Comments on: Megakakkonen http://vallankumous.blogsome.com/2009/07/29/megakakkonen/ Vallankumouksellisia hedelmiä puutarhasta ja katujen varsilta Fri, 10 May 2013 01:46:09 +0000 http://wordpress.org/?v=1.5.1-alpha by: Klementiini http://vallankumous.blogsome.com/2009/07/29/megakakkonen/#comment-373 Mon, 03 Aug 2009 03:51:10 +0100 http://vallankumous.blogsome.com/2009/07/29/megakakkonen/#comment-373 Tässä Megafonilta taloustiedettä ilman käsitetaiteilua: <a href="http://www.megafoni.org/megablogi/?p=259">Megablogi: On aika maksaa takaisin…</a> Tässä Megafonilta taloustiedettä ilman käsitetaiteilua:

Megablogi: On aika maksaa takaisin…

]]> by: Klementiini http://vallankumous.blogsome.com/2009/07/29/megakakkonen/#comment-371 Fri, 31 Jul 2009 23:02:10 +0100 http://vallankumous.blogsome.com/2009/07/29/megakakkonen/#comment-371 Kiitän kommentista, koska olen kiinnostuksiltani liikkumassa samaan suuntaan: enemmän empiriaa, vähemmän postmodernismia. Yleinen ongelma on, että taitavia vasemmistolaisesti suuntautuneita empiristejä ei kasva pensaissa. Sitä paitsi sellaiset menevät töihin ja saavat palkkaa eivätkä kirjoita Megafoniin. Toiseksi humanistit ja "kriittiset" yhteiskuntatieteilijät tapaavat kiihottua käsitetaiteilusta, enkä tiedä voiko heitä syyttää tästä. Tai eivät he varmaan sillä empiristeiksi muutu. Ala itse vasemmistolaiseksi taloustieteilijäksi... Ei, mutta vakavasti: en usko että vasemmiston pelastus tulee ulkopuolelta tai tarpeeksi vaatimalla. Täytyisi kai itse tehdä jotain välillä. Hahnelin kirja oli muuten minusta pirun tylsä, Uuden talouden sanakirja sytyttää paljon enemmän. ;) En ole vakuuttunut Pareconista, en usko että se järjestelmänä toimisi, täytyy palata tähän. Sinänsä vasemmisto on kyllä tullut liian utopiakielteiseksi. Kiitän kommentista, koska olen kiinnostuksiltani liikkumassa samaan suuntaan: enemmän empiriaa, vähemmän postmodernismia.

Yleinen ongelma on, että taitavia vasemmistolaisesti suuntautuneita empiristejä ei kasva pensaissa.

Sitä paitsi sellaiset menevät töihin ja saavat palkkaa eivätkä kirjoita Megafoniin.

Toiseksi humanistit ja “kriittiset” yhteiskuntatieteilijät tapaavat kiihottua käsitetaiteilusta, enkä tiedä voiko heitä syyttää tästä. Tai eivät he varmaan sillä empiristeiksi muutu.

Ala itse vasemmistolaiseksi taloustieteilijäksi…

Ei, mutta vakavasti: en usko että vasemmiston pelastus tulee ulkopuolelta tai tarpeeksi vaatimalla. Täytyisi kai itse tehdä jotain välillä.

Hahnelin kirja oli muuten minusta pirun tylsä, Uuden talouden sanakirja sytyttää paljon enemmän. ;)

En ole vakuuttunut Pareconista, en usko että se järjestelmänä toimisi, täytyy palata tähän. Sinänsä vasemmisto on kyllä tullut liian utopiakielteiseksi.

]]> by: Akrasias http://vallankumous.blogsome.com/2009/07/29/megakakkonen/#comment-370 Fri, 31 Jul 2009 21:00:24 +0100 http://vallankumous.blogsome.com/2009/07/29/megakakkonen/#comment-370 Mielestäni uusvasemmiston suurimpia heikkouksia on mm. se, että homma pyörii ihan liikaa Megafonin ilmentämän postmoderstissävytteisen käsitetaiteilun ympärillä. Se on ollut enemmän sisäänpäin lämpiävää yliopistohumanistien pikkukivaa näpertelyä kuin yhteiskunnallisesti vakavasti otettavaa toimintaa. Kaipaisin empiristisempää, "maanläheisempää" otetta. Yhteiskunnallisen muutoksen ajaminen liian tärkeä asia jätettäväksi vain humanistien käsiin (riepotellakseni piruilua, että feminismi on liian tärkeä asia jätettäväksi naisten käsiin). Missä esimerkiksi ovat vasemmistolaiset taloustieteilijät? Oikeistolaisilla on selvä ylivalta talous- ym. asiantuntijapuheeseen, ihan kuin he olisivat ainoita, jotka osaavat (tai välittävät) tulkita talouden "jumalallisia" lakeja, joihin kansan on sitten muka vain alistuttava. Marxillakin esiintynyt pyrkimys analysoida ja kritisoida kapitalismia myös taloustieteen keinoin ei näytä vasemmistointellektuelleja juurikaan kiinnostavan. (Sosiaalidemokraattienkin rappio nähdäkseni johtuu paljolti siitä, että he ovat reaktiivisesti menneet uusliberalismin ehdoilla eivätkä ole pitäneet kiinni sosiaalidemokratian kivijalkana olleesta keynesilaisesta kapitalismista.) Virkistävä poikkeus, johon hiljattain törmäsin on radikaali taloustieteilijä Robin Hahnel, jonka viime vuonna suomennetun kirjan "Poliittisen taloustieteen aakkoset" hiljattain luin. Siinä hän selittää talouden lainalaisuuksia ja kritisoi ankarasti kapitalismia taloustieteestä käsin myös havainnollistaen pointtejaan yksinkertaisten lukiomatematiikalla avautuvien mallien avulla. Hän on sikälikin erikoinen ja mielenkiintoinen vasemmistolainen teoreetikko, että hänellä on Peltokoskenkin kaipaama sangen konkreettinen ja kokonaisvaltainen ehdotelma siitä, millaiseen yhteiskuntaan olisi tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden nimissä hyvä pyrkiä -- ns. <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Participatory_economics" rel="nofollow">osallistuvaan talouteen</a>. (Tosin onhan viime vuosina käsittääkseni mennyt taloustieteen nobeleita uusliberalismikriittisille taloustieteilijöille, mutta ainakaan kukaan vasemmistosta ei juuri näytä pitävän heistä ja heidän töistään ääntä...) Mielestäni uusvasemmiston suurimpia heikkouksia on mm. se, että homma pyörii ihan liikaa Megafonin ilmentämän postmoderstissävytteisen käsitetaiteilun ympärillä. Se on ollut enemmän sisäänpäin lämpiävää yliopistohumanistien pikkukivaa näpertelyä kuin yhteiskunnallisesti vakavasti otettavaa toimintaa. Kaipaisin empiristisempää, “maanläheisempää” otetta. Yhteiskunnallisen muutoksen ajaminen liian tärkeä asia jätettäväksi vain humanistien käsiin (riepotellakseni piruilua, että feminismi on liian tärkeä asia jätettäväksi naisten käsiin).

Missä esimerkiksi ovat vasemmistolaiset taloustieteilijät? Oikeistolaisilla on selvä ylivalta talous- ym. asiantuntijapuheeseen, ihan kuin he olisivat ainoita, jotka osaavat (tai välittävät) tulkita talouden “jumalallisia” lakeja, joihin kansan on sitten muka vain alistuttava. Marxillakin esiintynyt pyrkimys analysoida ja kritisoida kapitalismia myös taloustieteen keinoin ei näytä vasemmistointellektuelleja juurikaan kiinnostavan. (Sosiaalidemokraattienkin rappio nähdäkseni johtuu paljolti siitä, että he ovat reaktiivisesti menneet uusliberalismin ehdoilla eivätkä ole pitäneet kiinni sosiaalidemokratian kivijalkana olleesta keynesilaisesta kapitalismista.) Virkistävä poikkeus, johon hiljattain törmäsin on radikaali taloustieteilijä Robin Hahnel, jonka viime vuonna suomennetun kirjan “Poliittisen taloustieteen aakkoset” hiljattain luin. Siinä hän selittää talouden lainalaisuuksia ja kritisoi ankarasti kapitalismia taloustieteestä käsin myös havainnollistaen pointtejaan yksinkertaisten lukiomatematiikalla avautuvien mallien avulla. Hän on sikälikin erikoinen ja mielenkiintoinen vasemmistolainen teoreetikko, että hänellä on Peltokoskenkin kaipaama sangen konkreettinen ja kokonaisvaltainen ehdotelma siitä, millaiseen yhteiskuntaan olisi tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden nimissä hyvä pyrkiä — ns. osallistuvaan talouteen.

(Tosin onhan viime vuosina käsittääkseni mennyt taloustieteen nobeleita uusliberalismikriittisille taloustieteilijöille, mutta ainakaan kukaan vasemmistosta ei juuri näytä pitävän heistä ja heidän töistään ääntä…)

]]>