Teollisen kapitalismin aikana työläisen ruumis oli alistettu tehtaan monotoniseen rytmiin. Työntekijä pakotettiin toistamaan tylsistyttäviä liikkeitä kahdeksan tai kaksitoista tuntia päivässä. Samalla työläisen ”sielu” oli kuitenkin vapaa, siihen suhtauduttiin välinpitämättömästi. Kapitalistien puolesta työläiset saivat uneksia, puhua ja tuntea mistä halusivat. Sillä ei ollut väliä tuotannon kannalta. Kapitalistia kiinnosti vain se, mitä liukuhihnalta saadaan [...]




