“Everything, it is said, has an Essence; that is, things really are not what they immediately show themselves. There is something more to be done than merely rove from one quality to another, and merely to advance from qualitative to quantitative, and vice versa: there is a permanence in things, and that permanence is in the first instance their Essence.”
http://www.marxists.org/reference/archive/hegel/works/sl/slessenc.htm

@Miika: Ainakin viimeisestä kappaleesta olen samaa mieltä

Eli kokemuksessa todellisuuden objektit (ts. “tosiasiat”, fysikaaliset tai ei) aistitaan, havaitaan ja käsitetään (enemmän tai vähemmän ”oikein”) sekä yhteiskunnallisten että ”ruumiillisten” ja ”henkisten” ehtojen ja tekijöiden kautta. Eli kokemuksessa yhdistyvät sekä objektiivinen että subjektiivinen (mukaanlukien biologinen ja yhteiskunnallinen).

Ymmärrän asiasn siten, että “objektiivista” voidaan ehdottomasti tavoittaa (muuten maailmassa toimiminen olisi aika hankalaa, mahdotonta) mutta se on aina “subjektiivisen” (laajasti ymmärrettynä) muovaamaa.

Luonnontieteiden ja pomon suhde on tietenkin pahamaineinen ja hyvällä syyllä. Pomo-puhe on synnyttänyt paljon turhaa savua, mikä on (enemmän) pomojen itsensä retoriikan syytä ja (vähemmän, mutta silti myös) lukijoiden typeryydestä tai puhtaasta pahantahtoisuudesta johtuvaa. Velttoa “postmodernia relativismia” tieteenfilosofian suhteen varmasti moni meistä vastustaa. Toisaalta jos lukee pomoon (oikein tai väärin) liitettyjä klassikoita, niin kuin Lyotardia ja Foucault’ta, niin heiltä ei ihan tällaista löydy, ja toiset (minusta täysin mielettömästi) postmoderneiksi leimatut ajattelijat puolestaan ovat luonnontieteestä kiinnostuneita realisteja ja materialisteja, kuten Deleuze ja Guattari.

Mitä olemuksiin tulee, en ymmärrä, millä tavalla luonnontieteet voisivat etsiä niitä. Luonnontieteiden kehitys on tarkoittanut juuri olemusajattelusta eroon pääsemistä. Esimerkiksi ennen Darwinia ajateltiin, että eläinlajeilla on jokin tietty muuttumaton olemus, ja Darwinin jälkeen jäljellä on vain historiallisia ja suurilta osin satunnaisia valikoitumisprosesseja, joiden tuloksia kulloisetkin populaatiot ovat. Darwin siis tuhosi olemukset biologiassa, mitä kaikki eivät valitettavasti ole vieläkään sisäistäneet. Kosmologia on tehnyt saman fysiikalle (vrt. fysiikan voimien ja “lakien” syntyminen), ja niin edelleen.

Yksi humanistien perinteinen pointti luonnontieteistä on muuten jo sadan vuoden ajan ollut, että riippumatta siitä, onko jokin luonnontieteen tulos “objektiivinen” vai mitä lie, niin tulos on tulkittava - eikä tulkinta ole koskaan yksiselitteistä. Tämä pätee edelleen.

En nyt muista miten Pulkkinen asian esitti, mutta minusta tuommoinen kritiikki yleisellä tasolla tietää paikkansa ihan hyvin, varsinkin jos jätetään sivuun se marginaalikama mitä jotkut intellektuellit mielestään löytävät Grundrissesta jne., ja katsotaan sitä arkiretoriikkaa jota kommunistien keskuudessa käytetään. (Ja varsinkin jos katsotaan minkälaisen materiaalin kautta itse on omaksunut marxilaisuuden aakkosia.. vai mitä Miika )

Itselleni Mark Posterin ‘Foucault, Marxism and History’ oli silmiäavaava kirja, mitä tulee marxilaisen valistuksen kritiikkiin ja Foucaultin ansioihin. Se löytyy netistäkin:
http://www.humanities.uci.edu/mposter/books/

Toveri Klementiinillä näyttäisi olevan aiheesta selvempi mielipide kuin minulla, joten haluaisin pyytää selventämään kappaletta “Pulkkisen kirjasta pitäisi säilyttää..”. Se saa minut nyökkäilemään, mutta en osaa sittenkään päättää, kuinka radikaalia ei-perustahakuisuutta siinä kannatetaan.

Siis varmaan senkin joku vie niin pitkälle kuin (analogiana) jotkut anarkistit halutessaan ei enempää eikä vähempää kuin “täydellistä vapautta”, mutta itse en ole ollut oikein varma että olemuksen etsintä on aina turhaa/harhaa. Itse uskon että luonnontieteissä on saavutettu ja saavutetaan jatkossakin ihan oikeaa edistystä (modernissa merkityksessä, ehkä jollain rutiininomaisella disclaimerilla varustettuna, mutta kumminkin) eikä vain (tai enimmäkseen) muuttuneita näkökulmia tai “vain” uusia kerroksia. Tässä mielessä uskon että esim. maailmasta voi saada olennaisesti objektiivista tietoa, ja että olemuksen etsinnän mielekkyys vaihtelee aiheesta riippuen. Niinikään minusta periaatteellinen jako luonnon- ja yhteiskuntatieteisiin (miltä pohjalta voi hahmottaa erilaisia yhdistelmiä) on perusteltu (tai ainakin uskottava .

Tai siis voi olla että olen käsittänyt väärin mitä pomot asiassa tarkoittavat, ja kyseessä on väärinkäsitys, mutta oli pakko kysyä.