Kapitalismi on oikeudenmukaista
Joskus valitetaan kapitalismin hallitseman maailman epäoikeudenmukaisuudesta. Parahdus kuulostaa sinänsä oikealta: maailmassa on vikaa, koska ihmisoikeuksien julistus ei toteudu kuin harvojen kohdalla, ja toki oikeudenmukaisessa maailmassa kaikilla ihmisillä olisi konkreettinen mahdollisuus hyvään elämään.
Tarkoitus on hyvä ja sen soisi toteutuvan… Eikö tällaisessa puheessa vainua kuitenkin jonkinlaista kaunaa, reaktiivisuutta ja valtioajattelua? Miksi puhua abstrakteista ja universaaleista oikeuksista, kun kapitalistit eivät kuitenkaan kuuntele sillä korvalla, ja jos joku kuunteleekin, niin pian liberaalit relativistit syyttävät etnosentrismistä. Maailma, joka tavoittelee universaalia oikeudenmukaisuutta, on hierarkkisempi ja epätasa-arvoisempi kuin koskaan.
Mikä korppikotkien hylkimä haaska oikeudenmukaisuudella hillumiseen on haudattu?
Vanha naava haisee: oikeudenmukaisuudella moralisoivat vasemmistolaiset ovat taas kerran unohtaneet M:n P:n. Marxin kapitalismikritiikki kun ei Pääomassa perustu "oikeudenmukaisuuteen".
Tämä johtuu siitä, että kapitalismi on oikeudenmukaista.
Kapitalistisilla markkinoilla vaihtosuhteet ovat tasaveroisia ja oikeudenmukaisia. Markkinoillahan kahta tavaraa palautetaan laadullisesti samanlaisiksi ja vaihdetaan suhteessa samaan mittaan eli rahaan. Oikeudenmukaisuus on muodollinen ja tyhjä asia, niin kuin markkinoilla liikkuva raha, ja se edellyttää ihmisten redusoimista laadullisesti homogeenisiksi. Siksi markkinat ja oikeudenmukaisuus ovat luonnollisia tovereita.
Marxin väitteessä ei ole mitään ihmeellistä, jos ajatellaan historiaa. Marcel Maussin tutkiman "alkukantaisten" lahjanvaihtoketjujen toiminta ei ollut oikeudenmukaista. Vaihto muodosti monimutkaisia ja monenkeskisiä ketjuja, eräänlaisen suuren pelin, jossa lahjan antaminen sitoi antajan ja antavan molemminpuoliseen suhteeseen. Syntyi velkoja, maagisia henkisten ja materiaalisten tapahtumien yhteenkietoutumia, pakottavaa tuhlaamista, tuhoamista… Antropologien käsittelemä vaihto ei ole reilua, koska siinä ei ole tasavertaista mittaa vaihdolle.
Se on epäoikeudenmukaista.
Lahjanvaihtoon perustuvaan yhteiskuntaan nähden kapitalismin tavaranvaihto on "reilua peliä”. (Justice as fairness…) Kapitalismissa tavaroilla on kaikille yhteinen mitta. Pääoman lukua 1.3.D mukaillen: z yksikköä A:ta, y yksikköä B:tä, x yksikköä C:tä … = v rahaa. Kaikki tavarat voidaan kapitalismissa palauttaa (reterritorialisoida) rahaan.
Siis: kuten on tiedetty 200 vuotta, kapitalismissa rahasta tulee kaiken mitta. Koska kaiken täytyy olla välitettävissä markkinoilla, kaikelle täytyy antaa hinta. Kaikki täytyy tavaramuotoistaa, kaikelle täytyy antaa vaihtoarvo eli - Pääoman termein - arvomuoto.
Marxin mukaan Aristoteles pääsi ensin käsiksi arvomuotoon. Stageiralainen huomasi sen edellä jo mainitun seikan, että vaihto edellyttää yhteismitallisutta, siis laadullista samankaltaisuutta. Markkinat edellyttävät tavaroiden laadun pelkistämistä homogeeniseksi määräksi.
Tämä on muuten sivumennen sanoen jo tarpeeksi hyvä argumentti sitä - jopa Zizekin Deleuze-kirjassaan esittämää - väitettä vastaan, että kapitalismi muka toisi maailmaan voittopuolisesti moneutta ja että moneuden juhlijat olisivät täten pro-kapitalisteja. Kapitalismi tekee toisin: se palauttaa kaiken rahaan ja siten köyhdyttää maailmaa.
Banaalisti: jos supermarketissa on 40 000 erilaista tuotetta, mitä moneutta siinä on, kun tuotteita saa vain rahalla, jonka eteen pitää tehdä mitä tahansa vastenmielistä työtä millä tahansa huonoilla ehdoilla. Sitä paitsi suurin osa tuotteista on tehty houkutteleviksi mutta lopulta samanlaisiksi, nopeasti hajoaviksi, huonoissa työolosuhteissa, ympäristöä tuhoamalla jne.
Moralistisemmin: elämismaailmamme köyhtyy ja latistuu sitä mukaa, kun ympäristöjämme kaupallistetaan, yksityistetään (aidataan) ja ihmissuhteitamme alistetaan talouslogiikalle.
Kapitalistinen reduktio on oikeudenmukaisuuden ideologian materiaalinen edellytys. Oikeudenmukaisuus on Pääoman ensimmäisessä luvussa kuvatusta materiaalisesta rakenteesta (sen genealogiasta) versova ideologia.
Orjataloudelle perustuvassa antiikin Kreikassa oikeamielisyys, dikaiosýnē, oli vapaan miesyksilön hyve, ei yhteisön abstrakti periaatejoukko. Oikeudenmukaisuutta termin nykyisessä abstraktissa ja tyhjässä merkityksessä ei tunnettu. Kreikan ja nykyisyyden välille tarvittiin kapitalismin syntyprosessi.
Nykyistä maailmantilaa ei siis pitäisi käsitellä pelkästään abstraktin oikeudenmukaisuuden käsitteen avulla, koska oikeudenmukaisuus on vain tyhjä ja muodollinen lopputulos.
Varsinainen riisto piiloutuu tuotantosuhteisiin, tuotantoprosesseihin.
Oikeudenmukaisuus tuotannon rahatalouden muodollisista suhteista syntyvänä tyhjänä ideologiana on siis asetettava sinne minne se kuuluu: tuotantoprosessien tuotteeksi ja kapitalismin muotoutumisen lopputulokseksi.
Pääomassa on asiasta kaksi yleistä lisäopetusta:
1) marxilainen analyysi on luonteeltaan affirmoivaa. Porvariston edistyksellinen talousmuoto synnytti ajatuksen tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta - eikä tämä tietenkään ole sinänsä huono asia, siihen ei vain pidä takertua.
2) marxilainen kapitalismikritiikki on immanenttia, kapitalismin ja vallan sisältä lähtevää kritiikkiä, toisin kuin vanhan lässyvasemmiston tai joidenkin uusien punavihureiden transsendenssiin perustuva moralismi.
Kommunikoidakseni itseni kanssa, tämä kai on sitä dialektiikkaa:
Tämä on totta ainakin tietyllä fenomenologisella tasolla: porvarillinen talouslogiikka pyrkii tuhoamaan muut tekemisen ja kokemisen tavat. On kuitenkin puhuttu paljon kapitalismin vapauttavista ja deterritorialisoivista voimista (Kommunistinen manifesti, Anti-Oidipus). Ehkä ratkaisun voisi muotoilla näin: kapitalismi alistaa, latistaa ja redusoi, mutta kapitalismissa tuottava voima eli (työ)väki deterritorialisoi.
Comment by Klementiini — 05.05.2009, 05:59 @ 05:59
Pari jatkokysymystä moralismista:
Olettaen että oikeudenmukaisuuteen perustuva kapitalismin kritiikki (joka tietenkin on kritiikin muotona kapitalismin ja liberalismin pitkälti luoma historiallinen käsitys eikä mikään universaali kriteeri, kuten yllä taisit kirjoittaakin) on moralismia ja siten vailla perusteita, emmekö voisi sanoa samaa myös seuraavien tekstissä esitettyjen kapitalismin kritiikkiin viittaavien seikkojen puolesta:
a) “varsinainen riisto”
b) “elämismaailman köyhtyminen ja latistuminen”
c) “alistaa, latistaa ja redusoi”
Ehkä tää kommentti hakee tarkennusta kritiikin perusteisiin ja siihen mitä me voidaan hylätä moralismina ja mitä taas hyväksyä päteväksi argumentoinniksi kapitalismia vastaan ja jonkun muun puolesta…
Olennainen ongelma piilee kaikkien edellä mainittujen käsitteiden, erityisesti tuon oikeudenmukaisuuden, historiallisessa painolastissa, siis siinä miten ne on kaapattu tietynlaisen yhteiskuntajärjestyksen ja kulttuuristen rakenteiden toimesta puolustamaan vallitsevia valtasuhteita. Mutta ei kai me luovuteta käsitteitä tällä tavalla ilman mitään kamppailua elämäämme latistaville tahoille? Mietitään vaikka esimerkiksi vapauden käsitettä, joka on kuten kaikki tietävät kärsinyt aikamoisen inflaation, mutta jonka tietyt aspektit ja tulkinnat on nostettu uudelleen relevanteiksi esim. autonomian käsitteen kautta.
Comment by Mika — 05.05.2009, 15:12 @ 15:12
En tiedä onko moralismi vailla perusteita. Ennemmin sanoisin, että se on reaktiivista, se koetaan alistavaksi ja se usein herättää ihmisissä kyllästymistä ja vastustusta.
Ehkä moralismia suurempi ongelma oikeudenmukaisuuteen jumittumisessa on, että oikeudenmukaisuuspuhe yleensä käsittelee asioita valmiiden lopputuotteiden näkökulmasta (tuote on tässä joko rationaalinen ja autonominen liberaali subjekti tai materiaalinen hyödyke varastossa), eikä tavoita prosessia, joka tuottaa lopputulokset. Toisin sanoen oikeudenmukaisuus helposti olettaa valmiit toimijat, joiden abstrakteja oikeuksia sitten vain pelataan yhteen, ja toisaalta valmiin kasan tavaroita, jotka vain pitää jakaa oikein. Oikeudenmukaisuus ottaa kapitalismin annettuna ja arvostelee vain lopputulosta, kun pitäisi analysoida ja arvostella myös tuotantoprosesseja.
Marxilaisen analyysin tärkein kohde on juuri tuotantoprosessi, siinä syntyvä lisäarvo ja sen “riisto” (riisto on Pääoman kontekstissa melko tekninen käsite). Samoin redusoiminen on filosofinen käsite, joka ei sikäli ole moralistinen että sitä käyttävät eri yhteyksissä sekä kannattajat että vastustajat. Elämismaailman suhteen olet varmasti oikeassa, ellei tällaisia väitteitä sitten ankkuroida selvästi johonkin tiettyyn kokemuskenttään.
Ehkä Marxin pohjalta voisi luonnostella kolme yksinkertaista kritiikin tai positiivisen toiminnan aluetta, miedoimmasta radikaaleimpaan:
1) lisäliksan vaatiminen ja hankkiminen - työväenliikkeen perusvaatimus, sisältää palkankorotusten lisäksi esimerkiksi alhaisempien asunnuskustannusten, maksuttoman julkisen liikenteen ja julkisten tilojen vaatimisen. “Hankkiminen” voi tarkoittaa talojen valtaamista, näpistelyä, pummilla ajamista, warettamista, dyykkaamista jne.
2) työstä kieltäytyminen - tämä oli itse Marxille mielessä. Työstä kieltäytyminen tarkoittaa ensiksi pakollisen työajan vähentämistä ja toiseksi (paska)töistä kokonaan kieltäytymistä. Toiminnan muotoja: vastenmielisistä työtehtävistä sluibaaminen, työnteon hidastelu, lakkoilu, kokonaan “työelämän” ulkopuolelle jättäytyminen.
3) tuotannon uudelleenjärjestäminen ja sitä kautta “kommunistisen” yhteiskunnan luominen - itse tuotantoprosesseihin kajoaminen, autonominen tuotanto osuuskunnista vallattuihin tehtaisiin, jakaminen, yhteisyys.
Comment by Klementiini — 05.05.2009, 17:21 @ 17:21
Moi Klmentiini!
Jälleen kerran postauksesi osui niin oikeaan kuin vain mahdollista. Blogiasi on edelleen riemastuttavaa lukea. Etenkin tämä oikeudenmukaisuus tematiikka on vituttanut lähiaikoina oikein kunnolla, sillä olen täällä Melbournessa yhdellä kurssilla jonka nimi on Global Justice. Ei tarvi montaa kertaa arvata mikä meno siellä on. Mm. koko kurssin aikana ei luennoilla tai lukemissamme artikkeleissa ole kertaakaan mainittu sanoja kapitalismi, ideologia jne. Kaikki vaan pyritään hahmottamaan tämän kuvailemasi valtio ajattelun kautta, jota aloin juuri kutsumaan omalla termilläni kyklooppifilosofia. Vituttaa niin huolella se, että maailman kaikki ongelmat alistetaan tässä angloamerikkalaisessa viitekyhyksessä jonkin maailman turhimman kommunitaristi / liberalismi erottelun alle.
Ilman tätä sun blogia, olisin niin pihalla kaikesta eli KIITOS!
Comment by Vesa — 07.05.2009, 06:15 @ 06:15
Kiitos kiitoksista. Kuulostaa analyyttisen valtiofilosofian Kremliltä tuo Melbourne. No, ainakin siellä on lämmintä, toisin kuin Kremlissä.
Hahmottelin joskus poliittista esseekirjaa nimeltä “Kyklooppilinja”…
Comment by Klementiini — 07.05.2009, 20:08 @ 20:08
Ehdottomasti hyvä lista positiivisen toiminnan suhteen. Vaatimukset voivat olla kyllä vähän joutava ilmiö, ellei se tässä tapauksessa tarkoita vain omien päämäärien artikulointia… ketäpä kiinnostaa mitä joku toinen “vaatii”? Myöskin “kritiikkiä” pitäisi välttää kaikin keinoin, koska se ei tarkoita kuin kiellon kautta myöntymistä kuten joku ilmaisi.
Tosin en tiedä onko “oikeudenmukaista” tai “reilua” tuossa rajatussa merkityksessä, se psykologinen perusta, joka mahdollistaa sekä kapitalimin että konformismin… kun ihmisen saama hyväksyntä tai sosiaaliset palkinnot ovat niin ehdollistettuja, hän kokee itsensä niin arvottomaksi, että tekee mitä hyvänsä ollakseen näkymätön, laihduttaa itsensä sairaaksi, saa jatkuvasti hyviä arvosanoja, tekee “mitä tahansa työtä” etc. hän vasta on hallittavissa. Varsinkin, kun kyse on usein lapsuudesta tai varhaisesta nuoruudesta, jolloin vaihtosuhde ei ole kovin symmetrinen. Minusta positiivisen toiminnan muotoina pitää miettiä juuri noita voimautumisen muotoja. Freire on minusta tässä loistava.
En tosin tiedä ketä tarkaanottaen tarkoitat moralismilla joka perustuu “transendenssiin”. Enkä kyllä näkisi että punavihreätkään olisivat ihan pelkkä kuluttajaliike, niin hampaattomia/alistuneita kuin ovatkin…
Comment by Hemi — 08.05.2009, 03:38 @ 03:38
toinen kysymys on, miksi “moralismi” koetaan alistavaksi?
Comment by Hemi — 08.05.2009, 03:40 @ 03:40
Hemi: vaatimukset eivät kiinnosta ketään, ellei niiden takana ole poliittista painetta, ellei vallanpitäjiä pakoteta neuvotteluihin.
“tekee mitä hyvänsä ollakseen näkymätön”
En ymmärrä tätä. Eivätkö ihmisten tavoitteet ole yleensä päinvastaisia? Yhteiskunnan huipullahan ovat julkkiset ja “näkyvät” osaajat, niitä käsittelemäsi ihminen tavoittelee. “Ehdollistetut palkinnot” ohjaavat juuri näkyvyyden hankkimiseen, eivät piiloutumiseen. Itse asiassa monet “aktivistit” haluavat piilottaa itsensä ja olla anonyymeja; foucault’laisittain anonyymius on nykyään vapautta, se, ettei noudata kaikkialta tulevaa käskyä “ilmaista itseään” ja tulla näkyväksi.
“Transsendenssi” viittaa sekä ulkopuoliseen että tuonpuoleiseen (luonnolliseen, muuttumattomaan). Transsendenssiin perustuva moralismi esimerkiksi tarkoittaa itsen korottamista tilanteen tai peräti yhteiskunnan ulkopuolelle ja moralisoimista sieltä käsin; itsen korottamista toisen yläpuolelle; tai esimerkiksi omien arvojen heittämistä tuonpuoleiseen (eläinoikeusliikkeen yksi siipi, joka vain moraalisesti terrorisoi muita sillä perusteella, että muut eivät tajua noudattaa Oikeita Ja Ikuisia Arvoja).
Miksi moralismi sitten koetaan alistavaksi? Ihan banaalisti tulkittuna ehkä vain moralistin suorittaman itsensä korottamisen vuoksi. Moralismissa on aina läsnä hierarkia: moralistilla on asemansa vuoksi “oikeus” saarnata syntiselle.
Comment by Klementiini — 10.05.2009, 23:52 @ 23:52
Ensinnäkin, ne jotka näkyvät mediassa, eivät ole vallassa. Kyse on performansseista, joissa rahavirrat, politiikan logiikka etc. johtaa poliitikkoja… mutta en oikeastaan tarkoittanut sitä. Näkyvyys tulee esiin biopoliittisena ilmiönä, se uskaltaako ylipäätään puhua itsenään, riippuu siitä onko sisäisesti voimautunut vai ei… kuitenkin se, hyväksyykö annetun performatiivisen aseman vai ei, riippuu siitä, pystyykö hylkäämään sen. Kontrollin muodot jotka työntävät siihen ovat osin fyysisiä, osin henkisiä.
Nykyään yleinen sairaus, masennus, tarkoittaa esimerkiksi omanarvontunteen puutetta, ja tälläisessa tilanteessa ihminen tekee kaikkensa, että välttyy sanktiolta, koska hänestä tuntuu, ettei hän kestäisi niitä. Siksi mielummin kestää stressiä, ja saa hyviä arvosanoja, kun joku arvottaa hyväksi… siis ei ainakaan huonoksi. Tämä on hurjan yleinen kokemus, johon törmään keskusteluissa varsinkin naisiksi sosiaalistettujen kanssa yhä uudestaan. Erottautua joukosta on olla näkyvä, olla yhtenäinen on olla näkymätön. Tietenkin erottautumiset muuttuvat esim. muotiprosessien kautta uusiksi pikkukonformismeiksi.
Rautalangasta vääntäen ei yhteiskunta kehota ilmaisemaan itseään, vaan ottamaan valmiin position, siis vaikkapa ottamaan semanttisen tehtävän massojen mielikuvien muokkaamiseen asiakasta varten…
Eläinoikeusliikkeen täytyykin olla “moralistinen” koska sen kohteena ovat rakenteet, jotka ihmiset mielummin unohtavat, varsin massiivisen koneiston avulla, ja joista täytyy siksi toiston avulla muistuttaa. Tämä muistuttaminen on kyllä ollut varsin tehokasta alkaen tarhaiskuista tarrakampanjoihin. Onhan kuitenkin aina helppo syyttää vaikkapa “kapitalistia” tai jotain ylempää tahoa kaikesta, ettei vain tarvitse ottaa vastuuta mistään…
Comment by Hemi — 15.05.2009, 03:50 @ 03:50
Kontrolleista samaa mieltä. Mutta eikö muoti päin vastoin perustu erottautumiseen ja huomion hakemiseen?
“Kapitalisti” on muuten rakenteellinen rooli, ihan niin kuin “ostaja” tai “myyjä”. Siksi kapitalistin syyttäminen - kaikessa abstraktiudessaan - ei oikeastaan noin muotoiltuna ole vastuun vyöryttämistä jollekin tietylle taholle. Hölmö pointti ehkä, mutta olen huomannnut käsityksen olevan yleinen.
Comment by Klementiini — 18.05.2009, 01:51 @ 01:51
“elämismaailmamme köyhtyy ja latistuu sitä mukaa, kun ympäristöjämme kaupallistetaan, yksityistetään (aidataan)”
Määrittele “elämismaailma”. Mitä tarkoittaa sen latistuminen? Millä tavalla se, että jotakin ympäristössä (esim. puisto tms.) ei ole pakotettu kaikkien maksettavaksi valtion laillistamalla varkaudella (verot) on aitaamista?
“ja ihmissuhteitamme alistetaan talouslogiikalle.”
Kuka alistaa ja miten alistaa? Kuka on alistanut sinun ihmissuhteitasi talouslogiikalle ja miten tämä on ilmennyt=
Comment by Jarkko Pesonen — 20.08.2010, 11:03 @ 11:03