Juuri näin. Keinot eivät todellakaan sulje toiaan pois päinvastoin ne täydentävät toisiaan. esim. ärhäkät keinot nostavat asioita keskusteluun ja neuvottelevammat keinot löytävät kaikkia tyydyttävän ratkaisun.

Sama pätee yritysvastuussa. Niin kauan kun lait eivät vaadi vastuullisuutta niin yritysten vapaaehtoiset sitoumukset ovat tärkeä keino parantaa toimintatapoja. yritykset itseasiassa näyttävät lainsäätäjille että ne haluavat ja voivat toimia vastuullisesti tiukentaessaan oman toimintansa reunaehtoja. Olen huomannut että monet yritykset ovat paljon hanakampia ja halukkaampia kiristämään toiminnan rajoja kuin valtiot joissa ne toimivat.

Odotan itse jännityksellä kuinka EU:n biopolttoainekriteeristön käy. EU on viittä vaille ensimmäinen alue joka vaatisi yrityksiltä laissa määriteltyä tuotannon vastuullisuutta. Se onko tuo EU:n kriteeristö vielä läheskään riittävän tiukka on jo toinen kysymys. Pelkkä lain olemassa olo avaisi kuitenkin jo mahtavat näkymät: biopolttoaineitahan tuotetaan raaka-aineista joita käytetään moniin eri käyttötarkoituksiin. Lakia tulisi pian laajentaa koskemaan myös näitä tuotteita eli maa- ja metsätaloutta noin ylipäätään.

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Kiitos linkistä.

Ei anarkistijohtajiksi kohovia mediapersoonia tarvitse tukea tai ihannoida. Mutta sellaisten tekstejä voi aina käyttää, kunhan ovat käyttökelpoisia.

Minusta Klein tekee vieläkin hyödyllistä työtä. Ei minään suurena ajattelijana, vaan, kuten kirjoitin, journalistisena taustoittajana. Journalismihan ei voikaan olla kovin syvällistä, mutta se voi olla jotain, mistä voi aloittaa ja mikä voi innostaa. Niin kauan kun Kleinin jutut kertovat uusille ihmisille oikeiston perinnöstä ja innostavat edes joitakuita yrittämään muutosta, minua ei haittaa.

Mitä tulee keinoihin, niin mikä estää käyttämästä samalla sekä lobbausta että ulkoparlamentaarista toimintaa että vaikka äänestämistä, jos niin villille päälle sattuu. Nämähän eivät sulje toisiaan pois, vaikka jotkut puristit sellaista satuilevat. Laitonkin toiminta voi ihan aidosti kasata painetta päätöksentekijöille. Puhumattakaan toiminnan suorasta vaikutuksesta (jokainen konkkaan ajettu turkistarha ja vallattu talo…) ja luoduista verkostoista ja vastakulttuurista.

Vastaavasti yrityksiltä täytyy vaatia yhteiskuntavastuuta ja niitä täytyy painostaa, miksei kiristääkin - ilman voittojen vähenemiseen tai symboliseen/konkreettiseen väkivaltaan perustuvaa uhkaa suuremmat yritykset aika harvoin ryhdistäytyvät. Vastuun ja etiikan vaatiminen tulisi kuitenkin nähdä vain väliaikaisena askeleena. Kritiikin ainoa pointti ei voi olla kapitalismin viherpesuinnovaattorina toimiminen.

Tuskin tiedän taloudesta mitään, mutta kehitysapu ei kuulemma auta valtavasti, jos kohdemaat maksavat enemmän takaisin velkoja ja voittamattomien ylikansallisten tuottoja kuin saavat tukea. Omin ehdoin kehittyminen, siis todellinen autonomia ja valtahierarkioiden purkaminen, olisi tosiaan oikea päämäärä.

(Muuten omaan postaukseesi liittyen: minusta Kleinin ajatukset eivät ole lopulta kovinkaan tuoreita, vaikka Patomäkikin väitti idean olevan uusi… Olisin kai samoilla linjoilla A. Cockburnin kanssa:)

Capitalism, after all, as always been a shock doctrine of selfish predation, as one can discover from Hobbes and Locke, Marx and Weber, none of them saluted by Klein. Read the vivid accounts of the Hammonds about the English enclosures of the eighteenth century, when villagers would find nailed to the door of the parish church an announcement their common lands had been privatized. Protesters may not have “depatterned”, but were briskly hanged or relocated to Botany Bay. Klein could have used Karl Polanyi to better effect than as an epigraph. The wrenching conversion of peasant societies to cash economics, private property, the job regime, has always been brutal.

Lisäänpä blogisi linkkilistaan…

No Logo oli aikanaan herättelevä kirja ja annan siitä Kleinille suuret kiitokset. Kleinin nykymeno vaikuttaa kuitenkin enemmän rokkistaran kiertueelta kuin miltään vakavasti otettavan ajattelijan luennolta. Eipä tuo Naomi ole itseään varmasti ajattelijaksi nostanutkaan, pelkästään hippi-idoliksi. Kaikkein kiusallisinta tässä on kuitenkin se, että häntä idolisoivat ihmiset pitävät itseään helposti “valveutuneempina” kuin muita keskimäärin, mutta eivät silti osaa tai vaivaudu kyseenalaistamaan idolinsa sanomisia.

Kuten Soininvaara myös minä kritisoin Naomia ennen kaikkea siitä että hän ei osaa hahmottaa toimivia ratkaisuja esittämiinsä ongelmiin. Tässäkin kirjanmyyntitilaisuudessa nuori kaveri yleisöstä mainosti jotain telttailuprotestia GMO-viljelmien kupeessa. On hienoa että ihmisillä on näin vahvoja vakaumuksia ja oikea päämäärä. Itse en kuitenkaan kehoittaisi, toisin kuin Naomi, ratkaisua ja muutosta tavoittelevia ihmisiä seuraamaan nuorukaista pellon reunalle vaan suuntaamaan energiansa vaikuttaakseen niihin tahoihin jotka tekevät kuhunkin asiaan liittyviä päätöksiä. Tämä vaikutustyö on uskottavampaa ja tehokkaampaa yritysten ja päättäjien kokoussaleissa kuin kadulla vaahtomuovihaarniskassa.

Vielä yksi kritiikin siemen jäi mieleeni tuosta mainostilaisuudesta (kirja 35 eur.). Naomi väitti että yritysten yhteiskuntavastuun vaatiminen on yhtä tyhjän kanssa. “Asiaa on kokeiltu 10 vuotta eikä sillä ole saavutettu mitään.” Mietitäänpäs nyt hetki ihan omilla aivoilla, eivätkö jo pelkästään suuryritykset paranna koko ajan ympäristövastuutaan saati sitten pienyrittäjät. Olisi järjetöntä että kuluttajat lopettaisivat vaatimasta vastuullisesti tuotettuja tuotteita ja jatkuvaa parannusta yrityksiltä.

Itse aion ainakin käyttää näitä toimivia, tehokkaita keinoja kunnes Naomi huutelee pellonlaidalta tai barrikaadilta jonkin paremman vaihtoehdon. Ympäristöllä ja ihmisillä ei valitettavasti ole aikaa odottaa vasemmistoajattelijoiden ihanneyhteiskuntaa. Toiminta vaatii muutosta jo NYT.

Olen samaa mieltä taloudesta ja sen tärkeydestä. Monet järjestöt tietävät aivan liian vähän maailmankaupan kiemuroista jotta voisivat vaikuttaa ongelmien juuriin. Hyvä esimerkki on järjestökentän kovasti ajama kehitysyhteistyömäärärahojen nostaminen. Eikö tavoitteena tulisi paremminkin olla maailmankaupan vääristymien korjaaminen niin että valtiot voivat kehittyä omin ehdoin ja tämän alkavan kehityksen tukeminen tilapäisesti pienenevällä määrällä kehitysyhteistyövaroja?

Löydät oman Klein kommentaarini täältä