Vallankumouksen hedelmiä

Spinozan Etiikka on pyörinyt soittimessani viime aikoina. 1600-luvun rationalismin kapinallinen pysyi pitkään länsimaisen filosofian underground-miehenä ja ateistisena harjoitusvastustajana, jonka paheksumisesta muodostui hieman 1990-luvun postmodernismikiistaa muistuttava akateeminen rituaali. Viimeisen 50 vuoden aikana Spinoza on noussut voimakkaasti esiin radikaalin filosofian alueella. Häntä ovat käyttäneet monet marxilaiset, jälki/strukturalistit, syväekologit ja muut vasemmistolaiset ajattelijat Althusserista ja Deleuzesta Antoni Negriin, Arnold Naessiin ja Étienne Balibariin.

Suuret linjat tiedetään: Spinozalle maailma on yksi jakamaton luonto eli substanssi eli Jumala, jonka attribuuttien (kuten tajunnan ja ulottuvuuden) tiloja eli moduksia kaikki yksittäiset oliot ovat, niin kuin vesipisarat meressä. Mitä radikaalia tässä kaikessa oikein on?

 

1. Adekvaatit ideat. Spinozan määritelmä todesta tiedosta eli "adekvaateista ideoista" on välittömästi poliittinen ja radikaali myös suhteessa nykyiseen kielifilosofiaan ja arkiymmärrykseen. Perinteisesti esimerkiksi lauseen ajatellaan olevan tosi silloin, kun se "vastaa todellisuutta" eli "viittaa kohteeseensa oikein". Lause on ikään kuin kuva maailmasta, ja jos kuva esittää maailmaa tarpeeksi hyvin, se on tosi.

Tätä totuuden korrespondenssiteoriaa vastaan Spinoza esittää laajemman teorian, jonka ydinväitteet löytyvät seuraavista kohdista:

i) "Toden idean on vastattava kohdettaan." (Etiikka I.a6)

ii) "Vaikutuksen tiedostus riippuu syyn tiedostamisesta ja sisältää sen." (I.a4)

iii) "Se, mikä on kaikille yhteistä ja on yhtä lailla sekä osissa että kokonaisuudessa, voidaan käsittää vain adekvaatisti." (II.37)

iv) "Järjen luontoon kuuluu, ettei se tarkastele olioita satunnaisina, vaan välttämättöminä." (II.44)

Lähtökohta on sama kuin korrespondenssiteoriassa: toden idean täytyy vastata viittaamaansa kohdetta. Kohde on kuitenkin maailmassa ilmenevä syiden ketjun vaikutus. Jotta olisi mahdollista tiedostaa se, täytyy siis tiedostaa sen syy.

Toisin sanoen lopputulosta, eli asioiden tilaa jollakin tietyllä hetkellä, ei voi ymmärtää ilman sen tuotantoprosessin ymmärtämistä. Tämän voi lukea eräänlaisena vaatimuksena genealogiasta.

Kun järjen avulla ymmärrämme asioita tuottavat syysuhteet, tarkastelemme olioita välttämättöminä. Välttämättömien tapahtumaketjujen tajuamisen kautta nousemme yhä korkeampaan tietoon maailmasta ja huomaamme, miten "kaikki liittyy kaikkeen". Korkein tiedostamisen taso on olioiden hahmottaminen mahdollisimman yleisellä tasolla eli ikuisuuden näkökulmasta, sub specie aeternitas.

Tämä on olennaisesti vasemmistolainen tietoteoria. Spinozismi vaatii keskittymään koko tuotantoprosessin analyysiin ja tapahtumien kollektiiviseen hahmottamiseen yksittäisten järjestelmien, tuotteiden, lopputulosten ja yksilöiden sijaan.

Jotakin spinozalaista on huhtikuussa julkaistun Vasemmisto etsii työtä -kirjan teesissä, jonka mukaan nykyinen vasemmisto on hukassa, koska se on unohtanut kapitalistisen tuotantoprosessin historiallisen analyysin ja keskittyy vain reaktiivisesti vastustamaan asioiden nykyistä tilaa (= markkinataloutta ja "uusliberalismia").

 

Huomenna: Spinozan materialismi.

 

Spinozan syntisiä suloja: