No vissiin hazardi
Tähänkin blogiin kommentoinut Tony Halme teki itsemurhan. Kaarina Hazard kirjoitti tästä meisselisedästä Iltalehteen kolumnin:
Muistokirjoitukset pullistelivat oksettavaa sankaruutta, kummaa paatosta, jossa mies sai väistyä tarinan tieltä. Ja aivan kuin yhtäkkiä me olisimme kaikki olleet häntä äänestämässä, eivät vain itähelsinkiläiset luusereiksi leimatut, joiden ääntä ei kuultu eikä kuulla. Sillä näidenhän merkkinä Halme huojuskeli siellä Arkadianmäellä niin, että Disneyn kuvakerrontaan tottuneet visailunkuluttajat hetken tunsivat että hei, toihan on ihan kuin mä itse olisin siellä!
Loppu onkin ollut oikeistolaisten kuhinaa netissä, Hesarin päivän kysymystä ja niin poispäin. Mitä tästä opimme?
Olin jo sivuuttamassa tekstin piristävänä nautintona, mutta toverit tulivat hätiin ja nostivat ruumiin pöydälle. Hazardin teksti on todiste "akateemisen kulttuurivasemmiston" lähiöporukaita halveksuvasta asenteesta, yksi sanoi. Liberaalia paskaa! Ehkä Hazard on niin varakas ettei hänellä ole mitään yhteisiä materiaalisia intressejä "itähelsinkiläisten luusereiden" kanssa? Minulla on, meillä on, olemme itsekin itähelsinkiläisiä luusereita. Ei sillä, että äänestäisimme perussuomalaisia.
Toisen toverin mukaan kolumni neutralisoi luokkaristiriidat siirtämälle ne tapakulttuurin ja arvojen alueelle. Teksti epäpolitisoi Tony Halmeen hahmon sulkemalla asian yksityishenkilöön. Hazardin suurin moka on yrittää torjua systeemin psykoottinen oire: "Ei mutta sehän oli unohdetun kansan ääni! Paskat se mikään ääni ollut… aivan kuin yhtäkkiä me olisimme kaikki olleet häntä äänestämässä, eivät vain itähelsinkiläiset luusereiksi leimatut, joiden ääntä ei kuultu eikä kuulla."
Kuitenkin Halme sai 16 390 ääntä vuoden 2003 eduskuntavaaleissa - enemmän kuin keskustan silloinen puheenjohtaja! Ei tuollaista voi kuitata pelkällä vittuilulla.
Tarvitaan analyysia siitä, miksi ihmiset (ja juuri tietyt ihmiset) äänestivät Halmeen eduskuntaan. Olisiko vasemmisto voinut tehdä asialle jotain? Voisiko vasemmisto tulevaisuudessa tehdä asialle jotain, myös vaalien ulkopuolella? Olisiko halmelainen populismi kaapattavissa vasemmiston käyttöön? Olisiko se jätettävä "omaan arvoonsa"? Olisiko luotava omia "älykkäämpiä" poliittisia hahmoja?
Pitäisikö vaikka alottaa siitä, että kohtelisi itähelsinkiläisissä lähiöissä asuvia ihan ihmisinä eikä luusereina? Perussuomalaiset nimittäin tekevät juuri niin, ja siitä heidän menestyksensäkin johtuu.
Jos Hazard olisi pysynyt media-analyysin tasolla - miksi Halmea ei leimattu nistiksi, vaikka mies oli huumeriippuvainen, jne. - niin teksti olisi toiminut paremmin. Nyt henkilökohtainen kauna jyrää kaiken muun. Pitäisikin vältellä Hazardin kaltaisia purkauksia, jotka ovat täysin symmetrisiä suhteessa Halmeen omaan populismiin. Molemmat ovat totaalisia, mutta Halme oli sentään joskus hauska. Hazardin kolumni on taas täysin huumorintajuton ja siksi vaarallinen.
Tunnetasolla olen usein samaa mieltä Hazardin kanssa: kyllähän täällä Itä-Helsingissä haisee ja on paljon rumia ihmisiä jotka kusevat ympäriinsä, eikä siinä mitään, kyllä siitä täytyy voida puhua. Myös joidenkin "aktivistien" nykyinen lähiöromanttinen suunta vituttaa.
Materiaalisella tasolla en kuitenkaan kirjoittaisi tuollaista, koska se on typerää ja koska se käynnistää huonoja prosesseja. Ei, parempi olisi yrittää analysoida, vaikka kirjoittaisi Ilta-Lehteen.
Onko muilla tovereilla analyysia tapauksesta?
Itse asiassa Hazard ei leimannut itähelsinkiläisiä luusereiksi, vaan puhui “itähelsinkiläisistä luusereiksi leimatuista”, “joiden ääntä ei kuultu eikä kuulla”. Tässä on aika vissi ero, vaikka myöhemmin tekstistä löytyykin Halmeen äänestäjäkunnalle osoitettua suoraakin vittuilua.
Toiseksi, mitä mahdat sitten tarkoitta analyysilla? Olen samaa mieltä, että ihmisläheinen metodi on ehdottomasti otettava käyttöön, mutta tulisiko sen palvella analyysia vai johtaa toimintaan?
Comment by tree — 15.01.2010, 12:34 @ 12:34
Hazard on suututtanut oikeistolaiset miehet ilmeisesti jo ennen tätä kirjoitusta. Viha näyttää kohdistuvan nimenomaan toimittajan henkilöön vasemmistolaisena feministinä, joka haukkuu porvarillista mediaa vähän liian älykkäästi.
Ludivg Borga on ihan samanlaista vittuilumielellä kirjoitettua mediakritiikkiä kuin Hazardin muukin tuotanto. Viittaus Itä-Helsinkiläisiin lähiöluusereihin esitetään nimenomaan median esittämäksi kuvaksi siitä, ketkä Halmetta äänestivät. Mutta koska ironia ja sarkasmi ovat vaikeasti ymmärrettäviä tyylilajeja, ne on helppo valjastaa populistisen politiikan käyttövoimaksi, esittämällä asiat kontekstista irrotettuna.
Hazardiin kyllästyneitä tuntuvat olevan erityisesti kokoomushenkiset mediavaikuttajat. Tässä muutamia:
Petri Sarvamaa: Halme, Hazard ja demokratia
Matti Apunen: Ihmisen muisto, elukan leima
MTV3.fi: Aleksi Valavuori: Hazardin kolumnista päättäjät vastuuseen
Hazardin kirjoitus oli kieltämättä varmasti monille liian vaikeaselkoinen, että se olisi auennut mediakritiikkinä ilman henkilöhistorian tuntemista. Mutta koska kolumni on politisoitunut ja toisella puolella on porvarien ja rasistien liittouma, olen ehdottomasti Hazardin puolella.
Mielestäni ei ole kovin viisasta esittää asioita niin, että Hazard olisi loukannut “lähiön kansaa”, koska silloin ollaan näiden porvarillisten mediavaikuttajien kanssa samassa kelkassa.
Comment by Ilpo — 15.01.2010, 15:21 @ 15:21
Kannattaa myös lukea nimimerkki “Kuinka Karl Marx tavataan” kirjoituksia hesarin keskustelupalstoilla.
Comment by Tribuuni — 15.01.2010, 17:50 @ 17:50
Oma näkemykseni löytyy Puurolautaselta.
Comment by Plerttu Aivohippa — 15.01.2010, 19:10 @ 19:10
@tree: kiitos muistutuksesta. Analyysin suhteen: molempia.
@Ilpo: eli suora vittuilu joka aivan varmasti “tulkitaan väärin” on älykkäämpää mediakritiikkiä kuin analyysi? En voi välttyä elitistiseltä vaikutelmalta (”tyhmät lukijat, eivät vain tajua”).
En ole Hazardin puolella enkä vastaan. Haluan analyysia ja mahdollisuuksia poliittiseen toimintaan, en väsyttävää, loputonta, symmetristä nokittelua.
@Plerttu: hyvä kirjoitus Hazard-vastaisuuden järjettömyydestä ja puhtaasta haluvoimasta.
Toinen hauska kirjoitus, joka kiinnittää erityistä huomiota Tony Halmen perseeseen:
http://koiranmutkia.blogspot.com/2010/01/fantasmaattisia-maskotteja-ja-mustaa.html
Comment by Klementiini — 16.01.2010, 15:54 @ 15:54
“Täysin huumorintajuton”? Mitä ihmettä oikein horiset?
Comment by Jukka H. — 17.01.2010, 14:05 @ 14:05
@Jukka H.: niin, ehkä elitistinen ivailu (ei kun anteeksi, älykäs mediakritiikki) täytyisi tulkita huumoriksi.
Comment by Klementiini — 17.01.2010, 15:49 @ 15:49
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1878626&ref=tf1
tämän perusteella lienee selvä, ettei hazardin kolumni tuottanut toivottua tulosta. itse asetun ainakin hedelmän tulkinnan kannalle.
Comment by partyboy43 — 19.01.2010, 18:43 @ 18:43
Pro-Hazard-liberaalit ovat innosta piukeina puolustamassa abstraktia sananvapautta vähän kuin Halla-ahoa marttyyriksi nostavat. Molemmissa keisseissä itse kohteena olevat tekstit ovat ei-tärkeitä. Seuraukset ja materiaaliset prosessit ovat tärkeämpiä, mutta niihin ei kiinnitetä huomiota.
Tavallaan kyllä ihailen Hazardia innokkaana juhlivien nulikkamaista piittaamattomuutta seurauksista ja siten politiikasta.
Comment by Klementiini — 20.01.2010, 01:58 @ 01:58
Nojoo. Ei tässä kyllä paljon juhlimisen aihetta ole. Itseäni ei oikeastaan edes kiinnosta, mitä oikeus sanoo. Periaatteessa Anja Snellmanin ennakkotapaus KHO:ssa antaisi viitteitä, ettei ainakaan lakia oltaisi rikottu.
Mikä itseäni huolestuttaa, on tästä tekstistä kimmokkeen saanut mobilisaatio, joka on laajentunut aika laajalti. Todelliset kukkahattutädit saavat löpöä närkästykselleen ihan samoin kuin Mitta-tädin kohdalla.
Itse kirjoitat: “Materiaalisella tasolla en kuitenkaan kirjoittaisi tuollaista, koska se on typerää ja koska se käynnistää huonoja prosesseja.”
Ihan oikeasti, “materiaalisella tasolla”? Eikö materiaalisella tasolla ole ihan yhtä typerää järjestää esim tällaisia “purkauksia”?
Omasta mielestäni Hazardin kolumnin eittämätön meriitti on, kaikessa Hazardia itseään koskevassa raadollisuudessaankin, että se saa tietyt valtaapitävät reagoimaan suoraan. Se vetää rajoja. Tai kuten Relander sanoo, “elämme aikoja, jolloin jokaisella pitää olla mielipide Kaarina Hazardista”.
Mutta kuten Badiou kirjoittaa, mielenkiintoisia eivät niinkään ole rajat Kahden välillä, vaan näiden kahden välinen relaatio. Poliittisesti: kuinka näiden Kahden tulisi nähdä suhteensa: ovatko ne vastapooleja, onko toinen feminiini, toinen maskuliini, etc.
Comment by tree — 20.01.2010, 12:10 @ 12:10
Linkitetään nyt vielä tällainen teksti, joka ei mielestäni — kysymysmerkkien määrästä (27) huolimatta — ole ihan täysin turha.
Comment by tree — 20.01.2010, 12:21 @ 12:21
@tree:
Tämä onkin se pieni ero OT:n aktion ja Hazardin kolumnin välillä. Seuraukset olivat aika erilaisia, OT ei synnyttänyt äärioikeistolaisten ja viharyhmien mobilisaatiota.
Olisi muuten ollut jotenkin typerää mennä vaikka keskeyttämään Halmeen hautajaiset…
Comment by Klementiini — 20.01.2010, 15:03 @ 15:03
Niin? Kyllä vihaa tihkui siltikin. Väitätkö, että OT ei ole kulkenut veitsen terällä näissä asioissa, keitä suututtaa ja keitä ei, vai että tärkeää on ainoastaan väistää “äärioikiestolaisten ja viharyhmien mobilisaatio”? Keskeyttikö Hazard Halmeen hautajaiset? Entä jos keskustaopiskelijat todella loukkaantuivat syvästi, ja paremmille palleille päästyään aktion seurauksista maksaakin tulevat aktivistisukupolvet?
Älä ymmärrä väärin, en väitä, että OT:n tulisi “olla” vähemmän poleeminen tai vastakarvaan, pointtini lähinnä on, ettei ero ole niin suuri kuin väität.
Huomautan jälleen, ettei Hazardin kohdalla ole kyse enää pelkistä viharyhmistä ja äärioikeistolaisista, vaan esim etabloituneista toimittajista. Voisin hyvinkin nähdä vastaavan tapahtuvan OT:lle, jos käytetyillä keinoilla sohaistaan väärää pesää, ja pitää olla aika varma itsestään ja omien hyvien tarkoitusperien välittymisestä, jos muuta väittää.
Comment by tree — 20.01.2010, 16:13 @ 16:13
Silläkin uhalla, ettei ketään kiinnosta, pakko vetää muutama tarkentava raja.
Ihan ensin huomio Halla-ahon ja Hazardin tapausten eroista: Halla-aho EI ole saanut vielä yhtäkään eksplisiittistä tappouhkausta, eikä hänen puhelinnumeroaan tai osoitettaan ole levitelty millään yleisellä foorumilla. Minusta tämä on jo ihan oikea syy reagoida näihin asioihin eri tavalla.
Mutta olen toki samaa mieltä siitä, etten olisi itsekään kirjoittanut mitään Hazardin alkuperäisen kolumnin kaltaista: mediakrittisyydessään aivan liian ysäriä ilman minkäänlaista positiivista tai affirmoitavaa visiota, poliittista tai muuten. Ainoa mahdollinen positiivinen asia saattaisi olla tuo Halmeen yleisen inhimillisyyden puolustus irrotettuna kaikista Halmeen partikulaarisista teoista ja kvaliteeteista, mutta sekin törmää omiin sisäisiin ongelmiinsa ja sellaisenaan todellakin on pelkkää liberaalia typeryyttä.
Se mitä yritin sanoa, on että case Hazard, niin kuin se on nyt auki keriytynyt, ei ole omasta mielestäni mitenkään täysin yhteensopimaton joidenkin OT:n juttujen kanssa, etenkin sitten, jos ja kun jokin vähän suurempi kohu syntyy, ja siksi myös se olisi ehkä ihan aiheellinen analyysin aihe, aivan kuten tapaus Halme.
Comment by tree — 21.01.2010, 16:22 @ 16:22
tree: Viimeinen vastaukseksi on hyvä. Mutta olen silti eri mieltä OT:sta. Periaatteellisesti noissa ei ehkä ole eroa, eikä pidäkään olla. Mutta seurauksilta on. Jos olisi vakava uhka että OT:n aktiosta seuraisi tappouhkauksia, äärioikeistolaisten kuohuntaa ja tutkintapyyntöjä, niin kannattaisi miettiä onko aktio sen arvoinen (taitavasti tehtynä se voisi olla).
Lisäksi OT:lla on yleensä ollut jonkinlainen analyysi, toisin kuin Hazardilla…
Comment by Klementiini — 24.01.2010, 16:20 @ 16:20