Hain humanististen alojen korostamisella sitä, ettei koskaan voi olla varma siitä, mikä tuottaa seuraavaksi. Katsokaahan vaikka nykyisten mainostoimistojen estetiikkaa: ovat selkeästi lukeneet siellä Derridaa, yhtä nykyhumanistien ikuista kiinnostuksen kohdetta.

Oman kokemukseni mukaan kaikesta koulutuksesta ei ole myöskään apua työllistymisen kannalta.

“Hömppäaloja” opiskeleva työllistyy siis ainevalinnastaan huolimatta. Ei opintojensa ansiosta. Olen edelleen sitä mieltä, että “pehmeät alat” ovat yksilön kannalta kulutusta, ei investointi tulevaisuuteen. Yhtä lailla ne ovat yhteiskunnan kannalta huonommin tuottavia investointeja kuin paremmin työkykyä parantavat alat.

Ja siksi on mielestäni hyvä, että opintotuella kannustetaan ihmisiä tekemään sekä itsensä että yhteiskunnan edun mukaisia valintoja. Opintotuen tarkoitushan on lisätä opiskelua enemmän kuin mitä yksilöt muuten opiskelisivat: koulutus tiettyyn rajaan saakka lisää yhteiskunnan kokonaishyvinvointia enemmän kuin yksilön hyvinvointia (ns. positiivinen ulkoisvaikutus). Mutta mikä tahansa koulutus ei lisää hyvinvointia (jota siis mitataan BKT:lla)…

Mitä tulee tietokapitalismin (ja semiokapitalismin) käsitteeseen, olen jo aikaa sitten pudonnut Tiede&Edistyksen ja Megafonin käsitemaailmojen (puheavaruuksien, diskurssien, mitä näitä olikaan?!) suhteen kärryiltä.

Jokainen on kykenevä tietämään. Ei ole tarpeellista kouluttautua juuri määrätylle alalle ollakseen tuottava, tietävä, kykenevä. Tietysti vanhan mallinen kapitalismi tulee toimimaan vielä pitkään ja sinne tarvitaan uraohjuksia ja putoajia. Koneet syrjäyttää ihmisruumiin materiaalin tuotannossa, mutta meidän pitää silti pyörittää tätä jumalan kaltaista konetta. Eiköhän me kaikki olla niitä putoajia, mutta pudotaankin kunnolla.

Missä tahansa, kuka tahansa, milloin tahansa…sytyttääkö?

Neoklassisen tulonjaon teorian mukaan palkka määrittyy työn tuottavuuden mukaan. Suomessa näyttää siltä, että humanistin palkkataso on matalampi kuin “kovien alojen” palkkataso. Siksi oletan, että humanististen alojen opiskelu ei nosta työntekijän arvonluomiskykyä samalla tavalla kuin “kovien alojen” opiskelu.

Usein on lisäksi epävarmaa, onko myös palkannousuna saadun tulonlisäyksen opiskeluhetken alkuun diskontanttu nettonykyarvo suurempi kuin vähemmän koulutetun henkilön samaan hetkeen diskontatut tulevaisuuden tulovirrat olisivat.

Viittaamassasi amerikkalaisessa tekstissä muuten korostettiin tulotason nousseen viime vuosikymmeninä juuri kovilla aloilla (laskentatoimi, insinööri- ja oikeustieteet). Tämä viittaisi näiden alojen suurempaan merkitykseen inhimillisenä pääomana.

Peter Drucker puolestaan kirjoitti eräässä kirjassaan, että USA:n taloudellisen menestyksen takana olisivat nimenomaan alemmat yliopistotutkinnot. BA riittää tuomaan saman tehokkuudenlisäyksen, kuin mitä MA tuo.

Monissa maissa koulutuksella on myös ns. signaloiva merkitys. Korkeakoulututkinto osoittaa työnantajalle, että henkilö kykenee työskentelemään ahkerasti, ajattelemaan täsmällisesti ja loogisesti.

Suomessa tämä merkitys tuntuu varsin vähäiseltä; klassisen kreikan aoristin tai keskiajan aatehistorian tuntemusta eivät tietokapitalismin aikakauden työnantajat tunnu arvostavan hyttysenpaskan vertaa.

Humanistisella tiedolla ei myöskään ole arvoa myyntitavarana, minkä voi hyvin havaita kirjoittamalla vaikkapa historiaa käsitteleviä julkaisuja.

Inhimillisen pääoman suhteen taidat olla väärässä, ainakin, ellet avaa juttua oppikirjaoletusta enempää. Esimerkiksi humanistiset tieteet ovat nykytaloudessa kokonaissysteemin kannalta olennaisia arvonluomisen kannalta. Vai eikö kauppiksessa opeteta nykyisen semiokapitalismin analyysia?

Vanhan talouden näkökulmasta tietyt alat ovat “tuottamattomia”. Uudessa taloudessa elävänä tiedämme kuitenkin, että tieto on noussut tärkeämmäksi tuotannontekijäksi kuin luonnonvarat ja pääoma (järjestelmän kokonaisnäkökulma; EU ja Kari Raiviokin puhuvat näin) ja toisaalta - nyt tulee yksilön näkökulma - että nykyisessä työelämässä pärjäämiseen tarvitaan tietynlaista etiikkaa, joustavuutta, asennetta, kielitaitoa jne. eli juuri niitä asioita, jotka vanhan talouden näkökulmasta saattavat näyttäytyä tuottamattomina.

Google toi esille pitkälti sen, mitä tarkoitan inhimillisellä pääomalla ja mihin uuden työn ja prekariaattikeskustelun diskurssi osittain perustuu:

Schooling, a computer training course, expenditures on medical care, and lectures on the virtues of punctuality and honesty are also capital. That is because they raise earnings, improve health, or add to a person’s good habits over much of his lifetime. Therefore, economists regard expenditures on education, training, medical care, and so on as investments in human capital. They are called human capital because people cannot be separated from their knowledge, skills, health, or values in the way they can be separated from their financial and physical assets.

http://www.econlib.org/library/Enc/HumanCapital.html

Koulutus, joka ei edistä arvonluontia (esimerkiksi historia, filosofia ja klassilliset kielet), ei siksi luo inhimillistä pääomaa. Niiden opiskeluhan ei auta työntekijää suoriutumaan tehokkaammin arvoa luovista työtehtävistä.

On siis tehtävä ero pääomaa muodostavan koulutuksen (investointi) ja kulutusta olevan koulutuksen välillä.

Tuo siteeraamasi virkehän voitaisiin tulkita myös innovaatioyliopiston puolestapuhumisena. Koulutukseen sijoitettavat rahat kannattaa sijoittaa sinne, missä ne tuottavat talouskasvun kannalta tarpeellistä inhimmillistä pääomaa. Innovaatioyliopistossa sitä tuotettaisiin…

Megafoni on nykyään kovin raskasta luettavaa. Vähän niinkuin Tiede & Edistys tai Vasemmisto etsii työtä…

Koulutushan ei tietotaloudessa ole suinkaan vain kulutusta. Inhimillinen pääoma, anyone?

Googlaa: “Koulutus ei suinkaan ole yhteiskunnan pyyteetön lahja, vaan läpeensä laskelmoitu keino tuottaa inhimillistä pääomaa taloudellisia kasvutarpeita varten.”

Teollisuusmaissa yhä suurempi osa koulutuksesta onkin nykyään kulutusta (esim. historia, media-ala, filosofia sun muu hömppä) ja investointiluonteinen koulutuksen (esim. insinööri-, kauppa- ja luonnontieteet) osuus vähenee jatkuvasti.

Miksi verovaroin pitäisi tukea yksityistä kulutusta? Eikö ole ihan oikein, että nautiskeleva nuoriso rahoittaa älylliset puuhastelunsa lainarahalla?

Hyvä juttu! Paitsi jos haluaa tehdä muuta kuin paskatöitä tai kilpailla niistä paremmmista. Kilpailuhan aina edellyttää häviäjät ja hierarkian.

Tietenkään monet alat eivät ole yksilön eivätkä yhteiskunnan kannalta välittömästi hyödyllisiä - hyvä niin.

Sitä paitsi jotkut, kuten minä, saavat nautintonsa muualta kuin talouslogiikasta. Tai sitten kyse on libidinaalisesta taloudesta, mutta se on jo ihan eri juttu…

Koulutuksen pitäisi olla yksilölle investointi tulevaisuuteen. Opiskeluvuosina yksilö luopuu osasta kulutusta voidakseen kuluttaa tulevaisuudessa enemmän opiskelujensa ansiosta.

Jos opiskelee alaa, joka ei johda tulotason nousuun, tekee opiskelija hukkainvestoinnin.

Jos lainaa ei kannata ottaa, kannattaa miettiä, oliko alanvalintakaan oikea.

Terveisin,

kyyninen kylteri