Kannatan taktiikoiden ja termien moninaisuutta ympäristöstä riippuen. Zurnalistisemmassa - tai toisaalta akateemisemmassa - kielipelissä keksisin asialle uuden termin. Fasismista puhuminen, ironian sävyt mukaan lukien, on tosiaan kokenut inflaation viimeistään nyt Sven Laakson ja Suomen Antifasistisen Komitean jälkeen.

Kun niin moni on kommentoinut tätä, melkein kadun etten kirjoittanut Vasemmistofoorumin aloiteohjelmaan. Ehkä jatkan aiheesta vielä toisaalla.

Toisaalta terminä ‘fasismi’ (2) pakottaa miettimään, mitä sillä todella tarkoitetaan – jos siis pääsee niin pitkälle, että vaivautuu lukemaan tai kuuntelemaan, kun sitä käytetään. Mutta esimerkiksi imperialismista puhumisen ongelma on, että vähänkin laajempi yleisö yhdistää sellaisen 1800-lukuun ja muuhun epäkiinnostavaan, jota ei voi tiivistää 30 sekuntiin.

Termi on samanlainen kuin anarkisti. Se, mitä sillä tarkoitetaan arkikeskustelussa, on yhtä irrallaan siitä, mitä käsite jossain muussa ympäristössä tarkoittaa. Lienee selvää, että kokoomuslaisten kutsuminen fasisteiksi herättää arkikeskustelussa yhtä paljon vastakaikua kuin sen selittäminen, mitä anarkismi “oikeasti” tarkoittaa.

Tepolle ja Tellervolle anarkistit ovat kiviä heitteleviä huligaaneja ja fasistit ovat natsien italialaisia liittolaisia. Yleisö voisi kuitenkin hyvinkin lotkauttaa korvaansa, jos joku puhuisi “fasismista” kielellä, joka ei saisi sitä heti vaihtamaan kanavaa. Siitäkin huolimatta, että kokoomus ilmenisi myös “aidon historiallis-poliittisen fasismin kaltaisena”, termin hiomiselle olisi varmasti sosiaalista tilausta. Riippuen tietenkin siitä, kaivataanko yleisöä.

Entä jos vasemmisto kaappaisi itsekkyyden eetoksen oikeistolta ja osoittaisi että parasta itsen turvaamista onkin auttaa toisia, vahvistaa sosiaalisia suhteita ja nostaa todennäköisyyttä siitä että itsekin saa apua joskus? Joku yllättävä veto ja oikeistoteeman detournaus voisi herätellä uinuvien ihmisten libidoja.

Kuulemma Vasemmistofoorumilla onkin menossa jonkinlainen aloitteen kaappaus -projekti. Olisi kai pitänyt kirjoittaa sinne tästä.

kylteri: samaa joukkoseksuaalisuutta voi tuntea edelleen tuhannen ihmisen mielenosoituskulkueessa. Ah…

70-luvulla tämä seksuaalisuus valjastettiin tosin kovin hierarkkisen ja dogmaattisen puoluekoneiston palvelijaksi, mikä tietenkin tukehdutti sen.

Suurin ihmetykseni on koskenut Vasureiden viestintää. Miten puolue ei saa aikaan yhtenäistä dynaamista ja freshiä nettipaikallaoloa kuten vihreät. No joo, eipä tuo muukaan viestintä ihan terässä ole. Tiedotteista tulee mieleen surkuttelu muiden päätöksistä, vaatimukset vammaisten puolesta ja muu seksiä pursuava hurmos.

Jos vasemmisto ei tätä ymmärrä, niin ainakin vaalitappiot pahenevat. Maailma vain sattuu toimimaan eri logiikalla kuin vanha vasemmisto toivoo…

Kun on kirjoitettu paljon natsiestetiikan viehätyksestä ja siitä, miten osa natsien suosiosta perustui uuden teknologian avustamiin esteettisiin spektaakkeleihin, pitäisi nyt varmaankin tehdä laajempi traktaatti kokoomusestetiikasta.

Bossissa on näkyvillä käsittelemäsi “fasismin logiikka”: alkujaan kiehtovan voimakkailta vaikuttavat vaatteet paljastuvat lähemmällä tarkastelulla pystyyn-kuolleen kontrolloiduiksi ja tylsiksi. Ja kuka Bossia nykyään ostaa, jos ei ylempi toimistotöitä tekevä keskiluokka?