Apokalyptisia viboja
Alkuvuoden uutisista tulee apokalyptisia viboja: mellakoita, talouskriisejä ja hajoamisuhkia, ilmastonmuutosta, raaka-aineiden ja öljyn hinnan nousua, nälänhätää, mielisairauksia, Irakin epäonnistumisia, Kongon sodan jälkimaininkeja, virtuaalisia ja reaalisia tauteja, sensuuria, rasismia, veroparatiiseja, häätöjä, prekarisaatiota, kielteisyyttä, porvarihallitusta ja elintasokuiluja myös rikkaiden maiden sisällä.
Tere Vadénin sanoin: tänä vuonna paska lyö tuuletinta.
Erikoisin kuolonmerkki löytyi Sitran ja Tekesin nuorisotutkimuksesta, jonka mukaan kärkisijoilla suomalaisnuorten tulevaisuutta koskevissa
kuvitelmissa ovat perhe ja vakiintunut parisuhde; monille on löytynyt ihannetyö ahkeran opiskelun jälkeen.
Maailman muuttaminen ei nuoria kiinnosta. He arvostavat luotettavuutta. Sukupuoliroolit ovat perinteiset. Suomi näyttäytyy idyllinä omakotitalossa.
Unelmista yleisin on ydinperhe ja yhtä tärkeää on matkustaminen. Täyttymys on, kun ne yhdistyvät, ja voidaan matkustaa oman perheen kanssa etelään.
Nuorison moraali on taas kerran rapistumassa, mutta väärään suuntaan!
Annamari Sipilä kirjoittaa kolumnissaan "Nuorisolle opiksi" (HS 13.4) aivan oikein:
Ihannekuva itsestä työntekijänä on ahkera ja kunnollinen.
Ahkera ja kunnollinen! Suomalainen nuoriso tuntuu oikein odottavan, että heitä poljetaan ja alistetaan, irtisanotaan ja lomautetaan. Sillä niinhän kaikille ahkerille ja kunnollisille lopulta käy.
Oikein voi kuulla, kuinka yritysjohtajat hierovat jo tyytyväisinä käsiään. Tuleva työntekijäpolvi ei rettelöi, vaan haluaa alistua. Sehän sopii työnantajille.
… [nuoriso] on niin riivatun kilttiä ja kunnollista, että huolestuttaa. Itse se siitä lopulta eniten kärsii.
Jälleen kerran ihmiset ilmoittavat halustaan alistua. Nousee kiusaus nauraa Sipilän sukupolvelle: sitä saa, mitä tuottaa. Pitkälti hänen ikätovereidensa johtama valtio on holhonnut ja oidipalisoinut alamaisiaan milloin koulun, milloin poliisin keinoin. Lisäksi haluja ovat tukahduttaneet oikeistolainen mediakontrolli ja työmarkkinoiden tehotuotanto-olosuhteet. Kun tarpeeksi kilpailutetaan, yksityistetään ja laitetaan joustamaan, niin täytyyhän siitä syntyä tulosta.
Muutkin katastrofiuutiset johtavat sylttytehtaalle. Yhdenkään takaa ei löydy mystiikkaa. Poliittiset kehityskulut ovat olleet kaikkien nähtävillä: olemme tienneet, että lihatuotantoon perustuva globaali maatalous on täysin kestämätön järjestelmä väkiluvun ja kulutustason kasvaessa, että Imperiumin ajamat globalisaation trendit tuhoavat luontoa ja aiheuttavat nälänhätää, että finanssikeinottelu romahduttaa heikompien maiden talouksia ja nostaa ruoan hintaa, että ravinnon tuotanto-olosuhteet huonontuvat jatkuvasti ympäristötuhon ja luonnonvarojen hupenemisen myötä ja että Maailmanpankilta ei ollut kovin viisasta ohjata köyhiä maita luopumaan ruokavarastoista sillä perusteella, että varastot ovat "iso rasite valtiontaloudelle".
Kaikki on ollut nähtävillä ja tiedossa: kaikki on täysin ilmaistu, eikä ole mitään salaliittoja, yllätyksiä tai vääriä tietoisuuksia. Ei ole myöskään mitään syytä kauhistella jo kauan tiedossa olleiden - ja osin tietoisesti luotujen - tuotantoprosessien seurauksia. Opiksi Sipilän sukupolvelle!
Apokalyptiset vibat eivät kuitenkaan anna aihetta suruun tai paheksuntaan. Ne pitää myöntää. Täytyy oppia surffaamaan tsunamilla.
Esimerkiksi mainitun nuorisotutkimuksen voi ottaa totuutena yhteiskunnallisten kamppailujen tilasta. Totuutta voisi sitten tulkita pessimistisesti prekarisaation käsitteen kautta: nuoriso ja muut kapinalliset toimijat joutuvat nykyään taistelemaan auktoriteetteja vastaan jatkuvasti hajoavalla ja muuttuvalla maaperällä. Monen on vaikea tehdä vastarintaa, kun ei saa jalansijaa virtaavassa maailmassa. Niinpä sovinnaiset suunnitelmat tulevaisuuden suhteen ovat melko järkevä vaihtoehto.
Tai sitten voi ajatella, että tutkimuksen löytämiä asenteita tärkeämpiä ovat käytännöt: se, mitä kaduilla ja taloissa oikeasti tapahtuu. Sillä siellähän tapahtuu: ihmiset pakenevat työelämää ja ura-ajattelua kaukaisille matkoille tai kommuuneihin, sadat tuhannet nuoret ja vanhat suomalaiset rikkovat lakia tietoisesti jakaessaan immateriaalista kulttuuria, taloja on tänäkin vuonna vallattu jo neljästä Suomen kaupungista, urbaaniin tilaan luodaan joka päivä omaehtoista taidetta ja viestintää, kapitalismia vastustetaan dyykkaamalla, varastamalla kaupoista ja elämällä kollektiivisesti, kaiken ikäiset ihmiset organisoituvat demokraattisesti tekemään mitä huvittaa - olen kirjoittanut tällaisista tapahtumista niin monta kertaa jo kolmen kuukauden aikana.
Eikä kapinoinnilla ole mitään tekemistä sukupolvien taistelun kanssa: jokaisesta ikäluokasta löytyy anarkisteja ja auktoriteetteja. Tämän päivän kapinalliset ovat sekalaista rahvasta, puhdasta moneutta ja kaaosta. Opiksi Hesarin kulttuuritoimittajille!
Ja opiksi vielä valtamedioille: täällä kapinoidaan, mutta uudella tyylillä ja uusissa paikoissa. Reaktiivinen kauhistelu asenteiden tasolla ei auta: täytyy tutkia, mitä tapahtuu käytännössä. Ja myöntää se.
Jos ei huvita nähdä kapinoita ja liittyä mukaan, voi käpertyä pommisuojaan ja alkaa valmistautua seuraavaan lamaan.
