OT 5-6: Neuvoja nuorelle opiskelijatoimijalle

04.09.2009, 19:09

 (Viimeinen OT-postaus - aiemmat osat)

 

Nuorempana meillä oli poliittisia idoleita, jotka nyt ovat kääntyneet kyynisiksi. He vastustavat spektaakkeleita ja sanovat että näkevät etukäteen seuraukset kaikesta, mitä yritetään tehdä. Kerrataan heitä varten, mitä merkitystä kuluneen vuoden yliopistotoiminnalla on ollut.

Yksi Megafonin toimittajista kirjoitti joitakin vuosia sitten näin:

 

Pohdin varsin pessimistisesti, josko Suomessa on mitään mahdollisuuksia avata antagonistista vastarintaa yliopistojen näivettymisen tiimoilta. Kokemukseni yliopistopolitiikasta ja opiskelijoiden protestihaluista eivät ole olleet järin rohkaisevia.

(Kohti autonomista yliopistoa?)

 

Sitaatti tavoittaa lähtötilanteen: opiskelijaliikkeet ovat organisoituneet melkein tyhjästä. Vuosi sitten tähän aikaan yliopistoissa ei ollut käynnissä mitään näkyvää edustuksellisten järjestelmien ulkopuolista poliittista toimintaa. Kukaan ei puhunut uudesta yliopistolaista tai opiskelijoiden toimeentulosta.

Tämän vuoden helmikuussa eräs toinen (entinen) Megafonin kirjoittaja lausui:

 

Opiskelijoiden järjestämä toiminta on jo nyt yksi viime vuosien tärkeimpiä yhteiskunnallisia ja poliittisia tapahtumia Suomessa.

(Joensuun yliopistotoiminnan toimintapäivän kokouksessa 19.02.09)

 

Miksi yliopistoliike on ollut "yksi viime vuosien tärkeimpiä yhteiskunnallisia ja poliittisia tapahtumia"? Opiskelijatoiminnan näkökulmasta tulee mieleen neljä syytä.

Ensiksi, niin kuin tapana on, liike vaikutti eniten toimijoihinsa. Helsingissä toiminta aktivoi paljon uusia ihmisiä, jotka eivät aikaisemmin olleet osallistuneet yhteiskunnallisiin liikkeisiin. Nykyään talonvaltaajatkin kääntyvät OT:n puoleen, kun haluavat värvätä ihmisiä marssimaan poliisirivien läpi: ei sillä että OT:n tyypit olisivat jotenkin militantteja tai kokeneita, vaan sillä että heitä on suhteellisen paljon ja että he todennäköisesti ovat erityisen motivoituneita sitoutumaan toimintaan. Osa uusista ihmisistä toimi kevään aikana välillä melkein täyspäiväisesti, ja osa on sittemmin osallistunut myös sosiaalikeskus- ja asuntovaltausprojekteihin. Opiskelijatoiminta oli ainakin muutamille uusille ihmisille väylä uudenlaiseen elämäntapaan: "aktivismi", edustuksellinen politiikka, katutaiteesta kiinnostuminen, sosiaalikeskuksilla hengailu… Jostain syystä radikalisoituneista suurin osa on ollut filosofian opiskelijoita.

Toiseksi liike on tuottanut yliopistolla harvinaisen poliittisen tilan, jossa on ollut ja on edelleen mahdollista tuottaa yhdessä ja kokeilla uusia asioita. Opiskelijatoiminnan tekemistä haastatteluista on selvinnyt, että kevään liikehdintä on esimerkiksi antanut lisää painoarvoa hallinnon opiskelijaedustajille: heitä kuunnellaan nyt tarkemmin. OT:lla on jonkin verran nimeä, siitä on tullut eräänlainen brändi, jota halutaan käyttää hyväksi.

Kolmanneksi Opiskelijatoiminta on ollut avoin ja alusta asti tarkasti dokumentoitu: sitä on helppo tutkia ja analysoida. OT:sta on olemassa julkisen tiedon lisäksi kymmeniä sivuja ja useita tunteja haastattelumateriaalia. Verkosto on hyvää tapaustutkimusmateriaalia siitä, miten liikkeitä ylipäänsä voidaan synnyttää, kehittää ja tappaa.

Neljänneksi ainakin Opiskelijatoiminta on riidoistaan ja spliteistään huolimatta kyennyt kehittämään Suomessa jonkinlaisen organisaatiomallin, jota jopa ihaillaan ja kopioidaan. Ehkä OT on onnistunut tulemaan aidosti avoimeksi, joustavaksi ja autonomiseksi – siis järjestöistä ja puolueista itsenäiseksi – verkostoksi, johon ei ole kovin suuri kynnys lähteä mukaan.

 

Se menneistä. Mitä seuraavaksi?

Opiskelijatoiminnan tulevaisuus riippuu sen kyvystä keksiä itsensä uudestaan ja rynniä ajankohtaisten kamppailujen etulinjaan (kuvainnollisesti: emme väheksy hiljaista vastarintaa tai äärimmäisen tärkeää poliittisen infrastruktuurin rakentamista).

Meillä on pieni tunne siitä, että tämä on jo tapahtumassa, eikä tapahtumista hyödytä loputon jauhaminen tässä blogissa.

Jatko tulee löytymään, jos tulee, täältä.

 

Asunnottomat opiskelijat joutuvat turvautumaan kavereihin tai hätämajoituksiin ja jonottamaan omaa kämppää kuukausien ajan. Väki pakotetaan töihin, joita ei ole, tai sitten elämään velaksi. Yliopisto vaatii suorittamaan nopeammin ja tehokkaammin, elinkeinoelämä vaatii tekemään enemmän töitä ja huonommilla ehdoilla. "Meiltä kielletään sekä ilmainen julkinen tila että oma koti. Tilanne on sietämätön", niin kuin viime keväänä kirjoitettiin. Tämä on edelleen se materiaalinen todellisuus, jossa eletään ja josta toiminta lähtee.

Ongelmana on näiden kokemusten muokkaaminen tunnistettavaksi ja järkeväksi "mytologiaksi", joka yhdistää ihmisiä ja saa heidät tekemään yhdessä jotain paremman elämän eteen.

Jatkamme myöhemmin syksyllä hieman aiheen vierestä "suurella" trilogialla: Suuri myytti - Suuri strategia - Suuri kertomus. Pohjustamme trilogiaa strategian klassikoista uutetuilla listalla asioista, jotka liikkeen kuin liikkeen tulisi tehdä. Ehkä trilogiamme käsittelee näitä asioita ja nousee sitä kautta yleisemmälle tasolle pohtimaan liikekenttää:

 

1. löytää yhteinen motivoiva teema, päämäärä, idea, ideologinen objekti, tarkoitus tai merkitys;

2. määritellä itsensä myös suhteessa "viholliseen";

3. nauttia toiminnasta ja pitää materiaaliset tarpeensa kunnossa;

4. hakeutua jatkuvasti relevantteihin kamppailuihin;

5. olla aktiivisia ja liikkuvia & keskittää voimansa "vihollisen" heikkoon pisteeseen;

6. tuottaa affekteja & vedota myös tunteisiin;

7. "koventaa" & "pehmentää" otteita tarpeen tullen & taktikoida;

8. toimia järkevästi & ajoissa häiriköiden kanssa;

9. rakentaa oma mytologia.

 

 

 

 

 OT-postaukset:

 Johdanto

1. Järjestäytyminen, sisäpiirit, avoimuus ja ristiriidat eli koko jutun lyhyt historia

2. Politiikka ja vaikutusmahdollisuudet

3. Sukupuoli

4. Konflikti, väkivalta ja laittomuus

5. & 6. Neuvoja nuorelle opiskelijatoimijalle