Idea ja toteutus

10.01.2009, 21:39

 

Mitä tarkoittaa idean toteuttaminen? Idea on todellinen. Ideaalisuus on yhtä todellista kuin idean toteutus. Ero idean ja idean toteutuksen välillä ei liity todellisuuteen, vaan kyse on virtuaalisen ja aktuaalisen olemisen välisestä erosta (tässä on se paljon puhuttu ontologinen ero). Idean oleminen on virtuaalista olemista: ei aktuaalista, toisin kuin havaitsemamme maailma, eikä abstraktia, toisin kuin yleistävä ajattelu. Idea on aina jokin idea, yksi tietty idea: ideaalinen, todellinen ja yksittäinen muoto.

 

Idean toteuttamista ajatellaan usein täysin erilaisessa viitekehyksessä. Puhutaan mahdollisuudesta, eli potentiasta, ja potentian todelliseksi tulemisesta, eli realisoitumisesta. Potentian ja realisoitumisen käsitteillä toimivassa ajattelumallissa idean toteuttaminen tarkoittaa vain todellisen olemassaolon lisäämistä ideaan. Idea on siis mielessä oleva potentia, joka täytyy vain realisoida, siis saattaa todelliseksi. Idean toteuttamista arvioidaan sitten sen mukaan, kuinka uskollisesti ja kokonaisesti idea realisoitiin. Jos idean toteutus eroaa ideasta, niin toteutusta voidaan lyödä idealla: idea vääristyi matkalla mielestä todellisuuteen. ”Toteutus ei vastaa ideaa joka minulla on mielessä, se on siis epäonnistunut.”

Tämä ideaa potentiaalisesti todellisena pitävä malli on ristiriitainen, koska se on yhtä aikaa idealistinen ja vulgäärimaterialistinen. Se on idealistinen, koska se moralisoi todellisuutta idean nimissä (mielessä olevaa ideaa pidetään arvokkaampana ja tärkeämpänä kuin sen havaittavaa toteutusta; toteutusta arvostellaan ideaalisen perusteella). Se on myös vulgäärimaterialistinen, koska se ei pidä mielessä olevaa ideaa todellisena, vaan sille idea on jotakin, johon täytyy lisätä olemassaolo. Mallin ongelma on siis tämä: se langettaa tuomion aktuaaliselle todellisuudelle jonkin sellaisen nimissä, mitä ei sen itsensä mukaan ole. Se arvostelee todellista olemista ei-olevan perusteella.

 

Ideaa virtuaalisena pitävä malli ei tarkkaile poliisina sitä, kuinka tarkasti idea on toteutettu. Idea itsessään on jo todellinen, eikä sitä siksi tarvitse realisoida. Realisoimisen sijaan idea voidaan aktualisoida, saattaa ideaalisesta ja ajateltavasta aktuaaliseksi ja havaittavaksi. Tämä tapahtuu eroamisella. Aktuaalinen syntyy eroamalla virtuaalisesta. Idean aktualisoiminen on eroava prosessi, tuottava ero.

Määritelmän mukaan aktualisoitu idea välttämättä eroaa virtuaalisesta ideasta. Sen täytyy mutatoitua matkalla ideaalisesta olemisesta aktuaaliseen olemiseen.

Potentian ja realisoimisen mallissa pääpaino on yhdellä ja idealla ja yhdellä toteutuksella. Virtuaalisen ja aktuaalisen mallissa yksi idea voi aktualisoitua monilla tavoilla, ja vaikka se aktualisoituisi vain yhdellä tavalla, sekin tapa eroaa itse ideasta. Idean toteuttaminen on erottamista. Ei ole mielenkiintoista tarkkailla, kuinka uskollinen toteutus on idealle: tärkeämpää on seurata, millä tavoin toteutus voi erota ideasta, mihin kaikkeen idean aktualisoiminen voi johtaa ja mitä eroamisen tapahtuma voi tuottaa.

D&G for fashion

05.01.2009, 01:47

 

 http://lookbook.nu/look/28171-Multiple-regimes-of-Madness

 

 

http://lookbook.nu/look/27095-Contemplating-smooth-and-striated-spaces

  • 1. T-shirt, £40, self_passage, Istanbul, in shirts (short sleeve)
  • 2. Black shoes, £100, Tobbes Olle, Gothenburg, in flats
  • 3. Deleuze, G. & F. Guattari (1988) A thousand plateaus: Capitalism and schizophrenia. London: Athlone, £30, in jewelry
  • 4. Navy blazer, £15, Second hand, Rokit, Brick Lane, London, in blazers
  • 5. Scarf, Dior, Hand-me-down from Mother, in scarves
  • 6. Jeans, £100, Acne, Acne Store, Gothenburg, in denim pants
  • 7. Stripy socks, £15, Liberty, London, in socks
  • 8. Sweater, £30, H&M, in sweaters

 

Seuraavaksi Le corps mince de francoise tekee biisin Deleuzesta ja Guattarista.

(kiitokset Tuomakselle)

Loistaa logo, brändi valo

04.01.2009, 00:25

Vai loistaako?

 

 

Meitä aivopestään joka vitun päivä

 

 

Seinät äänettömästi kertovat mitä sun pitäis olla

 

 

Haluun lähestymiskiellon mainoksille

 

 

Tämä ja ylempi via Anti-Advertising Agency

 

Emme ole koskaan olleet mainoskriittisiä!

Töhryraati: Antityyli burnaa!

Nollatoleranssi mainoksille!

 Spraymaalin suihkutus julkiseen pintaan!

Laatuaika

03.01.2009, 05:48

Wiktionary:

Noun

 

quality time (uncountable)

  1. Time spent by working parents with their children, especially time given over to productive or creative attention.

 

Laatuaika on amerikan englannista käännetty termi, jota käytettiin ensimmäisen kerran ilmeisesti Yhdysvalloissa vuonna 1973. Tänään Google antaa hakusanalla laatuaika 5100 osumaa (quality time: 151 000 000 osumaa). Otetaan muutama esimerkki:

 

[…] hukkuuko laatuaika tasapaksun arjen sekaan […]

Laatuaika on sitä kun perhe on yhdessä, eli meillä se sijoittuu v-loppuun. Silloin on kiva joko olla vaan perheen kesken kotona tai lähteä vaikka uimaan […]

Perheiden laatuaika ei saisi syntyä ostamisesta.

Laatuaika on väkivaltaa lapsille.

Laatuaika – veruke vastuuttomuudelle.

"Laatuaika" keksittiin joskus 80-luvulla kun oltiin niin nousukkaita. Nämä nousukkaat selittivät itselleen ja lapsilleen ajan puutteensa ns. laatuajalla.

 

Esimerkit yhdessä Wiktionaryn määritelmän kanssa riittävät selvittämään termin filosofista merkitystä. Laatuaika asettuu vastakkain "tasapaksun arjen" kanssa, eikä se "saisi syntyä ostamisesta", vaan se tapahtuu silloin kun "perhe on yhdessä", jolloin on "kiva joko olla vaan perheen kanssa kotona tai lähteä vaikka uimaan". Laatuajassa näyttää olevan kyse jonkinlaisesta aidosta, avoimesta ja luovasta olemisesta (Wiktionary: especially time given over to productive or creative attention), jossa keskitytään huomioimaan toisia. Jotkut kuitenkin hyökkäävät jyrkästi termiä vastaan ja soimaavat sitä äärimmäisin sanoin "väkivallaksi" tai "nousukkaiden" keksimäksi "verukkeeksi vastikkeettomuudelle".

Miksi tarvitaan etuliite "laatu": miksei esimerkiksi pelkkä "kotiaika", "perheaika" tai vanha kunnon "vapaa-aika" käy? Perinteisesti laatu on erotettu määrästä sen vastakohtana. Samoin on tässä: laatuaika eroaa määräajasta. Kapitalistisessa yhteiskunnassa normaali aika on määräaikaa eli "tasapaksua arkea", pakollista tavaroiden ostamista ja tuntipalkalla töissä kellon mukaan raatamista. Määräaika on mitattavaa, tyhjää ja homogeenista aikaa, jonka yksiköt ovat yhteismitallisia. Määräaika on ikään kuin säiliöiden sarja, jolla mitataan tapahtumien kulkua, tai niin kuin raha, jonka sanotaan olevan asioiden arvon mittarina toimiva sosiaalinen sopimus. Määräaika käsitetäänkin resurssiksi (aika = rahaa), jota on osattava hallita ja säästää. Ajan ja arvon määriä täytyy laskelmoida: käytätkö aikaasi tehokkaasti vai menetätkö rahaa tuhlaamalla aikavarojasi.

 

Ne, jotka puhuvat laatuajasta, olettavat määräajan olevan työn ja kapitalismin aikaa, jonka ulkopuolelle pääsemistä täytyy painottaa laadusta puhumalla. Laatu on filosofiassa edustanut usein subjektiivisuutta, vapautta tai molempia. Esimerkiksi klassisessa erottelussa kappaleiden ensisijaisiin ja toissijaisiin ominaisuuksiin (primaari- ja sekundaarikvaliteetteihin) ensisijaiset ominaisuudet ovat yleensä, kuten Descartesilla ja Lockella, objektiivisia ja määrällisiä (koko, massa, nopeus) ominaisuuksia, kun taas toissijaiset ominaisuudet käsitetään subjektiivisiksi eli havaitsijasta itsestään johtuviksi tai havaitsijan mielessä oleviksi laadullisiksi ominaisuuksiksi (väri, maku, haju, kipu). Vastaavasti laatuaika on subjektiivista ja omaa aikaa.

Laadusta vapautena on ehkä tunnetuimpana kirjoittanut Henri Bergson. Bergsonin aloittaa argumenttinsa tietoisuuden vapaudesta huomauttamalla, että determinismi edellyttää määrällistä vertailua. Määrällinen vertailu ei kuitenkaan Bergsonin mukaan ole mahdollista mentaalisten tapahtumien kohdalla, koska mentaalinen on ajallista, ja ajallisuus koettuna ei koostu toisiaan seuraavista määrällisistä ajankohdista, vaan laadullisesta kestosta (durée). Kesto on absoluuttisesti heterogeeninen moneus, joka koostuu tapahtumien virran fuusioitumisista ja sekoittumisista. Tietoisuus on laadullinen prosessi, laadullista aikaa, ja jokainen käsitteellinen kuvaus tietoisuudesta muuttaa sen pelkäksi määrälliseksi joukoksi still-kuvia. Tietoisuuden vapaa kesto Bergsonilla on laatuaikaa par excellance.

 

Jos laatuaika tarkoittaa subjektiivista vapautta ja omaa laadullista kestoa - erotuksena pääomaa palvelevasta määrällisestä ajasta -, niin miksi se herättää aggressiota? Eivätkö oma aika ja vapaus ole kaiken yhteiskunnallisen toiminnan päämääriä? Eikö meidän pitäisi hyväksyä yksinkertainen dualismi hyvä laatuaika vs. huono määräaika?

Ehkä termiin vihamielisesti reagoivat ihmiset vaistoavat laatuajasta puhuvan porvarin falskiuden. Ensiksi termissä falskaa sen arkipäiväinen toiminta. Porvari nimittäin yrittää käyttää laatuaikaa määräajan tavoin, eli tehokkaasti ja rationaalisesti. Porvari yrittää taylorisoida laatuajan, jotta se tuottaisi mahdollisimman paljon tulosta (esimerkiksi korvaisi perheelle määräajassa tuhlatun ajan). Tämän vuoksi porvarin laatuaika on "väkivaltaa lapsille" ja "veruke vastuuttomuudelle". Määräajassa oleskellaan niin paljon, että sen tuhoja yritetään paikata laatuajalla, jota kuitenkin käytetään määräajan tavoin. Voisiko ristiriita enää olla tämän selkeämpi?

Toiseksi porvari jättää sanomatta, että hänen järjestelmässään laatuajan lopullinen tarkoitus on palvella määräaikaa. Laatuaika on vain lepohetki, joka mahdollistaa paluun määräaikaan eli töihin, määräaikaan joka on myös määrättyä, pomon ja pääoman komentamaa aikaa. Laatuaika virkistää työntekijää ja mahdollistaa paluun määräaikaan.

Tämä toinen piirre on kiinnostava: laatuaika on määräajan välttämätön edellytys. Kapitalismi ehkä kääntäisi kaiken ajan mitattavaksi ja suoraan voittoa tuottavaksi määräajaksi, jos se olisi mahdollista. Käännös kuitenkin tukehduttaisi koko systeemin: mitään uutta ei syntyisi, ei tapahtuisi minkäänlaisia "innovaatioita". Kapitalismilla ei olisi enää mitään laadullisesti uutta riistettävää, ja kuten tiedämme, kunkin määrällisen tason resurssit tulee kulutettua loppuun, minkä jälkeen kapitalismi päätyy kriisiin (joko resurssien niukkuuden tai voiton suhdeluvun alenemisen kautta), jossa sen on uudistuttava laadullisesti tai menehdyttävä. Siksi kapitalismi tarvitsee laatuaikaa.

 

Tässä vaiheessa täytyy pysähtyä hetkeksi ja selventää mitä on tullut sanottua. Voisiko erottelun laatuaika - määräaika kääntää Deleuzen ja Guattarin kielelle? Laatuajan luovuus ja heterogeenisuus viittaavat deterritorialisaatioon, määräajan jäykkä ja kiinniottava liike reterritorialisaatioon. D&G:n avointen systeemien teoriassa absoluuttinen deterritorialisaatio (fysikaalisessa systeemissä esimerkiksi entropian kasvu) on liike, joka pitää systeemin käynnissä. Absoluuttinen deterritorialisaatio on suuri kertomus, jonka luvut koostuvat deterritorialisaation ja reterritorialisaation muka-dialektiikasta. Deterritorialisaatiota, tai vapautumista tai hajoamista tai kaaosta tai laatuaikaa, seuraa aina jonkinlainen reterritorialisaatio, tai kiinniotto tai rakentuminen tai järjestys tai määräaika.

(Suonette anteeksi säännölliset syrjähyppyni Deleuzen ja Guattarin maailmaan. Tarkoitus ei ole näyttää että "D&G kävivät jo tälläkin alueella ja kaikki on tehty, lukekaa mestareita", vaan osoittaa kuinka käyttö- ja kehityskelpoisen viitekehyksen he tarjoavat ajattelulle.)

 

 

Laadullisen ja määrällisen ajan erottaminen on vain alkua ajan ajattelulle. Täytyisi tutkia myös muita ulottuvuuksia: työaika (viljan kylväminen, sadonkorjuu), tuotantoaika (työaikojen välissä: viljan itäminen ja kasvaminen), kollektiivinen aika (ryhmäfenomenologiassa koettu aika), konstitutiivinen aika (instituutioiden ja fysikaalisten systeemien muodostama aika, joka toimii olioiden elinympäristönä) ja lopulta vallankumouksellinen aika (Negri: Time for Revolution). Samalla tulisi selvittää laatuajan ja määräajan täsmällinen suhde uuden työn postfordistisessa taloudessa, luokkataistelun rooli kapitalismin kriisiytymisessä (kriisit tuskin syntyvät vain resurssipulasta tai voiton suhdeluvun alenemisesta) sekä erilaisten aikojen suhde siihen.

Seuraavaan aikaan mennessä meidän tulisi taistella määräaikaistamista vastaan ja perustaa laadullisen ajan saarekkeita, joiden hedelmiä ei luovuteta pääomalle - ei porvarillisen lepolaatuajan, vaan autonomisen ja vallankumouksellisen laatuajan saarekkeita, jotka toteuttavat laadun kahta filosofista ulottuvuutta: subjektiivisuutta ja vapautta.

Vuosikertomus 2008

01.01.2009, 18:14

123 postausta ja 148 kommenttia vuodessa. 11879 kävijää puolessa vuodessa. Tapoja löytää blogi: Google, Takku, Blogilista, rss, toiset blogit. Search query stats from December:

 

Data transferred: 4.66 gigabytes
Average data transferred per day: 153.94 megabytes

Vallankumouksen hedelmiä @ Wordle, joulukuu 2008:

 

Tämä postaus on esimerkki laatuajan (luomisen ja bloggaamisen luonnollinen ympäristö; nautinnollinen aika) muuttamisesta määräajaksi (kapitalismin ja riiston luonnollinen ympäristö; aika resurssina, porvarin aika). Ajan vallankumouksellisuudesta lisää seuraavassa. Muita aiheita: Kreikan tapahtumien jatkokehittely, kapitalismi ulkoavaruudesta tulleena loisena, maanalaisen tai hiljaisen vallankumouksen mahdollisuus, 1900-luku pila-Hegelin silmin, asuminen ja vallankumous, Antonio Negri, Quentin Meillassoux ja Badiou.

Niin ja hyvää uutta vuotta.

Puolivuotiskatsaus kesältä