Nautintoa, ei moralismia
Kirjoitin tästä aikaisemmin, mutta yritys sanoa asia suoraan jäi liian kielteiseksi. Kokeillaan uudestaan, myönteisemmin.
Ihmisten halut on suurelta osin sopeutettu ja mukautettu palvelemaan kapitalistisen yhteiskunnan kiertokulkuja. Tämä on todella outoa, sillä eikö esimerkiksi nälän sattuessa ensimmäinen ajatus ole hakea ruokaa kaupasta ja jättää maksamatta. Tai miksi ihmiset maksavat kuukausittain siitä, että saavat asua toisen "omistamassa" asunnossa, eihän siinä ole mitään järkeä, että joku voi "omistaa" sata ja kaksikymmentäkolme asuntoa, kun toinen ei omista yhtään. Entä miksi jotkut vielä suostuvat maksamaan aineettomien hyödykkeiden kuten tietokoneohjelmien, musiikin ja elokuvien lisensseistä. Miksi ihmiset maksavat, tottelevat ja alistuvat? Tämä on mysteeri, joka vaatii selityksiä.
Jotkut vasemmistolaiset selittävät tätä ideologian käsitteellä. Ihmisille tuotetaan väärää tietoisuutta, mikä peittää karmean todellisuuden, ja siksi ihmiset haluavat yhä palvella kapitalismia. Kyse on pohjimmiltaan ihmisten jatkuvasta kusettamisesta, vaikka kusetus sijaitsisi "itse todellisuudessa", niin kuin Zizekin Marx-tulkinnassa. Ongelmana tässä selityksessä on sen moralistisuus tai negatiivisuus. Ikään kuin ihmiset olisivat harhaanjohdettuja, jotka "eivät tiedä mitä he tekevät", ja vasemmistolaisten pitäisi sitten oikean tulkinnan pappeina näyttää totuus.
Myönteisempi selitys ottaa ihmisten halut vakavasti ja ymmärtää, että kapitalismi on menestynyt, koska se on kaikesta väkivallasta ja hierarkioista huolimatta pystynyt tuottamaan nautintoa ja vaurautta noin neljäsosalle maailman väestöstä. Yksikään tyrannia ei pysy vallassa puhtaalla väkivallalla ja pakottamisella, siis ilman hallittujen jonkinasteista suostumusta, ja kapitalismissa suostumusta tuotetaan tarjoamalla kuvia kuohuviinistä ja ostereista. Kapitalismi tarjoaa kaikesta paskasta huolimatta lupauksen menestyksestä ja mahdollisuudesta. "Jos tottelet, saat kakkua." Joillekin valituille lupaus myös pitää paikkaansa, vaikka useimmat tottelijat saavat tyytyä kakkaan.
Kapitalismi kykenee siis kaiken kusetuksen ja alistamisen ohella tarjoamaan kuvan vapaudesta. Vasemmiston pitäisi pystyä tarjoamaan parempi kuva, tehokkaampi taika. Vasemmiston, tai kommunistien tai anarkistien tai kenen tahansa ei-kapitalistien, pitäisi pystyä tarjoamaan enemmän nautintoa kuin kapitalismi tarjoaa.
Silloin näkisimme ihmisten halujen suuntautuvan uudelleen.
—
"Vihollisen tunnistamisessa" ja "luokkakriittisyydessä" on alku - jo yli 27 000 ihmistä osoittaa netissä mieltään kokoomusta vastaan. Tässä meillä on anti-oikeistolainen nettiparvi. Muutokset lähtevät kuitenkin aina myönteisestä. Ryhmän keskusteluista löytyy kyllä sitäkin. Kokoomus ulos ja vaihtoehtoja pöytään!
Hou, naulan kantaan! Tuo lopussa esittämäsi kuva kapitalismin ja toisaalta vasemmiston esittämästä vapauden ja nautinnon kuvasta tiivistää mun mielestä koko ongelman. Ja tää osoittaa tietä sille ettei kapitalismin houkutuksia ja kusetuksia voida voittaa pelkällä älyllisellä argumentoinnilla (tai edes nykykapitalismille luonteenomaisten yhteiskunnallisten ja taloudellisten instituutioiden kumoamisella), vaan vaaditaan myös oikeasti uudenlaisten elämänmuotojen luomista, jotka ovat radikaalissa vasta-asetelmassa vallitseviin, mutta silti ottavat niistä materiaalinsa uuden kehittelemiselle. Tavallaan tässä mielessä ois edelleen opittavaa 60-luvun vastakulttuurin kokonaisvaltaisuudesta ja “arjen vallankumouksesta”.
Comment by Mika — 19.02.2010, 00:42 @ 00:42
Niinpä. Radikaalin politiikan ongelmana tuntuu olevan loputon edestakaisin soutaminen: 60-luvulla elämänmuotojen kokeilua ja välitöntä kapinointia, 70-luvulla rakenteellista kapitalismin analyysia ja puoluemarxismia, 80-luvulla taas suoraa toimintaa, talonvaltauksia ja vihreiden luominen, mikä prosessi kylläkin jatkui 90-luvun anarkoliikehdintänä, hippeilynä ja “elämäntyylipoliitikkana” sekä 2000-luvun globalisaatioliikkeissä, ja nyt monet tahot ainakin Suomessa (Mega, Vanu, useat helsinkiläiset aktivistit, monet verkkolehdet) ovat palanneet rakenteellisempaan analyysiin ja halveksuvat elämänpolitiikkaa. Kohta se taas tulee takaisin ja rakenteet unohdetaan kokonaan…
Jälkikäteen mietittynä globalisaatiokriittinen liike 1999-2003 osasi ehkä parhaiten yhdistää rakenteellisen analyysin, suoran toiminan ja uusien elämänmuotojen kokeilun.
Haastattelin viime kuussa erästä Megafonin kaaderia. Heti haastattelun alkuun tuli sitaatti joka tiivistää jutun juonen aika tehokkaasti:
Comment by Klementiini — 19.02.2010, 02:14 @ 02:14
Lisään vielä, että kasvissyönnin ja eläinten oikeuksien suhteen liikkeiden aikaansaamat voitot alkavat olla jo jonkinlaisia - ja liikkeet itse positiivisia. Entistä enemmän kasvissyönnistä puhuttaessa tulee mieleen hedonistisia kuvia, tutut mässäilevät hyvällä vegaaniruualla jne. ja nämä jutut asettuvat tehotuotantotilojen helvetillisiä kärsimyskuvia vastaan.
Comment by Klementiini — 19.02.2010, 02:16 @ 02:16
Joo… toi kuvasto on veganismin suhteen tosiaan jännittävästi rakennettu. Se on varmaan hyvä vastareaktio “puutostauti” mielikuviin mitä ihmisillä on. Toisaalta kuva on konsumeristinen ja lopulta aika konformistinen. “valitse vege” kampanijan sivuilla oli aika pitkään - anorektisen oloinen tyyppi - jonka ruokakärry - oli kukkuroillaan rehuja… toisekseen kuvasto on ehkä ylirakennettua. Pitäis tehdä tolle jotain… ehkä eläinkommons vois ruveta uusasketistiseksi.
Mitä noihin haluihin tulee, niin tottakai ylhäältäpäin annettu propaganda on freiren sanoin vain saman sortajan aseman ottamista, ja sorretun alistuneen mielen käyttämistä sen sijaan että herättäisi tiedostamaan itsensä ja voimaantumaan.
Comment by Hemi — 21.02.2010, 23:12 @ 23:12