200 ihmistä punkkasi Manskun poikki.
Liekki-irokeesi.
Meidän katu.
Pystyssä.
Poliittinen dokumentti.
Punaista.
Fuck.
Anarkia.
Metro: Arkadiankatu Helsingissä vallattu
|
Olen monesti istunut vaalivirkailijana (140 e käteen per päivä). Ihmiset ovat raahautuneet äänestämään krapulassa, kipsissä tai viimeisen päälle laitettuina. Joku tulee lapsensa kanssa, näyttää kuinka lappu laitetaan uurnaan ja lausuu lapselle juhlallisesti jotain latteaa. Joku kävelee tiskille ylpeästi ja toteaa, että nyt on kansalaisvelvollisuus suoritettu. Joku on niin hermostunut että yrittää kävellä pois lappunsa kanssa. Jollakin kädet tärisevät niin ettei lappu osu uurnan aukkoon. Joku seisoo kopissa puoli tuntia piirtääkseen lappuun erityisen hienon akuankan. Tuo on kuvaus siitä, että kylläpä äänestäminen tuottaa tunteita. Niissä tyypeissä, joita minä seuraan, tunteet kiinnittyvät kahteen napaan. Parlamentaristeiksi voisi kutsua niitä, joiden mielestä äänestäminen on tärkeää, äänestämättä jättämällä antaa äänensä Stubbille ja Halla-aholle ja niin edelleen. Li Anderssonin vaalilehteen kirjoittava Riku Rantala on esimerkki parlamentaristista:
Ellen tietäisi paremmin, pitäisin Rantalaa kirjoituksen perusteella ylimielisenä besserwisserinä, joka tuomaroi kuka on tietämätön ja idiootti. Äänestämättä jättäminen kun voi olla hyvin määrätietoista toimintaa. Äänestäminen taas on aivan viimeisiä toimenpiteitä, joilla EU:n päivittäisiä päätöksiä kyseenalaistetaan. Toisen navan muodostavat anarkistit, joiden mielestä äänestäminen on lähinnä hyväuskoisten hölmöjen vapaaehtoista alistumista. Suvi Auvisen teksti on hyvä esimerkki anarkistisesta vaaliajattelusta:
Minulle ongelma tässä keskustelussa on siinä, että parlamentaristi ja anarkisti ovat molemmat väärässä, koska he ovat toistensa kääntöpuolia. Molemmat pitävät äänestämistä tärkeänä juttuna ja periaatteellisena kyllä-ei-kysymyksenä. Parlamentaristit sanovat, että äänestämällä voi vaikuttaa. Anarkisteilla on tapana sanoa, että jos äänestämisellä voisi vaikuttaa, se olisi jo kielletty lailla. Yhtä hyvin voisi sanoa, että jos äänestämättä jättämisellä voisi vaikuttaa, se olisi jo kielletty lailla. Vastaan voi heittää, että äänestämättä jättäminen onkin kielletty lailla esimerkiksi Argentiinassa, Australiassa ja Singaporessa. Ehkä noissa maissa olisi mahdollista organisoida tottelemattomuutta juuri äänestämättä jättämisen ympärille. Ehkä myös Suomessa olisi. Haaveilen tietysti kaikkien terveiden ihmisten tavoin tilanteesta, jossa massojen äänestämättä jättäminen mahdollistaa valtarakenteiden suistamisen ja paremman rakentamisen tilalle. Sellaista ei kuitenkaan näy. Se, että joku jättää äänestämättä, ei oikein synnytä hedelmällistä konfliktia vaan, niin kuin Rantala kirjoittaa, lähinnä antaa porvareille lisää voimia leikata palveluita, tuhota ilmastoa ja kuristaa köyhiä. Ei sillä, että olisin ketään innostamassa muulle uurnalle kuin sille, mihin kapitalismin tuhkat ripotellaan. Mutta. Anarkisteilla on tapana kannattaa ”taktiikoiden moninaisuutta”. Miksi rajoittaa itseään ja sulkea yksi toimintatapa pois? Suvin pointeista tämä on paras:
Mitään ei muuteta pelkästään ”systeemin sisältä”, koska monimutkaisilla systeemeillä on niin luonnossa kuin parlamentaarisessa politiikassakin tapana yrittää käsitellä niihin tulevia syötteitä sillä tavalla, että ne laitetaan järjestelmän rakennuspalikoiksi ennemmin kuin muuttajiksi. Mutta miksi pitäisi ajatella vain sisä- ja ulkopuolen käsitteillä? Miksei voi toimia sisällä, ulkona, takana, edessä, yllä, alla ja sivussa? Europarlamentti, kansanedustuslaitos ja kunnallisvaltuustot eivät ole mitään monoliitteja vaan monimutkaisia asetelmia, joilla on kytköksiä joka suuntaan ja jotka myös vuotavat reunojensa yli. Totta kai ne ottavat enemmän syötteitä yrityksiltä ja sijoittajilta kuin prekarisoidulta ihmismassalta. On silti parempi, että huonommassa asemassa olevilla on edustuksellisissa elimissä liittolaisia, jotka pystyvät tuomaan käsiteltäväksi yhteiskunnallisten liikkeiden avauksia, vastustavat leikkauksia ja uuttavat resursseja parempaan käyttöön. Vaikka sitten iso osa edustajista yrittääkin kaapata nämä avaukset ja resurssit kontrollin välineiksi. En ole ikinä ymmärtänyt tätä osaa anarkistien vaalikritiikistä:
Eikö tällaisessa ajattelussa hyväksytä peruskoulun opettajien supersovinnainen järkeily: ”Jos et äänestä, et voi valittaa. Jos taas äänestät, niin pulinat pois, kansa on puhunut demokraattisesti ja sillä selvä.” Miksi äänestäminen olisi pois poliittisesta toiminnasta tai arkitason organisoinnista tai tarkoittaisi ”äänensä luovuttamista”? Yhtä mielekästä olisi ajatella, että jos osoittaa mieltään kadulla, niin ei voi kirjoittaa mielipidekirjoitusta lehteen, koska ne ovat erilaisia toimintatapoja. Tästä väitteestä olen yhtä aikaa samaa mieltä ja eri mieltä: ”Poliittiset nuorisojärjestöt toimivat porttina maailmaan, joka tylsistyttää terävät mielet, haalistaa aatteen värin ja passivoi entisen aktivistin.” Taas kerran homma on monimutkaisempi kuin tuo. Tunnen esimerkkejä passivoiduista aktivisteista. Sitten on kansanedustaja ja poliittisen nuorisojärjestön puheenjohtaja, joita ei kukaan voi pitää haaleina, passiivisina tai tylsinä. Minusta on hyvä, että he ovat edustuksellisissa elimissä, ainakin niin kauan kun he käyttävät asemaansa konfliktien vahvistamiseen ja resurssien takaamiseen ihmisten omaehtoiselle toiminnalle. Suvi kirjoittaa:
Populistinen esimerkki: juttelin eilen parturini kanssa. ”Äh, niin, ne vaalit tosiaan”, parturi sanoi. ”Mitähän siitäkin tulis jos mä menisin äänestämään. Kun ei ole perehtynyt ehdokkaisiin yhtään niin tulis äänestettyä jotain ihan sattumalta. Kyllä se on parempi että ne äänestää jotka tietää ehdokkaista ja joille se on tärkeä juttu, niin se on lopputuloskin parempi.” Eikö tässä ole kyse juuri tietämättömyydestä? Voi tietysti sanoa, että parturi nimenomaan tietää, mikä häntä kiinnostaa, ja siihen joukkoon eivät kuulu ainakaan eurovaalit. Joka tapauksessa kyse ei ole mistään raivosta tai suorasta vastalauseesta paskalle systeemille. Voisi olla, mutta ei ole. Ei vain kiinnosta senkään vertaa kuin anarkisteja. Äänestäjien osuus voi pudota 30 tai 20 prosenttiin äänioikeutetuista, ja mitä siitä seuraa? Valta keskittyy, tutkijat järjestävät huolestuneina seminaareja, politiikot puhuvat yhä pienemmille yleisöille, nuoria kosiskellaan äänestämään noloilla videomainoksilla, köyhällä on taas vielä vähän vaikeampi tapella tukiensa kanssa. Joku heittää pullolla poliisia. Ehkä jossain vaiheessa äänioikeudellisia alettaisiin palkita tai velvoittaa. Äänestäminen tai äänestämättä jättäminen ei johda mihinkään kovin suureen. Sen sijaan organisoituminen voi johtaa. Äänesti tai ei. Hedelmät vaaleista aikaisemmin: 2008 näytettiin kuvia ja siteerattiin 451-kollektiivia, 2011 tuettiin viittä vasemmistoehdokasta. Li Andersson oli tuolloin vielä bubbling under… Muualla: Taneli kirjoittaa pätevästi salaliitoista ja äänestämisestä.
Poliisi hyökkäsi eilen vappupäivän perinteistä työväenmarssia kohtaan. Tämän päivän päivityksistä ehkä olennaisimmat: 1. Poliisi pahoittelee vasemmistonuorten lippujen katkaisua ja korvaa liput. Poliisi ei kuitenkaan pahoittele kiinniottoja ja sanoo myös, että muu toiminta oli oikein. ”Anarkistimielenosoitukseen liittyvät toimet olivat asiallisia ja oikein”, sanoo ylikomisario Seppo Kujala Iltalehdessä. Mitä viestistä tulee mieleen: ”Poliisi pahoittelee etteivät kaikki lippusalot olleet anarkistien lippuja. Poliisi pahoittelee, ettei ratsattu vasemmistonuorten paku ollut mustiin pukeutuneiden ihmisten paku, silloin olisi nimittäin ollut kaikki sallittua.”
2. Poliisi julkaisi kuvan kahdesta lippukepistä. Siis kahdesta. Niiden askartelukeppienkö pitäisi oikeuttaa satojen mellakkapoliisien rynnäkkö, ihmisten piirittäminen ja kymmenen kiinniottoa? Sosiaalikeskus Helsinki julkaisi Facebookissa tämän:
3. Vappumarssin järjestäjät ovat olleet hieman hämillään tapahtumista, mutta ainakaan SAK:ssa ei olla kovin pahoillaan, että poliisi kävi marssijoiden kimppuun. Tässä olisi työväenliikkeelle vähän keskusteltavaa:
Osallistujat ja silminnäkijät ovat jakaneet Facebookissa paljon kokemuksia marssista. Kopioin tähän muutamia julkisia päivityksiä, jotta niitä lukisivat nekin, jotka eivät käytä Facebookia.
No nyt on keski-ikäinen perheenäitikin nähnyt random poliisiväkivaltaa ihan lähietäisyydeltä Jännitti. Olin jo vähän myöhässä. Olin menossa ekalle vappumarssilleni antirasististen feministien pinkkiin blokkiin. Olimme sopineet, että omassa blokissamme ei kannettaisi puoluepoliittisia tunnuksia. Kavereissani on niin anarkisteja, vasemmistopuolueen jäseniä kuin vasemmistonuoriakin. Näin kymmenet poliisipakut jo bussin ikkunasta, kun kaarrettiin Rautatientorille. Torilla näkyi satoja valkokypäräisiä mellakkapoliiseja täysissä varusteissa, enemmän kuin punalippuja. Valkoiset kypärät oli kuin joku munapäämeri. Ihmettelin, että onko tää Vappuna aina tämmöistä, Suomessakin? Odoteltiin torilla kulkueen järjestäytymistä. Järjestäjän edustaja kävi kertomassa, että anarkistit marssivat viimeisenä. Kulkueen alkupää on varattu virallisille järjestäjätahoille. Myös me päätimme jättäytyä kulkueen loppupäähän mm. koska mukana oli lapsia ja osa kavereistamme rattaineen kärryblokissa, joten liikkuisimme aika hitaasti. Omalta osaltani asiaan vaikutti myös se, että vaikka olenkin Vasemmiston jäsen, en erityisemmin välitä VaNujen soundsystemistä raikaavasta suomireggaesta. Paikalle valui koko ajan mattimyöhäisiä marssijoita. Yhtäkkiä huomasin eri puolilta ilmestyneen poliiseja vaivihkaa ympärillemme. Saartorengas kiristyi hiipien, mutta nopeasti. Ihmiset huomasivat yhtäkkiä olevansa eri puolilla jakolinjaa. Nopeasti poliisit olivat eristäneet parikymmentä mustiin pukeutunutta tiukaksi sumpuksi. Oli vaikeaa nähdä, mitä poliisimuurin takana tapahtui, vaikka olimme ihan vieressä. Näin ihan vierestä, kuinka isä noin nelivuotiaan pojan kanssa yritti päästä saartorenkaasta ulos. Saartava poliisi ei ensin halunnut tehdä tilaa, mutta sivusta tuli toinen poliisi sanomaan ”kyllä sen lapsen kanssa voi päästää”. Tuli tunne että onko tämä joku oikeilla ihmisillä tehty joukkojenhallintaharjoitus? En ollut valmistautunut tällaiseen. Kun järjestysmiehet kehottivat meitä ja muita torille jääneitä kiertämään blokatut ihmiset ja liittymään muuhun kulkueeseen, en tiennyt mitä tehdä. Osa lastenrattaiden kanssa liikkuneista noudatti järjestyksenvalvojien kehoitusta ja liittyi vasemmistonuorten kulkueen hännille. Näin miten kaverini lapsia pelotti, he joutuivat lähtemään pois koko marssilta, onneksi juuri ennen kuin ihmisiä aivan vieressä taklattiin rynnäkössä pää edellä katuun. Edelleenkään en ollut nähnyt tai kuullut mitään tavallista kännistä huutelua pahempaa provosointia, sen sijaan poliisimassat tuntuivat uhkaavilta. Tämä oli hyvä muistutus siitä, mikä helposti unohtuu: poliisi ei ole kaikkien kaveri. Jos sinulla sattuu oleman vääränvärinen iho tai lippu, kokemuksesi Suomen poliisista saattavat olla hyvin erilaisia. Joukossamme on niitä, joilla on hyvin huonoja kokemuksia poliiseista entisistä kotimaistaan tai ulkomailta. Mielipiteen ja kokoontumisen vapaudet kuuluvat kuitenkin kaikille. Myös niille, joiden mielipiteet eivät miellytä. Poliisin tehtävä ei ole rajoittaa näitä ennakoivasti tai muutenkaan. Ei ole syytä sumputtaa ja rynnäköidä ennen kuin on oikeasti näyttöä. Onneksi oma lapseni ei ollut mukana, kenenkään ei kuuluisi oppia pelkäämään poliisia. Marssikulkueen loppuosaa pidäteltiin noin 30-45 min ennen kuin pääsimme liikkeelle. Kuljimme tiukassa poliisisaattueessa. Edellämme oli useita poliisiautoja. Takana oli parhaimmillaan kaksikymmentä maijaa. Esplanadilla oli lisäksi poliiseja näyteikkunoiden edessä ketjuna ja toisella puolella videoimassa ja kuvaamassa marssijoita. Jostain syystä ei tullut yhtään turvallisempi olo, vaikka ympärillä oli satoja mellakkapoliiseja täysissä varusteissa, panssareissa, osalla mukana etälamauttimia ja ties mitä mielikuvituksellisia varusteita. Yliopistonkadulla näkyi myös poliisin maijoja kahdella kaistalla useammassa rivissä. En ole koskaan nähnyt niin paljoa mellakkapoliiseja yhdellä kertaa. Itse marssi meni rauhanomaisesti. Uutisista luin myöhemmin, että Pitkänsillan kupeessa poliisi oli napannut vielä yhden tyypin kiinni. Sitä tilannetta en itse nähnyt. En kuullut taakse, mitä anarkistiblokin alkupäässä huudettiin, mutta pinkki blokkimme huusi ”Kissoja, ei kyttiä” ja ”Kissavideoita, ei valvontakameroita” sekä koitettiin muistella ”Kenen joukoissa seisot”-kertsiä huonohkolla menestyksellä. Me seisoimme nyt tahtomattamme poliisien joukoissa tai poliisi meidän joukoissamme. Hakaniemeen saapuessa olo oli kuin olisi sirkusta tuotu kaupunkiin. Torilla oli ohjelma jo melkein lopussa, puheet pidetty. Menin vapputorille juomaan kahvia lämmikeeksi ja katsomaan, olisiko vielä jotain kavereita paikalla. Jännitys purkautui, huomasin melkein täriseväni, kun kerroin kokemastani pöyristyneille päämarssin mukana kulkeneille. Piti olla yhtenäinen vappukulkue. Nyt osa porukasta marssitettiin leimaavasti poliisiblokissa saarrettuna paljon muiden jälkeen. Luin jälkeenpäin netistä, että anarkistit ovat marssineet vappukulkueessa mukana 80-luvulta saakka ongelmitta. Vappukulkue ei ole mikään yhden asian protestimiekkari, jossa ihmisillä voi olla valmiiksi tunteet pinnassa. Se on rennon krapula-aamun työväen juhla. Tuskin koko vappua juhlittaisiin ilman anarkisteja ja Chicagon Haymarketin verilöylyä. Rautatientorilla poljettiin ihmisoikeuksia ja yritettiin rajoittaa ilmaisunvapautta. Se ei tapahtunut minulle, miutta näin sen aivan vierestä ja meitä oli monta. Yhteiskunta on jakautunut koko ajan pahemmin jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan ja nyt vielä poliisi toimillaan koittaa kasvattaa kuilua. Jos olisin ollut tällä ekalla marssillani parikymppisenä, olisin varmaankin radikalisoitunut näkemästäni. Pelästys, tunne, adrenaliini on voimakas tunne. En silloin tiennyt sitä mitä nyt, tunteet huuhtoivat ylitseni hallitsemattomammin. Etuoikeutetusta asemasta on helppo kuitata itselle tuntemattomat asiat vainoharhaisiksi kärjistyksiksi etenkin jos ilmaisun tyyli ei miellytä. Rakentavampaa olisi kuitenkin kuunnella ja hakea kaikille toimivia ratkaisuja. Yhtenäisyys meitä yhdistävissä asioissa on tärkeämpää kuin mielipide-erot. Demokratiaan kuuluu myös kritiikki. Tulisi yhdessä miettiä vastaisen varalle, miten jatkossa toimitaan. Pelkkä poliisiväkivallan näkeminen sai miettimään, voiko lapsia jatkossa ottaa mukaan vappumarssille? Entä uskaltaako hitaasti liikkuva mennä mukaan kulkueeseen, jos sattuu saapumaan paikalle myöhässä? Olisin toivonut, että sana olisi kulkenut muuhun kulkueeseen, että ei olisi annettu sulkea yhtä porukkaa ulos, olisi pysähdytty, odotettu, reagoitu. Uhkaavan tilanteen rauhoittaminen toimii parhaiten, kun se on kaikkien, ihan kakinlaisten ihmisten ja jokaisen asia. Ei jätetä jotain porukkaa yksin. Ennen kaikkea, mitä teemme, että tilanne ei kärjisty entisestään? Mitä teemme toisin, jos asiat lähtevät tällaiseen suuntaan myös ensi vuonna?
Etelä-Suomen Vasemmistonuoret tilasi yhtiöltämme logiistiikkapalveluita vappumarssille, ja lisäksi toimin tilaisuudessa vapputoimikunnan asettamana kortillisena järjestyksenvalvojana. Tästä vapusta tuli kohdaltani ikimuistoinen, ja haluaisin pähkinänkuoressa kertoa mitä tapahtui – ellette ole jo uutisista kuulleet. Rauhallisesti sujuneen vappumarssin päätyttyä pysäköin kulkueen saundiauton Hakaniemen torin viereen, jossa sijaitsee myös Helsingin Vasemmiston varastotila. Auton takaosassa kulki ylimääräiset liput ja koska kulkue oli ohi, keräsimme autoon tavaroita varastoon kuskaamista varten. Valmistautuessamme palauttamaan PA-kamoja ja kuljettamaan muonatarpeita illan juhliin tulikin suunnitelmiin tuli yllättävä muutos kun poliisi yllättäen ottikin kiinni sekä minut että autossa kamojaan pakkaavan DJ:n – puhumattakaan DJ:n vaimosta, joka oli tullut miestään vastaan. Poliisi takavarikoi liput, ja katkoi lippujen varret. Syy tähän oli kyselyni mukaan se, että lippujen varsia voi käyttää astaloina. Kisahallin putkassa minulta otettiin haltuun myös järjestyksenvalvojan kortti – joka myös pistettiin katkolle. Päätöksestä voi kuulemma valittaa. Pyysin kaikkia asiaan liittyviä asiakirjoja perusteluineen mukaani, mutta ne pitää erikseen tilata osoitteesta asiakirjatilaus.helsinki@poliisi.fi. Poliisi kehotti ensi vuonna ripustamaan liput ”johonkin”, mitä ei voi käyttää aseena. En saanut vastausta kyselyyni, että minkälaista korvaavaa tuotetta kyseinen virkamies voisi ehdottaa. Järjestämmekö siis ensi vappumarssin työryhmäteemalla ”Kohti liputonta vappua”? Provokaatiot ja ylilyönnit virkavallan puolelta yhteiskunnallisen eriarvoistumiskehityksen muassa aiheuttaa radikalismia puolin ja toisin. Tästä esimerkkinä haluaisin mainita Yle Yksi klo 17 uutiset, jossa sanottiin autosta löytyneen lipuiksi naamioituja astaloita. Tällaista Suomeako me haluamme? Vappu 2014, Helsingin Rautatientori. Noin neljä tuhatta ihmistä kokoontuu perinteiselle vappuaamun työväenmarssille. Osallistun samalla hengellä kuin aikaisempina vuosina: luvassa on tylsähkö lipunheilutusmarssi, joka on mielenosoitukseksi maltillinen jopa suomalaisilla mittapuilla. Anarkistitkin ovat olleet marssissa mukana 1980-luvulta alkaen. Kun saavun Rautatientorille kymmenen minuuttia ennen marssin lähtöä, panssaroitujen ja aseistettujen poliisien saartorengas peittää osaa kulkueesta. Aleksis Kiven patsaan vieressä on 12 poliisiautoa parkissa. Torin toisella laidalla on lisää kypäräpäisiä mellakkajoukkoja. Twitteristä näkyy, että ratsupoliiseja valmistellaan lähistöllä.
Poliisi tekee laajemman ja väljemmän saartorenkaan vanhan ympärille. Saarrettuna on sekalaista porukkaa: lastenvaunuja, ihmisiä punaisten ja mustien lippujen kanssa, krapulaisen näköisiä vapunjuhlijoita, muutama hämmentynyt eläkeläinen.
Kuuluu huutoa. Poliisi rynnäköi vauhdilla saartorenkaan sisälle. Seuraa käsirysy ja edestakaisin työntämistä. Poliisi painaa ihmisiä maahan. Rynnäkön syy selviää: luotiliiveillä ja pistooleilla varustetut mellakkapoliisit kävelevät ulos renkaasta kahden muovivartisen lipun kanssa. Lisää seisoskelua, rummutusta ja odottelua. Poliiseja tuodaan jatkuvasti lisää paikalle, heitä on varmasti yli 70 mellakkavarusteissa. Välillä syntyy käsikähmää, kun poliisi hyökkää katkomaan viimeisiä lippuja saartorenkaasta. Muutama kiinniotettu painetaan maahan ja raahataan poliisiauton takaosaan väkivaltaisen näköisesti. En näe kenenkään mielenosoittajan hyökkäävän poliisia vastaan. Edes yhtä tölkkiä ei heitetä poliisia päin.
Osa marssin järjestäjistä kuvasi tapahtumia myöhemmin tiedotteessa:
Kun muu vappumarssi on edennyt riittävän kauas, saarrettu osuus päästetään liikkeelle. Viiden metrin jälkeen on uusi nujakka ja kiinniotto. Tässä vaiheessa poliisin massiivinen läsnäolo on houkutellut paikalle lisää ihmisiä. Alkuperäinen sata on kasvanut ehkä 200-300 mielenosoittajaan.
HS:n mukaan poliisi on ilmoittanut kiinniottojen syyksi lippukepit:
No, kyseessä on vappumarssi. Marssillahan on satoja lipunkantajia samojen keppien kanssa joka vuosi. Joskus järjestöjenkin käyttämät kepit ovat toisesta päästä terotettuja, koska ne on tarkoitus saada pysymään nurmikossa pystyssä. Tämä marssi ei eronnut osallistujien puolesta mitenkään edellisvuotisista. Poliisi hyökkäsi joidenkin osallistujien kimppuun lippukeppien vuoksi, kun taas suurin osa vappuväestä sai kantaa lippujaan ja keppejään rauhassa.
Tässä yksi kuva poliisien löytämästä ”teroitetusta lyömäaseesta” (lähde):
Marssi eteni puolentoista tunnin kuluessa Kaivokatua, Mannerheimintietä ja Espaa pitkin Tuomiokirkolle.
Kirkolta käveltiin Hakaniemen ohi Tokoinrantaan. Kulkueen loppupuolella poliisi ei pitänyt lipunkantajia enää uhkana vaan antoi heidän marssia rauhassa. Paitsi niiden täysin marssista irrallisten vasemmistonuorten, jotka olivat Hakaniemen torilla viemässä pois omia soundikamojaan ja lippujaan. Heidät poliisi otti kiinni. Vasemmistonuoret julkaisi kannanoton:
Tuntuu siltä, ettei poliisin toimintaa pysty mitenkään selittämään itse marssilla, marssijoiden käytöksellä tai edes anarkistien vappuryhmän mainosretoriikalla (”porvari vie rusinat sun simasta”). Ainoa selitettävä asia taitaa olla poliisijohdon ajattelu: miksi määrätä sadat poliisit lomalta töihin mellakkavarusteilla ja pyhäpalkalla? Määrärahojaan valittava poliisi taisi nyt käyttää useamman sata tuhatta euroa vapputoimintaansa. Ehkä poliisissa on oltu aistivinaan, että jonkinlaista uutta ruohonjuuritason liikehdintää on nyt syntymässä, kun talouskuripolitiikka ja leikkaukset ovat viimein osuneet kunnolla myös Suomeen. Joulukuun Kiakkovierasjuhlat nolasivat poliisin jossain määrin. Nyt saa riittää! -mielenosoituksessa 25.4. osa väestä yritti nousta eduskuntatalon portaita, ja poliisi kaasutti mielenosoittajia. Vappuaattona Tampereella poliisi hyökkäsi noin sadan mielenosoittajan kimppuun. Ehkä poliisi on kokenut näytön- ja kostonhalua näiden tapahtumien jälkeen? Ehkä on ajateltu, että taloustilanteen kurjistuessa mielenosoitukset tulevat lisääntymään, ja ainakin niistä terävimmät täytyy jo alusta alkaen tukahduttaa kovakouraisesti, jotta muut saavat viestin. Poliisin toiminnassa kiinnostavinta on sen iloinen mielivaltaisuus ja omapäisyys. Laajemmassa mittakaavassa poliisi tietenkin valvoo lakia, omistusoikeuksia ja muita instituutioita sääntöjen mukaan, mutta mitä tarkemmin poliisitilanteita katsotaan, sitä irrallisemmalta poliisin toiminta näyttää:
Vuosi sitten olin valtion sijoitusyhtiön aulassa Talvivaara-mielenosoituksessa, johon poliisi tuli äkillisesti joukolla. Etummainen poliisi marssi luoksemme ja huusi ensi sanoinaan: ”Koko porukka lähtee nyt koppiin!” Tuohon huutoon kiteytyy poliisin toiminta käytännössä. Poliisia ei yksinkertaisesti kiinnostanut selvittää, mitä on meneillään, vaan lähtökohtana oli, että kaikki paikallaolijat otetaan kiinni, olivat he keitä hyvänsä ja tekivät he mitä tahansa. Laki ja määräykset tietenkin virallisesti rajoittavat poliisin toimintaa, mutta käytännön toimessa poliisi voi vedota vaikka poliisilakiin ja ottaa ihmisiä ennakkopäätöksellä joukolla kiinni. Tai painaa heitä maahan ja repiä tavaroita käsistä, jos ihmiset sattuvat vaikuttamaan vähän ärsyttäviltä. Tai jos niillä on väärän väriset vaatteet, kuten osalla vappumarssijoista. Mainitussa Talvivaara-mielenosoituksessa kaikki otettiin kiinni kuvaajaa myöten. Ketään ei sakotettu, eihän poliisilla ollut syytäkään, jonka perusteella olisi voinut sakottaa. Nyt vappuna poliisi on jaellut lipunkantajille sakkoja lyömäaseen kantamisesta. Uusi keksintö tämäkin. Ehkä ensi vappuna farkkujen metallisolkiset vyöt tulkitaan lyömäaseiksi ja revitään housuista? Ainakin poliisiväkivalta on tehokas tapa politisoida ja suututtaa ihmisiä. Lisää luettavaa (päivitetään sitä mukaa kun näitä ilmestyy): Kiinniotetun järjestysmiehen kertomus tapahtumista Ville Hautakangas: Vappumarssi kuin kuolonmarssi Iltalehti: Vasemmisto raivostui: poliisi katkoi punaliput Joidenkin järjestäjien tiedote: Poliisi rikkoi mielipiteenilmaisun vapautta Video: Poliisi hyökkää väkijoukkoon Aamulehden jutussa haastatellaan kahta marssijaa Sitoutumaton vasemmisto tuomitsee vappumarssin hajottamisen Ylen video näyttää kiinniottoja ja nyt jo kuuluisiksi muodostuneita ”astaloita” Paavo Arhinmäki: Poliisin toiminta selvitettävä
Helsingissä osoitettiin eilen 15.3. mieltä rasismia, äärioikeistoa ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Antirasismi X:n ja Varisverkoston koolle kutsuma mielenosoitus oli lauantai-iltaan ja säähän nähden valtava: Narinkkatorille kokoontui lähemmäs 500 ihmistä. Puheissa korostettiin uusnatsien Ruotsissa ja Suomessa lietsoman pelon ilmapiirin vastustamista. Kulkue käveli Kampista keskustan ja Kaisaniemen puiston kautta Kallion Karhupuistoon ja näytti saavan iloisen vastaanoton baareista kadunkulmiin. Taustaa uusnatsien hyökkäyksestä Malmössä TS: Mielenosoittajat vastustivat äärioikeiston väkivaltaa Turussa ja Helsingissä Ranneliike.net mielenosoituksesta Facebook-ryhmä: Solidaritet med kamraterna i Malmö. #kämpashowan
|
