvaisia.

    Auvisen argumentti lobbauksesta on erityisen huono. Kunnon tiukennukset lobbaukseen erityisesti suuryhtiöiden osalta kaatuivat Euroopan parlamentin voimasuhteiden seurauksena erityisen niukasti. Tämä kampanja on monessa paikassa kytkenyt ulkoparlamentaarista ja parlamentaarista toimintaa suuryhtiöiden vallan rajoittamiseen. Sikäli tämä väite on siis naurettava ja mielestäni osa tästä analyysistä perustuu sille, että kirjoittaja on ottanut miljardien kilometrien etäisyyden päätöksentekoon. Arvostaisin enemmän äänestämättömyyskantoja, jotka nousisivat lähempää ja tai sitten jostakin kamppailuista käsin, jotka tavoittelevat jotain muuta kuin moraalista protestia.

    Keskittyminen äänestämiseen on sekin ongelmallinen kanta, mutta tämä Hedelmien teksti toikin sen hyvin esille.

  • Olipa todella hyvä kirjoitus, yhdyn peruslähtökohtaan täydellisesti. Siitä nyt voisin vikistä, että minusta Anna Kontula ja varsinkin Li Andersson todellakin ovat hieman haaleita ja tylsiä, siksi itse tähyilen kommunistien enkä keskustavasemmistolaisten (joita nimitetään ”vasemmistoliitoksi”) suuntaan. Toisaalta taidan olla ei-kukaan, sillä aika harvoin tunnistan itseäni mistään ihmiskuvauksista…

  • Voteman

    Voteman rankaisee!

  • Periaatteesta...

    Aika turha teksti meikästä..

    On totta, ettei äänestäminen tai äänestämättä jättäminen mihinkään vaikuta. Äänestämättä jättämistä kuitenkin hyvin harvoin yritetäänkään perustella sillä, että se muuttaisi systeemin.

    Jos äänestän, osaltani myönnän vallitsevan pakkoon perustuvan hallituksen legitimiteetin. Siitä minulle on kyse, periaatteesta. En koskaan ole antanut siunaustani sille vallalle jolla hallitus katsoo voivansa tehdä päätöksiä puolestani, enkä voi tehdä niin jatkossakaan, sillä silloin kannatan väkivallalla hallitsemisen perinnettä (vaikka itse siihen alistuisinkin, on yhä niitä jotka eivät koskaan halunneet alistua).

    Toinen oleellinen pointti on huomion suuntaaminen. Kun kaikki porukalla äänestetään ja sitten jännitetään tuloksia ja sitten puhutaan niistä, pidetään yllä hypeä joka keskittää huomiota aivan liikaa vanhaan järjestelmään, sen sijaan että suuntaisimme sitä vaihtoehtoihin.

  • Stas

    Anarkisteilla on jännä puoluefobia. Vaikka luotankin suomalaisiin anarkisteihin, en voi olla varma, ovatko ulkomaiset äänestämättömyyssivut Gladion propagandaa.
    Tässä ketjussa kuitenkin tartuttiin härkää sarvista mainitsemalla Li, sillä jos anarkistit äänestäisivät, niin ääni menisi ehkä vasemmistoliitolle. Minä taas en ole edes harkinnut vasemmistoliiton äänestämistä, koska se on pahispuolue, vaikkakin siellä on useita hyviä toimijoita. Se, että puolueen reunamilla voi vuodesta toiseen toimia hyviksiä puhuu kyllä kaikenkattavaa puoluekorruptiota vastaan.
    Koska olen anarkistina kommunisti, niin äänestäminen on tehty sikäli helpoksi, että Suomessa on ”Suomen kommunistinen puolue” -niminen puolue. Koska se on paljon eduskuntapuolueita pienempi puolue, niin se on lähinnä enemmän kansalaisjärjestö kuin puolue. Järjestö, jolle on tärkeää, että ihmisillä on terveyskeskus ja kirjasto ja kunnon palkka työstä. Vähemmän tärkeitä ovat sellaiset kuin Lenin ja Marx, mutta kun ne siellä ovat kuitenkin, minä en voi ikinä liittyä puolueeseen. Olen kaksi kertaa ollut vaaleissa sitoutumattomana ehdokkaana SKP:n listoilla.
    Kukaan anarkisti ei kyseenalaista minua, jos olisin vaikka Setan, Amnestyn taikka Greenpeacen hallituksessa tai jäsen tai jopa byrokraattisessa ammattiliitossa, mutta kaikki tekemiset pikkupuolueen kanssa ovat kyseenalaisia, koska siinä on se ”puolue” nimessä.

    Minä koen, että pikkupuolueen äänestäminen on protesti siinä missä jokin vähän väljähtänyt demo. Se on keskisormen näyttämistä Gladiolle. Ihmiset kysyvät ”vieläkö Suomessa on kommunistinen puolue”. Totta kai on, jos ihmiset äänestävät. SKP on kivi kengässä. Sen sijaan sen stalinistinen versio Kommunistinen Työväenpuolue Rauhan ja Sosialismin Asialla ei ole ikinä toiminut, eikä myöskään Bäckmanin STP.

    Koskaan minun edustajani ei ole päässyt mihinkään, joten ääneni on mennyt hukkaan, eli sama kuin jos olisin jättänyt äänestämättä. Ei se kuitenkaan ihan sama ole, koska samalla kannustan ehdokasta tai kun itse olen ollut ehdokkaana, muut ovat kannustaneet minua. Ehdokkaana joutuu käytännössä olemaan kusitolppana, joten helppoa se ei ole. Myönsin esimerkiksi, että politiikkaan kuuluu harhautukset valehtelemalla ja että olen ollut syyllinen rikokseen, niin pääsin ihmeelliselle veijareiden listalle. Käytännössä ehdokkuun on kuin pitkä mielenosoitus ja sellaisena minä olen sen ottanutkin. Voi tuoda kerrankin framille itselle tärkeitä asioita.

  • Yritys edustaa tässä kysymyksessä keskustapositiota, joka kuitenkin kaatuu toiseen ääripäähän.

    Jos järjestäytyminen ja vaikuttamisen ”sisältäpäin” voisi yhdistää, niin protestien menestyksen pitäisi olla yhteydessä siihen mitä tapahtuu parlamenteissa. Näin ei kuitenkaan tunnu olevan, kadut ja parlamentit elävät aivan aika lailla eri todellisuuksissa, esimerkiksi Syriza kasvaa Kreikassa yhä mutta liike kaduilla on ottanut pataansa.

    Voi myös katsoa mihin tämä linja on johtanut Suomessa – autonomiliike oli pitkän aikaa aivan horroksessa ja edelleenkin ulkoparlamentaarinen aloite on lähes täysin anarkistien käsissä. Toki autonomiliikkeen alamäkeen on muitakin syitä, mutta reilusti yli 50% nykyisten autonomien energiasta suhtautuu nykyään puoluetoimintaan. Itä-Helsingin joka helvetin metroasemalla on nyt Li Andersonin lärvi, onko tämä posse koskaan laittanut edes 1% näistä resursseista likoon jonkun asian, ei henkilön puolesta?

    Ja hei pliiz, Vasemmistoliitto? Suomessa ääni menee kuitenkin aina puolueelle, ja tässä tapauksessa ehdotat ääntä puolueelle joka vielä pari kuukautta sitten oli hallituksessa tekemässä päätöksiä viiden muun hallituspuolueen kanssa.

  • Veikko

    Aidallaistujat. Pitäkää ne punaäänesysliput poissa ku aletaan heiluttelee astaloita. Valitkaa puolenne. Te ootta näemmä pomoinenne toisella pualella. Pitäkää kyttänne.

  • Antti

    Hyvä ja napakka kirjoitus äänestämisestä!

    Hedelmät toi tärkeänä asiana esiin sen, että äänestämättä jättäminen ei näyttäydy ulospäin aktiivisena poliittisena tekona vaan pikemminkin poliittisena passivoitumisena. Olisin kuitenkin vielä tuonut esiin tyhjän äänen antamisen mikäli haluaa protestoida vaalijärjestelmää tai parlamentarismin mielekkyyttä. Äänestyksen legitimiteetti kuitenkin loppupeleissä voidaan haastaa ainoastaan hylätyillä äänillä sellaisessa valtiossa jossa äänestäminen on täysin vapaaehtoista.

    Lopuksi vielä Антти:ille

    ”Itä-Helsingin joka helvetin metroasemalla on nyt Li Andersonin lärvi, onko tämä posse koskaan laittanut edes 1% näistä resursseista likoon jonkun asian, ei henkilön puolesta?”

    Aika hedelmätön kommentti johon ei tekisi edes mieli vastata. Vastaan silti koska perjantai.

    En tiedä tarkoitatko resursseilla toimintaa, rahaa vai molempia?

    Voin itse melko aktiivisena tän possen jäsenenä vastata: olen pistänyt aikaa sekä rahaa kyllä reippaasti enemmän muuhunkin toimintaan ja tiedän, että kaikki vähänkin paremmin tuntemani tyypit siitä possesta ovat tehneet samoin. Mukaanlukien Li. Heittämälläsi kommentilla uusinnat vain sitä ikiaikaista ja monesti vääräksi todistettua väitettä siitä ettei toimintaa voisi olla samaan aikaan parlamentaarista ja ulkoparlamentaarista.

  • Henkka

    ”Heittämälläsi kommentilla uusinnat vain sitä ikiaikaista ja monesti vääräksi todistettua väitettä siitä ettei toimintaa voisi olla samaan aikaan parlamentaarista ja ulkoparlamentaarista.”

    Tietysti Антиn on uusinnettava sitä. Muutenhan tosiaan anarkistit huomaisivat sen, mikä Hedelmien tekstissä tuodaan ilmi – vaalit on fetisoitu ja niiden boikotointi yhtä heikko keino vaikuttaa kuin äänestäminenkin, ellei vielä heikompi. Anarkisti joka nojaa yksin tähän boikottiin toiminnassaan on kuitenkin yhtä harvinainen eläin kuin vasemmistonuori joka kiinnostuisi vain vaalitoiminnasta. Molemmat ovat kaduilla, molemmat toimivat liikkeissään enimmäkseen vaalien välillä. Mutta Антиlle lieneekin tärkeää korostaa vastapuolen passiivisuutta oman toiminnan erityisyyden korostamiseksi.

  • Tatu Ahponen

    ”Itä-Helsingin joka helvetin metroasemalla on nyt Li Andersonin lärvi, onko tämä posse koskaan laittanut edes 1% näistä resursseista likoon jonkun asian, ei henkilön puolesta?”

    On kyllä harvinaisen löysä heitto Rautiaiselta. Li Anderssonin kampanjaan on yhteensä käytetty 30,000€, minkä voi tarkistaa helposti vaalirahoitus.fi-sivulta. 300€ rahaa menee jo yhteen mielenosoitusbussiin, ja jo niitä Vasemmistonuoret ja sen eri piirijärjestöt on kyllä historiansa aikana ainakin maksellut verrattomasti enemmän.

  • Joko tai

    Onhan se nyt selvää että systeemi ei voi muuttua yhtä aikaa sisältä käsin ja niin että vanha rakenne korvataan kokonaan uudella. Se on jompi kumpi, ei molemmat; nämä tavoitteet jarruttavat toisiaan. Anarkistit ovat oivaltaneet, että vanha rakenne on perustuksiltaan pielessä, ja keskittyvät jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Vanu ehkä järkkää bussilastillisen ihmisiä mielenosoitukseen, mutta tämä lauma tuo muassaan aimo annoksen vanhaa valtaa tukevaa henkeä, enkä sitten tiedä onko se loppujenlopuksi kansanliikkeen etu.

  • Sekä että

    Ai nyt vasemmistonuoret kannattavat ”vanhaa valtaa” siksi koska eivät vastusta parlamentaarista politiikkaa? Hohhoijaa… Tähän kirjoitukseen kommentoidut äänestämättömyyttä tukevat kommentit ovat niin noloja, että hävettää omat kytkökseni anarkistiseen liikkeeseen. Toisaalta – historiallisesti anarkistit ovat ymmärtäneet myös parlamentaarisen vasemmiston kanssa tehtävän yhteistyön päälle ja toistepäin. Sekä anarkismia kammoavat vanhoilliset vasemmistolaiset että parlamentaarisia toimijoita kategorisesti karttavat anarkistit kuuluvat heikon, hajanaisen vasemmiston menneisyyteen. Toivottavasti näemme liikehdintää joka luopuu näistä haitallisista dogmeista molemmin puolin.

  • Антти Раутиайнен

    ”Li Anderssonin kampanjaan on yhteensä käytetty 30,000€, minkä voi tarkistaa helposti vaalirahoitus.fi-sivulta. 300€ rahaa menee jo yhteen mielenosoitusbussiin, ja jo niitä Vasemmistonuoret ja sen eri piirijärjestöt on kyllä historiansa aikana ainakin maksellut verrattomasti enemmän.”

    Että nyt ihan sadan bussin voimin ollaan menossa Brysseliin 😀

    Se että yhtä ainoaa vaalikampanjaa verrataan Vasemmistonuorten koko historian aikaiseen muuhun toimintaan on kyllä aika kuvaavaa 😀

    Ja myös todenmukaista, tää vaalikampanja ainakin pääkaupunkiseudulla ON näkevämpi kun vasemmistonuorten toiminnan koko historia.

    Mut joo, jatkakaa samalla linjalla, kiva että asioidenkin ajamiseen riittää pikkurahaa aina vaalien välillä.

  • Hieman hölmöä minusta näin kommunistien kannattajana lukea, kuinka anarkistit ja keskustavasemmistolaiset kiistelevät, kannattaako olla äänestämättä vai äänestää vasemmistoliittoa.

    Tuota… Yhteiskunnan vasemmalla laidalla on olemassa kolmaskin vaihtoehto.

    (Lisälukemista: http://sosiokeiju.blogspot.fi/2014/05/eurovaalien-edella.html ja tietysti http://hyvinvointivaltionpuolesta.fi )

  • Ananas

    ”Haaveilen tietysti kaikkien terveiden ihmisten tavoin tilanteesta, jossa massojen äänestämättä jättäminen mahdollistaa valtarakenteiden suistamisen ja paremman rakentamisen tilalle. ”

    Mut mitä siitä sit seuraa? Sekö ei susta vaan tunnu realistiselta visiolta, joten päädyt dissaamaan antivaalitoimintaa? Eiks yhtä loogisesti voisi dissata antikapitalistista retoriikkaa ylipäätään, koska oishan se kiva jos kapitalismi kaatuisi, mutta ei vaan musta tunnu todennäköiseltä?

    Tosin juuri kukaan anarkisti ei väitä, että äänestämättä jättäminen itsessään olisi vahva keino vaikuttaa. Mietityttää vaan, miksi tukea ”antikapitalistisia” ehdokkaita vaaleissa, kun voi käyttää saman energian antikapitalistisen todellisuuden luomiseen tässä ja nyt. Siinä samalla tulee kehitelleeksi kapitalismin vastaisia toimintamalleja, kun taas puoluetoiminnalla vaan pönkittää kapitalistista ja ylivaltaista toimintatapaa. Tää ei-sulje-toisiaan-pois on huono argumentti, kyllähän ne siinä vaiheessa sulkee toisiaan pois kun ties kuinka moni radikaalisti ajatteleva käyttää aikansa puoluetoimintaan.
    Uus antivaaliteksti: http://takku.net/article.php/20140520154825126

  • @Ananas: hirveästi menikin energiaa ja vähentyi muu poliittinen toiminta, kun äänestin samalla kun vein kirjeen postiin.

    Mulle jonkinlaisten autonomiehdokkaiden tukeminen on yksi pieni osa sitä ”todellisuuden luomista tässä ja nyt”. Todellisuus kun koostuu myös julkisesta keskustelusta, ja vaalit voivat olla tehokas keino siihen. Lisäksi on resurssipointti: musta edelleen tuntuu siltä, että monet järjestöihin tai edustuksellisiin elimiin valitut tyypit kiskoo sieltä ulos voimavaroja ja toisaalta puolustaa siellä olennaisia asioita. Äänestämällä ei ikinä saavuteta mitään suurta, kaikki tärkeä on saatu katupolitiikalla, lakkoilemalla, pakottamalla ja itse rakentamalla, mutta tämä ei äänestämisestä hyödytöntä.

    Jos lähtee siihen, että äänestäminen legitimoi jotain (valtiota, EU:ta, kapitalismia, liskojen maailmanhallitusta), niin ollaan vähän kylmillä vesillä. Toisaalta on naivia ajatella että valta tarvitsee ihmisiä äänestämään ollakseen toimivaa. Toisaalta taas on vaikea käydä ruokakaupassa pönkittämättä finanssikapitalismia, tukematta valtiota ja niin edelleen.

  • Peristerakis

    Musta tätä äänestyskysymystä ei voi tarkastella dualistisesti siten, että äänestäminen ja äänestämättä jättäminen ovat toisiinsa liittyviä vastakohtia, joita voi tarkastella samassa diskurssissa. Tyyliin ”äänestäminen vaikuttaa/ei vaikuta mihinkään” tai ”sitä oikeaa edustajaa ei ole/sellainen on”. Tällainen lähestymistapa on vähän sama kuin näkisi uskonnottomuuden uskonnon vastakohtana, jota se ei useinkaan ole. Kysymys ei ole jumalan valitsemisesta tai sen valitsematta jättämisestä, vaan siitä, ettei jumalaa ole, eikä näin myöskään koko kysymystä uskomisesta tai uskomatta jättämisestä.

    Minusta äänestäjät, mutta myös monet anarkistit jumittavat parlamentaarisuuden diskurssissa, jolloin argumentit ovat juuri näitä mitä Klementiini artikkelissaan oivallisesti nostaa esiin. Ja voisi jatkaa, että jos äänestämättä jättäminen on pelkkää epäuskoa parlamentarismiin, ei olla kovin kaukana ns. porvarillisesta politiikkakäsityksestä ja vasemmistolaisesta ajattelusta, jossa politiikka nähdään yhtenä kysymyskenttänä ja ratkaisu on tehdä se ”mahdollisimman hyvin”, mutta kuitenkin puuttumatta itse politiikan käsitteeseen ja siihen liittyviin oletuksiin, joista merkittävimmät lienee maailman dualisointi subjektiivisuuteen ja objektiivisuuteen tai näiden mössääminen hegeliläisellä dialektiikalla.

    Se mitä minä kutsun anarkismiksi antaa kuitenkin välineitä ajatella politiikkaa toisin. Jos lähdetään siitä, että ihmissuhteiden ei soisi olevan ihmisten ja asioiden väkivaltaista objektivoimista, hallinnointia, vaan itsepäistä pyrkimystä pysyä poissa klassisesta subjekti-objekti kahtiajaosta, niin koko ajatus äänestämisestä on täysin mieletön. Kysymys anarkismista on siis ennen kaikkia epistemologinen eikä siihen näin ollen voi muodostaa käypiä argumentteja parlamentaristisen epistemologian käsitteillä.

    Jos jätetään tarkastelun ulkopuolelle kaikki mielikuvamuokkaus, manipulointi ja ulkoparlamentaarinen vallankäyttö, jotka oikeastaan leimaa demokratiaa paljon enemmän kuin sen poliittinen periaate itse, niin demokraattisen paradigman voisi ajatella kiteytyvän valtiosääntöön, jossa poliittinen subjektiivisuus hajotetaan erilaisiksi poliittisiksi suhteellisuuksiksi ja byrokratioiksi, jossa kukaan ei ole aktiivinen toimija, vaan aina säännön noudattaja, puola tikapuissa. Valtiosääntö on demokratian filosofinen teesikokoelma, jossa ihminen korvataan demokraattisella ihmiskuvalla, jossa yksilö ja yhteisö määritellään hallinnoinnin seurauksena, ei sen syynä. Pohjimmaisena on ideaali siitä että valtaa käyttää puhtaasti käsitteellinen epäolio: tilastotieteellinen enemmistö, jolla ei ole subjektiviteettia eikä oikeastaan mitään muitakaan inhimillisiä ominaisuuksia. Miten matemaattista tilastointia edes voidaan käyttää politiikan käsityksen lähtökohtana, sillä matematiikka – sellaisena kuin se demokratian yhteydessä käsitetään – on puhtaasti abstraktia ja käsitteellistä tiedettä ja ihmisten keskinäisyyden taas soisi olevan käytännöllistä, epähomogeenista ja yhteismitatonta. Tilastollisen menetelmän valitsemisen voisi sanoa olevan demokratian suuri virhe. Hitto vie, ihmistä ei voi politiikan kontekstissa käsittää määränä. Jos rakennetaan kuumailmapalloa, niin asia on perusteltua, mutta ei päätöksentekoon ja yhdessä elämiseen liittyen.

    Valtiosäännön muuttaminen valtiosäännön sallimin keinoin tai valtiosäännön käsittämisen sisällyttäminen poliittiseen taktiikkakirjoon – johon minusta Klementiini ikään kuin kannustaa – tarkoittaa ”poliittisesta subjektiviteetista luopumista” tai sen tietynlaista määrittelyä ja demokraattisen epistemologian sisäistämistä tai ainakin hyväksymistä. Tämä on toisin ajattelevalle mahdotonta. Jos se ei ole, niin silloin ei ajattele toisin. Simppeliä. Hieman kuin jonkun pitäisi uskoa ensin jumalaan voidakseen hylätä kysymyksen jumalasta. Tässä on absoluuttinen käsitteellinen ristiriita. Ihminen joka ei usko demokratian edellyttämään ihmiskuvaan tai yhteisön- ja politiikankäsitykseen ei yksinkertaisesti voi äänestää, sillä koko touhu näyttäytyy yhtä älyttömänä kuin eettisen ja sosiaalisen vastuun raukeaminen katumuksessa. Tai sitten koko demokratia täytyy ymmärtää luonnonlakina tai jonain muuna absoluuttisena ehtona jota ei voi välttää tai kumota. Tähänhän puolet politiikasta pyrkii ja käyttää keinona väkivaltaa. Aristoteleen väite, että ihminen on ensisijaisesti ”poliittinen eläin” eli ihmisyyden ehto on tietty ennalta määritelty ”ateenalainen poliittisuus” on täyttä paskaa. ihminen on poliittinen eläin vain kun hänet laitetaan häkkiin ja uhkaillaan leijonankesyttäjän ruoskalla.

    Demokratia on atomismia ja näin hyvin konservatiivista. Vähän kimurantisti selitetty, mutta toivottavasti pointti paistaa sieltä läpi. Paljoa enempää ei krapulassa voisi odottaakaan.

    Minun argumenttini jättää äänestämättä on, että äänestäminen on ”väärin” ei vain eettisesti mutta epistemologisesti. Terveiset Ateenasta! P.

  • Parlamentarismin haamu

    Minusta olisi mielenkiintoista mitä kävisi jos kaikki anarkistit pykäisivät Suomen Anarkistisen Puolueen ja äänestäisivät joukolla seuraavissa vaaleissa. Ylipäätään jos äänestämättä jättävät äänestäisikin kaikki noita pienpuolueita niin varsinkin eurovaaleissa menisi pakka täysin sekaisin. yt uurnilla käy nykyeduskuntapuolueiden a) kovaäänisimmät kannattajat (lähinnä persut sanoisin ilman tarkoitusta erityisesti leimata heitä, myös KD) ja b) vanhojen puolueiden ”tapaäänestäjät” (SDP,Keskusta,Kok,RKP). Kolmas äänestäjäryhmä jää valitettavan pieneksi mutta sieltä löytyvät ne jotka uskovat mahdollisuuteen jonakin päivänä haastaa vanhemmat puolueet (näistä löytyvät pienpuolueiden kannattajat mutta valitettavasti vain Piraateilla on nähdäkseni jonkinlainen mahdollisuus nousta haastamaan wanhatpuolueet, toivottavasti uusia tulokkaitakin löytyisi)

  • Parlamentarismin haamu

    lisäys vielä edelliseen; äänekkäisiin siis vielä Vihreät ja Vasemmistoliitto jakautuu kahtia äänekkäisiin ja vanhoihin ”tapaäänestäjiin” Tämä on vain pitkään politiikkaa seuranneen ja voisi sanoa harrastaneen ja tutkineenkin ihmisen mietteitä joten älkää liian vakavasti ottako. Silti toivottavasti joitain ajatuksia heräsi. Hyvää äänestyspäivää kaikille tasapuolisesti riippumatta siitä äänestättekö vai ette.

  • Ananas

    @ Klementiini: En siis väitä, että äänestäminen itsessään kuluttaisi voimavaroja, enemmän viittasin puoluepoliittiseen toimintaan. Mielestäni äänestämisellä tai äänestämättä jättämisellä voi saavuttaa about saman suuruisia asioita, eikä mulla ole tarvetta moralisoida kenenkään äänestyspäätöstä.

    Itse asiassa ymmärrän senkin, että jengi haluaa toimia tai päätyy toimimaan puolueissa, varsinkin Suomessa, missä autonominen kenttä on perinteisesti ollut suht pieni ja vaikeasti lähestyttävä. En vain usko, että aikaansa kannattaa laittaa siihen, jos tavoitteena on kapitalismista eroon pääseminen. Jos moni antikapitalisti on mielipiteineen kaapissa ja toimii osana kapitalistisia rakenteita, ei se edesauta avoimen antikapitalismin leviämistä.

    Taktiikoiden moninaisuus viittaa yleensä mielenosoituksiin. Anarkistit käyttävät taktiikoita, jotka ei ole ristiriidassa anarkististen päämäärien kanssa. Hierarkiseen valta-asemaan pyrkiminen ei ole anarkistinen taktiikka. Itseäni myös häiritsee autonomi-sanan yliviljely. Suomessa sillä usein viitataan tyyppeihin, jotka toimii sekä puolueissa että ulkoparlamentaarisesti, tai tyyppeihin jotka on puolueissa ja ennen toimi ulkoparlamentaarisesti.

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Autonominen_marxilaisuus : ”Autonominen marxilaisuus on 1960-luvulla Italiassa syntynyt marxismin suuntaus, joka on korostanut työväenluokan subjektiutta ja itsehallintoa (autonomia) suhteessa pääomaan, puolueisiin ja valtiovaltaan.” Autonominen liike meinaa tietty muitakin kuin marxilaisia, ylipäätään itsehallinnollista antikapitalismia. Näissä liikkeissä kehitetään vaihtoehtoja sekä sille äänestämiselle että mainitsemallesi ostoksilla käymiselle. Autonomiliike ihan yhtä lailla kuin anarkistiliikekin pitää tiettyjä taktiikoita ristiriitaisena lopputuloksen kanssa. Sikäli autonomiehdokas kuulostaa ristiriitaiselta, mistä toimijat oikeastaan pyrkivät olemaan autonomisia, jos he toimivat puolueissa? Moderni punavihreä vasemmistolaisuus ei mitenkään välttämättä ole autonomista.

    Resurssien hyötykäyttöä monet harrastaa myös esim. järjestöissä. Jokainen tietty itse punnitsee, onko saavutetut asiat sen vaivan arvoisia, minkä sillä kentällä toimiminen vaatii.

    ”Äänestämällä ei ikinä saavuteta mitään suurta, kaikki tärkeä on saatu katupolitiikalla, lakkoilemalla, pakottamalla ja itse rakentamalla, mutta tämä ei äänestämisestä hyödytöntä.”

    Musta on tietysti kiva, että moni on tota mieltä, jopa moni puoluetoimija. Ei vaan aina tuu sellainen olo, että tässä nyt edistetään samoja asioita eri keinoin. Esim. silloin kun lukee Li Anderssonin tekstin siitä, miten indignados ja occupy on siistejä juttuja, mutta tosi harmi että näiden ihmisten aktiivisuus ei ollenkaan kanavoidu puoluepolitiikkaan (sori en löytänyt linkkiä, tää oli liberossa tai turun vasnuorten lehdessä joskus taannoin). On vaan hyvä, että jotkut kansanliikkeet pysyy aidosti hajautetulla tasolla ja välttää puoluepoliittisen haltuunoton.

    Puoluetoimintaan on monia motiiveja. Osa varmaan haluaa sieltä resursseja autonomiselle kentälle, osa haluaa laastaroida kapitalismin haavoja, mutta on siellä myös jengiä, jotka hakee autonomisista liikkeistä hyötyä puoluepolitikoinnilleen. Ja varmasti myös niitä, jotka klassisen leninistisesti uskoo, että puolue on hyvä työkalu sosialistisessa vallankumouksessa.

    Mainitusta SKP:sta tuli mieleen, että ite en päällisin puolin näe sen ja vasemmistoliiton retoriikassa suuria eroja (Ei leikkauksille ja hyvinvointivaltion puolesta yms). Erona on tietty se, että vas päätyy välillä päättäviin asemiin, jossa käytännössä tätä retoriikkaa ei voi juurikaan toteuttaa. SKP:ssa itteä epäilyttää myös neuvostosymppaajat.

    Hups, tulipas ny pitkä kommentti!

Leave a Reply

You can use these HTML tags

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>