JKA ei usko, että äänestämisestä olisi hyötyä ja jättää siksi äänestämättä. Vallankumouksen hedelmiä taas arvelee, että voisi sitä äänestääkin, koska “samaa paskaa vuodesta toiseen” saa varmimmin jättämällä äänes…

- vaalikampanjoiden taso, uskottavuus ja kiinnostavuus on yleensä ollut samalla tasolla jukurttimainosten kanssa

- vaaleissa on aina ratkaissut raha, media, suhteet ja imagosuunnittelu

- äänestäminen on valitsemista ennalta määrätyistä vaihtoehdoista

- lopputulos on lottoamista: pääseekö ehdokas läpi; jos pääsee, mitä se tekee

- äänestäminen keskittää vallan eliitille ja lamaannuttaa alamaiset

- vaalit päättyvät joka tapauksessa konsensukseen ja ryhmäkuriin

- vaaleissa politikoidaan enimmäkseen äänestykseen ja kannattajuuteen liittyvillä pikkuriidoilla

- äänestäminen rajoittuu yhteen päivään neljässä tai kuudessa vuodessa

jne.

Äänestää voi jos huvittaa: pääasia on, ettei kiinnitä koko juttuun liikaa huomiota, vaan käyttää aikansa ja voimansa tärkeämpiin asioihin.

Teorian ja käytännön suhteesta olen samaa mieltä, tosin toiset teoriat ovat toki toisia “käytännöllisempiä”.

Itse olen edelleen äänestämisen kannalla, mutta koen äänestämisen hyvin marginaaliseksi vaikuttamisen keinoksi. Itse kuvittelisin/ajattelisin, että monesti kansalaisjärjestöjen (Greenpeace, Aseistakieltäytyjäliitto, Sosialistiliitto, yms.) kautta vaikuttaminen on usein kiinnostavampaa ja jopa tehokkaampaa kuin numeroiden piirtely paperille.

Edellisten kuntavaalien aikaan olin juuri täyttänyt 18-vuotta ja olin jopa hankkinut henkkaritkin pelkästään vaaleja varten. Olin hyvin idealistinen vasemmistolainen ja äänestin vähintäänkin yhtä idealistista vasemmistolaista vaaleissa (http://www.miku.tk/). Viimeistään presidentinvaaleissa rupesi vituttamaan, sillä presidentinvaalit jos mitkä ovat pelkkää mediaspektaakkelia. Ymmärrän hyvin jos jengi ei niissä äänestä. Ymmärrän hyvin myös niitä, jotka eivät muissakaan vaaleissa äänestä.

Nykyaikaiset vaalithan ovat muuttuneet eräänlaisiksi mielipiteiden tavarataloksi: ota siitä mitä on tarjolla, mutta jos mieleistäsi ei löydy, ole hiljaa. Tällä perustein aktivisteja usein moititaan keskiluokan taholta: ei auta valittaa jos ei äänestä. Itse sanoisin, että jos pelkästään äänestää, ei auta valittaa. Tosin itsellänikin tämä poliittinen aktiivisuus on jäänyt vähemmälle. Mutta koska ajattelen, että teoriakin on käytäntöä (ja ettei näitä kahta voida mielekkäällä tavalla erottaa: käytäntö perustuu teoriaan ja teoria nousee esiin käytännöstä ja konkretiasta) niin nähdäkseni myös filosofointi yhteiskunnasta, subjektiviteetista ja moraalista on äärimmäisen mielekästä puuhaa kansalaistoiminnan näkökulmasta.