Vallankumous tarvitsee japanilaista kuria
Vasemmisto: anarkokommunismia? Autonomismia? Bileitä? Ei, vaan lässyn lässyn
Jo on perkele kun vasemmisto lässyttää ja inisee niin että menettää vaaleissa ainoan europarlamenttipaikkansa - vakavan talouskriisin aikaan ja oppositiosta käsin!
Ehkä voimme tässä yhteydessä hieman leikkimielisesti kiittää jokaista minä-en-äänestä-koska-olen-moraalinen-anarkistia: teidänkin ansiostanne saamme taas nauttia oikeistolaisemmasta europolitiikasta. Pahoittelumme, se vallankumous ei tule vielä huomennakaan, ei ainakaan jos rajoitetaan taktiikat vain puhdasoppisiin.
Vasemmiston suuremmista figuureista ainoastaan joku Paavo Arhinmäki vaikuttaa olevan jyvällä asioista, jotka pitäisi nostaa käsittelyyn heti. Puolueohjelmat pitäisi kirjoittaa uusiksi verkkolehti Megafonin pohjalta, commonsien käyttö ja aitaus pitäisi politisoida, prekarisaatio ja miniyrittäjyys pitäisi ottaa vakavasti, ja käytännön tasolla pitäisi auttaa uutta työväkeä organisoitumaan ja sivistymään.
Se puoluepolitiikasta. Vaalitulos vahvistaa käsitystä siitä, että vallankumoukselliset tarvitsevat nyt kurinpidollisen potkun perseelle. Japanilaiset tarjoavat sen.
On kolme asiaa, jotka vasemmistolaiset voisivat oppia Japanista.
1. Formalismi. Japanissa muodollisuus (kata) tai "oikea tapa tehdä asiat" (shikata) on viety niin pitkälle, että oikeastaan mitään sisältöä ei ole jäljellä, eikä mikään tarkoita enää mitään: perverssi versio Guattarin ei-merkitsevää semiotiikkaa koskevista unelmista. Formalismin ei kuitenkaan tarvitse mennä äärimmäisyyksiin tuottaakseen tuloksia. Japanilainen kurinalaisuus alkaa kehittyä kunnolla kirjoitusjärjestelmiä opiskellessa. Hiragakana ja katakana (molemmat 46 tai 48 tavumerkkiä) menevät vielä länsimaisessa mielentilassa, mutta tuhannet kiinalaisperäiset kanjit vaativat jo ankaraa ja säännöllistä työtä, esteettistä silmää ja taitavaa motoriikkaa (siksi en ole oppinut niitä). Kanjit ovat muotti, joka valaa japanilaisen psyyke-ruumis-sommitelman tarkaksi ja taitavaksi koneeksi.
Jospa vasemmisto kehittäisi oman formalismin, joka tuottaisi mekanismeja vallankumouskoneen käyttöön.
2. Ki. 1960-luvulla suuret japanilaisfirmat alkoivat järjestää työntekijöilleen ki-energian kehittämispäiviä. Työväki kuskattiin opettelemaan liikkeitä ja laitettiin sitten heilumaan ja huutamaan julkisille paikoille. Militantti bisneskoulutus tuotti tulosta: Japani kehittyi maailman toiseksi suurimmaksi taloudeksi.
Ki (kiinaksi chi) tarkoittaa elämänvoimaa tai energiavirtaa (ihmiskeskeinen versio Anti-Oidipuksen halun käsitteestä). Ei tarvitse olla new age -mumisija tajutakseen, että energian äkillinen keskittäminen yhteen pisteeseen voi tuottaa hämmästyttäviä tuloksia, niin kuin heittää vastustajan nurin tai tuottaa murtuman poliittisessa kentässä.
Yllätyshyökkäyksiä, energiakeskittymiä ja militanttia koulutusta siis.
3. Tiimityö. On totta, että perinteisesti jyrkkä sosiaalinen hierarkkisuus ja ryhmäpaine ovat tukahduttaneet japanilaisten kyvyn ajatella luovasti. Mielenkiintoista on kuitenkin auktoriteetin hajauttaminen tällaisissa ryhmissä. Esimerkiksi japanilaisissa yrityksissä johtaja - vaikka sachon sana on perimmäinen laki - ei voi määrätä kaikkea, toisin kuin lännessä, vaan päätöksiä tehdään enemmän konsensusperiaatteella. Saadakseen suuria muutoksia aikaan on vakuutettava johtajien lisäksi myös osasto, jota muutokset koskevat. Tiimityö ja yhdessä päättäminen ovat vasemmistolaisten järjestöjen peruskauraa, mutta silti jotkut esimerkiksi Vasemmistoliitossa katsovat että organisaation pään vaihtaminen muuttaisi kaiken.
Tarvittaisiin työtiimejä, jotka olisivat sopivan joustavia, kehittäisivät itselleen sopivan keskinäisen lojaaliuden, pystyisivät asettamaan tavoitteita ja työskentelemään vakaasti niiden eteen.
Viime aikoina vasemmisto on keskittynyt lähinnä japanilaisen yhteiskunnan huonompiin puoliin, eli ylitsevuotavaan kumartelemiseen, itsensä kieltämiseen ja paikallaan junnaamiseen. Nyt olisi aika varastaa tältä saarelta jotain käyttökelpoisempaa.
Vielä enemmän:
Kamikaze
Tarvitaan jaloa taitoa asettaa päämäärät kaiken muun yläpuolelle. Jos päämäärä on tarpeeksi jalo, ei edes omalla hengellä ole merkitystä.
Hentai
Vasemmisto voi olla seksikäs. Hyvin seksikäs. Enemmän lonkeroita peliin.
Karaoke
Vasemmistolaisuus on katujen aate. Kuka tahansa voi puhua. Kaikki siis huutamaan omaa sanomaansa.
Comment by Etsivä Romppainen — 10.06.2009, 15:26 @ 15:26
No Vasemmistoliitto kaipaa kyllä ihan ihan tosi oikeesti sitä kuuluisaa uutta suuntaa, jos se edes jollain tasolla on mahdollista. Korhonen sanoi itsensä irti, mutta toivon mukaan se ei jää ainoaksi muutokseksi (ei tämän pitäisi muistuttaa yritysmaailmaa ja siihen sisältyvää toimitusjohtaja-pelleilyä). Puolue on liian kahtiajakautunut, kun puhutaan juuri ydinvoimasta, maahanmuutosta ja paskaduuneista sekä prekaareista, eli kaikista niistä olennaisimmista pointeista tämän päivän vasemmistolaisessa politiikassa. Päälle vielä Perussuomalainen oikeisto-populismi vuonna 2009 ja täysi munattomuus suhteessa talouskriisiin. Puolueohjelma pitäisi kirjoittaa uusiksi, mutta telaketjuvasureilla on varmasti oma sanottavansa.
Comment by JKA — 10.06.2009, 15:26 @ 15:26
Etsivä Romppainen: loistavia ideoita! Lisää:
Sarariman
Ammattivallankumoukselliset voivat pukeutua mustaan pukuun ja mennä joka aamu junalla tekemään vallankumousta salkku kädessä. Illalla he voivat biirupäissään hoiperrella himaan nuudeleita oksennellen.
Hikikomori
Miehet voivat eristäytyä yksin huoneeseensa tekemään etävallankumousta. Toverit käyvät työntämässä pizzaa oven ali.
Harakiri
Jos vaalit epäonnistuvat, ei mitään eroamista vaan…
JKA: niinpä. Kahtiajako vanhoilliseen änkyrävasemmistoon ja johonkin uuteen on olemassa varsinkin hlbt-kysymysten ja ydinvoiman kaltaisten teemojen kohdalla.
Comment by Klementiini — 11.06.2009, 06:27 @ 06:27
Äänestämättömyys ei välttämättä liity mitenkään moralismiin. Mutta vastataan nyt yhtä leikkimielisesti: olkaa hyvä vaan.
En nyt ole varma onko anarkistien viimeisin aktiivinen äänestämättömyyskampanja kuuden vuoden takaisissa eduskuntavaaleissa vai milloin, mutta selvästikin yhä suurempi osa alaluokasta on tullut silloisen iskulauseen johtopäätökseen “Äänestämällä voi vaikuttaa… idiootilta”
Se, että vasemmistolla menee hommat päin persettä on tietysti vain vasemmiston itsensä vika. Rotat on jo jättäneet uppoavan laivan.
Comment by rot — 11.06.2009, 17:36 @ 17:36
Totta. Onko tästä seurannut sinusta jotain hyvää?
Katukivistä vääntäen: moralismi tässä tarkoittaa, että seurataan jotain abstrakteja sääntöjä jotta omatunto tuntoisi puhtaalta sen sijaan, että alennuttaisiin taktikoimaan.
Comment by Klementiini — 11.06.2009, 19:58 @ 19:58
Aika norsunluutornin ylimielinen lähtökohta jos äänestämättömyys tarkoittaa aina sitä että seurataan abstrakteja sääntöjä puhtaan omantunnon vuoksi, ilman että sillä olisi mitään tekemistä taktiikan tai strategian kanssa.
Mulla on sellanen tunne että monille vasemmistolaisille “taktikointi” tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä että johdonmukaisuudella ja itsekunnioituksella ei ole mitään merkitystä ja kaikki keinot on sallittuja (tarkoitus pyhittää keinot) kun koitetaan huorata kohti valtaa.
Comment by rot — 13.06.2009, 21:27 @ 21:27
Uudessa suomessa oli hyvä kommentti aiheesta:
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/63378-hyvatuloiset-tyytyvaisia-vaalitulokseen-pienituloiset-eivat
Äänestysprosentista voi päätellä, ettei tämä ehkä ollutkaan antivasemmistolaisen politiikan vaan antipoliittisen vasemmiston voitto. On paljon kertovaa, että valtamedia ei tehnyt jymyuutista naurettavalla tasolla pysyneestä äänestysprosentista, vaan halusi esittää tämän oikeiston voittona. Tosiasiassa se, että äänestämässä kävi vain 40% oikeutetuista, asettaa kyseenalaiseksi koko parlamentin oikeutuksen ja vallan.
Luokkatietoisin osa väestä on varmaankin jo älynnyt hylätä poliittisen vasemmiston. Se ei kuitenkaan tarkoita välttämättä sitä että he olisivat siirtyneet oikealle, vaan sitä että he eivät enää usko mahdollisuuteen muuttaa maailmaa poliittisen järjestelmän kautta. Ketä tahansa äänestääkään, ja vaalituloksesta riippumatta, voittajaksi päätyy aina poliittinen luokka (politiikan spesialistit, jotka täyttävät ministerinpaikat ja muut tärkeimmät poliittiset johtotehtävät). Ja heidän intressinsä ovat aivan erilaiset kuin tavallisten työläisluokkien.
Poliittista järjestelmää on siis pidettävä osana ongelmaa, ei osana ratkaisua. Pinnan alla saattaa olla hiljalleen kypsymässä antipoliittinen kapina, jonka tarkoitus ei ole enää saattaa valtaan uusia johtajia, vaan lakkauttaa valtio ja muut luokkayhteiskunnan rakenteet välittömästi. EU on tästä luonnollisesti hyvin tietoinen, ja senpä vuoksi tarkkailu- ja valvontateknologiat, poliisin militarisointi ja Naton valmistaminen kapinoiden tukahduttamiseen etenevät jatkuvasti.
Muutosta haluavien olisi otettava vakavasti oma kykynsä ja voimansa muuttaa maailmaa, ja vapauduttava politiikan spektaakkelin, internetvaikuttamisen, mielenosoittamisen ja muun symbolisen/virtuaalisen “toiminnan” harhoista - tai ainakin asetettava ne oikeaan mittasuhteeseen.
Pelkkä äänestämättömyys ei tietenkään riitä. On alettava rakentaa todellista materiaalista voimaa, jonka avulla voimme vapautua luokkayhteiskunnan ja palkkatyön sanelemista sosiaalisten suhteiden muodoista.
Kaikki voima kommuuneille
Comment by rot — 15.06.2009, 14:25 @ 14:25